Kieli, koulutus ja yhteiskunta – syyskuu 2016

KKY_sarjis_syyskuu_2016

Pääkirjoitus: Opettaja – ihminenkö vain?

Teija Kangasvieri ja Heidi Vaarala

 

Opettajaksi kasvun kulmakiviä Specima-koulutuksessa

Outi Pylkkä

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on järjestetty neljä vuotta maahanmuuttajataustaisille opettajille ja opinto-ohjaajille Specima-pätevöitymiskoulutusta, joka toimii siltana kotoutumi-seen ja työllistymiseen. Specima-kokemusten hyödyntäminen on tärkeää sekä koulutuksen että työelämälähtöisen täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Maahanmuuttajataustaisten opiskeli-joiden määrän lisääntyessä tulevina vuosina on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa heidän aikaisempi ammatillinen osaamisensa.

 

Kohtaamisia – vapaaehtoiset tukemassa suomenoppimista

Kirsi Leskinen

Erityisesti kuluneen vuoden aikana vapaaehtoiset ovat aktivoituneet tukemaan maahanmuuttajia suomen kielen oppimisessa. Suomessa kieltenoppiminen on kuitenkin perinteisesti tapahtunut luokkahuoneissa ammattiopettajien johdolla. Millaisessa oppimisen maailmassa siis liikutaan, kun kielenoppimista tuetaan vapaaehtoistyönä? Ja onko kyse pelkästään kielenoppimisesta? Lähdin tutustumaan Jyväskylässä sijaitsevan Monikulttuurikeskus Glorian suomen kielen ryhmään syksyllä 2015 ja päädyin tekemään aiheesta maisterintutkielmani.

 

”Kun elokuussa alottaa työt, niin sitä astuu sellaseen putkeen, josta tullaan sitte pois kesäkuun alussa” – Nuorten ja kokeneiden opettajien kokemuksia opettajuuden vaikutuksista vapaa-aikaan

Ilona Ekström ja Kaisa Silventoinen

Artikkeli pohjautuu keväällä 2016 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaamme, joka on jatkoa kandidaatintutkielmallemme. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää ja vertailla nuorten ja kokeneiden opettajien kokemuksia opettajuuden vaikutuksista vapaa-aikaan.

 

Uudet opetussuunnitelmat kielten aineenopettajien koulutuksessa

Minna Maijala

Elokuussa 2016 käyttöön otetut peruskoulun uudet opetussuunnitelmat antavat mahdollisuuden kehittää uusia menetelmiä ja toimintatapoja kielten opetukseen ja uudistaa samalla myös kielten aineenopettajakoulutusta. Tässä artikkelissa luodaan katsaus siihen, miten uusia peruskoulun opetussuunnitelman perusteita on käsitelty Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen vieraiden kielten aineenopettajien koulutuksessa lukuvuonna 2015–2016 ja miten vieraiden kielten aineenopettajaopiskelijat kokeilivat pedagogisten opintojen aikana paikallisen opetussuunnitelman laatimista aineenopettajan yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Kielten aineenopettajaopiskelijoiden omia kokemuksia opetussuunnitelmatyöskentelystä ja opetussuunnitelmien merkityksestä kielten opettajan työssä kartoitettiin harjoitteluvuoden aikana pienimuotoisen kyselyn avulla.

 

Työpistetyöskentely vuorovaikutuksellisen kielen oppimisen menetelmänä

Sanna Salomäki

Tämä artikkeli perustuu pro gradu –tutkielmaani (2015), jossa tutkin työpistetyöskentelyä opetusmenetelmänä lukiotasolla. Työpistetyöskentelyssä oppilaat kiertävät pisteeltä toiselle. Jokaisella työpisteellä on harjoitus, jonka oppilaat tekevät yhdessä ennen seuraavalle pisteelle siirtymistä. Työpistetyöskentelyssä onkin kyse yhteistoiminnallisesta oppimisesta, jolloin oppilaat ovat riippuvaisia toistensa työpanoksesta, jotta tehtävä saadaan tehdyksi (Saloviita, 2013).

 

Minä osaan, sinä tunnistat – yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä englannin kieli- ja viestintäosaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta

Satu Tuomainen

Yliopisto-opiskelija voi osoittaa opintoihinsa kuuluvaa kieli- ja viestintäosaamista näyttökokeessa. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen eli AHOT koskee siis myös tutkintoihin kuuluvia erityisalojen kieli- ja viestintäopintoja. Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka yliopisto-opiskelijat näkevät ja kokevat englannin alakohtaisen ja akateemisen kielitaidon tunnistamisen ja tunnustamisen Itä-Suomen yliopistossa.

 

Kansainväliset opiskelijat kotimaisten kielten taitajina: kohtaako korkeakoulujen kielikoulutus työelämän tarpeet?

Erja Kyckling

Korkeakoulujen kansainvälisille opiskelijoille suunnattu kotimaisten kielten koulutustarjonta painottuu tällä hetkellä eurooppalaisen viitekehyksen A-tasolle ja sen alapuolelle (alkeiskurssit), eikä kansainvälisillä opiskelijoilla ole riittävästi aikaa, tarjottuja mahdollisuuksia tai opinnoissaan tilaa edistää suomen ja ruotsin kielen taitoa edistyneelle tasolle. Kuitenkin korkeakoulupoliittisena pitkäaikaisena tavoitteena on lisätä kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja rohkaista heitä jäämään suomalaisille työmarkkinoille. Tässä artikkelissa tarkastellaan suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kotimaisten kielten koulutustarjontaa ja tulevaisuuden kehittämistarpeita. Artikkelissa pohditaan kielikoulutusta sellaisten kansainvälisten opiskelijoiden näkökulmasta, jotka suunnittelevat Suomeen jäämistä ja suomalaiseen työelämään siirtymistä.

 

Mikä merkitys osallistujan taustatekijöillä on menestymiseen kielitestissä?

Sari Ahola ja Tuija Hirvelä

Yleisiin kielitutkintojen kielitesteihin osallistuu vuosittain vajaa 9000 henkilöä eri syiden vuoksi. Osa heistä suorittaa tutkinnon saadakseen tietoa oman kielitaitonsa tasosta, mutta suurimmalle osalle osallistujista kielitaitotodistus on merkityksellinen heidän hakiessaan työ- tai opiskelupaikkaa tai se voi olla ratkaiseva tekijä Suomen kansalaisuuden saamiseksi. Koska tutkintoon voi osallistua kuka tahansa kielitaidostaan arviota tarvitseva aikuinen, osallistujien lähtökohdat tutkinnon suorittamiselle ovat varsin erilaiset. Osallistujilla ei ole yhteistä opiskeluhistoriaa eivätkä heidän taustansa muutenkaan ole samankaltaisia. Etenkin maahanmuuton näkökulmasta keskeisten tutkintokielten — suomen ja ruotsin — testeihin osallistujien taustatekijät vaihtelevat, ja tällä on myös merkitystä tutkinnosta saataviin tuloksiin.

 

Puhetta popularisoinnista: kuinka tiedettä yleistajuistetaan mediassa?

Nelli Miettinen

Tieteellinen tutkimustieto on arvokasta pääomaa, jota tuotetaan jatkuvasti eri tieteenaloilla. Sen merkitys näkyy niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla. Tiedon terävin sisältö ja kirjallinen muoto eivät kuitenkaan aina välttämättä avaudu tiedeyhteisön ulkopuoliselle maallikkolukijalle. Tällöin korostuu tieteestä ja tieteen innovaatioista kertomisen rinnalla se, miten tiedettä käsitellään. Tieteellisen tiedon levittämisessä popularisointi astuu valokeilaan, kun tavoitteena on kuroa umpeen tutkijoiden ja maallikoiden välistä tieteellistä kuilua. Maisterintutkielmassani (Miettinen 2016) pureuduin tähän tieteen popularisointiprosessiin tutkiessani sitä, millaisena toimintana lääketieteen yleistajuistaminen mediassa näyttäytyy erään esimerkkitutkimuksen sekä asiantuntijahaastattelujen valossa.