Kieli ja oikeudenmukaisuus – vertaileva tutkimus Suomessa ja Ruotsissa kirjoitetuista rikostuomioista

Julkaistu 26.11.2025 | Kirjoittaneet: Anne-Maria Kuosa, Eveliina Tolvanen, Laura Ervo & Linus Roos

Ruotsin kieli Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestelmissä 

Ruotsin kieltä puhutaan sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta kielellä on erilainen juridinen asema. Ruotsissa ruotsi on valtaväestön kieli ja virallisesti maan pääkieli, jota käytetään muun muassa julkisessa toiminnassa, hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa (Språklag 2009:600, 4 §, 10 §). Suomessa ruotsi on suomen rinnalla toinen maan kansalliskielistä ja sen asemasta säädetään sekä perustuslaissa (Perustuslaki 731/1999, 17 §) että useissa muissa laeissa, kuten esimerkiksi kielilaissa (423/2003) ja laissa julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003). Tuomioistuimissa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi sekä saada tuomiot ja muut asiakirjat omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi (Kielilaki 4 luku, 19 §; Oikeudenkäymiskaari 4 luku, 1 §). Suomessa ruotsinkieliset muodostavat kuitenkin selkeän kielellisen vähemmistön; ruotsia puhuu äidinkielenään n. 285 000 henkeä eli n. 5,1 prosenttia Suomen väestöstä (SVT, 2025).  

Suomessa eri kieliryhmien kielellisten oikeuksien toteutumista seurataan säännöllisesti, ja valtioneuvosto laatii vaalikausittain raportin eri kielten käytöstä (Kielilaki 8 luku, 37 §). Nämä nk. kielikertomukset osoittavat, että ruotsinkielisten kielelliset perusoikeudet eivät välttämättä toteudu kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla (esim. Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta, 2021). Kielelliseen vähemmistöön kuuluminen saattaa täten vaikuttaa siihen, miten yksilön oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu. Oikeusministeriö selvitti vuosina 2024–2025 yhdessä Tuomioistuinviraston kanssa ruotsinkielisen palvelun toteutumista kaksikielisissä tuomioistuimissa (mm. Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet). Hankkeen loppuraportissa todetaan muun muassa, että ruotsinkielisten oikeudenkäyntien toteuttamisessa on edelleen osittain haasteita, ja oikeusprosesseja tuleekin jatkossa kehittää entistä selkeämmiksi. (Tuomioistuinten ruotsinkielisen palvelun kehittämishanke, 2025.) 

Tuomioissa käytettävä kieli on merkittävä osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Kielenhuollon näkökulmasta Suomessa käytettävä ruotsi pyrkii seuraamaan Ruotsissa käytettävän ruotsin normeja ja sen kehitystä (af Hällström-Reijonen, 2012). Samalla ruotsi on ns. plurisentrinen kieli, jota puhutaan useammassa kuin yhdessä maassa, mikä johtaa myös eroihin eri maissa puhuttujen varieteettien välillä (ks. esim. Wide ym. 2019). Tarkastelemmekin tuomioistuinten käyttämää kieltä plurisentrisestä näkökulmasta ja osana viranomaisten kielenkäyttöä (ks. Tolvanen 2016). Viranomaistekstien tutkimuksessa (esim. Lassus, 2010; Tolvanen, 2016) suomenruotsin ja ruotsinruotsin välillä on havaittu eroja muun muassa siinä, millaisina tekstin lukijan ja viranomaisen roolit näyttäytyvät ja miten viranomaisen ja lukijan välistä valtasuhdetta kuvataan. Ruotsalaisissa sosiaalietuuksia käsittelevissä viranomaisteksteissä viranomaisen auktoriteettia voidaan esimerkiksi häivyttää korostamalla lukijan oikeutta etuuksiin, mutta suomalaisissa teksteissä nostetaan selvemmin esiin viranomaisen institutionaalinen rooli etuuksien myöntäjänä ja maksajana (Tolvanen, 2016). Lisäksi viranomaiskieleen ja erityisesti oikeuskieleen heijastuvat myös oikeuskulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot maiden välillä. Vaikka Suomen ja Ruotsin oikeusjärjestelmät ovat samantyyppisiä, ne eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia (Ervo, 2015). Onkin perusteltua tarkastella, millaisia kielellisiä, sisällöllisiä ja tyylillisiä eroja Suomessa ja Ruotsissa ruotsiksi kirjoitettujen tuomioiden välillä on ja pohtia niiden merkitystä tuomioiden ymmärrettävyydelle niin kielellisestä kuin oikeudellisesta näkökulmasta. 

Tuomiot monitahoisena tekstilajina 

Käräjäoikeuden tuomioilla on useita tehtäviä. Niiden tehtävä on yhtäältä käytännöllinen, sillä ne ovat rangaistuksen toimeenpanon lähtökohta: tuomio kertoo rangaistuksen perusteet ja määrittää rangaistuksen laadun ja pituuden. Oikeuskielen avulla toteutetaan siis oikeutta (Salmi-Tolonen, 2005). Toisaalta tuomiot ovat osa oikeustekstien verkostoa esimerkiksi lakien ohella, ja siten merkittävä osa käytännön tuomioistuintyötä. Sekä Suomen että Ruotsin oikeusjärjestelmä on kolmiportainen. Käräjäoikeuden tuomiosta voidaan valittaa ylempiin oikeusasteisiin, eli hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen. Alempien tuomioistuinten ratkaisut ovat ylempien oikeusasteiden ratkaisujen lähtökohta, toisin sanoen hovioikeudessa muutosta haetaan käräjäoikeuden ratkaisuun ja korkeimmassa oikeudessa puolestaan hovioikeuden ratkaisuun. Näiden ylempien tuomioistuinten tuomiot ohjaavat jatkossa alempien oikeusasteiden oikeudenkäyttöä. Lisäksi media seuraa eri oikeusasteiden tuomioita ja raportoi niistä säännöllisesti, mikä muokkaa osaltaan suuren yleisön käsityksiä oikeuden toteutumisesta ja oikeudenmukaisuudesta.  

Koska viranomaisteksteillä on samanaikaisesti erilaisia tarkoituksia ja tehtäviä ja siten myös useita vastaanottajia, niiden laatiminen on haastavaa ja teksteistä voi tulla vaikeasti luettavia (Ström, 2017). Myös rikostuomioiden eri lukijaryhmillä on erilaiset lähtökohdat ymmärtää niiden sisältö. Juristikunnalla on tarvittava oikeudellinen osaaminen ja rutiini tuomioiden ja muiden oikeuskielen tekstilajien käyttämiseen ja tulkitsemiseen. Koska tuomiot vaikuttavat rikosasian osapuolten elämään, on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että he ymmärtävät tuomion perusteet ja sen seuraukset. Tuomioissa käytetyt oikeudelliset termit tai viittaukset lakeihin saattavat kuitenkin olla heille vieraita ja hankalasti avautuvia. Tämä saattaa vaikuttaa oikeusturvan toteutumiseen, eli osapuolten mahdollisuuksiin ymmärtää oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Koska tuomioistuinkäsittelyn osapuolet eivät välttämättä koe luottamusta tuomioistuimiin (esim. Ervasti & de Godzinsky, 2014), tuomiot voivat vaikuttaa osapuolten kokemukseen oikeusprosessien oikeudenmukaisuudesta. Tuomioiden kielen ymmärrettävyys rakentaa osaltaan kansalaisten luottamusta oikeuslaitokseen ja sitä kautta laajemmin demokratiaan. Tuomioiden kieli on näin ollen keskeinen tutkimuskohde, kun tarkastellaan oikeudenkäytön oikeudenmukaisuutta Suomessa ja Ruotsissa.  

Tuomioiden kielen kehittäminen 

Viranomaisten kielenkäyttöä säädellään laeilla sekä Suomessa että Ruotsissa; viranomaisten kielenkäytön tulee olla asiallista, selkeää ja ymmärrettävää (Hallintolaki 434/2003, 9§: Språklag 2009:600, 11 §). Molemmissa maissa on myös julkaistu viranomaiskielen käytön oppaita. Suomessa valtioneuvoston kanslia julkaisee säännöllisesti opasta Svenskt lagspråk i Finland (Slaf), joka ohjaa selkeän ja ajantasaisen lakikielen käyttöön ja pyrkii näin vaikuttamaan myös lakeja työssään käyttävien viranomaisten kielenkäyttöön. Ruotsissa viranomaiskielen kehittämiseen on panostettu pitkään ja oppaita selkeän viranomaiskielen käyttöön on lukuisia (esim. Klarspråk lönar sig, 2006; Gröna boken, 2014).  

Vaikka viranomais- ja oikeuskielen kehittämiseen on panostettu kummassakin maassa, tuomioistuimissa saatetaan edelleen paikoin käyttää monimutkaista ja vanhahtavaa kieltä. Kielenkäyttö muuttuu hitaasti ja omaa vakiintunutta tapaa käyttää kieltä voi olla vaikea muuttaa (ks. esim. Mattila, 2017). Kielenkäytön muutos vaatiikin pitkäjänteistä työtä niin organisaatio- kuin yksilötasolla. Lisäksi tarvitaan lainkäyttöhenkilökunnan ja kielenhuoltajien yhteistyötä. Hyvä esimerkki tästä on Ruotsissa Södertörnin käräjäoikeudessa toteutettu selkeän kielenkäytön hanke (Björneke ym., 2020), jonka myötä tuomioistuinten kielenkäyttöön on kiinnitetty aiempaa enemmän huomioita. Hankkeesta on myös julkaistu opas Klarspråk i domar (Björneke ym., 2020), jota voidaan hyödyntää tuomioistuinten käytännön työssä ja näin parantaa tuomioiden ymmärrettävyyttä. Vastaavaa, pitkäjänteistä kielenhuoltotyötä ei ole vielä tehty suomalaisissa tuomioistuimissa. 

Kohti oikeudenmukaisempaa ja selkeämpää tuomioiden kieltä 

DOVE-hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa käräjäoikeuksien ruotsiksi kirjoittamien tuomioiden kielestä Suomessa ja Ruotsissa. Tarkastelemme tuomioita sekä kielellisestä että oikeuskulttuurisesta näkökulmasta. Oikeuskulttuurilla tarkoitetaan perinteisesti tapaa harjoittaa oikeutta tietyssä kontekstissa, ja siihen sisältyy myös tuomioistuinten kieli (Tieteen termipankki, 2025). Pohdimme ensinnäkin sitä, miten tuomioiden eri vastaanottajat otetaan huomioon tuomioissa. Toiseksi tarkastelemme Suomessa ja Ruotsissa kirjoitettujen tuomioiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, esimerkiksi sitä, miten oikeudenkäynnin osapuolten rooleja kielennetään.  

Hanke on teoreettisesti ja menetelmällisesti monitieteinen, ja tutkimusmenetelmänä käytämme muun muassa diskurssianalyysia (esim. Svensson, 2019). Pyrimme ymmärtämään sitä, millaisina eri vastaanottajaryhmien, erityisesti rikosasian osapuolten ja juristikunnan roolit näyttäytyvät teksteissä. Tutkimuksen aineisto koostuu neljässä suomalaisessa käräjäoikeudessa (mukaan lukien Ahvenanmaan käräjäoikeus) ja kolmessa ruotsalaisessa käräjäoikeudessa ruotsiksi kirjoitetuista rikostuomioista. Ahvenanmaalla Suomen kansalaisilla on oikeus käyttää suomea tuomioistuimessa (Ahvenanmaan itsehallintolaki 1144/1991, 37 §), mutta Ahvenanmaan käräjäoikeudessa ruotsia käytetään selvästi enemmän kuin suomea. Onkin mielenkiintoista tarkastella, muistuttavatko Ahvenanmaalla laaditut tuomiot enemmän Suomessa vai Ruotsissa laadittuja tuomioita. Tutkimuksen aineiston muodostavat tuomiot on kerätty käräjäoikeuksista syksyllä 2025 ja niiden analyysi aloitetaan loppuvuodesta.  

DOVE-hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa tuomioistuinten kielenkäytöstä Suomessa ja Ruotsissa ja lisätä ymmärrystä plurisentrisen kielen varieteettien yhtäläisyyksistä ja eroista erityisesti oikeuskielen osalta. Hanke valaisee tuomioiden kieltä myös oikeusturvan ja Suomessa lisäksi kielellisten perusoikeuksien näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää esimerkiksi juristien koulutuksen kehittämisessä sekä Suomessa että Ruotsissa, kun pohditaan millaista osaamista ja millaisia käytännön työkaluja juristiksi opiskelevat tarvitsevat tulevissa työtehtävissään. Tuloksia voidaan soveltaa myös esimerkiksi tuomareiden jatkokoulutuksessa ja erityisesti lainkäyttöhenkilökunnan ja kielenhuoltajien yhteistyöhankkeissa, joiden tavoitteena ovat entistä selkeämmät tuomiot. 

Anne-Maria Kuosa on ruotsin kielen lehtori Kieli- ja viestintäopintojen keskuksessa ja erikoistutkija pohjoismaisten kielten oppiaineessa Turun yliopistossa. 

Eveliina Tolvanen toimii pohjoismaisten kielten erikoistutkijana Turun yliopistossa ja sosiaalipolitiikan projektitutkijana Åbo Akademissa. 

Laura Ervo on hankkeen johtaja Åbo Akademissa ja työskentelee oikeustieteen professorina Helsingin yliopistossa. 

Linus Roos työskentelee oikeusretoriikan yliopistonlehtorina Örebron yliopistossa Ruotsissa. 

Lähteet 

Ahvenanmaan itsehallintolaki 1144/1991. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1991/1144.  

Björneke, B., Bohlin, F., Hagsgård, M.B. & Sundin, M. (2020). Klarspråk i domar. Studentlitteratur. 

Ervasti, K. & De Godzinsky, V-M. (2014). Koettu oikeudenmukaisuus tuomioistuimissa. Lakimies 2/2014, s. 175–195.  

Ervo, L. (2015). Comparative analysis between East-Scandinavian countries. Teoksessa Scandinavian studies in law, 135–152. Stockholm Institute for Scandinavian Law. 

Gröna boken - Riktlinjer för författningsskrivning. Ds 2014:1. Saatavilla: https://www.regeringen.se/contentassets/472b62746b8146cc936efdafdeaf9f98/ds-20141-grona-boken---riktlinjer-for-forfattningsskrivning/. 

Hallintolaki 434/2003. Hallintolaki | 434/2003 | Lainsäädäntö | Finlex 

Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta. (2021). Valtioneuvoston julkaisuja 2021:88. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163677/VN_2021_88.pdf?sequence=4&isAllowed=y. 

af Hällström-Reijonen, C. (2012). Finlandismer och språkvård från 1800-talet till i dag. Helsingfors universitet. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28954/finlandi.pdf?sequence=1. 

Kielilaki 423/2003. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2003/423. 

Klarspråk lönar sig. Klarspråksarbete i kommuner, landsting och statliga myndigheter. 2006 Ds 2006:10. Saatavilla: https://data.riksdagen.se/fil/E4965102-BCAB-4C23-9B72-138293B83628. 

Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta 424/2003. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2003/424. 

Lassus, J. (2010). Betydelser i barnfamiljsbroschyrer. Systemisk-funktionell analys av den tänkta läsaren och institutionen. Helsingfors universitet.  

Mattila, H. (2017). Vertaileva oikeuslingvistiikka. Juridinen kielenkäyttö, lakimieslatina, kansainväliset oikeuskielet. Helsinki: Alma Talent. 

Oikeudenkäymiskaari 4/1734. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1734/4-000. 

Svensson, P. (2019). Diskursanalys. Studentlitteratur AB. 

Salmi-Tolonen, T. (2005). Oikeus kielenä ja kommunikaationa. Teoksessa S. Pohjonen (toim.) Ex ante – ennakoiva oikeus, 46–64. Talentum. 

Ström, P. (2017). Utredning inleds. Språk, genredrag och ansvar i barnavårdsutredningar. Linnéuniversitetet. 

Suomen perustuslaki 731/1999. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/731. 

Språklag 2009:2006. https://www.riksdagen.se/sv/dokument-och-lagar/dokument/svensk-forfattningssamling/spraklag-2009600_sfs-2009-600/. 

Svenskt lagspråk i Finland. Statsrådets kanslis publikationer 2023:17. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165332. 

SVT = Suomen virallinen tilasto: Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 2.10.2025]. Saatavilla: https://stat.fi/tilasto/vaerak. 

Tieteen termipankki: Oikeustiede:oikeuskulttuuri (oikeussosiologia). Saatavilla: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeuskulttuuri (oikeussosiologia). Viitattu 14.11.2025. 

Tolvanen, E. (2016). Myndighetskommunikation på två språk. Pensionstexter på svenska och finska i Finland och Sverige i ett systemisk-funktionellt perspektiv. Åbo universitet.  

Tuomioistuinten ruotsinkielisen palvelun kehittämishanke. (2025). Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita 2025:20. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166256. 

Wide, C., Lappalainen, H., Rouhikoski, A., Norrby, C., Lindholm, C., Lindström, J. & Nilsson, J. (2019). Variation in address practices across languages and nations. A comparative study of doctors’ use of address forms in medical consultations in Sweden and Finland. Pragmatics 29:4, 595–621.