“Kielitaito liittää meidät osaksi Eurooppaa ja maahanmuuttaneet Suomeen” Anita Lehikoinen Kari Sajavaara -muistoluennolla 2026
Tiedote 30.1.2026
Puheenvuorossaan Kieli, yksilö, yhteisö ja yhteiskunta tapahtuman pääpuhuja Anita Lehikoinen muisteli yhteistyötä Kari Sajavaaran ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen kanssa. Lehikoinen oli mukana perustamassa Soveltavan kielentutkimuksen keskusta, ja nyt eläköidyttyään hän tarkasteli uransa aikaisia kielikoulutuspolitiikan murroskohtia.
Lehikoinen aloitti puheenvuoronsa muistelemalla, kuinka 1990-luvun alussa Suomen ulkopolitiikka suuntautui läntiseen Eurooppaan ja millaisia vaikutuksia sillä oli hallinnon toimintatapoihin. Muutos loi uudenlaisia tarpeita käydä keskustelua silloisen Euroopan yhteisön ja sittemmin Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Uusi, tiiviimpi yhteistyö ohjasi Suomessa aktiiviseen laki- ja säädöskielen sekä kääntäjä- ja tulkkauskoulutuksien kehittämiseen. Silloiset panostukset loivat pohjan suomalaisille Euroopan unionin tehtävissä, mutta vapautuviin tehtäviin on aiempaa vaikeampi löytää kielitaitoisia työntekijöitä.
Hallinnon kansainvälistymisen rinnalla Lehikoinen todisti myös korkeakoulujen kansainvälistymistä. Tällä hetkellä olemme hänen mukaansa uudessa murroskohdassa, jossa kansainvälistyminen tarkoittaa englanninkielisyyden sijaan myös panostusta kotimaisten kielten opiskelemiseen, jotta tutkimuksen ja osaamisen omavaraisuus säilyvät. Viime vuosina nosteessa ovat olleet toiminnallisesti kaksikieliset tutkinnot, joissa kotimaisia kieliä opiskellaan tavoitteellisesti sisältöopetuksen ohessa.
Kansainvälistymisen jälkeen Lehikoinen palasi Suomen kielivarantoon. Yhtäältä se on kaventunut, sillä harvempi opiskelee valinnaisia kieliä. Toisaalta Suomessa on panostettu uhanalaisten kielten, kuten karjalan ja kotimaisten viittomakielten, elvytykseen. Samanaikaisesti Suomeen muuttaneiden osaamat kielet helposti unohtuva t keskustelusta. Lehikoinen päätti puheenvuoronsa kysymykseen, millaisen Suomen me haluamme rakentaa ja mahtuuko siihen kielellistä ja kulttuurista rikkautta. Hän painotti, että koulutukseen on oltava valmis satsaamaan, jotta Suomi voi menestyä.
Lehikoisen puheenvuoroa seurasi soveltavan kielentutkimuksen mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa reflektoiva paneelikeskustelu. Keskusteluun osallistuivat Lehikoisen lisäksi Solkin aiemmista johtajista professori Minna-Riitta Luukka, professori Tarja Nikula-Jäntti ja tutkimusprofessori Taina Saarinen. Paneelikeskustelua juonsi yliopistonlehtori ja laitoksen uusi johtaja Petteri Laihonen. Minna-Riitta Luukka johti Solkia heti Kari Sajavaaran jälkeen vuosina 2003–2007. Luukkaa seurasi Tarja Nikula-Jäntti, jonka johtajakausi kesti vuodet 2007–2017. Taina Saarinen oli johtaja vuoden 2018–2019, ja hänen jälkeensä tehtävässä toimi Ari Huhta vuoteen 2025 asti.
Lehikoisen puheenvuorossaan esille nostamat teemat toistuvat paneelissa. Soveltavan kielentutkimuksen ja kielikoulutuspolitiikan vuosikymmenestä toiseen toistuvat teemat kehkeytyvät kielivarannon kaventumisen, kielitaidon arvioinnin kysymyksien sekä suomi toisena kielenä -opetuksen kehittymisen ympärille. Painotukset ovat vaihdelleet johtajakaudelta toiselle.
Soveltavan kielentutkimuksen keskus syntyi aikoinaan tunnistettuun tarpeeseen tuottaa tietoa erityisesti kielitaidon arvioinnista, ja tehtävä on säilynyt laki- ja rakennemuutosten yli. Solkilla on Yleisten kielitutkintojen (YKI) koordinointivastuu: kyseessä on valtakunnallinen erityistehtävä, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut Solkille. Solkilla on myös toinen valtakunnallinen erityistehtävä, kielikoulutuspolitiikan verkoston (Kieliverkosto) koordinointi, mikä sekin syntyi tarpeeseen tuoda hallinnollisesti hajanaisen kielikoulutuksen toimijoita yhteen.
Paneelin lopussa pohdittiin, kuinka osa muutoksista vie aikaa ja toiset ovat dramaattisen nopeita. Minna-Riitta Luukka nosti esille, kuinka hänen ensivuosinaan Solkissa suomen kieltä ei ajateltu samalla tavalla kielenä kuin vieraita kieliä. Tällainen vastakkainasettelu kielten välillä on purkautumassa, mikä on seurausta kielikäsitysten muutoksesta, johon myös Solki ja sen tekemä tutkimus ovat välillisesti olleet vaikuttamassa. Tällä hetkellä kielestä puhutaan taas enemmän hiljaisemman kauden jälkeen. Kieli tunnustetaan avaimena yhteisöihin kuulumiselle ja jäsenyydelle. Panelistit toivoivat lopuksi rohkeutta avartaa kielistä puhumisen ilmastoa – tutkimus voi toimia siltana päätöksenteon ja arjen välillä.
Kuvassa 16. Kari Sajavaara -muistoluennon pääpuhuja Anita Lehikoinen. (Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen)
*****
Tilaisuudessa jaettiin myös kaksi Kari Sajavaaran nimeä kantavaa tunnustuspalkintoa.
Professori Kari Sajavaara (1938–2006) oli monipuolinen tutkija soveltavan kielentutkimuksen ja aktiivinen toimija kielikoulutuspolitiikan alalla. Tehtyään pitkän uran Jyväskylän yliopiston englannin kielen laitoksella hän siirtyi vuonna 1996 Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtajaksi, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Sajavaara oli myös kansainvälisesti tunnustettu verkostoituja ja European Language Councilin perustajajäsen. Kari Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston vararehtorina vuosina 1982–1991 ja humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1996–2002.
Muistoluennon tallenne on nyt katsottavissa. Mikäli olet kiinnostunut katsomaan tallenteen, ota yhteyttä: kieliverkosto(at)jyu.fi.
Lisätietoja:
Tiedote tunnustuspalkinnon saajista: linkki palkintotiedotteeseen.
Kieliverkosto
kieliverkosto[at]jyu.fi
Soveltavan kielentutkimuksen historiaa on käsitelty myös joulukuussa 2025 ilmestyneessä AFinLA-teemassa (https://journal.fi/afinla/issue/view/13266). Teos käsittelee, kuinka soveltava kielentutkimus vakiintui osaksi suomalaista tiedemaisemaa.