“Jokaiselle yksi hampurilainen: yksi sinulle ja yksi Marialle” – kielitietoisuutta kotitalouteen

DivED-hankkeessa tarjosimme kouluille isommille ryhmille suunnattujen koulutusten lisäksi myös yksilöllistä ohjausta opettajille. Harva koulu tai opettaja lähti mukaan yksilölliseen ohjaukseen, mutta ne yhteistyöt, joita saimme luotua hankkeen aikana, olivat sitäkin hedelmällisempiä. Tässä artikkelissa DivED-hankkeen kouluttaja Kiia Kuusento kertoo yhteistyöstään kotitalousopettajan kanssa.

Julkaistu: 13. toukokuuta 2020 | Kirjoittanut: Kiia Kuusento

Pidin keväällä 2018 erään koulun henkilökunnalle kieli- ja kulttuuritietoisen koulutuksen, jonka perusteella kotitalousopettaja innostui yksilöllisen ohjauksen mahdollisuudesta. Yhteistyömme kotitalousopettajan kanssa alkoi samana keväänä, ja tapasimme yhteensä neljä kertaa. Seurasin opettajan tunteja, annoin palautetta tuntien jälkeen ja ideoita ennen tunteja. Sen lisäksi pidimme yhteyttä sähköpostitse, esimerkiksi jos opettajalla oli jotain kysyttävää kielitietoisuuteen liittyen.

DivED-hankkeen koulutusten ja ohjausten sisällöt pohjautuvat muun muassa sosiokulttuurisen kielenoppimisen ja kielellisesti vastuullisen opetuksen teorioihin (esim. Lucas & Villegas 2013; van Lier 2004). Teoriatausta ja kielitietoisuuden periaatteet olivatkin opettajalle jo ennestään tuttuja aikaisemman koulutuksen perusteella, mutta lisäksi hän kaipasi tukea käytännön kielitietoisten toimintatapojen kehittämiseen.

Kotitaloutta kielitietoisesti kahdella (tai useammalla) kielellä

Opettajan yhteen seitsemännen luokan ryhmään oli integroitu kevääksi kaksi valmistavan luokan oppilasta, ja opettaja oli huolissaan, ymmärtävätkö oppilaat hänen ohjeensa. Oman haasteensa aiheutti se, että opetettava ryhmä oli englantirikasteinen ryhmä. Opetus annettiin pääosin suomeksi, mutta opetusta rikastettiin muun muassa englannin sanastolla, englanninkielisillä videoilla ja keskusteluilla. Opettaja piti tilannetta haasteellisena, koska hän koki, että valmistavan luokan oppilaiden opetuksen tulisi sisältää mahdollisimman paljon suomea. Kaikkien opetusryhmän oppilaiden englannin osaaminen oli sillä tasolla, että oppilaat pystyivät keskustelemaan itselleen tutuista aiheista luontevasti.

Jo ensimmäistä tuntia seuratessani kävi ilmi, että opettaja oli perillä kielitietoisista toimintatavoista. Opettajan viestintä oli selkeää, kun hän antoi luokalle ohjeita ja vieläkin selkeämpää, kun hän antoi ohjeita valmistavan opetuksen oppilaille. Opettaja hyödynsi opetuksessaan monia kielitietoisia työskentelytapoja, kuten kuvia, ääniä ja eleitä, asioiden toistamista, uudelleen muotoilua tai taululle kirjoitettuja ohjeita. Seuraava esimerkki tunnilta kuvaa hyvin opettajan selkeyttä ohjeiden annossa:

Esimerkki 1:

Tehtävä: Opettaja on ohjeistanut oppilaita tekemään yhden hampurilaispihvin per oppilas.

Ongelma: Valmistavan opetuksen oppilas ei ole näyttänyt ymmärtävän ohjeistusta.

Opettajan ratkaisu: “Jokaiselle yksi hampurilainen: yksi sinulle ja yksi Marialle”.

Helpotetun syötöksen ansiosta oppilas ymmärsi ohjeen ja ryhtyi toimeen.

Myös englannin kieli sulautui ryhmän opetuksen osaksi niin luonnollisesti, ettei sitä tarvinnut pyrkiä kitkemään sillä perusteella, että suomenoppijoille pitäisi puhua mahdollisimman paljon suomea. Ryhmässä esimerkiksi katsottiin englanninkielinen video hampurilaispihvin paistosta ja käytiin hampurilaiseen liittyvää sanastoa yhdessä läpi sekä suomeksi että englanniksi. Tämä tukee sekä englantipainotteisessa ryhmässä opiskelevien oppilaiden että valmistavan opetuksen oppilaiden kielitietoisuutta ja monikielisyyttä.

Keskustelimme monikielisyydestä myös ohjauskeskustelussa. Siinä nousi esille esimerkiksi se, että nykyinen tutkimus tukee monien kielten hyödyntämistä opetuksessa (ks. esim. Lehtonen 2019), ja juuri tästä syystä opiskeltavaa sanastoa olisi hyvä käydä läpi myös oppilaiden omilla äidinkielillä. Opettaja oli huojentunut siitä, ettei hänen tarvinnut yrittää pitää tuntia ainoastaan suomeksi. Opettaja myös suhtautui positiivisesti ajatukseen tuoda opetuksessa näkyviin oppilaiden osaamia muita kieliä.

Hampurilainen

Kuva 1. Hampurilaisen täytteet kirjoitettuna taululle. Lisäksi keskusteltiin siitä, onko hampurilainen monipuolista ravintoa.

 

Kotitaloudessa annetaan paljon ohjeita

Kotitaloustunneilla voi ilmetä myös haasteita kielitietoisen opetuksen toteuttamisessa, ja löysimmekin kehittämisen kohteita kielitietoisen pedagogiikan edistämiseksi. Kotitaloustunnilla oppilaille pitää luonnollisesti antaa paljon ohjeita, ja niitä annetaan usein työskentelyn lomassa – monesti ainoastaan suullisesti ja nopealla tahdilla. Jos ohjeet eivät ole näkyvillä missään, ne saattavat jäädä moneltakin oppilaalta huomaamatta ja aiheuttavat epäselvyyttä erityisesti suomenoppijoille.

Esimerkki 2:

Ongelma: Ohjeiden antamisen nopeus sekä epäselvät siirtymät

Tunnilla on keskusteltu tortilloista – esimerkiksi siitä, mistä ne tulevat ja mistä ne tehdään. Keskustelun päätyttyä opettaja alkaa saman tien antaa ohjeita tortilloiden tekoon ilman, että sanoittaa siirtymää ja korostaa sitä, että nyt tulevat ohjeet. Ohjeet myös annetaan melko nopeasti. Myöhemmässä vaiheessa valmistavan opetuksen oppilaat kysyvätkin opettajalta sellaisia asioita, jotka hän ohjeisti jo aikaisemmin.

Ratkaisu: Ohjeiden antamisen vauhdin säätely, siirtymien tärkeyden huomaaminen ja oppitunnin vaiheiden johdonmukainen sanoittaminen

Palautteen pohjalta opettaja kiinnitti enemmän huomiota siirtymiin sekä siihen, kuinka työskentelyn lomassa annettavat ohjeet on hyvä kirjoittaa taululle näkyviin. Esimerkiksi seuraavalla tunnilla keskusteltiin aamunavauksesta, minkä jälkeen opettaja alkoi ohjeistaa täytekakun tekoa. Ohjeet olivat valmiina taululla ja opettaja siirtyi taululle ja samalla sanoitti siirtymän selkeästi: “Tänään tehdään kakku tässä järjestyksessä”.

Täytekakku

Kuva 2. Täytekakun valmistuksen työvaiheet. Jokainen työvaihe käytiin yhdessä läpi.

 

Yhteinen pohdinta edistää opetuksen kielitietoisuutta

Neljän yhteisen tapaamis- ja havainnointikerran jälkeen saadun palautteen ja itsearvioinnin avulla käydyssä keskustelussa nousi esiin seuraavia asioita. Opettaja oli positiivisen yllättynyt siitä, kuinka laajasti hän oli jo toteuttanut kielitietoista opetusta. Kotitaloustuntien kiireellinen aikataulu kuitenkin harmitti: opettaja koki kiireen tunnun osasyyksi sille, että kielitetoisuus jäi vähemmälle huomiolle. Opettaja oli myös kokenut keskustelumme hyödyllisiksi ja oli kiitollinen saamastaan ohjauksesta: “Kiitos, että annoit palautetta, oli piristävää. Jo läsnäolosi sai minut kuuntelemaan omaa puhettani ja opetustani aivan uudella tavalla. Näin 20 opetusvuoden jälkeen oli hyvin mielenkiintoista ottaa uusi aspekti opetukseen.”

Kielitietoiset toimintatavat eivät synny itsestään, ja arjessa niiden kehittäminen voi tuntua ylitsepääsemättömän työläältä. Kyseinen projekti yhdessä kotitalousopettajan kanssa osoitti, että yhdessä pohtiminen on äärimmäisen tärkeää, joskin sille on varattava riittävästi aikaa. Olisikin hienoa, jos kielitietoisten toimintatapojen kehittämiseen varattaisiin riittävästi resursseja työyhteisötasolla, sillä kielitietoisuus on hyödyllistä kaikkien oppijoiden kannalta.

 

Kiia Kuusento työskentelee kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen yliopisto-opettajana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.

 

Lähteet

Lehtonen, H. 2019. Monikielisyys koulussa – yksikielisestä instituutiosta limittäiskieliseen opetukseen. Kielikello 4/2019. https://www.kielikello.fi/-/monikielisyys-koulussa

Lucas, T. & Villegas, A. M. 2013. Preparing Linguistically Responsive Teachers: Laying the Foundation in Preservice Teacher Education. Theory Into Practice, 52(2), 98–109. http://dx.doi.org/10.1080/00405841.2013.770327

van Lier, L. 2004. The Ecology and Semiotics of Language Learning: A Sociocultural Perspective. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.