Kieli, koulutus ja yhteiskunta – toukokuu 2015

Teema: Koulutuksen talous ja koulutusvienti

KKY_toukokuu_2015_sarjisKieli, koulutus ja yhteiskunta, 6(3)

Pääkirjoitus: Koulutusviennistä apuja talousvaikeuksissa kärvisteleville oppilaitoksille? 

Taina Saarinen

 

Ei, bii, sii – vai jotain ihan muuta? Lukutaidon alkeet vientituotteeksi

Lea Nieminen ja Ulla Richardson

Jo yli 200 000 suomalaislasta on saanut tukea lukemaan oppimiseen Ekapelistä, tutkimustietoon pohjautuvasta lukutaidon alkeiden teknologia-avusteisesta oppimisympäristöstä. Ajatus lukutaitoon johdattelevasta tietokonepelistä syntyi jo vuosia sitten Jyväskylän yliopistossa tehdyn dysleksiatutkimuksen yhteydessä. Vaikka Ekapelin ideana olikin alun perin tukea niitä, joille lukemaan oppiminen tuottaa vaikeuksia, peli on havaittu hyväksi kenelle tahansa aloittelevalle lukijalle. Tästä syntyi ajatus tehdä pelistä uusia kieliversioita myös niille lapsille, joille lukutaito on isojen ponnistusten takana esimerkiksi heikon opetuksen, vieraan kielen tai yhteisön epäileväisten asenteiden takia. UNESCOn raportin (Education for All 2014) mukaan arviolta 250 miljoonaa lasta ympäri maailman tarvitsee tukea lukemaan oppimiseen. Valtaosa maista, joissa apu on kaikkein tarpeellisinta, sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Sinne myös Ekapeli eli globaalimmin GraphoGame on matkalla tietokone-, mobiili- ja tablettiversioina.

 

Ajatuksia koulutusviennistä – mahdollisuudet ja riskit vaakakupissa

Katariina Juusola

Koulutusosaamisen viennistä tulee kehittää yksi Suomen tulevaisuuden tärkeimmistä vientituotteista. Näin kaavailtiin vuonna 2010 julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön raportissa (OKM 2010). Suomessa ajatus koulutuksesta vientituotteena on suhteellisen tuore käsite ja kattaa laajan skaalan erilaisia koulutusosaamisen viennin muotoja. Monissa muissa maissa, etenkin Australiassa, Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa, koulutuksella on tehty kauppaa yli rajojen jo vuosikymmeniä. Koulutuksen suurimmat vientimaat ovat luonnollisesti englanninkielisiä maita, joiden koulutusosaamisella on kysyntää yli rajojen, ja joissa tutkintomaksut ovat arkipäivää. Usein näissä maissa väestörakenteen muutokset ovat ajaneet korkeakoulut tilanteeseen, jossa kotimaiset opiskelijamäärät ovat laskemassa, mikä puolestaan on johtanut koulutussektorin ylikapasiteettiin. Tämän lisäksi julkisen rahoituksen osuus korkeakoulujen budjetista, mikäli sellaista on ollut, on ollut laskusuunnassa jo vuosikymmeniä. Rahoituskanavien muutos, globalisaatio ja kansainvälistymispaineet ovatkin toimineet kannustimina yliopistojen koulutusvientihankkeille, joiden kautta haetaan uusia mahdollisuuksia korkeakoulujen kasvulle ja kannattavuudelle. Vaikka korkeakoulutasolla koulutusvientiä harjoitetaan monin eri tavoin, kuten ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnilla, 2000-luvun alun yksi huomattavimmista trendeistä oli tytärkampusten perustaminen ulkomaille.

 

The Cost of Higher Education: Lessons from the Australian Context for Finland

Kara Ronai

Degree programs in Finland are free for international students – for now. In the Australian system, however, massive tuition fees for international students have been linked to plagiarism and other forms of academic misconduct. This article examines the impact on education when universities become businesses.

 

Kieliaineet muuttuvassa yliopistossa

Pirkko Nuolijärvi

Suomen yliopistojen on niukkenevissakin oloissa pidettävä huoli siitä, että maassa on edelleen osaavia kielten opettajia ja tutkijoita. Kielten tutkinto-opetus ja tutkimus kehittyvät toimintatapoja uudistamalla ja jatkuvalla yhteistyöllä.

 

Kielitaito maahanmuuttajan resurssina – ja kompastuskivenä

Kristina Stenman

Vaikka resursseja kotoutumiskoulutukseen on lisätty viime aikoina huomattavasti, panostus ei vielä ole riittävä, koska odotusajat koulutukseen ovat edelleen keskimäärin neljä ja puoli kuukautta, pääkaupunkiseudulla jopa kuudesta seitsemään kuukautta. Tällöin menetetään paljon aikaa ja mahdollisesti myös motivaatiota suomen kielen oppimiseen. Kielen oppiin olisi päästävä nopeasti, sillä juuri se on usein tärkein kriteeri maahanmuuttajien työllistymisessä.