Tiedote: Suomenruotsalaisten oppilaiden kieli- ja kirjoitustaidoissa on vaihtelua

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tiedote (15.9.2015):

Suomenruotsalaisten oppilaiden kieli- ja kirjoitustaidoissa on vaihtelua

Viimeisimmän äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen arvioinnin mukaan tyttöjen ja poikien taidoissa on peruskoulun päätösvaiheessa edelleen varsin suuria eroja. Kehittyneisiin kieli- ja kirjoitusvalmiuksiin ovat yhteydessä mm. kirjojen lukeminen vapaa-ajalla, ahkera kotitehtävien tekeminen sekä oppilaiden asenteet. Myös vanhempien koulutustasolla ja oppilaiden jatko-opintosuunnitelmilla oli yhteyttä oppilaiden osaamiseen.

Yhdeksäsluokkalaisten äidinkielen (ruotsi) oppimistuloksia arvioitiin 30 suomenruotsalaisessa koulussa keväällä 2014. Arviointiin osallistui lähes 1700 oppilasta. Heistä hieman yli 300 osallistui sähköiseen arviointiin, joka toteutettiin kokeilumuotoisesti kymmenessä koulussa. Opetussuunnitelman perusteisiin (2004) perustuneen arvioinnin tarkoitus oli tuottaa syvällistä tietoa kielentuntemuksen ja kirjoittamisen osa-alueilta, jotka edellisissä arvioinneissa ovat monen oppilaan kohdalla osoittautuneet vaativiksi.

Kielentuntemuksen osa-alueella oppilaat saavuttivat paperiversiona toteutetussa arvioinnissa keskimäärin 58 % enimmäispistemäärästä. Heikoimmat tulokset ja suurin vaihtelu havaittiin tehtävissä, jotka painottuivat kielellisiin muotoihin ja merkityksiin. Oppilaiden tuli tunnistaa kielen rakenteita ja ilmaisuja sekä pohdiskella, mitä eri merkityksiä niillä voi olla eri asiayhteyksissä. Ruotsin yleiskielen normien hallinnassa oli havaittavissa polarisoitumista: joka kolmannen pojan osaaminen oli heikolla tasolla kirjakielen taitoja mittaavissa tehtävissä, kun taas joka viidennen tytön osaaminen oli korkealla tasolla.

Kirjoitustehtävät painottuivat tekstilajien ja kielelliseen osaamiseen. Kirjoitustehtävissä oppilaiden ratkaisuosuus oli keskimäärin 60 %. Parhaiten osattiin kirjoittaa kirje suomenruotsalaiselle henkilölle, jonka oppilas haluaisi kutsua puhumaan kevätjuhlaansa (66 % maksimipistemäärästä arvioinnin paperiversiossa). Noin puolet tytöistä ja viidennes pojista suoriutui tehtävästä erittäin hyvin.

Lisäksi oppilaat kirjoittivat vastineen. Tulosten perusteella heillä on paljon opittavaa väittelytekniikassa sekä toiseen tekstiin nivoutuvan kirjoitelman tuottamisessa ylipäätään. Oppilaiden oli erityisen vaikeaa huomioida näkökulmia, jotka eivät tukeneet heidän omaa käsitystään. Useimmille omien mielipiteiden esilletuominen ei tuottanut vaikeuksia. Sukupuolten välinen ero ilmeni yleiskielen normien osaamisessa vielä selvemmin kuin kielentuntemuksessa.

Arvioinnin mukaan merkittävimmin tuloksiin oli yhteydessä oppilaiden sukupuoli, heidän jatko-opintosuunnitelmansa ja vanhempien koulutustaso sekä oppilaiden asenne oppiainetta kohtaan. Myönteistä yhteyttä havaittiin myös sillä, että oppilaat tekivät ahkerasti kotitehtäviä ja lukivat kirjoja vapaa-ajallaan. Kirjoitustaidoissa ei havaittu alueellisia eroja. Kielentuntemuksen osa-alueella havaittiin pieni ero AVI-alueiden välillä, Lounais-Suomen eduksi. Kirjoittamisessa menestyivät paremmin ne oppilaat, joiden opettajalla oli muodollinen kelpoisuus.

Puolet arviointiin osallistuneista oppilaista käytti kotikielenään vain ruotsia. Loput käyttivät vaihtelevassa määrin myös jotain muuta kieltä tai ainoastaan jotain muuta kieltä. Lähemmässä tarkastelussa ei kokonaistuloksissa ilmennyt eroja sen mukaan, kuinka paljon oppilaat käyttivät ruotsia perheenjäsentensä kanssa. Oli kuitenkin ilmeistä, että yksinomaan tai enimmäkseen ruotsia kotona puhuvat oppilaat suoriutuivat joistain tehtävistä paremmin kuin harvoin ruotsia kotonaan puhuvat oppilaat. Nämä kielentuntemuksen tehtävät käsittelivät esimerkiksi lauserakennetta, sanajärjestystä ja sananvalintaa. Samankaltaisia tuloksia saatiin yleiskielen normien osalta myös kirjoitustehtävissä. Harvoin ruotsia kotona puhuvat oppilaat käyttivät huonompaa kieltä kirjoituksissaan kuin aina ruotsia kotona puhuvat oppilaat.

Sähköisessä arvioinnissa oppilaat vastasivat sähköisessä ympäristössä samoihin tehtäviin kuin paperiversion oppilaat. Arvioinnin sähköisessä versiossa pienempi osuus oppilaista (erityisesti tytöistä) saavutti korkeimpia pistemääriä arvioinnin paperiversioon verrattuna. Vertailu paperiversioon on kuitenkin vain suuntaa-antava, mikä johtuu siitä, että sähköiseen kokeiluun osallistui pieni määrä oppilaita, sekä siitä, että välineet eivät olleet samat. Sähköisessä arvioinnissa ratkaisuosuus oli keskimäärin 54 % kielentuntemuksessa ja 55 % kirjoittamisessa.

Äidinkielenopettajien mukaan oppilaille oli hyötyä tietotekniikan käytöstä opetuksessa, ja opettajat myös mielellään hyödynsivät tietotekniikkaa. Tosin lähes puolet heistä koki, etteivät he hallinneet tietotekniikkaa tarpeeksi hyvin. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla tietokoneita hyödynnettiin lähinnä tekstintuottamisessa ja tiedonhaussa eikä esimerkiksi koevastausten tai blogitekstien kirjoittamisessa.

Oppilaista 42 % ilmoitti, että he olivat kirjoittaneet tekstejä tietokoneella yläkoulun äidinkielentunneilla usein tai erittäin usein. Oppilaat myös yleisesti harjoittelivat tekstien tuottamista eri tarkoituksiin ja saivat kirjallista palautetta sekä arvosanan valmiista kirjoituksistaan. On edelleen harvinaista, että oppilaat keskustelevat tekstien aiheista, kommentoivat toistensa kirjoituksia, kirjoittavat tavoitteellisesti ja julkaisevat kirjoituksiaan. Vain 40 % pojista halusi parantaa kirjoitustaitojaan, kun taas tytöistä 70 % oli tätä mieltä.

Arvioinnin perusteella voidaan mm. päätellä, että opettajien jatkokoulutuksessa tarvitaan panostusta kirjoittamisen opetukseen. Lisäksi on tärkeää, että esimerkiksi uusissa opetussuunnitelman perusteissa korostettu kielellinen tietoisuus myös toteutuu käytännössä. Monet oppilaista tarvitsevat tukea kyetäkseen ilmaisemaan itseään monipuolisesti ja yleiskielen normeja noudattaen. Sähköinen kokeilu osoitti, että oppilaat tarvitsevat enemmän ohjausta sähköisessä ympäristössä työskentelyyn ja että monet opettajat kokevat tarvitsevansa lisäoppia tietotekniikan käyttämisessä. Pitkien tekstien lukemisella vapaa-ajalla on edelleen suuri vaikutus kielen ja kirjoitustaitojen kehitykseen ja näin ollen lukemista tuleekin rohkaista kaikin tavoin. Tulee myös rohkaista ruotsin kielen käyttöä mahdollisimman moninaisissa yhteyksissä.

Arviointitulokset sisältyvät Chris Silverströmin ja Juhani Rautopuron raporttiin Språk och skrivande i årskurs 9.

Tulosten julkistamisen yhteydessä 15.9. julkaistaan myös artikkelikokoelma Fokus på finlandssvenska elevtexter (toim. Chris Silverström). Artikkelit perustuvat arvioinnissa koottuun materiaaliin, ja ne antavat syventävän kuvan oppilaiden kirjoitustaidoista. Artikkelit ovat tutkijoiden ja äidinkielenopettajien kirjoittamia.

Lisätietoja:

Chris Silverström, projektipäällikkö, puh. 029 533 5531, etunimi.sukunimi(at)karvi.fi

Tiedote KARVIn sivuilla