Kielitaidon tukeminen alakouluissa – tutkimuksesta käytännön työvälineeksi

Mitä tehdä, kun osa oppilaista ei pysy mukana opetuksessa puutteellisen suomen kielen taidon takia? Miten opettaja voisi tukea monikielistä lasta heterogeenisessä koululuokassa? Kielitaidon tukeminen tienä oppimisen yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen (KiTu) on Turun yliopiston Fonetiikka ja Learning, Age & Bilingualism (LAB) -laboratorion toteuttama hanke, jonka tavoitteena on löytää keinoja monikielisten lasten puhutun suomen kielen oppimisen tukemiseen. Hanke on alkanut syksyllä 2024 ja se päättyy keväällä 2026. Sitä rahoittaa Turun kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimuksessa on selvitetty erilaisten foneettisten puheen tuottamisharjoitteiden toimivuutta eri kielitaustoista tulevilla oppijoilla. Sen lisäksi on tutkittu lasten lukupuheen tarkkuutta ja sujuvuutta yksittäisillä sanoilla ja pidemmällä lukupuheella. Tulosten pohjalta kehitetään työväline, joka tarjoaa opettajille konkreettista apua kielitaidon tukemiseen monikielisissä luokkahuoneissa. Tässä artikkelissa kuvataan suullisen kielitaidon merkitystä osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta sekä työvälineen kehitysprosessia.

Julkaistu 26.11.2025 | Kirjoittaneet: Minna Rihko, Anna Nurmi, Katja Jokila, Eveliina Viitala, Kimmo U. Peltola, Henna Tamminen, Katja Haapanen ja Maija S. Peltola

Luokkahuoneen kielimaailma muutoksessa

Suomi on muuttunut yhä monikielisemmäksi ja -kulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi. Koulun keskeisenä tehtävänä on tukea kaikkien oppilaiden integroitumista osaksi yhteisöä. On tärkeää, että opettajilla olisi mahdollisimman vaivattomasti käsillä materiaalia, joka auttaisi heitä huomioimaan oppijoiden eri tarpeet. Kielitietoinen opetus sopii kaikille, sillä se hyödyttää sekä suomea ensikielenään puhuvia että monikielisiä lapsia.

Tutkimuksen eteneminen

Lapsen ensikieli vaikuttaa siihen, mitkä asiat uuden kielen oppimisessa ovat helppoja ja mitkä vaikeita (Best & Tyler, 2007; Kuhl, 2011; Flege & Bohn, 2021). Tämän vuoksi halusimme tutkia erilaisista kielitaustoista tulevien lasten kielenoppimista sekä erilaisten suullisten harjoitetyyppien toimivuutta oppimisprosessissa. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään, millaisia suomen ääntämisen haasteita monikielisillä lapsilla esiintyy, ja minkä tyyppisistä ääntämisharjoitteista eri kieli- ja ikäryhmät hyötyvät. Tarkoituksena on myös selvittää, kuinka opettajat ja opettajaopiskelijat arvioivat monikielisten oppilaiden puheen ymmärrettävyyttä ja liittyvätkö puheessa tunnistetut vaikeuksia tuottavat piirteet kielenoppimisen tyypilliseen kulkuun, yleisiin oppimisen vaikeuksiin vai puheen tuoton ongelmiin.

Kuvassa on nuoli, jonka päällä laatikoissa tutkimuksen kahdeksan vaihetta kouluissa havaitusta tarpeesta työvälineen julkaisuun

Kuva 1. KiTu-hankkeen eteneminen ja työvälineen kehittämisprosessi

Tutkimukseen osallistui neljä turkulaista peruskoulua, joissa monikielisten oppilaiden osuus oli suuri. Keräsimme syksyllä 2024 ja keväällä 2025 erilaisia puheaineistoja 120 monikieliseltä oppilaalta luokka-asteilta 2.–6. Keräsimme lisäksi verrokkiaineiston kahdeltakymmeneltä suomea ensikielenään puhuvalta lapselta samoista ikäryhmistä. Kerätty aineisto koostuu yksittäisistä sanoista ja pidemmistä lukupuhunnoksista sekä tutkimustilanteiden videotallenteista.

Oppilaat valittiin Turun kaupungin suurimmista kieliryhmistä rekisteröidyn ensikielen perusteella: arabia, somali, albania, kurdi, venäjä ja ukraina. Tutkimuksessa käytettiin neljää erilaista harjoitetta. Kaikkia harjoitetyyppejä testattiin kaikilla kieliryhmillä niin, että viisi oppilasta kustakin kieliryhmästä teki yhtä harjoitetyyppiä. Ensimmäisessä harjoitetyypissä oppilas kuunteli sanoja ja toisessa sekä kuunteli että toisti sanat. Kolmannessa harjoitteessa oppilas näki sanan kirjoitettuna, kuuli sen äännettynä ja toisti perässä. Neljännessä harjoitteessa oppilas näki puhujan kasvot samalla kun kuuli sanan ja toisti mallin mukaan.

Kuvassa on neljä laatikkoa, joissa kuvataan oppilaiden tekemät harjoitteet. Ne on kuvattu myös aiemmin tekstissä.

Kuva 2. Oppijoiden tekemät harjoitetyypit.

Harjoitteen lisäksi oppilaat lukivat lyhyen tekstin, johon oli upotettu suomen kielen vaikeimpia äänteellisiä piirteitä, kuten vokaalien ja konsonanttien kestoeroja sekä diftongeja.

Ääntämistarkkuutta ja puheen ymmärrettävyyttä mitattiin sekä akustisen analyysin että raatiarvion avulla. Akustisessa analyysissä puheesta mitattiin äänteiden laatua ja kestoa, tutkittiin niiden kehittymistä harjoituskertojen myötä sekä verrattiin arvoja suomenkielisten verrokkipuhujien arvoihin. Raatiarvioissa pyydettiin opettajia ja opettajaopiskelijoita arvioimaan monikielisten oppilaiden puhenäytteistä esimerkiksi sitä, miten vaivatonta puheen ymmärtäminen oli. Tämän lisäksi erityispedagogiikan ja logopedian ammattilaiset katsoivat videoaineiston ja kirjasivat omia havaintojaan mahdollisista oppimis- tai puheentuottovaikeuksista.

Tutkimuksesta kouluarjen työvälineeksi

Työvälineen harjoitteet on jaoteltu kuuteen eri kielitaidon osa-alueeseen, jotka ovat äänteiden tuottaminen, fonologinen prosessointi (äänteellisen tiedon prosessointi), puheen painotus ja rytmi, sanasto, kielen rakenne ja sisällön ymmärtäminen. Jokaiseen osa-alueeseen on mietitty luokkatilanteisiin sopivia käytännön puheharjoituksia. Harjoitteiksi on valittu tuttuja pelejä ja leikkejä, joita käytetään erityisesti kielenoppimisen näkökulmasta. Äännetason harjoituksissa keskitytään sellaisiin suomen kielen äänteisiin, jotka yleensä vaativat erikielisiltä suomenoppijoilta harjoitusta, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien kestoeroihin sekä diftongeihin. Tämä materiaali täydentää aiemmin julkaistua KieliVertailu-verkkosivustoa, jossa on varhaiskasvatukseen suunniteltuja äänneharjoituksia.

Äänteellisten harjoitteiden lisäksi mukana on puherytmillä leikittelyä, kielen rakennetta ja sisällön ymmärtämistä harjoittavia tekniikoita sekä sanastoa vahvistavia ja laajentavia pelejä ja leikkejä. Työvälineessä on käytetty erilaisia tehtävätyyppejä kuten toiminnallisia leikkejä, roolipelejä, lautapelejä ja liikuntaleikkejä. Lähes kaikkia tehtäviä voi tehdä koko oppilasryhmän kanssa näiden iästä tai kielitaustasta riippumatta, sillä myös suomenkieliset hyötyvät harjoittelusta. Harjoitteita ei ole luokiteltu oppilaiden iän mukaan, vaan opettaja voi soveltaa harjoitteita oman oppilasryhmänsä taitotason mukaisesti. Puhetta oppii puhumalla, minkä vuoksi kielen kuuleminen ja tuottaminen aktiivisesti on tärkeää. Tavoitteena on, että harjoitteita olisi helppo ottaa osaksi koulupäivän arkea, jotta oppilaat saavat mahdollisimman paljon harjoitusta eri kielitaidon osa-alueisiin leikkien ja pelien lomassa.

Työvälineestä löytyy harjoitteiden lisäksi käytännön apua oppilaan kielenoppimisen vaiheiden ja tuen tarpeiden tunnistamiseen. Monikielisen lapsen tuen tarpeen arvioinnissa ensisijaista on määritellä, tarvitseeko lapsi yleistä oppimisen tukea, tukea suomen kielen oppimisessa, puheterapeuttista tukea, vai useampaa edellä mainituista. Tarkoituksena on myös lisätä monikielisten lasten kanssa työskentelevien opettajien tietoisuutta puheen ja kielen kehityksen häiriöistä sekä näiden häiriöiden tunnistamisesta koulumaailmassa. Tiedon lisääntymisen myötä ilmiöiden tunnistaminen ja lapsen ohjautuminen oikeanlaisen tuen piiriin helpottuu.

Työväline on tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa ja sen ensimmäinen koekäyttöversio julkaistaan kaikille avoimesti verkossa tammikuussa 2026. Koekäytön ja käyttäjäpalautteiden perusteella tehtyjen mahdollisten muutosten jälkeen materiaali julkaistaan lopullisessa muodossaan verkossa ja painettuna kirjana myöhemmin keväällä. Sivustolta löytyy kaikki tarvittava materiaali sekä sähköisesti käytettävässä että tulostettavassa muodossa. Työvälineen valmistumiseen liittyvää tiedotusta voi seurata hankkeen verkkosivuilta.

Minna Rihko on luokanopettaja ja kieltenopettaja ja toimii projektitutkijana Fonetiikka ja LAB-lab-tutkimusryhmässä psykologian ja logopedian laitoksella Turun yliopistossa.

Anna Nurmi on tutkimusavustajana Fonetiikka ja LAB-lab-tutkimusryhmässä Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksella.

Katja Jokila on erityisopetuksen lehtori Turun normaalikoulussa Turun yliopistossa.

Eveliina Viitala on puheterapeutti ja työskentelee Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lapsiasiakkaiden parissa.

Kimmo U. Peltola on yliopisto-opettaja Fonetiikka ja LAB-lab-tutkimusryhmässä psykologian ja logopedian laitoksella Turun yliopistossa.

Henna Tamminen on yliopisto-opettaja Fonetiikka ja LAB-lab-tutkimusryhmässä psykologian ja logopedian laitoksella Turun yliopistossa.

Katja Haapanen on tutkijatohtorina Fonetiikka ja LAB-lab-tutkimusryhmässä psykologian ja logopedian laitoksella Turun yliopistossa.

Maija S. Peltola on vararehtori ja fonetiikan professori Turun yliopistossa.

Lähteet

Best, C. T. & Tyler, M. D. (2007). Non-native and second-language speech perception: Commonalities and complementarities. Teoksessa M. J. Munro & O.-S. Bohn (Toim.), Language Experience in Second Language Speech Learning: In Honor of James Emil Flege. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company.

Flege, J. E., & Bohn, O.-S. (2021). The revised speech learning model (SLM-r). Teoksessa R. Wayland (Toim.), Second language speech learning: Theoretical and empirical progress, 3–83. Cambridge University Press.

Kuhl, P. K. (2011). Early Language Learning and Literacy: Neuroscience Implications for Education. Mind, Brain, and Education, 5(3), 128–142. https://doi.org/10.1111/j.1751-228X.2011.01121.x