Kieli, koulutus ja yhteiskunta – maaliskuu 2022

KKY_sarjis_maalis22_LindaSaukko-Rauta

Kuva: Linda Saukko-Rauta, Redanredan Oy

 

Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 13(2)

Julkaistu 23. maaliskuuta 2022

 

Pääkirjoitus: Todistusvalinnasta antirasismiin – mistä nyt puhutaan?

Sanna Riuttanen ja Erja Kilpeläinen

 

Ensivaikutelmat kielitaidon arvioinnissa

Sari Ahola ja Mia Halonen

Kielitutkintoon osallistuvalla on pelissä usein korkeat panokset: kansalaisuus, työ- tai opiskelupaikka. Tästä syystä arvioinnin on tärkeää olla luotettavaa ja oikeudenmukaista. Aiempien tutkimusten valossa tiedämme, että vaikka arviointi perustuu pohdittuihin kriteereihin yksityiskohtaisine määritelmineen, arviointia ohjaavat myös erilaiset ensivaikutelmat oppijasta. Ensivaikutelmilla on merkitystä etenkin silloin, kun ne vaikuttavat/johtavat oletuksiin ja odotuksiin oppijoiden kielitaidosta. Tällainen arviointikäyttäytyminen ei kuitenkaan ole toivottavaa, koska arvioinnissa tulee aina pyrkiä objektiivisuuteen. Tässä Rikkinäistä suomea -hankkeen tutkimustuloksiin perustuvassa artikkelissa esittelemme, miten erityisesti sukupuoli vaikuttaa arviointipäätöksiin valtakunnallisen arviointijärjestelmän, Yleisten kielitutkintojen (=Yki) suomen puhumisen osakokeessa.

 

Osaamisen tasojen kielellistäminen ja tulkinnanvaraisuus uudistetuissa perusopetuksen suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän päättöarvioinnin kriteereissä

Aleksi Heikola ja Kaarina Karasti

Artikkelissa tarkastellaan opettajanäkökulmasta äidinkielen ja kirjallisuuden suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän päättöarvioinnin kriteerejä. Opetushallitus julkaisi uudistetut kriteerit vuoden 2020 lopussa, ja ensimmäiset arvosanat uusien kriteerien perusteella annetaan tänä keväänä 2022. Artikkelissa analysoidaan, miten oppilaalta eri arvosanoihin edellytettävän osaamisen tasoja kielellistetään suomen kielen ja kirjallisuuden päättöarvioinnin kriteereissä. Analyysimme keskiössä ovat sellaiset kriteerien kohdat, joissa tehdään eroa eri arvosanoihin vaadittavan osaamisen välillä. Päättöarvioinnin kriteerien kielen tutkiminen voi auttaa avaamaan ja selkiyttämään kriteerien sisältöä, ja sitä kautta tällainen analyysi voi toimia opettajan työn tukena.

 

Suuntaa lukemiseen – kirjaimellisesti!

Henrik Hurme ja Alina Virtanen

Lukutaidolla on aina ollut tärkeä asema omissa arjissamme, sillä lukeminen ja kirjallisuus ovat olleet osa jokapäiväistä elämäämme aina varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Eikä liene yllätys, että niin opintomme kuin työmmekin liittyvät juuri kirjallisuuteen, kieleen ja lukutaitoon! Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet kaksi kirjallisuudesta, lukemisesta ja kaikenlaisesta lukutaidosta kiinnostunutta kieli- ja mediatieteilijää Turusta. Artikkelin tarkoituksena on tuoda esille lukemisen monia muotoja ja ennen kaikkea innostaa kaikkia lukemisen pariin. Suunnataan siis kaikki yhdessä lukemaan – artikkelimme toimii erinomaisena aloituksena!

 

Monikielinen lukutaito identiteettityön ja osallisuuden tukena

Henna Jousmäki, Maiju Kinossalo ja Minna Intke-Hernandez 

Muuta kuin valtakieltä puhuvat oppilaat kohtaavat toisinaan koulun arjessa vaatimuksia rajoittaa tai välttää oman äidinkielensä käyttöä. Paineet saattavat kohdistua oman kielen käyttöön luokkahuoneessa, välitunneilla tai koulutehtävien tekemisessä. Oma äidinkieli on kuitenkin merkittävä identiteettiä rakentava kieli, jonka näkyväksi tekemisen kautta voidaan vahvistaa yhteenkuulumisen tunnetta. Pedagogiikka, joka tukee osallistumista ja osallisuutta sekä identiteetin rakentumista parantaa mahdollisuuksia oppia myös virallista opetuksen kieltä monikulttuurisessa luokkahuoneessa.

 

Monikielisten oppilaiden kohtaamisessa tarvitaan valmiutta muutoksille

Elisa Repo

Tässä tutkimuksessa pyrin tuottamaan ymmärrystä siitä, miksi kielitietoisesta opetussuunnitelmasta huolimatta muutokset opettajien asenteissa, tiedoissa ja käytänteissä tapahtuvat hitaasti. Tutkimukseni ryhmähaastatteluihin osallistui monikielisissä yläkouluissa työskenteleviä opettajia. Kysyin heiltä käsityksiä maahanmuuttotaustaisten oppilaiden koulunkäynnistä ja tutkin haastateltavien puhetapoja kielellisesti vastuullisen opetuksen viitekehyksen avulla. Puhetapojen tarkastelusta ilmeni, että opettajilla on erilaisia valmiuksia kohdata monikielisiä oppilaita. Moniääniset, toisilleen ristiriitaiset ja osittain päällekkäiset puhetavat kytkeytyvät toimijuuteen, hyväksyntään ja muutosvalmiuteen, joihin tutkimusperustaisella opettajien perus- ja täydennyskoulutuksella voidaan kenties vaikuttaa.

 

Äiru hoi! Äidinkielenomaisen ruotsin opetus suomenkielisissä peruskouluissa

Sofie Henricson, Sanna Heittola, Siv Björklund, Hanna Lehti-Eklund ja Marina Forsberg

Toista kotimaista kieltä voi opiskella eri oppimäärien mukaan, ja tässä artikkelissa pohdimme erityisesti äidinkielenomaisen ruotsin nykyasemaa ja mahdollista tulevaisuutta suomenkielisissä peruskouluissa. Äidinkielenomainen ruotsi, lyhyesti äiru, on saanut vain vähän huomiota, ja tällä hetkellä hyvin harva oppilas opiskelee ruotsia tämän oppimäärän mukaan. Artikkelissa esittelemme hankkeen, jossa tähtäämme äiru-opetuksen tutkimiseen ja tukemiseen. Lisäksi kerromme alustavia tuloksia hankkeessa tehdystä kartoitustutkimuksesta.

 

Korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottava kotimaisten kielten opetuksen ja oppimisen tuki – opintohallinnon näkökulma

Tanja Asikainen-Kunnari, Krista Heikkilä ja Johanna Komppa

Syksyllä 2021 selvitettiin korkeakoulujen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja kansainväliselle henkilökunnalle tarjottavan kotimaisten kielten opetuksen ja oppimisen tuen tämänhetkistä tilannetta. Selvityksen toteutti usean korkeakoulun yhteinen Kielibuusti-hanke, jossa kehitetään kotimaisten kielten koulutusta niin, että se vastaa tehokkaammin Suomeen rekrytoitavien ja maassa jo olevien kansainvälisten osaajien kielitaitotarpeisiin. Tämä artikkeli tarkastelee korkeakoulujen tarjoamaa kotimaisten kielten oppimisen tukea opintohallinnon näkökulmasta.

 

Yliopistossa englanniksi opettavien käsityksiä englannin kielen roolista

Satu Tuomainen 

Englanniksi opettaminen on lisääntynyt suomalaisissa yliopistoissa jopa niin, että suuri osa maisterivaiheen ja tohtorikoulujen opintojaksoista pidetään englannin kielellä. Myös kansainvälisen opetushenkilöstön määrä on kasvanut ja englanniksi opettaminen on usein tiedostamaton osa opetustyötä, vaikka tutkimusten mukaan vieraskielinen opetus (esimerkiksi English-medium instruction) vaatii erityisosaamista ja oman opetuksen ja opiskelijoiden tarpeiden huomioimista. Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka suomalaisen yliopiston englanniksi opettavat kokevat englannin kielen osana opetustaan.