Mitä valmistava opetus on?
Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu maahanmuuttajataustaisille oppilaille, joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei riitä esiopetuksen tai perusopetuksen ryhmässä opiskeluun. Oppilaat voivat olla juuri maahan tulleita tai jo pitkäänkin Suomessa asuneita mutta eivät hallitse suomen tai ruotsin kieltä vielä riittävästi. Valmistavaa opetusta annetaan 6–10-vuotiaille 900 tuntia ja tätä vanhemmille 1000 tuntia (Perusopetusasetus 3§, 3 momentti). Opetus vastaa siis yhden lukuvuoden oppimäärää. Oppilaalla on kuitenkin oikeus siirtyä perusopetukseen tai esiopetukseen jo ennen edellä mainitun tuntimäärän täyttymistä, mikäli hän pystyy seuraamaan opetusta siellä. Toisaalta etenkin luku- ja kirjoitustaidottomina koulunsa aloittaneet oppilaat tarvitsevat usein muita pidemmän ajan valmistavassa opetuksessa.
Maahanmuuttajille ja muille oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame, järjestettävästä perusopetukseen valmistavasta opetuksesta säädetään perusopetuslaissa. Perusopetuslain 5 § mukaan kunta voi järjestää valmistavaa opetusta, lisäopetusta tai joustavan perusopetuksen toimintaa sekä päättää perusopetuksen järjestämisestä myös muille kuin perusopetusikäisille maahanmuuttajataustaisille nuorille tai aikuisille (Perusopetuslaki 5§, 1 momentti). Opetuksen järjestäjä voi myös ostaa palvelun toiselta kunnalta, mutta käytännössä kunnan on valtionosuuden turvin järkevää järjestää opetus itse.
Miten valmistavan opetuksen ryhmiä muodostetaan?
Valmistavalle opetukselle ei ole säädetty ryhmäkokoa, mutta Opetushallituksen suositusten mukaan valmistavan opetuksen optimaalinen ryhmäkoko olisi 8–10 oppilasta (Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 14.12.2015). Opetusta voidaan antaa vain yhdelle oppilaalle (Opetushallitus 2015), mutta toisaalta ryhmässä voi olla paljonkin opiskelijoita, jopa kaksikymmentä. Ryhmäkoosta päättää siis opetuksen järjestäjä. Siihen tulisi kuitenkin vaikuttaa oppilaiden ikäjakauma, koulu- ja kielitausta sekä käytössä olevat resurssit, kuten koulunkäynninohjaajan tuki sekä jakotunnit. Opetusryhmän koko saattaa olla eräs oppimistuloksiin ja näin ollen myös oppilaiden myöhempään tuen tarpeeseen merkittävästi vaikuttava tekijä.
Opetusryhmät pyritään mahdollisuuksien mukaan muodostamaan oppilaiden iän ja edellytysten mukaisesti mahdollisimman yhtenäisiksi. Esimerkiksi Turussa valmistavan opetuksen ryhmiä muodostettaessa tärkeimpänä lähtökohtana on oppilaan ikä: alakouluikäiset, yläkouluikäiset ja nuoret opiskelevat omissa opetusryhmissään. Alakoulun opetusryhmät pyritään mahdollisuuksien mukaan profiloimaan 1.–3.- ja 4.–6.-luokkalaisten ryhmiin. Yläkouluikäisten ryhmien muodostuksessa huomioidaan muun muassa luku- ja kirjoitustaito sekä aiempi koulutausta. Ryhmien kokoon ja kokoonpanoon saattavat vaikuttaa myös oppilaan asuinpaikka, kulttuuritausta, mahdolliset oppimisen haasteet tai traumatisoituneisuus.
Mitä lukujärjestykseen sisältyy?
Valmistavan opetuksen pääpaino on kaikille muille opinnoille pohjana olevissa suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -opinnoissa. Tavoitteena on kehittyvä alkeiskielitaito ja perusopetukseen siirtymiseen tarvittavien valmiuksien saaminen. Muiden oppiaineiden lähtökohtana puolestaan ovat oppilaan aikaisemmat opinnot, ja oppiaineet valitaan siten, että oppilas pystyy valmistavan opetuksen jälkeen opiskelemaan esi- tai perusopetuksessa. (Opetushallitus 2015.) Oppiaineiden valintaan ja oppilaille henkilökohtaisesti asetettaviin tavoitteisiin vaikuttavat oppilaan ikä, luku- ja kirjoitustaito, koulutausta sekä kielitaidon kehittyminen. Suomen tai ruotsin kielen lisäksi kaikki opiskelevat matematiikkaa, ja usein myös ympäristötietoa tai biologiaa ja maantiedettä, liikuntaa, kuvataidetta ja käsitöitä. Vanhemmat oppilaat opiskelevat mahdollisuuksien mukaan ydinasioita ja käsitteitä kaikista perusopetuksen opetussuunnitelman oppiaineista.
Kaikissa oppiaineissa käytetään kielitietoisia työtapoja: kielestä keskustellaan osana oppiaineiden sisältöjä ja oppilaiden omia äidinkieliä nostetaan suomen tai ruotsin kielen rinnalle. Opetusta voisikin kutsua yhtä aikaa kielitietoiseksi aineenopetuksesi ja ainetietoiseksi kielenopetukseksi. Keskeistä on suullisen kielitaidon ohella erilaisten tekstien lukemisen, ymmärtämisen, tulkitsemisen ja tuottamisen taidot. Oppiminen on aina sidoksissa oppilaan aiempiin tietoihin ja oppimisstrategioihin ja on siten yksilöllistä. Opetuksen eheyttäminen yli oppiainerajojen on tärkeää, ja valmistavan opetuksen opetussuunnitelman (Opetushallitus 2015) mukaan tämä toteutuu muun muassa toteuttamalla monialaisia oppimiskokonaisuuksia.
Miten uusi oppilas vastaanotetaan?
Valmistavan opetuksen ryhmä on jatkuvassa muutostilassa: oppilaita siirtyy perusopetukseen ja toisaalta uusia oppilaita aloittaa ryhmässä ympäri lukuvuoden. Ennen uuden oppilaan ensimmäistä koulupäivää järjestetään oppilaan, huoltajan ja opettajan tapaaminen. Ensitapaamisessa tärkeintä on opetuksen kannalta välttämättömän tiedon välittyminen sekä luottamuksellisen suhteen luominen. Oppilasta ja huoltajaa haastattelemalla pyritään keräämään yleisten henkilötietojen ohella mahdollisimman yksityiskohtaisia ja totuudenmukaisia tietoja oppilaan vahvuuksista, mielenkiinnon kohteista sekä aiemmista opinnoista ja niihin mahdollisesti liittyneistä haasteista. Lisäksi keskustellaan suomalaisen koulun käytännöistä ja säännöistä sekä tulevan opetusryhmän ominaispiirteistä tavoitteena ennaltaehkäistä väärinkäsityksiä ja sääntörikkomuksia.
Yksittäisten asioiden välittymistä tärkeämpää on kuitenkin ensikontaktin myönteinen sävy ja luottamuksen syntyminen. Haasteena tapaamisessa saattaa olla huoltajien mahdollinen haluttomuus kertoa aiemmista oppimisen vaikeuksista tai oppilaan saamasta tuesta ennakkoasenteiden pelossa. Huoltajien sekä oppilaan mahdollisia koulunkäyntiin liittyviä huolenaiheita kuunnellaan tarkasti, ja niitä pyritään hälventämään realistisella informaatiolla. Tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää käyttää apuna ammattitulkkia. Tarvittaessa voidaan järjestää uusi tapaaminen hyvinkin pian ensimmäisen jälkeen.
Mikä merkitys oppilaan omilla äidinkielillä ja identiteeteillä on?
Valmistavassa opetuksessa oppilaiden omat äidinkielet otetaan huomioon monessa asiassa. Luokan seinillä ja koulun käytävillä monet kielet näkyvät esimerkiksi kuvataiteen töissä ja tervehdyksissä. Omien äidinkielten näkyväksi tekeminen on tärkeää ryhmän oppilaiden kielitietoisuuden lisäämisessä mutta myös identiteetin kehittymisen tukemisessa. Identiteetillä tarkoitetaan usein ihmisen tapaa mieltää itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan (Norton 1997). Jotta oppilas kotoutuu täysipainoisesti, hänen pitää saada olla oma itsensä. Omat äidinkielet kuuluvat kiinteänä osana oppilaiden identiteettiin ja minäkuvaan.
Identiteetti rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja se käsitetään monikerroksiseksi ja muuttuvaksi (Hall 2012). Tämän vuoksi voidaan myös määritellä, että ihmisellä on useita päällekkäisiä identiteettejä. Kieli, kulttuuri ja sosiaaliseen ympäristöön identifioituminen vaikuttavatkin merkittävästi identiteetin muodostumiseen (Buchholz & Hall 2004; Hall 2012). Valmistavan opetuksen oppilaan monikulttuurista identiteettiä tulee tukea monenlaisin tavoin. Oppilaiden kotoutumista uuteen maahan tukee se, että he tuntevat kuuluvansa osaksi omaa opetusryhmää ja omaa koulua. Vähitellen he voivat tuntea kuuluvansa osaksi myös suomalaista yhteiskuntaa, jonka vastuullisiksi toimijoiksi he kasvavat.
Ryhmäytymisen kannalta on tavallista, että ryhmän jäsenet korostavat identiteettiensä keskinäistä samanlaisuutta ja toisaalta taas tekevät eron ryhmän ulkopuolisiin (Buchholz & Hall 2004). Valmistavassa opetuksessa samanlaisuutta erilaisten oppilaiden välille tuovat esimerkiksi samansuuntaiset kokemukset uuteen maahan muuttamisesta ja uuden kielen opettelun tuomista haasteista. Toisaalta ryhmä elää koko ajan uusien oppilaiden tullessa ryhmään pitkin vuotta, ja tällöin ryhmäytyminen alkaa tavallaan aina alusta.
Valmistavan opetuksen oppilaat, kuten kaikki lapset ja nuoret, käyvät identiteettineuvottelua kasvaessaan. Jos kodin ja koulun arvot eroavat toisistaan huomattavasti, maahanmuuttajanuoren identiteetti saattaa olla ristiriitainen. Identiteetin kehittymistä voi valmistavassa opetuksessa tukea puhumalla kulttuurieroista ja eri maiden tavoista yhdessä oppilaiden kanssa.
Kun valmistavan opetuksen oppilas oppii uutta kieltä, hän samalla muokkaa identiteettiään ja käsitystä itsestään suhteessa sosiaaliseen ympäristöönsä (Norton 1997). Mitä enemmän uutta kieltä oppii, sitä paremmin pääsee osalliseksi ympäröivän yhteisön käytänteistä (Norton & McKinney 2011). Nortonin ja McKinneyn (2011) mukaan sillä, minkälaisia identiteettejä kielenoppija luo toista kieltä puhuvissa ryhmissä, on huomattava vaikutus oppijan sitoutumiseen omaan oppimiseensa. Sitoutuminen taas vaikuttaa siihen, miten paljon hän on valmis tekemään töitä kielenoppimisen eteen. Kielenoppimisen kannalta onkin tärkeää, että oppijoiden kielelliset ja kulttuuriset identiteetit huomioidaan opetuksessa.
Miten kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista tuetaan?
Valmistavan opetuksen aikana on tärkeää tukea oppilaan kotoutumista. Oppilas ja hänen huoltajansa saavat valmistavan opetuksen opettajalta huoltajapalavereissa ja vanhempainilloissa tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja yhteiskunnasta. Sosiaalityöntekijät laativat perheille kotoutumissuunnitelmat, mutta lasten osalta tärkein kotoutumisen tuki tulee koulusta. Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, ja tärkeää onkin, että valmistavan opetuksen oppilaat kohtaavat muita oppilaita, sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajataustaisia, ja oppilaille annetaan mahdollisuudet molemminpuoliseen vuorovaikutukseen.
Varsinainen kotoutuminen alkaa perusopetukseen integroinnin myötä. Opiskeleminen valmistavan opetuksen ryhmässä omassa fyysisessä tilassa erikielisten oppilaiden kanssa on toki osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja siten osa Suomea, mutta valmistavan opetuksen luokassa oppilaan toinen jalka saattaa ikään kuin olla vielä kotimaassa. Onkin erittäin tärkeää, että Suomeen saapuvat oppilaat pääsevät mukaan perusopetuksen ryhmiin mahdollisimman varhain. Integrointi on helppoa aloittaa taito- ja taideaineilla. Turussa esimerkiksi Puropellon yläkoulun valmistavan opetuksen ryhmän oppilaat pääsevät heti mukaan liikuntatunneille omanikäistensä joukkoon. Funktionaalisen kielenoppimisen mahdollisuuksien lisäksi nämä yhteiset tunnit tarjoavat arvokkaita kokemuksia kuulumisesta joukkoon yhdenvertaisena. Erillisyys, jota oppilaat väistämättä kokevat vielä pitkään, saattaa haihtua hetkeksi pois mielestä. Jalkapallopelin jälkeen lasten ryhti näyttää parantuneen silmissä, myös henkisesti. He ovat selvinneet porukassa ja kyenneet vuorovaikutukseen, vaikka suomen kielen taito onkin vasta alkeistasolla.
Integroinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että opettaja selvittää oppilaidensa koulutaustaa ja osaamistasoa. Kaikilla oppilailla on omia vahvuuksia ja mieltymyksiä, jotka myös huomioidaan integroinnissa. Kuvataiteelliset oppilaat osallistuvat mielellään kuvataiteen tunneille, musikaaliset musiikkiin ja niin edelleen. Vahva koulutausta helpottaa luonnollisesti osallistumista matematiikan tai englannin kielen tunneille, joilla voi syntyä onnistumisen kokemuksia. Olipa osaamistaso mikä hyvänsä tai opetus millaista tahansa, pääasia oppilaille on osallisuus suomalaiseen kouluun.
Perusopetuksen ryhmään meneminen voi tuntua oppilaasta pelottavalta, ja silloin voi olla turvallisempaa aloittaa vieraileminen toisen oppilaan kanssa. Tavoitteena on kuitenkin lopulta uskaltaa mennä mukaan itsenäisesti. Kaikkien oppilaiden kohdalla tulee päivä, jolloin voi todeta, että valmistava opetus ei tarjoa enää riittävästi tilaisuuksia kielen ja muiden oppiaineiden oppimiseen. Uusien asioiden oppimisen nälkä on kasvanut, ja oppilaan luottamus omaan itseensä ja rohkeus tuntea olonsa kotoisaksi suomenkielisten joukossa on riittävä. Silloin valmistavan opetuksen opettaja alkaa valmistella oppilaan lopullista siirtymistä perusopetukseen.
Miten oppilas siirtyy perusopetukseen?
Suurin osa oppilaista siirtyy perusopetukseen opiskeltuaan vuoden valmistavassa opetuksessa. Tuleva luokka-aste määräytyy oppilaan ikä- ja taitotason mukaan, mutta useimmiten oppilas siirtyy joko ikäänsä vastaavalle tai vuotta alemmalle luokkatasolle, jossa mahdollista ikätasoon verrattuna heikkoa taitotasoa pyritään tukemaan erilaisin yleisen, tehostetun tai erityisen tuen keinoin. Joillekin oppilaille voidaan laatia henkilökohtainen etenemissuunnitelma eli eräänlainen luokaton lukujärjestys oman oppimissuunnitelman mukaan.
Siirtymisen tekee sekä oppilaalle että tulevalle opetusryhmälle ja sen opettajalle helpommaksi, jos oppilas on voinut integroitua tulevaan ryhmään joissakin oppiaineissa jo valmistavan opetuksen aikana. Siirtoa tuetaan myös käymällä yhteisiä keskusteluja oppilaan, tulevan opettajan sekä huoltajan kanssa jo siirtoa suunniteltaessa. Tulevasta luokka-asteesta sovitaan yhdessä, ja ennen siirtymistä järjestetään mahdollisuuksien mukaan siirtopalaveri oppilaan tulevalla koululla. Näin oppilas sekä huoltaja saavat tutustua tulevaan kouluun ja sen henkilökuntaan, ja tiedonsiirto sujuu mutkattomasti. Esimerkiksi haastavista asioista on helpompi välittää tietoa avointen keskustelujen avulla, jolloin myös vanhempien luottamusta kouluun pyritään vahvistamaan.
Uusia tuulia valmistavassa opetuksessa
Perusopetukseen valmistava opetus on kasvanut viimeisen vuoden aikana huomattavasti: Suomessa perustettiin syksyn aikana 50 uutta valmistavan opetuksen ryhmää. Uusi valmistavan opetuksen opetussuunnitelma astuu voimaan syksyllä 2016, ja valmistavan opetuksen opettajien pätevyyttä pohditaan Opetus- ja kulttuuriministeriössä oikeuskanslerin kantelun johdosta. (Nissilä 2016.) Vaikka pätevyyttä opettajille ei olekaan vielä määritelty, valmistavan opetuksen opettajille on alettu tarjota täydennyskoulutusta Oulun ja Turun yliopistoissa. Lisäksi valmistavan opetuksen rahoitusmalli muuttuu siten, että tilastointia varten tehtävässä tiedonkeruussa huomioidaan myös alle vuoden verran valmistavassa opetuksessa olleiden oppilaiden määrät, mikä helpottaa maahan tulleiden lasten saamista mahdollisimman nopeasti perusopetukseen (Nissilä 2016).
Valmistavaa opetusta on alettu toteuttaa myös siten, että oppilas integroidaan heti alusta asti esi- tai perusopetuksen ryhmään, jossa hän saa tehostetusti apua ja tukea suomen kielen oppimiseen, mutta kotiutuu samalla tulevaan opetusryhmäänsä. Pääkaupunkiseudulla tällaisesta inklusiivisesta valmistavasta opetuksesta on jo hyviä kokemuksia. Valmistavan opetuksen toteutustavasta riippumatta tärkeintä kuitenkin on, että oppilasta ja hänen perhettään tuetaan kotoutumisessa ja integroitumisessa suomalaiseen kouluun ja ympäröivään yhteisöön. Se on merkityksellistä sekä oppilaalle että koko yhteiskunnan tulevaisuudelle.
Tiina Forsell toimii perusopetukseen valmistavan luokan erityisluokanopettajana Pansion koulussa Turussa sekä opettajien täydennyskouluttajana Turun yliopistossa.
Pia Hiltunen toimii perusopetukseen valmistavan luokan erityisluokanopettajana Puropellon yläkoulussa ja valmistavan opetuksen opettajien yhdysopettajana sekä ohjaavana opettajana Turussa sekä opettajien täydennyskouluttajana Turun yliopistossa.
Maarit Pihlava toimii valmistavan luokan erityisluokanopettajana Luostarivuoren koulun Martin yksikössä Turussa sekä opettajien täydennyskouluttajana Turun yliopistossa.
Jenni Alisaari toimii yliopisto-opettajana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja on S2-opettajat ry:n puheenjohtaja. Aiemmin hän on toiminut alakoulun S2-opettajana.
Lähteet
Buchholz, M. & Hall, K. (2004). Language and Identity. Teoksessa Alessandro Duranti (toim.). A Companion to Linguistic Anthropology. Oxford: Basil Blackwell. 268–294.
Hall, J. (2012). Teaching and researching: Language and culture. 2nd edition. London: Routledge.
Kuukka, K. & Metsämuuronen, J. (2016). Perusopetuksen päättövaiheen suomi toisena kielenä (S2) -oppimäärän oppimistulosten arviointi 2015. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
Nissilä, L. (2016). Uudet perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet ja muuta ajankohtaista. S2-kehittämisverkoston kokous 13.4.2016.
Norton, B. (1997). Language, Identity, and the Ownership of English. TESOL Quarterly, 31(3), 409–429.
Norton, B. & McKinney, C. (2011). An Identity Approach to Second Language Acquisition. Teoksessa D. Atkinson (toim.). Alternative Approaches to Second Language Acquisition. London: Routledge. 73–94.
Opetushallitus (2015). Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet. http://oph.fi/download/172848_perusopetukseen_valmistavan_opetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf
Perusopetusasetus 9.4.2015/363: 3§ (3 mom.) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980852
Perusopetuslaki 29.12.2009/1707: 5§ (1 mom.) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 14.12.2015 (Dnro OKV/2/50/2015). Maahanmuuttajalasten ja -nuorten oikeus perusopetukseen.
