Kieli, koulutus ja yhteiskunta – joulukuu 2015
Pääkirjoitus: Tylyt talousnäkymät – silti intoa innovointiin!
Aletaan alusta – mihin päästään alle vuodessa?
Uuden kielen oppiminen aikuisiällä ilman lapsuudessa opitun luku- ja kirjoitustaidon tukea on vaativaa ja aikaa vievää. Tämä on tuttua kaikille lukutaito-opettajille, ja se käy ilmi myös väitöskirjastani.
Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien kansainvälistymiskokemuksista
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2012) on nostanut kansainvälistymisen yhdeksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi ammattikorkeakouluissa. Kansainvälistymiselle on annettu myös tietty painoarvo ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa: sekä henkilöstön että opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus on nostettu mittareiksi, samoin ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden osuus (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Miten nämä kansainvälistymispyrkimykset näkyvät ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien työssä ja millainen rooli heillä on koulunsa kansainvälistymisessä? Näitä kysymyksiä selvitettiin kyselytutkimuksella, johon osallistui 159 amk-kielten ja viestinnän opettajaa. Artikkelissa heistä kaikista käytetään yhteistä nimitystä kieltenopettaja.
Kielityön uudet muodot – kielentutkijan katse tieto- ja osaamisyhteiskuntaan
Jo 1990-luvun alussa yhdysvaltalainen taloustieteilijä Robert Reich (1992) esitti, että tulevaisuudessa globaalit työmarkkinat tulevat jakautumaan kolmeen osaan: rutiinityöhön, palvelutyöhön sekä symbolis-analyyttiseen työhön, joka perustuu ympäröivästä ilmiömaailmasta hahmottuvien ongelmien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. Suomessa tämänkaltainen luovaan ideointiin nojaava tietotyö on saavuttanut huomattavan taloudellisen ja yhteiskunnallisen painoarvon. Työn murros on myös rakentanut uudenlaisia kytköksiä työn ja kielen välille. Millainen tutkimuskohde tietoyhteiskunta on kielentutkijoille? Entä millaista osaamista kielen asiantuntijat voisivat viedä työelämään, jossa asiantuntijatyö kielellistyy ripeää vauhtia myös niin sanottujen perinteisten viestintätehtävien ulkopuolella?
Kielikasvatus – tehtävä Euroopassa ja tässä ajassa
Suomessa on juuri uudistettu perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet Opetushallituksen johdolla. Paikallisten ja koulukohtaisten opetussuunnitelmien tekoon on päästy perusopetuksessa virallisesti vuoden 2015 alusta ja lukiokoulutuksessa lokakuun 2015 lopulla. Paikallisten opetussuunnitelmien tulee olla valmiita käyttöön elokuussa 2016. Opetussuunnitelman perusteisiin on pyritty kirjaamaan oppimisen ja opettamisen aineksia, joita maailmanajan monista murroksista selviäminen edellyttää. Eurooppalainen opetussuunnitelmakeskustelu korostaa kielitietoisuuden ja kielikasvatuksen roolia: Suomen ratkaisut ovat samansuuntaisia.
Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat oppijoina – kielitietoinen opetus monikulttuurisen koulun näkökulmasta
Vesalan yläasteen koulu on monikulttuurinen ja kansainvälinen koulu. Kielien ja kulttuurien kirjo näkyy koulun arjessa. Siksi kielitietoisuus ei ole vain äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen osa, eikä vieraiden kielten opetusta vaan se näkyy kaikessa aineenopetuksessa. Kielitietoisuudesta hyötyvät kaikki: niin eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat kuin ne, jotka puhuvat äidinkielenään suomea. Kielitietoisuus on yksi yhdenvertaisen koulujärjestelmän kulmakivistä. Se mahdollistaa erilaisille oppijoille yhdenvertaisen mahdollisuuden edetä opinnoissaan aina korkeakouluopintoihin asti. Kielitietoinen opetus on myös osa kansalaiseksi kasvamista, koska se tuo tarvittavat taidot yhteiskunnassa toimimiseen, mikä on demokratian toimivuuden edellytys.
"Tätä käytetään ja paljon!" – Suomi-kouluille ensimmäinen yhteinen opetussuunnitelmasuositus
Millainen olisi koulu ilman opetussuunnitelmaa? Miten voidaan opettaa, jos ei ole opetussuunnitelmaa ohjaamassa opettajan työtä? Suomi-koulut ovat kuitenkin toimineet maailmalla pian kuusikymmentä vuotta, ja suomea on opetettu ja opittu Saksassa, Yhdysvalloissa, Thaimaassa, Arabiemiraateissa ja Papua-Uudessa-Guineassa asti. Ulkomaille muuttaneet vanhemmat ovat olleet huolissaan lastensa suomen kielen säilymisestä ja perustaneet koulun. Usein koulut ovat myös vakiinnuttaneet asemansa. Nyt historian rattaat narahtelevat – Suomi-kouluille on laadittu oma opetussuunnitelmasuositus! Tässä artikkelissa tarkastellaan uuden opetussuunnitelmasuosituksen linjauksia, kerrotaan sen synnyttäneestä tarpeesta ja kurkistetaan opettajien ensireaktioihin.