Monilukutaito ja varhainen kieltenopetus ja -oppiminen

Julkaistu: 28. lokakuuta 2026 | Kirjoittaneet: Pauliina Sopanen ja Laura Lahti

Vuodesta 2020 lähtien A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen opetus on alkanut jo ensimmäisellä vuosiluokalla (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018). Uudistuksella haluttiin muun muassa monipuolistaa kielten opiskelua ja vahvistaa täten Suomen kielivarantoa, sillä A1-kielivalinnaksi suositeltiin pääsääntöisesti jotain muuta kieltä kuin englantia (Pyykkö, 2017). Uudistuksesta huolimatta suurin osa suomenkielisten koulujen oppilaista opiskelee A1-kielenä englantia, kun taas ruotsinkielisissä kouluissa A1-kielenä suosituin on suomi (Vipunen, 2026). Jo ennen vuoden 2020 uudistusta varhaista kieltenopetusta on tutkittu ja pilotoitu muun muassa Kieltenopetuksen varhentamisen kärkihankkeessa (Huhta & Leontjev, 2019; Inha, 2018; ks. myös Skinnari & Sjöberg, 2018), ja aiheesta on tehty myös myöhemmin selvityksiä (esim. Mård-Miettinen ym., 2021). Näissä selvityksissä on tutkittu muun muassa opettajien, oppilaiden ja huoltajien sekä kuntatoimijoiden näkemyksiä ja kokemuksia varhaisesta kieltenopetuksesta ja -oppimisesta, mutta monilukutaito käsitteenä ei näissä selvityksissä nouse esille.

Kiinnostus monilukutaitoa ja monilukutaidon pedagogiikkaa kohtaan on kasvanut 1990-luvulta lähtien The New London Groupin julkaistua uraauurtavan artikkelinsa monilukutaidon pedagogiikasta (The New London Group, 1996). Kolmessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut paljon, ja myös monilukutaidon käsitettä on muokattu ajan myötä nykypäivään sopivammaksi. Kansainvälisellä tutkimuskentällä monilukutaidon nähdään sisältävän kaksi näkökulmaa: yhtäältä moninaiset, multimodaaliset tekstit ja toisaalta sosiaalisen diversiteetin (ks. esim. Cope & Kalantzis, 2009; Hankala ym., 2022; Kupiainen, 2016). Suomalaisten opetussuunnitelmien perusteisiin kirjattu määritelmä monilukutaidosta on kuitenkin kapeampi kuin kansainvälisen tutkimuskentän määritelmä, vaikka moninaisten taustojen, identiteettien ja kokemusmaailmojen näkökulma muutoin tuleekin esille eri puolilla opetussuunnitelman perusteita (Mertala, 2018).

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa monilukutaidolla tarkoitetaan “erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään” (Opetushallitus, 2014, s. 22). Tämän lisäksi kielikasvatuksen osioissa mainitaan, että kielen käyttö erilaisissa tilanteissa ja oppimisympäristöissä monenlaisia tekstejä käsitellen vahvistaa oppilaiden kielitietoisuutta, eri kielten rinnakkaista käyttöä ja monilukutaidon kehittymistä (Opetushallitus, 2014).

A1-kielen opetussuunnitelmateksteissä (Opetushallitus, 2014, 2019) vuosiluokilla 1–2 painotetaan funktionaalisuutta, multimodaalisuutta, oppilaiden kokemusmaailmaa, mielikuvitusta, pelejä ja leikkejä. Monilukutaidon kehittyminen näyttäytyy vuosiluokkien 1–2 opetussuunnitelmateksteissä muun muassa multimodaalisena oppimisympäristönä, jossa myös monikielisyys, kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus ovat näkyvissä. Oppilasta rohkaistaan käyttämään vähäistäkin kielitaitoaan erilaisissa oppimistilanteissa ja oppilaalle tutuissa vuorovaikutustilanteissa.

Monilukutaitoa ei ole juurikaan tarkasteltu varhaisen vieraan kielen opetuksen ja oppimisen näkökulmasta, vaan useimmiten kotimaisen tutkimuksen kohteena ovat olleet muut oppiaineet, kuten äidinkieli ja kirjallisuus tai matematiikka, sekä monilukutaidon käsitteen avaaminen joko teoreettisesti tai opettajien ja muiden asiantuntijoiden käsityksiä kartoittamalla (Hankala ym., 2022). Monilukutaitoon kytkeytyy myös monikielisyys, jota myöskään ei ole juuri tutkittu vieraiden kielten opetuksen kontekstissa, ja kieliaineet ovat perinteisesti hyvin erillisiä toisistaan (Harju-Autti ym., 2024). Lisää yhteyksiä tarvittaisiin myös äidinkielen ja kirjallisuuden ja vieraiden kielten oppiaineiden välille (esim. Pitkänen-Huhta ym., 2023). Varhainen kieltenopetus tarjoaa mielenkiintoisen kontekstin niin kielten oppimisen ja opetuksen kuin monilukutaidon tarkastelulle, sillä oppilaat vasta aloittavat koulupolkuaan ja ottavat ensimmäisiä askeleitaan koulun tekstimaailmassa: kirjoitus- ja lukutaitoja opetellaan, symboleja ja kuvia tulkitaan, erilaisia suullisia viestintätilanteita harjoitellaan ja oppimisympäristöjä otetaan haltuun myös kehollisuuden kautta.

Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehdessä on ilmestynyt kieltenopetuksen varhentamisen käytänteisiin liittyvä teemanumero vuonna 2018 (Mård-Miettinen & Mattila, 2018) ja monilukutaitoon liittyvä teemanumero vuonna 2023 (Mursula & Tiermas, 2023), mutta näitä kahta näkökulmaa ei vielä ole yhdistetty. Tässä teemanumerossa pyrimmekin tarjoamaan uutta näkökulmaa molempiin teemoihin kaiken kaikkiaan kuuden artikkelin muodossa. Tarkastelemme varhaisen kieltenopetuksen ja monilukutaidon risteyskohtia nostaen esille tutkimuspohjaisia ja konkreettisia esimerkkejä. Liikkeelle lähdetään opetussuunnitelmatekstien ja opettajien käsitysten tarkastelusta, minkä jälkeen siirrytään monilukutaidon tarkasteluun eri näkökulmista: artikkeleissa käsitellään kehollista ilmaisua, oppikirjakuvitusta sekä oppilaiden mielikuvitustaidon vahvistamista erilaisten multimodaalisten materiaalien ja menetelmien avulla. Lopuksi luodaan katsaus teemaan kiinteästi liittyvään ajankohtaiseen tutkimushankkeeseen.

Teemanumeron ensimmäisessä artikkelissa Karita Mård-Miettinen ja Anne Pitkänen-Huhta tarkastelevat, miten monilukutaito on integroitu perusopetuksen vuosiluokkien 1–2 vieraan kielen opetussuunnitelman perusteisiin Suomessa. Artikkelissa kirjoittajat analysoivat opetussuunnitelmatekstiä sisällönanalyysin avulla ja tarkastelevat tekstin sisältöä peilaten sitä monilukutaidon kolmeen ulottuvuuteen: multimodaalisuus, monitilanteisuus ja monikielisyys. Mård-Miettisen ja Pitkänen-Huhdan tulokset osoittavat, että kaikki monilukutaidon osa-alueet ovat löydettävissä vieraiden kielten opetussuunnitelmassa, mutta osa-alueita painotetaan eri tavoin ja niihin liittyvien elementtien esiintyvyydessä on vaihtelevuutta.

Katri Puronaho tarkastelee artikkelissaan opettajien näkökulmia varhaisesta kieltenopetuksesta vertaillen teema-analyysin avulla 550 opettajan käsityksiä englannin kielen opetuksesta ensimmäisellä ja kolmannella luokalla. Artikkelissa keskitytään viiteen keskeiseen teemaan: opetuskäytänteet, pedagogiset tavoitteet, oppilasryhmät, materiaalit ja aika sekä arviointi. Artikkelissaan Puronaho tuo esille yhtäältä varhaisen kieltenopetuksen avaamia mahdollisuuksia uudistaa opettajien käsityksiä ja opetuskäytänteitä kohti toiminnallisia, vuorovaikutteisempia ja motivoivampia lähestymistapoja, sekä toisaalta kieltenopetusjatkumon haasteita varhaisesta kieltenopetuksesta ylemmille luokka-asteille. Puronaho korostaa, miten varhennettu kieltenopetus avaa tilaa monilukutaidon näkökulmille erityisesti suullisen kielitaidon, multimodaalisten työskentelytapojen ja oppilaiden rohkaisemisen osalta.

Kolmannessa artikkelissa Kaisa Korpinen keskittyy keholliseen ilmaisuun osana monilukutaitoa. Korpinen tutkii tanssin yhdistämistä A1-ruotsin opetukseen peruskoulun vuosiluokilla 1–2. Aineisto koostuu muun muassa oppituntien videoaineistosta, tiimipalaverien tallenteista ja tutkijan kirjallisista muistiinpanoista. Tutkimustuloksista selviää muun muassa, että sekä opettajien kokonaisvaltainen kehollinen ilmaisu että oppilaiden oma liike tukevat oppilaita ruotsinkielisten ilmausten merkitysten tulkitsemisessa. Liike myös kannustaa ja aktivoi oppilaita merkitysten tuottamiseen ja kokonaisvaltaiseen kieleilyyn. Korpinen painottaa, että kehollisen ilmaisun merkitys varhaiselle kielen oppimiselle olisi tärkeä tunnistaa ja opetukseen pitäisi sisällyttää moniaistisia merkityksenluontiprosesseja. Tähän luova liike ja tanssi tarjoavat yhden keinon.

Neljännessä artikkelissa Anssi Roiha käsittelee varhaisen kieltenopetuksen oppikirjojen kuvitusta maailmankuvien rakentajana tarkastellen kulttuurin ja monikielisyyden ilmentymistä oppikirjoissa kriittisen kulttuurinvälisen viestinnän näkökulmasta. Roiha nostaa esille kuvien tärkeyden varhaisen kieltenopetuksen oppikirjoissa, sillä monen ensimmäisen luokan oppilaan kirjallinen lukutaito on vielä koulun alkaessa kehittymässä. Tutkimus paljastaa oppikirjakuvien olevan varsin stereotyyppisiä ja edustavan perinteisiä kulttuurirepresentaatioita. Roiha korostaakin kriittisen visuaalisen lukutaidon (opettamisen) tärkeyttä niin varhaisen kieltenopetuksen luokkahuoneissa kuin opettajankoulutuksessakin. Oppikirjatekstien ja niiden sana- ja kuvavalintojen avulla luodaan kieliin ja kulttuureihin liittyviä käsityksiä, joten kriittinen visuaalinen lukutaito on yksi keskeinen osa laajempaa monilukutaitoa.

Kirsi Aaltonen-Kiianmies luo artikkelissaan katsauksen kieltenopettajan opetustyön käytänteisiin tapaustutkimuksen tyyliin omasta opetuksestaan. Aaltonen-Kiianmies kuvailee innostavin esimerkein erilaisten multimodaalisten ja oppilaiden monilukutaitoa kehittävien menetelmien ja materiaalien käyttöä saksan opetuksessa. Artikkeli tarjoaa ideoita muun muassa käsinukkejen, animaatioiden, kuvakirjojen ja piirtämisen hyödyntämiseen opetuksessa. Samalla oppilaat pääsevät käyttämään mielikuvitustaitoaan, jonka voi nähdä kytkeytyvän monilukutaidon pedagogiikkaankin liittyvään oppijoiden toimijuuteen. Oppilaiden toimijuuden tukeminen kytkee opetuksen myös selkeämmin oppijoiden moninaisiin kokemusmaailmoihin, mitä opetussuunnitelman perusteissakin korostetaan.

Teemanumeron viimeisessä artikkelissa Karita Mård-Miettinen ja Anne Pitkänen-Huhta esittelevät Suomen Akatemian rahoittamaa ja Jyväskylän yliopistossa toteutettavaa MultiELL-hankketta (2024–2028), jossa tutkitaan erilaisten visuaalisten osallistavien menetelmien avulla varhaista vieraan kielen opetusta monilukutaidon näkökulmasta. Hankkeessa tarkastellaan kieltenopettajien ja -oppijoiden käsityksiä kielestä ja monilukutaidosta sekä näiden käsitysten heijastumista opetuskäytänteisiin varhaisen kieltenopetuksen kontekstissa. Artikkelissa kuvaillaan neksusanalyysin vaiheiden avulla pitkäaikaisen hankkeen valmistelua ja pilotointivaihetta sekä hankkeen menetelmiä, joilla oppilaiden ja opettajien käsityksiä monilukutaidosta ja kielenopetuksesta ja -oppimisesta on kartoitettu. Lopuksi Mård-Miettinen ja Pitkänen-Huhta suuntaavat katseen MultiELL-hankkeen lähitulevaisuuteen.

Into varhaisen kieltenopetuksen kehittämiseen monilukutaidon näkökulmasta yhdistää kaikkia tämän teemanumeron kirjoituksia. Kiitämme lämpimästi kirjoittajia ja toivotamme kaikille mukavia lukuhetkiä sekä uusia virikkeitä ja ideoita monilukutaidon ja kielten opettamiseen koulutaipaleensa alussa oleville oppilaille!

Pauliina Sopanen työskentelee Tampereen yliopistolla pohjoismaisten kielten yliopisto-opettajana. Heinäkuun 2026 loppuun saakka hän toimi Jyväskylän yliopiston MultiELL-hankkeen post doc-tutkijana.

Laura Lahti työskentelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa kielididaktiikan yliopistonlehtorina ja on Jyväskylän yliopiston MultiELL-hankkeessa mukana ulkoisena jäsenenä.

Lähteet

Cope, B., & Kalantzis, M. (2009). Multiliteracies: New literacies, new learning. Pedagogies, 4(3), 164–195. 

Hankala, M., Kauppinen, M., & Kulju, P. (2022). Opettajien monilukutaidolle antamat merkitykset. Ainedidaktiikka, 6(3), 31–51. https://doi.org/10.23988/ad.111770

Harju-Autti, R., Lahti, L., Luodonpää-Manni, M., & Roiha, A. (2024). Kohti kielellisen moninaisuuden huomioimista vieraiden kielten opetuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 15(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2024/kohti-kielellisen-moninaisuuden-huomioimista-vieraiden-kielten-opetuksessa  

Huhta, A., & Leontjev, D. (2019). Kieltenopetuksen varhentamisen kärkihankkeen seurantapilotti. Loppuraportti. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7697-2

Inha, K. (2018). Vuosi kärkihanketta takana. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-kesakuu-2018/vuosi-karkihanketta-takana

Kupiainen, R. (2016). Monilukutaidon pedagogiikka ja sosiaalinen diversiteetti. Teoksessa K. Leino & O. Kallionpää (toim.), Monilukutaitoa digiaikaan – lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet, (s. 27–34). Äidinkielen opettajain liitto.

Mertala, P. (2018). Lost in translation? Huomioita suomalaisten opetussuunnitelmien monilukutaito-käsitteen tutkimuksellisista ja pedagogisista haasteista. Media & viestintä, 41(1), 107–116. https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/69921   

Mursula, T., & Tiermas, A. (2023). Monilukutaito on ajattelua, ymmärtämistä ja maailman hahmottamista. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(1). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2023/monilukutaito-on-ajattelua-ymmartamista-ja-maailman-hahmottamista  

Mård-Miettinen, K., & Mattila, P. (2018). Varhennetun kieltenopetuksen äärellä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-kesakuu-2018/varhennetun-kieltenopetuksen-aarella

Mård-Miettinen, K., Huhta, A., Reini, A., & Stylman, A. (2021). A1-englanti suomenkielisen perusopetuksen vuosiluokilla 1–6. Oppilaiden, opettajien ja huoltajien näkökulmia. Raportteja ja selvityksiä 2021:21. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/a1-englanti-suomenkielisen-perusopetuksen-vuosiluokilla-1-6  

Opetushallitus. (2019). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 muutokset ja täydennykset koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2. Määräykset ja ohjeet 2019:1a. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_vuosiluokkien_1-2_a1-kielen_opetussuunnitelman_perusteet.pdf  

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2018). Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuriministeriö: Kieltenopetus alkaa jatkossa jo ensimmäiseltä luokalta – 4,3 miljoonaa valtionavustuksia jaettu. https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/kieltenopetus-alkaa-jatkossa-jo-ensimmaiselta-luokalta-4-3-miljoonaa-valtionavustuksia-jaettu

Pitkänen-Huhta, A., Mård-Miettinen, K., & Nikula, T. (2023). Muuttuva ja moninainen kielenoppiminen. Teoksessa A. Pitkänen-Huhta, K. Mård-Miettinen & T. Nikula (toim.), Kielikoulutus mukana muutoksessa – Language education engaging in change. AFinLA-teema / n:o 16 (s. 6–28). https://doi.org/10.30660/afinla.126906   

Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-535-8

Skinnari, K., & Sjöberg, S. (2018). Varhaista kieltenopetusta kaikille. Selvitys varhaisen ja vapaaehtoisen kieltenopetuksen tilasta sekä toteuttamisen edellytyksistä kunnissa. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7511-1

The New London Group. (1996). A pedagogy of multiliteracies: Designing social futures. Harvard Educational Review, 66(1), 60–93. https://doi.org/10.17763/haer.66.1.17370n67v22j160u

Vipunen – opetushallinnon tilastopalvelu. (2026). Perusopetuksen kielivalinnat, lukuvuosi 2025–2026. Haettu 20.10.2026 osoitteesta https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/WopiFrame.aspx?sourcedoc=%7B9BB9229D-D03B-460D-8603-E5575E3965A3%7D&file=Perusopetus%20-%20ainevalinnat%20-%20kielet.xlsb&action=default