Uhka vai avun tarpeessa? Paenneet vuosien 2015 ja 2022 sanomalehtiuutisissa

Julkaistu 26.11.2025 | Kirjoittanut: Liisa-Maria Lehto

Suomessa ja muualla Euroopassa on 2010- ja 2020-luvulla koettu aiemmasta poikkeavia pakolaistilanteita, kun sodat ja levottomuudet ovat ajaneet ihmisiä pakenemaan kotimaistaan. Lähi-idästä on paennut Eurooppaan suuria määriä ihmisiä vuodesta 2015 alkaen, ja vuonna 2015 Suomessa jätettiin reilut 30 000 turvapaikkahakemusta. Tämän jälkeen hakemusten määrä on huomattavasti laskenut: 2016–2017 hakemuksia jätettiin noin 5 000 vuodessa. (Maahanmuuttovirasto 2021.) Ukrainalaisia on saapunut Suomeen runsaasti Venäjän hyökkäyssodan alettua vuonna 2022, ja vuonna 2023 ukraina nousi Suomen kielitilastoissa viiden puhutuimman vieraan kielen joukkoon (Tilastokeskus 2025). Vuoden 2022 jälkeen ukrainalaiset ovat jättäneet Suomessa noin 79 000 tilapäisen suojelun hakemusta (Valtioneuvosto 2025). Tässä artikkelissa tarkastellaan median tapoja kuvata eri ihmisryhmiä ja pohditaan erilaisten puhumisen tapojen vaikutuksia asenteisiin paenneita henkilöitä kohtaan. Media muiden julkisen keskustelun areenojen joukossa osaltaan muovaa suhtautumista paenneisiin, ja siten on yhtenä tekijänä vaikuttamassa paenneiden osallisuuden mahdollisuuksiin Suomessa.

Osallisuus on laajasti käsitettynä yhteisön ja yksilön suhde, jossa muodostuu mahdollisuus toimia yhteisössä (esim. Piller 2014). Sillä tarkoitetaan esimerkiksi pääsyä palveluihin (Piller & Takahashi 2011) ja erityisesti maahanmuutosta puhuttaessa lisäksi pääsyä sosiaalisiin verkostoihin ja instituutioihin (esim. Yates 2011). Viimeaikaista tutkimusta paenneiden osallisuudesta suomalaiseen yhteiskuntaan edustavat esimerkiksi Mustosen ja Enbuskan (2025) tutkimat ukrainalaisten kuulumisenkokemukset. Osallisuuden voidaankin nähdä sisältävän henkilön oman tunteen osallisuudesta (Piller & Takahashi 2011). Tämä kirjoitus perustuu tutkimukseen, jonka aineisto on kerätty Kaleva-sanomalehdestä, joka on Oulun seudun ja Pohjois-Suomen aluelehti. Aineisto koostuu paenneita henkilöitä käsittelevistä uutisista vuosilta 2015 (660 uutista) ja 2022 (151 uutista). Uutiset on valittu sillä perusteella, että jokainen niistä sisältää yhden tai useamman paenneisiin henkilöihin viittaavan nimityksen.

Nimitykset ja teemat – millaisen kuvan media antaa erilaisista paenneiden henkilöiden ryhmistä?

Mediassa ja sanomalehdissä käytetään paenneista henkilöistä useita erilaisia nimityksiä, kuten tässä käsiteltävät nimitykset maahanmuuttaja, pakolainen, siirtolainen ja turvapaikanhakija. Tutkimuksissa on havaittu, että erilaisiin paenneita henkilöitä tarkoittaviin nimityksiin liittyy erilaisia mielikuvia (esim. Benczes & Ságvári 2022). KhosraviNik ynnä muut (2012) ovat esimerkiksi osoittaneet, että turvapaikanhakija- ja maahanmuuttaja-nimitysten ympärille saattaa mediateksteissä rakentua keskenään eri merkityksiä, eli ryhmiä saatetaan kuvata mediassa eri tavoin riippuen siitä, mitä nimitystä käytetään. Eri statuksella olevat ryhmät ovat toki erilaisia ja koostuvat yksilöistä, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Käytetty kieli vaikuttaa lukijan mielleyhtymiin, ja samoista ihmisistä ja panneiden ryhmistä voidaan käyttää erilaisia nimiä eri yhteyksissä ja jopa saman uutisen sisällä. Erilaisiin nimityksiin voi kytkeytyä esimerkiksi kuvauksia, joista toiset herättävät negatiivisempia sivumerkityksiä kuin toiset. (KhosraviNik ym. 2012; Benczes & Ságvári 2022). Medialla on siis tärkeä rooli yhteiskunnassa, koska se voi vaikuttaa erilaisten asenteiden muodostumiseen ja leviämiseen sekä joskus jopa ennakkoluulojen kehittymiseen (esim. Vollmer & Karakayali 2017).

Janet Fuller (2024) kirjoittaa, kuinka vuodesta 2015 lähtien eurooppalaisessa mediassa maahanmuuttokeskustelua on hallinnut kolme isoa teemaa. Paenneista henkilöistä on puhuttu ensinnäkin jonkinlaisena uhkana – yleensä joko vastaanottajamaan taloudelle tai turvallisuudelle. Toiseksi paenneita on toiseutettu, jolloin heidät on mediatekstin kielenkäytöllä suljettu ”meidän” ryhmämme ulkopuolelle ja tavalla tai toisella kuvattu vieraina ja ”muina”. Kolmanneksi on keskusteltu, ansaitsevatko paenneet turvaa ja etuuksia, eli ovatko esimerkiksi heidän pakenemisensa syyt riittäviä turvan saantiin. (Fuller 2024; uhkana kuvaamisesta myös esim. Laine ym. 2021.) Erilaisten nimitysten ohella tällaisissa yleisissä median tuottamissa teemoissa on nähtävissä, että kaikkia maahanmuuttajaryhmiä ei välttämättä kohdella samanveroisina eivätkä kaikkien lähtökohdat osallisuuteen ole edulliset. Jos yksi paennut henkilö tai ryhmä esitetään mediassa esimerkiksi taloudellisena taakkana yhteiskunnalle ja toinen turvan ansainneena, voi se vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja siihen, kuinka paenneet otetaan Suomessa vastaan ja osaksi yhteiskuntaa.

Nimitykset vuosien 2015 ja 2022 Kaleva-sanomalehdissä

Vuoden 2015 Kalevan uutisissa käytetyin nimitys paenneista henkilöistä oli turvapaikanhakija, joka mainittiin 1896 kertaa. Pakolainen oli toiseksi yleisin (1344) ja kahta muuta nimitystä käytettiin huomattavasti vähemmän (maahanmuuttaja 372, siirtolainen 278). Vuonna 2022 käytettiin huomattavasti eniten nimitystä pakolainen, joka esiintyi aineistossa yhteensä 205 kertaa. Seuraavaksi yleisintä nimitystä, turvapaikanhakija, käytettiin huomattavasti vähemmän (105 kertaa) puhumattakaan nimityksistä maahanmuuttaja (75 kertaa) ja siirtolainen (40 kertaa). Paenneiden henkilöiden status vastaanottajamaassa on todennäköisesti yksi tekijä, joka vaikuttaa valittuun nimitykseen ja puhumisen tapaan sekä tiettyyn ryhmään suhtautumiseen ylipäänsä. Vuonna 2015 käytetty nimitys turvapaikanhakija kertoi asemasta, joka suurimmalla osalla paenneista oli: he hakivat oleskeluoikeutta ja suojelua vieraasta valtiosta (Maahanmuuttovirasto 2025a). Kun turvapaikanhakijalle myönnetään turvapaikka, hän saa pakolaisstatuksen (Maahanmuuttovirasto 2025a). Tämä puolestaan nähdäkseni selittää vuoden 2022 yleisintä nimitystä pakolainen, koska ukrainalaisille on Suomessa annettu oikeus tilapäiseen suojeluun, joka on erityinen asema muihin paenneisiin ryhmiin nähden. Tilapäinen suojelu tarkoittaa lyhytaikaista suojelua, joka voidaan antaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle, jonka ei ole mahdollista turvallisesti palata kotimaahansa (Maahanmuuttovirasto 2025a; Maahanmuuttovirasto 2025b).

Käytettyyn nimitykseen ainakin osin kiinnittyvä status voi asettaa ensinnäkin odotuksia sille, millainen paenneiden tulevaisuus on Suomessa. Toiseksi on havaittu, että ylipäätäänkin erilaiset paenneista käytetyt nimitykset vetävät puoleensa erilaisia mielleyhtymiä, ja nimitysten välillä on havaittu eroja. Benczes ja Ságvári (2022) ovat tarkastelleet erilaisiin paenneista käytettyihin nimityksiin kiinnittyviä metaforia unkarilaisessa mediassa. Heidän tutkimuksessaan pakolainen-nimitykseen yhdistyivät tulvan ja objektin metaforat, kun taas maahanmuuttaja-nimityksen yhteydessä esiintyi rikoksien ja sodan metaforia. Osa nimityksistä siis liittyi negatiivisempiin mielikuviin kuin toiset, ja tutkimuksessa havaittiin, että paenneista puhumisen tapa alkaa muodostua jo käytetyn nimityksen valinnassa (Benczes & Ságvári 2002). On myös havaittu, että eri maiden lehdistöt käyttivät eri nimityksiä vuoden 2015 paenneista, ja käytetyt nimitykset vaikuttivat lehdistössä paenneista käydyn keskustelun sävyyn (Berry ym. 2016). Ei siis ole yhdentekevää, mitä nimitystä vuoden 2015 ja 2022 paenneista henkilöistä käytetään. Nimitykseen voi sisältyä esimerkiksi henkilön aktiivisuuteen tai passiivisuuteen kytkeytyviä merkityksiä (Lehto, tekeillä), mikä taas puolestaan voi vaikuttaa, millaisina potentiaalisina yhteiskunnan jäseninä heihin asennoidutaan.

Vuosien 2015 ja 2022 uutisissa näkyi käytettyjen nimitysten ero muun muassa siten, että vuoden 2022 paenneista henkilöistä käytettiin usein yksinkertaisesti kansalaisuuden nimeä ukrainalainen muiden nimitysten sijaan tai niiden rinnalla. Henkilöiden identifioiminen taustan avulla tekee paenneet lukijoille läheisemmiksi: he eivät ole ainoastaan tuntemattomia henkilöitä vaan tietyn ryhmän edustajia. Vaikka kansalaisuuskin on ryhmää ja joukkoa kuvaava nimitys, on se yksilöivämpi kuin paenneisiin viittaavat yleisemmät nimitykset. Varsinkin yhdistettynä muihin henkilökohtaisiin tietoihin, kuten vaikkapa henkilön nimen ja ammatin kertomiseen uutisessa, ukrainalainen-nimitys tuo paenneiden identiteettejä esille. Siten paenneet esitetään yksittäisinä henkilöinä, jolloin heidät tuodaan lähemmäs lukijaa. Yksilöiminen ei rakenna samalla tavalla uhkakuvia kuin paenneiden kuvaaminen massoina tai tapahtumina, esimerkiksi pakolaisvirtana tai pakolaiskriisinä. Tällaiset seikat voi vaikuttaa osallisuuteen: yksilöihin on helpompi samaistua ja tuntea heitä kohtaan empatiaa ja siten ottaa heidät vastaan osaksi yhteiskuntaan.

Teemat vuosien 2015 ja 2022 Kaleva-sanomalehdissä

Kaleva-sanomalehden uutiset jaoteltiin tässä tutkimuksessa teemoihin uutisotsikoiden luokittelun perusteella. Tarkastelin aineistoni uutisotsikoita siitä näkökulmasta, millaisia puheenaiheita eri vuosina käsitellään ja millaisia merkityksiä nousee esille, kun puhutaan paenneista henkilöistä. Tarkastelun pohjalta muodostin teemat, joita tässä artikkelissa käsitellään. Teemoissa on keskenään päällekkäisyyksiä ja ne limittyvät jo otsikkotasolla. Siksi oli paikoin vaikea päättää, mihin teemaan kukin uutinen kuuluu. Tarvittaessa käytinkin teemoittelun apuna aineiston käsittelyn aikana kirjaamani karkean arvion siitä, mitä juttu käsittelee. Paenneita henkilöitä käsitellään Kalevassa useiden eri teemojen avulla molempina tarkasteluvuosina; vuoden 2015 aineistosta erotin yhteensä kahdeksan teemaa ja vuoden 2022 aineistosta yhdeksän. Yleisimpien teemojen välillä on kuitenkin eroja. Esittelen seuraavaksi molempien vuosien neljä yleisintä teemaa ja analysoin niitä muun muassa vertaamalla teemoissa ilmeneviä merkityksiä Fullerin (2024) hahmottelemiin isoihin linjoihin, jotka ovat hallinneet Euroopassa paenneista käytyä keskustelua (ks. edellä).

Vuoden 2015 aineistossa yleisimmät teemat ovat tilanteen hoitaminen (22 %), politiikka (22 %) paenneiden tilanteet ja kokemukset (21 %) ja suhtautuminen (15 %) paenneisiin. Vuonna 2022 taas yleisimmin esiintyviä ovat paenneiden tilanteet ja kokemukset (21 %), auttaminen (18 %), tilanteen hoitaminen (13 %) ja sodan tilanne (13 %). Tilanteen hoitaminen tarkoittaa uutisia, joissa käsitellään konkreettisia järjestelyjä ja päätöksiä, joita esimerkiksi kunnissa tehtiin jo saapuneiden tai saapuvien henkilöiden varalle. Uutisissa puhutaan esimerkiksi vastaanottokeskuksista, niiden perustamisesta tai määrästä: esimerkiksi Ruukin vastaanottokeskus avataan (Kaleva 22.7.2015). Se, että käytännönjärjestelyjä koskeva teema esiintyy kumpaakin paenneiden ryhmää koskevassa uutisoinnissa yleisenä, on ymmärrettävää: paenneiden henkilöiden saapuminen sai aikaan toimenpiteitä Suomessa. Pääsy palveluihin ja instituutioihin näkyy aineistossa, mutta teema ei kerro mitään muunlaisista osallisuuden mahdollisuuksista yhteiskunnassa.

Vuoden 2015 aineistossa politiikka-teema on neljänneksi yleisin, kun taas vuonna 2022 teema esiintyy harvemmin. Politiikka-teema sisältää uutiset, joissa käsitellään paenneiden ihmisten asioita valtiotasolla. Vuoden 2015 aineistossa muun muassa EU-päätökset kuuluvat teemaan. Uutiset kertovat siitä, mikä maa ottaa minkäkin verran paenneita henkilöitä ja millainen vastuunjako EU:ssa on, esim. Turvapaikanhakijoita alettaneen jakaa EU:ssa (Kaleva 17.6.2015). Uutisissa puhutaan muun muassa taakanjaosta, mikä rakentaa kuvaa paenneista henkilöistä ”taloudellisena uhkana ja taakkana” heitä vastaanottaville maille. Teeman korostuminen vuoden 2015 paenneiden henkilöiden kohdalla asettaa heidät eriarvoiseen asemaan verrattuna vuoden 2022 paenneisiin. Ensinnäkin teema, joka käsittelee valtiotason päätöksiä useissa EU-maissa, voi tuottaa mielikuvia, joissa paenneita henkilöitä koskeva tilanne tuntuu tärkeältä ja jopa huolestuttavalta. Toiseksi teeman sisältävät uutiset saavat kysymään, kuinka halukkaita olemme ottamaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa sellaiset henkilöt, jotka kuvataan mediassa meille ”uhkana” tai ”taakkana”, ja joita pitää siksi ”torjua” Euroopassa erilaisin poliittisin toimenpitein, esim. Unkari aikoo tilkitä rajat 4 metrin aidalla (Kaleva 25.6.2015). Kun media puhuu ”uhkasta” tai ”taakasta”, ei se herätä mielikuvaa yhteiskunnassa toimivista henkilöistä, jotka esimerkiksi osallistuvat aktiivisesti työelämään.

Paenneiden tilanteet ja kokemukset -teeman uutiset käsittelevät paenneiden oloja pakomatkalla (Evakkomatka Puolan rajalle oli pitkä ja tukala. Kaleva 2.3.2022) tai kohdemaassa (Kivinen peti Kreikassa. Kaleva 23.8.2015). Teema on aineistossa molempina vuosina prosentuaalisesti yhtä suuri, mikä on hieman yllättävää, sillä alustavan tarkastelun perusteella vuoden 2022 paenneita ei toiseuteta niin paljon kuin aiempia panneiden ryhmiä – esimerkiksi vaikkapa puhumalla paenneista massoina. Tämä ohjaa pohtimaan, saavatko myös vuoden 2022 paenneiden omat kokemukset enemmän tilaa kuin muiden. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että pakolaiset harvoin saavat omaa ääntään kuuluviin mediassa ja jäävät tuntemattomiksi ”toisiksi” (Chouliaraki & Zaborowski 2017). Jatkossa pitäisikin aineiston perusteella tarkemmin selvittää, mitä teeman uutiset tarkasti pitävät sisällään. Puhuvatko vuosien 2015 ja 2022 uutisissa paennet itse (ks. Chouliaraki & Zaborowski 2017), ja miten he ylipäätään pääsevät esille uutisissa. Vuoden 2022 uutisissa kerrotaan jo edellä mainittua yksityiskohtaista tietoa paenneiden identiteetistä, esimerkiksi heidän lähtökaupungeistaan, perheistään ja ammateistaan. Silloin heidät on helpompi ajatella kuuluvan ”meidän” ryhmäämme eikä ”toisiin”. Lisäksi näyttää siltä, että vuoden 2022 paenneita käsitellään usein eurooppalaisina. Ukrainasta paenneita siis kuvataan Fulleria (2024) mukaillen ”meinä”, toisin kuin monia aiempia ryhmiä, jotka on saatettu uutisissa kuvata stereotypioiden kautta ”toisina”, esimerkiksi kuvaamalla heidät ei-valkoisina ja islaminuskoisina (Fuller 2024).

Vuoden 2022 aineistossa on yksi teema, joka ei vuoden 2015 aineistossa esiinny ollenkaan: sodan tilanne. Teeman uutisissa kerrotaan Venäjän sotatoimista ja siitä, mitä se tekee ukrainalaisille, esim. Mariupolissa yritetään evakuointeja (Kaleva 3.4.2022). Teema selittää siis paenneiden tilanteita laajasta perspektiivistä, kun sodan eteneminen ja Ukrainan tapahtumat yhdistyvät paenneisiin henkilöihin. Sodan tilanteen esille tuominen saattaa vaikuttaa siihen, kuinka vuonna 2022 paenneet nähdään turvaa ansaitsevina (ansaitsevuudesta esim. Fuller 2024). Kun uutisista ilmenevät pakenemisen yksityiskohtaiset syyt, voi suhtautuminen ukrainalaisiin olla suopeampaa kuin muita ryhmiä kohtaan. Sodan tilanne -teeman lisäksi vuodet 2015 ja 2022 erottaa se, kuinka auttaminen on yksi yleisimmistä teemoista vuonna 2022, kun taas vuoden 2015 aineistossa sitä käsittelee vain 8 % uutisista. Vuoden 2022 paenneista kerrotaan tavalla, jossa korostetaan auttamisen tärkeyttä ja halukkaiden auttajien määrää (esim. Näin autat Ouluun paenneita. 8.3.2022). Huomiota kiinnittää lisäksi se, että paenneet itse esiintyvät vuoden 2022 uutisissa auttajina, mikä saattaa lisätä positiivista asennoitumista ukrainalaisten ryhmää kohtaan. Koska vuoden 2015 määrällisesti suuremmassa aineistossa auttamisteemaan keskittyvät uutiset ovat huomattavasti vähäisemmässä roolissa, voidaan kysyä, miksi auttaminen ei kiinnostanut mediaa vuonna 2015? Toiseksi, koska medialla on mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin, voiko vähäinen auttamista koskevien uutisten määrä vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen: jos mediassa ei tuoda esille auttamista, ovatko nämä henkilöt kenties vähemmän apua ansaitsevia?

Uhkakuvia vai yhteistä maaperää?

Suhtautuminen-teema on esillä vuoden 2015 uutisoinnissa, ja se pitää sisällään suhtautumista paenneisiin sekä puolesta (esim. Suomalaisilta kyllä pakolaisille. Kaleva 14.9.2015) että vastaan (esim. Ihmisketju sulki rajan Torniossa. Kaleva 20.9.2015). Vuonna 2022 teema on erittäin vähäisessä roolissa (8 %) eikä siinä juurikaan esitetä paenneita ikävässä roolissa, kuten vuoden 2015 uutisissa usein tapahtuu. Kaiken kaikkiaan vuoden 2015 teemat nostavat esiin pääasiassa uhkakuvia ja huonoja puolia maahanmuutosta ja paenneista henkilöistä. Vuoden 2022 uutiset taas rakentavat yhteistä maaperää ja auttamistahtoa mutta voivat toisaalta näyttää paenneet henkilöt passiivisina uhreina. Uhriasemasta käsin on hankala päästä osalliseksi – kuten Enbuska ja Ruuska (2025) kysyvät, milloin auttaminen loppuu ja elämä alkaa? Tärkeää onkin pohtia, miten mediassa käytetään kieltä ja miten itse toistamme puhumisen tapoja. Annammeko puhumisen tapojen vaikuttaa itseemme ja toimintaamme vai voisimmeko kenties itse tuottaa yksilöiviä ja osallistavia puhumisen tapoja ja toimintamalleja? Rakennammeko yhteistä maaperää ja tuotamme osallisuutta vai toistammeko uhkakuvia ja suljemme ihmisiä ulos yhteisöstä?

Liisa-Maria Lehto on tutkijatohtori Oulun yliopistossa.

Lähteet

Benczes, R. & Ságvári, B. (2022). Migrants are not welcome. Metaphorical framing of fled people in Hungarian online media, 2015–2018. Journal of Language and Politics, 21(3), 413–434.

Berry, M. ym. (2016). Press coverage of the refugee and migrant crisis in the EU: a content analysis of five European countries. Geneva: United Nations High Commissioner for Refugees. Available at: http://www.unhcr.org/56bb369c9.html

Chouliaraki, L. & Zaborowski, R. (2017). Voice and community in the 2015 refugee crisis: A content analysis of news coverage in eight European countries. The International Communication Gazette, 79(6 –7), 613–635.

Enbuska, M. & Ruuska, K. (2025). “Of course I hope they will stay”: Employers’ views on Ukrainians as part of the local workforce in rural Finland. Konferenssiesitelmä. 7th International Conference of Applied Linguistics. Language and people. 25.–27. September 2025. Vilnius: Vilnius University.

Fuller, J., M. (2024). Media discourses of migration: A focus on Europe. Language and linguistic compass, 18(4). https://doi.org/10.1111/lnc3.12526

KhosraviNik, M., Krzyzanowski, M. & Wodak, R. (2012). Dynamics of Representation in Discourse: Immigrants in the British Press. Teoksessa: M. Messer, R. Schroeder & R. Wodak (toim.) Migrations: Interdisciplinary Perspectives, 283–295. Vienna: Springer.

Laine, J., Kotilainen, N. & Kettunen, P. (2021). Johdanto: muuttoliikkeen metaforat ja uhkakuvat. Teoksessa: N. Kotilainen & J. Laine (toim.) Muuttoliike murroksessa, 13–36. Helsinki: Into Kustannus Oy.

Lehto, L.-M. (tekeillä). Labelling and framing Ukrainians in the Finnish news media. Teoksessa: M. H. Keshavarz (toim.). The Handbook of Sociocultural Linguistics, Volume I: The European Context.

Piller, I. (2014). Editorial. Linguistic diversity and social inclusion in Australia. ARAL, 37(3), 190–197. https://doi.org/10.1075/aral.37.3

Piller, I. & Takahashi, K. (2011). Linguistic diversity and social inclusion. International Journal of Bilingual Education and Bilingualism, 14(4), 371–381. https://doi.org/10.1080/13670050.2011.573062

Maahanmuuttovirasto (2021). Maahanmuuton tilastot 2020: Suomeen muutetaan useimmiten työn takia, korona vaikutti hakemusten määrään. https://migri.fi/-/maahanmuuton-tilastot-2020-suomeen-muutetaan-useimmiten-tyon-takia-korona-vaikutti-hakemusten-maaraan

Maahanmuuttovirasto (2025a). Sanasto. https://migri.fi/sanasto

Maahanmuuttovirasto (2025b). Tilapäinen suojelu Ukrainasta paenneille. https://migri.fi/tilapainen-suojelu#tilapaista

Mustonen, S. & Enbuska, M. (2025). Uuden tulevaisuuden kynnyksellä – Ukrainasta sotaa paenneiden nuorten kuulumisen kokemusten rakentuminen. Nuorisotutkimus, 43(3), 38–56. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9176562

Tilastokeskus (2025). Väestö kielen mukaan. https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaesto-syntyperan-kielen-mukaan

Valtioneuvosto (2025). Tilapäisen suojelun sujuva jatkuminen varmistetaan. https://valtioneuvosto.fi/en/-/1410869/government-to-ensure-seamless-continuation-of-temporary-protection-?languageId=fi_FI

Vollmer, B. & Karakayali, S. (2017). The Volatility of the Discourse on Refugees in Germany. Journal of Immigrant & Refugee Studies, 16(1–2), 118–139.

Yates, L. (2011). Interaction, language learning and social inclusion in early settlement. International Journal of Bilingual Education and Bilingualism, 14(4), 457–471. https://doi.org/10.1080/13670050.2011.573068