www.kieliverkosto.fi - Kielikoulutuspolitiikan verkosto

Kieli, koulutus ja yhteiskunta – kesäkuu 2011

Teema: Monikielisyys yhteiskunnassa -opintokokonaisuus

Kieli, koulutus ja yhteiskunta kesäkuu 2011 sarjis

  • Pääkirjoitus: Tulevaisuuden kieliasiantuntijoiden akateeminen koulutus Marjut Johansson, Riitta Pyykkö
  • Monikielisyys yhteiskunnassa – uusi opintokokonaisuus Turussa Marjut Johansson, Riitta Pyykkö, Katriina MäkinenTurun yliopiston Kieli- ja käännöstieteiden laitos ja Avoin yliopisto toteuttavat uutta perusopintokokonaisuutta Monikielisyys yhteiskunnassa. Opintokokonaisuuden taustalta löytyy jo toistakymmentä vuotta jatkunut yliopiston kieliaineiden yhteistyö aineenopettajankoulutuksessa. Opetuksen tuottamisesta usean oppiaineen yhteistyönä on sen myötä kertynyt myönteisiä kokemuksia.
  • Venäjän suomalais-ugrilaiset kielet: assimilaatiota ja sukupuuttoa Sirkka SaarinenSuomalais-ugrilanen kielentutkimus eli fennougristiikka on pitkälti Suomessa keskittynyt Venäjän suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen. Venäjän federaation alueella puhutaan pariakymmentä suomalais-ugrilaista eli uralilaista kieltä, eivätkä niiden puhujat muodosta sen paremmin alueellisesti kuin poliittis-yhteiskunnalliselta asemaltaankaan yhtenäistä ryhmää. Pienimmät uralilaiset kielet sammunevat tällä vuosisadalla, koska niiden puhujia on hyvin vähän ja heidän kieli- ja kulttuuri-identiteettinsä on heikko; osaa uhkaa myös ympäristön pilaantuminen. Suurimmilla suomalais-ugrilaisilla kielillä on puhujia vielä satojatuhansia. Myös niiden vaarana on assimiloituminen valtaväestöön ja -kieleen, sillä kansat elävät syrjittyinä vähemmistöinä alueillaan.
  • Kirjahyllyn monikielinen maailma Outi PaloposkiSuomessa ilmestyy vuosittain kolmisensataa uutta kaunokirjallista teosta, joiden alkuperäinen kieli on jokin muu kuin suomi – ne on suomennettu, jotta lukijoilla olisi pääsy monikielisen maailman kirjallisuuteen. Ajatellaan vaikka Nobel-palkittujen kaunokirjailijoiden teosten alkukieliä: arabia, bengali, englanti, espanja, heprea, islanti, italia, japani, jiddiš, kiina, kreikka, norja, oksitaani, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, serbokroatia, tanska, tšekki, turkki, unkari, venäjä – omamme lisäksi. Suurin osa meistä ei koskaan pystyisi lukemaan edes kymmenettä osaa näistä teoksista, jos ei niitä käännettäisi muille kielille. Kiitos suomentajien, nämä maailmat aukeavat meille.
  • "Saak suame puhu?" – suomi ensisijaisena viestimisen välineenä ei-suomenkielisten kontakteissa Kirsti SiitonenOlin 1970- ja 80-luvulla opettamassa suomen kieltä saksalaisessa yliopistossa kolmeen otteeseen. Kun vuonna 1989 palasin Suomeen, havahduin hämmentyneenä siihen, että Suomessa ei muualta tulleen välttämättä sallita puhua suomea. Tilanne on ehkä hieman muuttunut siitä, mutta edelleen kuitenkin moni ei-suomenkielinen joutuu kysymään: ”Saako suomea puhua?”
  • Tehotyökaluja kieliasiantuntijan työkalupakkiin Satu Rakkolainen-SossaOlen asunut ja työskennellyt useissa monikielisissä yhteisöissä mm. Johannesburgissa, opiskellut suomen kieltä sekä germaanista filologiaa ja opettanut suomea toisena ja vieraana kielenä vuodesta 1998 sekä Suomessa että Saksassa, missä olen toiminut Münchenin Ludwig-Maximilians-yliopiston suomen kielen lehtorina. Tällä hetkellä työskentelen Turun yliopiston Suomen kieli ja kulttuuri (ulkomaalaisille) -ohjelmassa ja teen väitöskirjatutkimusta Suomessa ja Saksassa asuvista kolmikielisistä perheistä, joissa puhutaan perheen yhtenä kielenä suomea.
  • Asiaa ja asennekasvatusta Elina AholaMonikielisyys on nykyisin osa jo hyvin monien suomalaisten arkea. Olen asunut, opiskellut ja työskennellyt sekä Suomessa että ulkomailla monikielisissä ja -kulttuurissa yhteisöissä. Tämänhetkisessä työyhteisössäni puhutaan jatkuvasti vähintään viittä eri kieltä (ja jos mukaan lasketaan opiskelijoiden äidinkielet, nousee kielten lukumäärä noin 20:een), tosin työyhteisön yhteisenä kielenä on suomi. Olen opettanut suomea vieraana kielenä vuodesta 2006 yliopistossa sekä vasta-alkajille että edistyneemmille suomenoppijoille.
  • Opiskelijoiden kokemuksia: Yliopiston kieltenopetus – matkani kohti omaa tulevaisuuttani Jenni KankaanpääTämä lukuvuosi alkoi niin tavanomaisesti, kuin se toista yliopistovuottaan aloittavalla kandivaiheen psykologian opiskelijalla vain voi. Toinen vuosi tulisi varmasti sujumaan samalla tavoin kuin edellinenkin. Odotinkin tallustelevani luennolta toiselle sen enempiä pohdiskelematta ja tavoittelematta – tai no, onhan valmistuminenkin tavoite. Ensimmäinen yliopistovuoteni oli jo osoittanut, että miten pelottavan helppoa itsensä onkaan unohtaa kasvottomaksi osaksi luentoa seuraavaa ihmismassaa, jossa ketään ei erityisemmin kiinnosta muiden mielipiteet ja näkemykset. Olin kuitenkin väärässä. Syyskuun alussa kesälomalta palaillessani minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että lukuvuoden puoleen väliin mennessä olen tehnyt oman tieteellisen tutkimukseni, joka on hyväksytty Puolassa järjestettävään kongressiin ja että olen aikeissa julkaista tutkimukseni alan kansainvälisessä lehdessä. En myöskään aavistanut, että saisin tilaisuuden olla muutamien harvojen opiskelijoiden joukossa puhumassa Jyväskylän Yliopiston Kielikampus-seminaarissa, unohtamatta keväällä alkavaa työskentelyä kurssiassistenttina akateemisen englannin kielen kurssilla. Kysymys kuuluukin, mitä tuossa välillä tapahtui?