Kielikoulutusta ei uudisteta ilman yhteiskunnan tarkastelua – Taina Saarinen piti Kari Sajavaara -muistoluennon 17.1.2020

Kymmenes Kari Sajavaara -muistoluento pidettiin 17.1.2020 Jyväskylän yliopistolla. Pääpuhujana tilaisuudessa oli tutkimusprofessori Taina Saarinen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto), joka luennoi kielen ja kielikoulutuksen historiallisesta poliittisuudesta, kielikoulutuksen uudistumistarpeista sekä kansallisista ja globaaleista jännitteistä kielikoulutuksessa. Luentoa kommentoi yleisen historian professori Pasi Ihalainen Jyväskylän yliopistosta.

Taina Saarinen piti muistoluennon otsikolla Suomen kielikoulutuspolitiikka menneisyyden, nykyisyyden, ja vähän tulevaisuudenkin valossa. Saarinen on korkeakoulutuksen kansainvälistymisen ja kielipolitiikan tutkija, jota tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti uusnationalismi kielipoliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Saarinen sai Kari Sajavaara -säätiön palkinnon tieteellisesti ansiokkaasta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavasta soveltavan kielentutkimuksen väitöskirjastaan vuonna 2008. 

Luennossaan Saarinen avasi kielikäsitysten, oppimiskäsitysten ja yhteiskunnallisten rakenteiden yhteyksiä kielikoulutukseen. “Kun kielten rajat näyttivät 1900-luvun alkupuolella selkeiltä, niin valtioidenkin rajat ja ihmisten kuuluminen niiden sisä- tai ulkopuolelle oli helpompi kuvitella. 1900-luvun lopulle tultaessa globalisaatio taas näytti madaltavan paitsi valtioiden, myös kielten välisiä rajoja", Saarinen tiivistää. Nykyhetkessä kielikoulutuksen ajatellaan olevan kaikille yksilöille saavutettavaa ja monikielisyyden näkemiseen on vilpitön halu, ja silti kansallisen kielivarannon on todettu supistuvan esimerkiksi vähenevien kielivalintojen kautta ja hajautettu päätöksenteko lisää kielikoulutuksen eriarvoisuutta.  

Saarinen päätti esityksensä kysymällä, mitä uusnationalistinen käänne, jossa suomen kielen asemasta kannetaan lisääntyvää huolta, tekee kielikoulutukselle. Kielestä puhuttaessa ei nimittäin koskaan puhuta pelkästään kielestä, vaan laajemmin yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Esimerkiksi muiden kielten näkeminen uhkana suomen kielelle toiseuttaa näiden muiden kielten puhujia ja asettaa kieliä vastakkain. Yhteiskunnassa monikielisyyttä ei nähdä nykyisen kielentutkimuksen tavoin kieleilynä, vaan rinnakkaisina yksikielisyyksinä. Voikin kysyä, onko yhteiskunta valmis monikielisyyteen. Saarisen luennon sanoma oli seuraava: kieli ja kielikoulutus ovat tiiviissä yhteydessä yhteiskuntaan ja sen muutoksiin, ja siksi kielikoulutusta ei voi uudistaa ilman, että katsetta kohdistetaan myös yhteiskuntaan. 

Saarisen luentoa kommentoi yleisen historian professori Pasi Ihalainen historian ja etnologian laitokselta Jyväskylän yliopistosta. Ihalainen on erikoistunut varhaismodernin ja uusimman ajan yleiseen historiaan ja tutkii muun muassa poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Ihalainen on tutkinut myös kansallisia identiteettejä ja parlamenttikeskustelujen historiaa vertaillen ja ylirajaisesti. Saarinen ja Ihalainen ovat kirjoittaneet yhdessä useita artikkeleja kielipolitiikan historiasta, Suomen perustuslaillisesta kaksikielisyydestä ja kielipolitiikan historiallisista diskursseista.

Kommenttipuheenvuorossaan Ihalainen kiinnitti huomiota siihen, että lasten ja nuorten kielitaidon kaventumisesta on syytä olla huolissaan. Esimerkiksi historiantutkijan maailma kapeutuu vaarallisesti, jos lähdeaineistoja ei pystytä ymmärtämään ja tulkitsemaan laajasti eri kielillä. Toisaalta Ihalainen näkee nykytilanteen optimistisesti, sillä pääasiallisesti asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan viime vuosisatoina. Hän muistuttikin historian pitkistä linjoista: onko juuri nyt menossa joku uniikki katastrofi tai erityinen uusnationalistinen käänne, vai kärjistääkö esimerkiksi sosiaalinen media tilannetta todellisesta? Onko Suomen kielipoliittinen tilanne ainutlaatuinen vai voiko tilannetta verrata muihin eurooppalaisiin maihin? Lopuksi Ihalainen kannusti tutkijoita haastamaan vakiintuneita kieleen ja kansakuntaan liittyviä ajattelutapoja ei vain akateemisissa piireissä, vaan myös suuren yleisön keskuudessa.  

Tilaisuudessa jaettiin myös kaksi Kari Sajavaaran nimeä kantavaa tunnustuspalkintoa.  

Professori Kari Sajavaara (1938–2006) oli monipuolinen tutkija soveltavan kielentutkimuksen ja aktiivinen toimija kielikoulutuspolitiikan alalla. Tehtyään pitkän uran Jyväskylän yliopiston englannin kielen laitoksella hän siirtyi vuonna 1996 Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Sajavaara oli myös kansainvälisesti tunnustettu verkostoituja ja European Language Councilin perustajajäsen. Kari Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston vararehtorina vuosina 1982–1991 ja humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1996–2002. 

Tilaisuuden järjestivät Kielikoulutuspolitiikan verkosto ja Soveltavan kielentutkimuksen keskus. 

Tallenne muistoluennosta on nyt katsottavissa Jyväskylän yliopiston Moniviestimessä osoitteessa: https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/hum/solki/kieliverkosto/kari-sajavaara-muistoluento-18.1.2011/17-1.2020  

Pyydä tallenteen polkuavain osoitteesta kieliverkosto(at)jyu.fi.