Meillä ei ole varaa olla toteuttamatta kestävyyskasvatusta myös kieltenopetuksessa - Minna Maijala Kari Sajavaara -muistoluennolla 2024
Tiedote 8.2.2024
Minna Maijala (FT, KT) työskentelee Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksella kielten oppimisen ja opettamisen professorina. Hän toimii vastuullisena johtajana Koneen Säätiön rahoittamissa tutkimushankkeissa "Eettisesti kestävä kielten opetus" (2021–2025) ja Metsäsanoista metsätekoihin (2024–2027). Maijala on tehnyt tutkimusta liittyen paitsi kestävään kehitykseen kieltenopetuksessa, myös kulttuuritietoiseen vieraan kielen oppimiseen, kielten opettajan asiantuntijuuteen, saksa vieraana kielenä -didaktiikkaan ja oppikirjoihin.
Luentonsa alussa Maijala muisteli henkilökohtaisesti tapaamaansa Kari Sajavaaraa tulevan kehityksen ennakoijana, joka uskoi nuoriin. Lisäksi hän esitteli johtamaansa Eettisesti kestävä kielten opetus -hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa käytännön työkaluja kieltenopettajien käyttöön kestävään kehitykseen liittyen.
Kestävästä kehityksestä Maijala näkee tärkeänä konkreettisen toiminnan sekä oivallukset siitä, että nykyisten sukupolvien päätökset ja toimet vaikuttavat tulevaisuuden sukupolvien elämään. Tavoitteena on jättää maapallo tuleville sukupolville sellaisena, että hekin voivat sillä elää.
Meille kaikille tuttuja teemoja kestävään kehitykseen liittyen ovat luonnonvarojen riittävyys ja niiden suojelu, mutta kestävä kehitys on paljon muutakin. Kestävä kehitys sisältää kielten näkökulmasta neljä ulottuvuutta: sosiaalisen, ekologisen, taloudellisen ja kulttuurisen kestävyyden. Maijala nosti esiin kulttuurisen kestävyyden tavoitteet monikielisyydestä ja monikulttuurisuudesta sekä kulttuurisen perinnön ylläpidosta, jotka liittyvät vahvasti kielten opetukseen ja oppimiseen sekä tutkimiseen. Näiden lisäksi luennolla nousi esiin termi kestävyyskasvatus , jonka avulla saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävyyskasvatus on kokonaisvaltaista, tilannesidonnaista, monitieteistä ja oppijalähtöistä. Kestävyyskasvatuksessa on tarkoitus kehittää oppijan autonomiaa, yhteiskunnallista osallistuvuutta, reflektointitaitoja, systeemistä ajattelua sekä kykyä ymmärtää eri kokonaisuuksien välisiä yhteyksiä.
Unesco näkee koulutuksen avaintekijänä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Kestävyyden teemat ovatkin jo nyt kaikissa opetussuunnitelmissa sisällytettyinä, ja näitä teemoja on tarkoitus käsitellä kokonaisvaltaisesti ja tuoda esiin kaikessa oppimisessa. Kestävyyskasvatuksessa teemoja käsitellään monesta näkökulmasta samanaikaisesti ja oppimisen tulisi olla elinikäistä, monialaista sekä moniulotteista. Näitä sekä kestävyyskasvatuksessa tärkeää tunneoppimista voidaan saavuttaa lisäämällä perinteiseen opettajajohtoiseen opetukseen toiminnallisia menetelmiä. Oppijoiden tulisi myös nähdä kestävän kehityksen merkityksellisyys oppituntien ulkopuolella, mitä esimerkiksi projektityöt voivat edistää.
Tällä hetkellä kestävyyskasvatusta kuitenkin Maijalan mukaan toteutetaan hyvin opettajalähtöisesti ja fokus on usein yksilössä. Toteutus on opettajien tiedoista ja taidoista riippuvaa. Toinen haaste kestävyyskasvatuksen tavoitteiden saavuttamiselle on, kuinka linkittää kielten oppitunteja isoihin kokonaisuuksiin, kun huomio on sanavalinnoissa ja kielioppisäännöissä. Maijala kuitenkin painotti, että opettajat käyttävät jo paljon kestäviä opetusmenetelmiä kielten opetuksessa, ja itsessään kielten opetus edistää kestävyyskasvatuksen vuorovaikutuksellista tavoitetta. Tärkeää olisikin tunnistaa näitä opetusmenetelmiä ja sanoittaa niitä auki, sillä se auttaa myös oppijaa tunnistamaan oppimiaan kestävyystaitoja, vaikka tunnin aihe ei itsessään käsittelisi kestävää kehitystä.
Maijalan mukaan kieltenopettajat ovat tutkimushaastatteluissa pohtineet, riittääkö oppilaiden tai opiskelijoiden kielitaito kestävyysteemojen käsittelyyn oppitunneilla. Lisäksi kielten opetuksessa kestävyyskasvatus on usein nähty vain kestävyysaiheiden käsittelynä oppikirjoissa, toisin sanoen vain sisältönä. Maijala kuitenkin esitti, että kestävyyskasvatus on myös kestävien opetusmenetelmien käyttämistä, sekä kestävyysaiheiden käsittelyä kaikkien muiden teemojen osana. Kestävistä opetusmenetelmistä esimerkkeinä mainittiin kriittistä ajattelua edistävät projektityöt, tutkiva ja kokemuksellinen opettaminen, tehtäväperustainen oppiminen ja opettaminen sekä limittäiskieleily eli useiden kielten limittäinen käyttö . Yhteiskunnallisen osallistumisen kehittäminen nousi myös esiin tärkeänä kestävän kasvatuksen taitona, jota voi kehittää muun muassa projekteilla. Kestävyyskasvatus on pohjimmiltaan arvopohjaista, ja tärkeää on tietoisuus oman toiminnan vaikutuksista sekä opetuksen taustalla vaikuttavista arvoista.
Kielten opettajat olivat Maijalan tutkijaryhmineen tekemässä tutkimuksessa kertoneet haasteita kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen. Osa koki kestävän kehityksen joko liian haastavana aiheena tai sen liittyvän vain ympäristöteemaan. Kestävää kehitystä ei ehkä koettu itselle tärkeänä aiheena, ja joskus myöskään oppijat eivät nähneet teeman linkittyvän kielten opettamiseen lainkaan. Teeman käsittelyn nähtiin vievän aikaa muiden asioiden käsittelyltä, ja käsittelyä vaikeutti opettajan oma puuttuva tietopohja. Haasteeksi kestävän kehityksen käsittelyyn muodostui myös koulun kulttuuri, jossa teemalle ei ehkä annettu arvoa. Opettajat olivat tutkimuksen mukaan kokeneet suurta tarvetta lisäkoulutukselle kestävyyskasvatuksen tavoitteiden toteuttamiseen.
Maijala nosti esille myös tämänhetkisen kieltenopetuksen vahvuuksia: oppilaat saavuttavat kestävyyskasvatuksen vuorovaikutuksellisuuden tavoitteen, ja oppitunneilla tulee luontevasti esille kestävän kehityksen kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Kieltenopetus kehittää oppijoiden demokratiataitoja laajasti.
Luennolla tuli esille oppimateriaalien ja niiden kehittämisen tärkeys, sillä oppimateriaalit usein ohjaavat opettajia ja tuntien sisältöjä. Kestävän kehityksen periaatteiden ja aiheiden tulisi olla luontevasti muun materiaalin joukossa. Ekko-hankkeessa kehitetäänkin oppijalähtöisiä opetusmateriaaleja, jotka ohjaisivat oppijoita olemaan aktiivisia ja ottamaan osaa päätöksentekoon. Materiaaleissa on tehtäviä kaksoistunneille, ja yksittäisiä tehtäviä voi käyttää myös sellaisenaan. Reflektiotehtävät on tehty täydentämään oppikirjojen sisältöjä. Materiaaleja tullaan julkaisemaan verkossa ja ne ovat avoimesti saatavilla julkaisun jälkeen .
Luennon lopuksi Maijala käänsi katseensa kielikoulutuksen kestävään tulevaisuuteen. Hän näki pienilläkin teoilla olevan suuren vaikutuksen ja painotti toiminnallisiin menetelmiin perustuvaa opetusta ja sen kokonaisvaltaisuutta. Kielten opetuksen tulevaisuudessa hän näki teemoina eettisyyden, oikeuden tasavertaisen kielivarannon hankkimiseen koulutuksen kautta, sekä demokratian tavoitteiden ja maailmanrauhan edistämisen. Opettajien tulisi huomioida asenteiden tärkeys kestävyyskasvatuksessa sekä kielen opettamisen traditiot – erityisesti vuorovaikutuksellisuus. Konkreettisina esimerkkeinä kestävästä kehityksestä kieltenopetuksessa Maijala mainitsi, että opettajat voivat opetuksessaan ohjata oppijoita vastuulliseen matkailuun tai siihen, kuinka kohdata ihmisiä eri kulttuuritaustoista sekä pohtia yhdessä oppilaiden kanssa, millaista kielitaitoa tarvitaan tulevaisuuden ammateissa. Maijala painotti luokkahuonekäytänteiden merkitystä ja kielten opetusta myönteisesti ja tasa-arvoisesti. Hän peräänkuulutti täydennyskoulutuksen tarvetta, sekä kestävän kehityksen ottamista opettamisessa ja oppimisessa myös tutkimuksen kohteeksi. Maijala totesi lopuksi, että meillä ei ole varaa olla toteuttamatta kestävyyskasvatusta myös kieltenopetuksessa.
***
Tilaisuudessa jaettiin myös kaksi Kari Sajavaaran nimeä kantavaa tunnustuspalkintoa .
Professori Kari Sajavaara (1938–2006) oli monipuolinen tutkija soveltavan kielentutkimuksen ja aktiivinen toimija kielikoulutuspolitiikan alalla. Tehtyään pitkän uran Jyväskylän yliopiston englannin kielen laitoksella hän siirtyi vuonna 1996 Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Sajavaara oli myös kansainvälisesti tunnustettu verkostoituja ja European Language Councilin perustajajäsen. Kari Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston vararehtorina vuosina 1982–1991 ja humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1996–2002.
Tallenne muistoluennosta on nyt katsottavana. Mikäli olet kiinnostunut näkemään tallenteen, ota yhteyttä: kieliverkosto(at)jyu.fi.
Lisätietoja: