Löytöretkellä virtuaalimaailmassa – lukion pitkän englannin kakkoskurssin toteutus Second Lifessa

 
Sotungin lukion kielten opettajina lähdimme ilman suurempia ennakko-odotuksia mukaan Opetushallituksen rahoittamaan Second Life -hankkeeseen, koska halusimme testata uuden oppimisympäristön mahdollisuuksia ja kokemuksellista oppimista. Tässä artikkelissa pohdimme opettajan ja oppilaiden näkemyksiä kokeilusta.

Sotungin lukio ja etälukio sijaitsevat Itä-Vantaalla. Sotungin lukio on urheilupainotteinen päivälukio, jossa on 410 opiskelijaa. Suurin osa opiskelijoistamme osallistuu urheiluvalmennukseen. Etälukiossa taas on noin 200 aikuisopiskelijaa, jotka tekevät lukio-opintojaan etänä netin kautta.

Lukiomme osallistui Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen Kokemuksellisen oppimisen uudet tavat virtuaalisissa ympäristöissä (2009–2014). Hankkeessa haluttiin tarttua vuorovaikutteisten ja toimijapohjaisten virtuaaliympäristöjen tarjoamiin teknisiin mahdollisuuksiin kokeilla ja kehittää kokemuksellista ja elämyksellistä oppimista. Lukiostamme hankkeeseen osallistui joukko eri oppiaineiden opettajia ja virtuaaliympäristöksi valitsimme Second Lifen.

Second Life (SL) on Internetissä toimiva virtuaalimaailma, jonka julkaisi vuonna 2003 amerikkalainen yritys Linden Lab. Second Life ei varsinaisesti perustu pelaamiseen, vaan se on ennen kaikkea sosiaalinen ympäristö, jossa kommunikointi on avainasemassa. Virtuaalimaailmassa toimitaan avatar-hahmojen avulla: jokainen käyttäjä luo itselleen oman avatarin, jolla pystyy liikkumaan, kommunikoimaan ja toimimaan Second Lifen sisällä.

Second Lifen peruskäyttö on ilmaista, mutta siellä voi myös vuokrata virtuaalimaata, rakentaa taloja tai vaikka perustaa yrityksen. Liikkuminen simulaation sisällä tapahtuu joko kävellen, lentäen tai teleportaten. Teleporttaus on nopein siirtymistapa – yhdellä klikkauksella avatar katoaa yhdestä paikasta ja ilmaantuu melkein saman tien toiseen paikkaan.

Sotungin lukio ja etälukio omistavat kaksi saarta Second Lifessä. Sotunki 1 -saarella voi opiskella äidinkieltä, historiaa ja biologiaa. Sotunki 2 -saarella puolestaan sijaitsevat kaikki vieraiden kielten sekä kemian ja fysiikan oppimisaihiot. Molemmat Sotungin lukion saaret ovat kaikille avoimia, eli kuka tahansa voi teleportata avatar-hahmonsa saarellemme ja tutustua niihin vapaasti.

Uusien kokemusten kynnyksellä

Opettajien ei projektiin osallistuessaan tarvinnut osata 3D-mallinnusta, vaan virtuaalisaariamme rakentamaan palkattiin Metaverstas Oy:stä 3D-rakentajat Annika Keskinen ja Pekka Qvist. Opettajien työnä oli suunnitella oppimisaihioita ja tehdä niihin materiaaleja. Rakentajat toteuttivat aihiot opettajien ohjeiden mukaan.

Halusimme Sotunki 2 -saarelle hotellin, johon voisimme sijoittaa suunnittelemamme oppimisaihiot ja tehtävät. Annoimme suunnitelmamme rakentajalle ja hän rakensi saaren rantaan vieraiden kielten hotellin, joka sai valmistuttuaan nimeksi Dolphin Bay Hotel. Hotelli sijaitsee aivan virtuaalisaaren lentokentän vieressä, mikä sopi hyvin kurssimme matkailuteemaan.

Second Life kuva

Virtuaalinen vieraiden kielten hotelli

Päätimme lähteä ideoimaan uudenlaista tapaa opettaa lukion pitkän englannin kakkoskurssin (ENA2) sisältöjä Second Lifen avulla. Valitsimme kakkoskurssin sen vuoksi, että sen teemat – harrastukset, matkailu ja sosiaalinen media – tuntuivat sopivan hyvin myös Second Life -oppimisympäristöön. Opiskelijoiden tehtävinä Second Lifessa olivat muun muassa blogikirjoitus harrastuskokeilusta, matkakertomus tai matkakohteen esittely suullisesti sekä luovan kirjoittamisen harjoitus.

Englannin virtuaaliset oppimisaihiot: Activity Center, Travel Fair, Creative Writing, Small Talk ja Reception

Kurssin harrastuksiin perustuva osio toteutettiin niin, että hotellin aulaan rakennettiin Activity Center, johon kokosimme harrastusaiheisia linkkejä Second Lifesta. Ajatuksena oli, että linkkejä klikkaamalla opiskelijat teleporttaavat avatarinsa erilaisiin englanninkielisiin harrastuskohteisiin testaamaan erilaisia urheilulajeja.

Toisena isompana osiona kakkoskurssilla on matkailu. Haimme tähän innoitusta päivälukion puolella ansioituneesti toteutetuista matkamessuista. Kokosimme linkkejä mielenkiintoisiin turistikohteisiin ympäri Second Lifea ja sijoitimme linkit Sotunki 2 -saaren lentokentälle, josta opiskelija voi teleportata avatarinsa muun muassa Kiinan muurille tai San Franciscoon. Matkallaan opiskelijan tehtävänä oli ottaa kuvia erilaisista nähtävyyksistä, tallentaa kuvat virtuaaliseen matkalaukkuunsa ja myöhemmin raportoida matkastaan englanniksi. Kuvien tallentaminen avatarin virtuaaliseen matkalaukkuun maksaa 10 Linden dollaria, mikä piti ottaa huomioon tehtävänannossa. Kuvien tallentaminen omalle tietokoneelle on ilmaista, mutta tällöin kuvat eivät ole enää avatarin käytössä.

Kolmas oppimisaihio hotellissa on luovan kirjoittamisen yläkerta. Hotellin yläkerrassa on neljä huonetta, joissa jokaisessa on erilainen teema. Asukkaista löytyy monenlaisia kulkijoita rokkarista rehvakkaaseen aussituristiin ja hääpariin. Onpa hotellissa kuulemma sattunut murhakin… Huoneiden tarkoitus oli inspiroida opiskelijoita kirjoittamaan tarina siitä, keitä huoneissa oli asunut tai mitä huoneessa oli tapahtunut. Kirjoitelmien aiheita itsessään ohjattiin mahdollisimman vähän, jotta opiskelijan oma mielikuvitus pääsisi lentämään.

Hotellissa oli myös vastaanottotiski ja ravintola, joissa pääsi kokeilemaan keskustelua englannin- ja ranskankielisten robottien kanssa. Ravintolaan oli lisäksi rakennettu pöytiä, joissa pystyi harjoittelemaan small talkia toisten avatarien kanssa. Valmiita keskusteluaiheita sai klikkaamalla ravintolan pöydällä olevaa esinettä. Jokaisessa esineessä oli useita keskustelunaiheita ja esine arpoi aina uuden aiheen, kun sitä klikkasi.

Opetuskokeilut alkavat virtuaalisaarella

Hotellimme otettiin käyttöön joulukuun alussa. Kaikki kahden pitkän englannin kakkoskurssin ENA2-ryhmän opiskelijat (yhteensä 48 opiskelijaa) loivat aluksi oman avatarin ja tutustuivat Sotunki-saariin, nopeimmat ehtivät teleportata muuallekin. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsimme jo tässä vaiheessa, sillä samasta ip-osoitteesta saa luoda saman päivän aikana vain noin kymmenen uutta avataria. Sen takia osa joutui odottelemaan pitkänkin aikaa ja pääsi tekemään avatarinsa vasta seuraavalla tunnilla.

Kaikki kurssin opiskelijat tekivät ensimmäisen luovan kirjoittamisen tehtävän hotellin yläkerrassa. Se onnistui hyvin ja opiskelijat pitivät luovasta kirjoitustyöstä. Kirjoitelma tehtiin Word-ohjelmalla ja palautettiin sitten opettajalle. Luovan kirjoittamisen harjoituksen jälkeen opiskelijat saivat valita, halusivatko työskennellä luokassa tai Second Lifessa.

Noin puolet oppilaista valitsi Second Lifen. He suuntasivat Activity Centeriin tekemään aktiviteettiin tutustumisen ja blogi-kirjoituksen. Opiskelijat kokeilivat esimerkiksi surffausta, golfausta ja laskettelua ja kirjoittivat kokemuksistaan blogi-kirjoituksen, jota varten olimme perustaneet nettiin oman blogin Google Blogger -työkalun avulla. Muut osallistujat pääsivät näin ollen lukemaan toisten kokemuksista ja kommentoimaan niitä.

Huomasimme, että eri harrastuksiin tutustuminen vaati jo enemmän teknisiä taitoja eivätkä kaikki harrastukset toimineet odotetulla tavalla. Myös blogin kanssa oli ongelmia, sillä Googlen työkalu vaatii gmail-osoitteen ja tekstin lisääminen sivustolle osoittautui osalle hankalaksi. Tekniseen ohjeistukseen ja neuvontaan olisi pitänyt käyttää vielä enemmän aikaa, mikä on päivälukion kiivastahtisella kurssilla ongelmallista.

Travel Fair -harjoitusta varten Dolphin Bay Hotelissa on oma matkamessutila. Kun opiskelijat palasivat hotelliin Second Life -matkoiltaan, opettaja antoi heille kojun, jonka seinille opiskelijat pystyivät lataamaan matkallaan ottamansa kuvat. Esitys tapahtui suullisesti kuulokkeiden ja mikrofonin välityksellä: matkamessut Second Lifessa toteuttaneet opiskelijat seurasivat esityksiä virtuaalimaailmassa avatareillaan ja muu luokka seurasi esityksiä luokkahuoneessa tietokoneen välityksellä.

Suurin osa opiskelijoista halusi tehdä Travel Fair -harjoituksen perinteisellä tavalla luokassa. Vain muutama opiskelija rohkaistui pitämään esityksensä Second Lifessa. Eräs harjoituksen virtuaalimaailmassa tehneistä opiskelijoista kertoi pitäneensä tehtävää mielekkäänä ja kiinnostavana tapana käyttää englantia.  Hän oli jo aiemmin käyttänyt Second Lifea biologian tunneilla eikä hänellä ollut nytkään teknisiä ongelmia. Hän myös valmistautui esitykseen huolella.

Palautetta opiskelijoilta

Keräsimme opiskelijoilta palautetta Second Life -työskentelystä. Opiskelijat pitivät sitä kiinnostavana kokeiluna ja vaihteluna normaaleihin oppitunteihin, mutta toisaalta suurin osa ei ollut kiinnostunut sen käyttämisestä opinnoissa. He kokivat ympäristön sekavaksi ja hankalaksi hahmottaa ja käyttää. Vapaa-ajallaan he eivät omatoimisesti aio Second Lifeä käyttää.

Opiskelijat kirjoittivat saarelta palattuaan mm. seuraavasti:

”Aluksi vaikeaa, mutta myöhemmin helpompaa ja sujuvaa. Poikkesi tavallisesta opiskelusta sillä, että monipuolisempaa ja modernimpaa. Ohjelmasta pitäisi tehdä käyttäjäystävällisempi, niin se toimisi paremmin.”

”Varsinkin aluksi hahmon liikuttaminen oli vaikeaa. Lisäksi ohjelma ”tökki” ja hidasteli, kone ei välillä toiminut kunnolla.  Lisäksi oli vaikea keskittyä, teki mieli tehdä koneella kaikkea muuta.”

”Tosi fantzuuh! Opiskelu oli tosi erilaista, kun ei ollut kirjoja eikä perinteistä opettajan luennointia. Saari ympäristönä oli hauska ja mielenkiintoinen. Second Life oli kiva lisä opetukseen.”

Ajatuksia kokeilujen jälkeen

Ryhmän perehdyttäminen Second Lifeen olisi vaatinut vielä enemmän oppitunteja kuin meillä oli käytössä. Kurssilla oli kuitenkin vain 17 oppituntia ja koetunnit, joten tunteja ei voitu käyttää pelkästään Second Lifeen, koska lukion pakollisella kurssilla on ehdittävä käymään myös muita opetussuunnitelman mukaisia asioita. Nyt käytimme Second Life -ympäristöä kurssilla yhtenä työvälineenä.

Second Life -työskentely vaatii myös jonkin verran teknistä osaamista. Meillä oli apuna kokenut SL-toimija sekä IT-tukihenkilö käytännössä kaikilla kerroilla, mutta 24 opiskelijan kanssa tämäkään ei aina riittänyt. Olimme tehneet kirjalliset ohjeet kaikista toiminnoista, mutta opiskelijat eivät jaksaneet niihin perehtyä, vaan heillä oli kiire päästä itse kokeilemaan SL-maailmaa. Tämän vuoksi opiskelijat tarvitsivat paljon henkilökohtaista neuvomista ja opastusta.

Itse Second Life -maailma osoittautui myös haastavaksi, sillä se latautui hyvin hitaasti ja nykyisiin pelimaailmoihin tottuneet opiskelijat pitivät grafiikkaa vanhanaikaisena. Second Life vaatii myös paljon tietokoneelta toimiakseen kunnolla. Lukuisat ohjelman päivitykset tuovat myös omat ongelmansa, sillä ohjelma on asennettava jokaiselle koneelle erikseen.

Nähtyyn vaivaan nähden jouduimme toteamaan, että virtuaalimaailma Second Life ei ole realistinen vaihtoehto ainakaan päivälukion isojen, yli 20 hengen (jopa 35 hengen) ryhmien kanssa. Oppimisympäristön aihion rakentaminen, mielekkäiden tehtävien suunnittelu ja toteutus sekä opiskelijoiden perehdytys virtuaalimaailman vie kohtuuttoman paljon aikaa saavutettuun hyötyyn nähden.

Second Lifessa matkustelu on ehkä visuaalisesti houkuttelevampaa kuin kirjan sivujen kääntely, mutta kuinka pitkälle se riittää? Pedagogisesti ajatellen ja kielen oppimisen näkökulmasta meitä mietityttää myös kielen taso mahdollisissa kanssakäymistilanteissa, sillä keskustelu SL:ssä tuntuu jäävän helposti aika yksinkertaiseksi jutusteluksi. Parhaiten Second Life toimii kokoontumispaikkana, jossa vaihdetaan ajatuksia ja etsitään itseä kiinnostavia asioita.

Kirjoittajista Tuija Kae ja Heidi Rytkönen ovat englannin kielen opettajia, ja Heidi Heikkilä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Sotungin lukiossa ja etälukiossa.

 

Artikkeli Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa
Lataa PDF