Kielikoulutuksen pakkopaita ja kielitaidon markkina-arvo Suomi24-keskustelupalstalla: kieli-ideologiat osallisuutta määrittämässä

Julkaistu 26.11.2025 | Kirjoittaneet: Lea Meriläinen ja Heli Paulasto

Johdanto

Englannin kielen kasvanut rooli Suomessa ja ylivalta koulujen kielivalinnoissa on herättänyt viime vuosina julkistakin keskustelua ja huolta. Vaikka suomen kielen asema sinänsä on hyvä (Laitinen ym. 2023, Onikki-Rantajääskö 2024), kielikoulutuksen osalta tutkijat jakavan tämän huolen. Kansalaisten kapenevasta kielivarannosta on tehty selvityksiä (esim. Pyykkö 2017, Vaarala ym. 2021), ja kielivalintoihin vaikuttavia syitä on myös pyritty tunnistamaan. Kieltenopiskelun yksipuolistumisen keskeisinä syinä pidetään koulujen kaventunutta kielitarjontaa, koulutuksen rakenteita ja kuntien säästötoimia (esim. Mäntylä ym. 2021, Kangasvieri 2022, Kolehmainen ym. 2025). Lisäksi kielten suosioon vaikuttavat kansalaisten asenteet ja uskomukset liittyen kielitaitoon ja eri kielten osaamisen tarpeeseen sekä aiheen ympärillä käytävä julkinen keskustelu. Ei ole yhdentekevää, millaiseen sävyyn kielistä ja kielten opiskelusta puhutaan mediassa sekä niissä perheissä, joissa koululaisten kielivalintoja tehdään (Kangasvieri 2022: 27). Näitä kielten opiskeluun ja kielivalintoihin vaikuttavia käsityksiä ja asenteita on usein vaikea tunnistaa, ja niiden tutkimukselle on lisätarvetta.

Olemme törmänneet kielivalintoihin liittyvään keskusteluun tehdessämme tutkimusta verkkokeskusteluista, jotka käsittelevät englannin kielen asemaa ja käyttöä Suomessa (Paulasto & Meriläinen, tulossa). Tutkimusaineistomme on Suomi24-korpus, joka on Suomi24- keskustelupalstan teksteistä laadittu tutkimuskäyttöön tarkoitettu korpus (Lagus ym. 2016). Analysoimme englannin kieleen liittyviä kieliasenteita ja -ideologioita vuosien 2018–2020 verkkokeskusteluissa käyttäen korpusavusteista diskurssianalyysiä (esim. Scott & Tribble 2006, Jantunen 2018), jolla pyrimme tunnistamaan keskusteluista englanti-sanan ympäristössä esiintyviä toistuvia sanayhdistelmiä eli kollokaatteja ja näihin liittyviä laajempia teemoja. Englannin kielen käyttöön ja asemaan liittyvät keskustelut sivusivat usein myös kielikoulutusta ja kielivalintoja, ja tässä artikkelissa keskitymme esittelemään näitä havaintoja. Pyrimme kartoittamaan kieliin ja koulutukseen liitettyjä arvoja, asenteita ja ideologioita sekä kielellisen osallisuuden käsitteellistämistä julkisessa kansalaiskeskustelussa, joka on usein hyvin polarisoitunutta.

Osallisuutta tarkastellaan kielentutkimuksen kontekstissa useimmiten esimerkiksi vähemmistökielten puhujien tai aistivammaisten ihmisten yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista (Hynninen ym. 2023). Suomi24-foorumilla keskustelua käydään kuitenkin lähinnä suomenkielisen enemmistön kesken, ei marginaaleista käsin.  Silti aineistossa käsitellään esimerkiksi kielikoulutuksen tuottamaa yhteiskunnallista osallisuutta tai sen puutetta, ja näitä keskustelijoiden havaintoja ja argumentteja voidaan tarkastella erilaisten ideologisten positioiden näkökulmista.

Kielitaito ja hyötyajattelu

Suomessa vieraiden kielten osaamisen tarvetta on aina pidetty itsestäänselvyytenä, mutta se, mihin kieliin on kielikoulutuksessa panostettu, mitä on tarjottu ja mitä on valittu, on vuosikymmenien aikana vaihdellut (Latomaa & Nuolijärvi 2005: 186–189). Kielivalintojen suosio taas on heijastellut globaaleja valtasuhteita ja talouden tarpeita. Englannilla on tänä päivänä kiistaton asema maailmankielenä ja yleisimmin käytettynä kielenä kansainvälisessä viestinnässä, joten se hallitsee myös koulujen kielivalintoja, niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Englannin kielen osaamiseen investoidaan myös kielikoulutuksen saralla, ja englannilla on muita vieraita kieliä vahvempi asema tai korkeammat osaamistavoitteet myös kansallisissa opetussuunnitelmissa muun muassa Norjassa ja Suomessa (Strang 2024: 36; Speitz 2018; Opetushallitus 2014). Englannin nostaminen vahvaan asemaan kouluopetuksessa on ollut yleinen pohjoismainen pyrkimys, jonka taustalla ovat olleet talouden ja viennin tarpeet (Autere & Länsisalmi 2024: 47–48; Peterson & Beers Fägersten 2024: 8–10).

Englannin kielen taito on myös yksilön kannalta haluttavaa ja tavoiteltavaa, koska englannin osaamiseen liitetään kielen ulkopuolisia hyötyjä. Englannin valta-aseman vuoksi kielen puhujat kokevat englannin taidon tuovan heille sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista pääomaa (Siemund 2023: 35–38). Englannin osaamista pidetään siten tärkeänä sijoituksena ja sen ajatellaan vahvistavan omaa sosiaalista asemaa. Tämä myös tarkoittaa, että jos yksilön täytyy valita, minkä kielen taitoon hän haluaa investoida, englanti yleensä voittaa. Sekä kansalliset kielivalinnat että yksilöiden asenteet heijastavat osaltaan laajempaa kielikoulutuksellista murrosta, jossa kielitaito on menettänyt osan perinteisestä sivistysarvostaan, joka on puolestaan korvautunut välinearvolla ja taloudellisen hyödyn tavoittelulla (Kramsch 2019). Englannin hyödyllisyydestä puhuttaessa kättä lyövät siis kaksi hegemonista ideologiaa: englanti globaalin kielihierarkian huipulla ja uusliberalistinen talouden priorisointi inhimillistä toimintaa määrittävänä arvona (Park & Wee 2021).

Havaintoja verkkokeskusteluista

Suomi24-korpus on Suomi24-keskustelupalstan teksteistä koostuva avoimesti saatavilla oleva tekstikorpus (https://www.kielipankki.fi/aineistot/suomi24/). Koska aineisto on laaja, sen tutkimuksessa on usein käytetty korpusavusteisia menetelmiä (esim. Jantunen 2018). Korpushaku vuosien 2018–2020 aineistoon sanalla englanti (substantiivi) tuotti 32 898 osumaa (aineiston käsittelyn eri vaiheista ks. Paulasto & Meriläinen, tulossa). Sanan englanti kollokaattihaku tuotti 117 kollokaattia, jotka esiintyvät toistuvasti ja tilastollisesti merkitsevän usein sanan englanti kanssa. Näistä 71 kollokaattia ovat merkityksellisiä sisältösanoja (substantiiveja, verbejä, adjektiiveja tai adverbiaaleja), joiden perusteella voi päätellä, millaisia aiheita verkkokeskusteluissa käsitellään. Aineistoa on yhteensä 14 079 virkettä.

Kollokaatteja tarkastelemalla ja ryhmittelemällä temaattisiin ryhmiin on mahdollista päästä käsiksi laajempiin teemoihin ja diskurssipiirteisiin, jotka nousevat esille verkkokeskusteluista. Olemme käsitelleet aiemmassa tutkimuksessa englannin asemasta ja kielirepertuaarista sekä sen riittävyydestä käytävää verkkokeskustelua (Paulasto & Meriläinen, tulossa). Tässä artikkelissa keskitymme kielikoulutukseen ja kielivalintoihin. Tämä oli aineistosta selkeästi erottuva teema, ja siihen kuuluvia kollokaatteja esiintymineen olivat asiantuntijat (n=76), suosittaneet (n=56), kouluista (n=33), lukea/lukee (n=471), opiskellaan/opiskellut (n=127), pakollinen/pakolliseksi (n=507), pakottaa (n=82), vieraaksi (n=80) ja valinnainen/valinnaiskieli (n=264). Näiden kollokaattien esiintymiä oli verkkokeskusteluissa yhteensä 1696 kappaletta. Keskitymme alla olevassa analyysissä erityisesti verkkokeskustelijoiden perusteluihin englannin ja muiden kielten opiskelun merkityksestä sekä näiden perustelujen koulutuspoliittisiin ulottuvuuksiin. Näiden teemojen ulkopuolelle jää muita näkökulmia, kuten englannin uhkadiskurssi sekä keskustelijoiden oman kielitaidon tai hyvän ja huonon englannin arvottaminen. Aineistoesimerkeissä olemme lihavoineet kollokaatit ja alleviivanneet ilmaukset, joilla keskustelijat perustelevat näkökantojaan.

Yleisenä havaintona voidaan sanoa, että englannin kielestä käytävä koulutuspoliittinen kamppailu kietoutuu aineistossa talouden ja “pakkoruotsin” diskursseihin. Englannin hegemonista asemaa ensisijaisena vieraana kielenä ilmentää muun muassa englannin opiskelun luonnollisuuden, järkevyyden ja itsestäänselvyyden korostaminen. Englannin tuottamaan pääomaan niin yksilöille kuin Suomen kansantaloudelle viittaavat sanat kuten hyöty ja tarpeellinen sekä talousdiskurssiin liittyvät kilpailu ja valuutta. Myös muita maailmankieliä pidetään hyödyllisinä (ks. esimerkkiä 2), kun taas ruotsilla ei nähdä olevan läheskään vastaavaa välinearvoa.

(1)     Suomi on niitä harvoja maita, joissa englanti ei tarpeellisuudestaan huolimatta ole pakollinen [,] vaihdetaan englanti pakolliseksi ja ruotsi valinnaiseksi, olisi järkevää ja luonnollista

(2)     Englanti on Hyötykieli Valinnaiskieli Jokainen tietää itse sen avaamat mahdollisuudet. Maailmankielet kuten englanti, espanja, kiina ovat täyttä valuuttaa, pakkoruotsi hapansilakkaa.

Englantia kritisoiva vastadiskurssi näkee englannin hegemonisen roolin suomalaisessa koululaitoksessa vahingollisena. ”Pakkoenglanti” estää muiden kielten opiskelun, koska niitä ei joko kouluissa tarjota tai niitä ei englannin ja ruotsin lisäksi valita. Myös tässä tapauksessa muiden kielten opiskelua pidetään hyödyllisempänä pitkälti välineellisistä ja taloudellisista syistä: me Suomessa tarvitsemme eri kielten osaajia, koska Suomen kilpailukyky edellyttää sitä.

(3)     Kielitaidon yksipuolisuus: vain englantia opiskellaan, kun muuta ei edes ole tarjolla. Yhden kielen, englannin ylivalta-asema koulutuksessa, työelämässä, mediassa jne.

(4)     Tampereella jo 33 % lukee muuta kuin englantia 1. kielenä. Näin saamme varmimmin eri kielten osaajia, ei pelkän englannin osaajia.

Näiden näkemysten mukaan englanti uhkaa monipuolista kielitaitoa, erityisesti ruotsin, saksan, ranskan ja venäjän taitoa – kieliä, joita meillä aiempina vuosikymmeninä on osattu paremmin. Englannin hegemonista asemaa ei kuitenkaan välttämättä kyseenalaisteta; myös esimerkin (4) takaa kuultaa ajatus englannista ”perustaitona” ennemmin kuin vieraan kielen taitona, joka toisi osaajalleen lisäarvoa.

Voimaperäinen kiistely kielten opiskelun pakollisuudesta ja vapaaehtoisuudesta on kiinnostavaa. ”Pakkoruotsin” katsotaan rajoittavan kansalaisten oikeutta tavoitella itse tärkeäksi katsomaansa kielitaitoa. Englannin osalta kiistely koskee yhtäältä sitä, onko englanti katsottavissa valinnaiskieleksi vai onko se käytännössä pakollinen oppiaine, ja toisaalta sitä, pitäisikö englannista tehdä perusopetuksessa pakollinen oppiaine.

(5)     Täällä [NN] on vuosikymmenen yrittänyt estää keskustelua kiukuttelemalla englannista vaikka se on valinnainen ja tarpeellinen, toisin kuin ruotsi, joka on pakollinen ja turha.

(6)      Paitsi ettei englanti ole valinnainen ja on pahana esteenä sekä ranskan että ruotsin ja kaikkien muidenkin kielten opiskelulle.

Tämäkin kiista kietoutuu käsitykseen kielitaidosta henkilökohtaisena ja kansallisena investointina. Sekä pakollinen ruotsi että pakollinen englanti nähdään rasitteena, joka riistää oppijoilta taloudellisia tai muita mahdollisuuksia estämällä muiden, hyödyllisempien kielten opiskelun. Jos kuitenkin jonkun kielen on oltava pakollinen, niin keskustelijat valitsevat mieluummin englannin kuin ruotsin.

Keskustelussa nimetään myös Suomen nykyisen kielikoulutuspolitiikan syylliset ja uhrit. Ensin mainittuja ovat poliitikot, Suomen ruotsalainen kansanpuolue ja kuntapäättäjät, kun taas kärsijän roolissa ovat erityisesti koululaiset, vanhemmat ja ”kansa” sekä asiantuntijat ja pedagogit, joiden neuvoja ei ole kuunneltu.

(7)     Opetusviranomaiset ja muut asiantuntijat suosittivat englantia 1. vieraaksi kieleksi 1970-luvulla aloittavaan peruskouluun. SDP:n Koiviston likainen poliittinen suhmurointi ja RKP:n kiristyspolitiikka toivat englannin tilalle pakkoruotsin.

Nämä käsitykset rinnastuvat Ahmedin (2004: 118) kuvaukseen affektiivisesta maahanmuuttodiskurssista, jossa ”tavalliset ihmiset” ovat joutuneet alistumaan ”armottoman hallinnon” ja ”vieraan” kulttuurin valtaan. Aineistossa tätä sortovaltaa edustaa erityisesti RKP. Hallitus- ja kuntatason kielipolitiikkaa pidetään siis keskeisenä tekijänä, joka rajoittaa yksilön mahdollisuuksia kielten opiskeluun ja näin ollen myös henkilökohtaiseen menestykseen työelämässä.

Pohdintaa

Ahonen (2003) kartoittaa suomalaisen koululaitoksen kehityskaarta 1800-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Historiasta piirtyy kuva koulutuksesta erilaisten poliittisten ja kasvatuksellisten ideologioiden ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kamppailuna, jossa eri intressit tiivistyvät erityisesti koulutuksen tasa-arvon ja vapauden ristivetoon ja muuttuviin määritelmiin. Siinä missä peruskoulu-uudistuksen tavoitteena 1960–1970-luvuilla oli tasalaatuisen koulutuksen keinoin taata kansalaisille mahdollisuuksien tasa-arvo ja yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus, 1990-luvun uuden perusopetuslain myötä korostuvat yksilön vapaus tehdä itselleen sopivia koulutusvalintoja sekä koulutuksen ja sivistyksen välinearvo taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi (ks. myös Kramsch 2019).

Tämä ideologinen murros näkyy verkkokeskustelijoiden käsityksissä kielitaidon merkityksestä ja ruotsin kielen roolista Suomen koulutuskentässä. Myös kielellinen osallisuus määrittyy keskustelun pohjalta uudelleen. Ruotsin pakollisuus opetussuunnitelmassa perustuu osittain kansalaisten koulutuksellisen tasa-arvon ajatukselle (Ihalainen ym. 2011; Saarinen ym. 2019), mutta vaikuttaa siltä, että nykypäivän verkkokeskustelijat määrittelevät kielellisen osallisuuden tasa-arvon sijaan mahdollisuutena tehdä kielikoulutusvalintoja, jotka parhaiten palvelevat omia tarpeita. Tässä mielessä ruotsin pakollisuuden mutta myös englannin vaihtoehdottomuuden ajatellaan kaventavan kansalaisten osallisuutta muuhun tavoiteltavissa olevaan kielitaitoon ja sen kautta saavutettavaan hyötyyn. Koska kielitaidon pääasialliseksi arvoksi nousee globalisoituvassa työelämässä pärjääminen, myös kielellinen osallisuus hahmottuu markkinatalouden mittaristolla (vrt. Kramsch 2019). Sivistyksen itseisarvo tai kielivähemmistöjen oikeudet – suomenruotsalaisten näkökulma mukaan lukien – eivät saa verkkokeskusteluissa juuri huomiota.

Englannin osalta korostuu toisaalta sen hegemonisen aseman kautta nähty ylivertainen hyöty muihin kieliin nähden – jopa siinä määrin, että osa keskustelijoista pitää muiden kielten opiskelua tarpeettomana. Suomalaisen enemmistökansalaisen kielellisen osallisuuden toteutuminen näin ollen edellyttää englannin osaamista. Englannin kielen taitoon yhdistyy vahva osallisuuden ja toimijuuden kokemus myös muilla kielen ei-syntyperäisillä käyttäjillä ympäri maailman (Edwards & Seargeant 2020: 355), koska se mahdollistaa muita kieliä laajemman pääsyn globaaliin mediamaisemaan, sosiaaliseen mediaan ja populaarikulttuuriin. Englannin osaamisen hyödyt laajenevat siten kattamaan toimimisen globaaleissa verkostoissa, toimintayhteisöissä ja harrastusyhteisöissä. Toisaalta englannin asemaa pidetään keskustelupalsta-aineistossa jo niin vahvana, että se uhkaa niin yksilöiden koulutusvalintojen vapautta kuin suomalaisten monipuolista kielivarantoa ja näin ollen kansantaloudellista menestystä. Tälle näkemykselle löytyy tukea myös asiantuntijoiden selvityksistä: suomalaisten kielitaito on työelämän tarpeisiin liian yksipuolinen (Pyykkö 2017: 110–114), ja pula muiden kielten kuin englannin osaajista uhkaa jo muun muassa kansainvälistä kauppaa, politiikkaa, mediaa ja tiedonhankintaa (Kolehmainen ym. 2025).  

Vaikka aineistossa ei käytetä termiä osallisuus, verkkokeskustelun vahvasta tunnelatauksesta päätellen kielikoulutuksen tuottama kielellinen osallisuus on keskustelijoille erittäin merkityksellistä, olivat heidän argumenttinsa mitkä tahansa. On huomattava, että verkkokeskustelut ovat vahvasti polarisoituneita eivätkä anna realistista kuvaa suomalaisten kieliasenteista yleisemmällä tasolla. Aineistosta voidaan kuitenkin päätellä, että kansalaisten kielitietoisuuden lisäämiselle on tarvetta. Yhteiskunnassa laajalle levinneet diskurssit ja usein virheelliset uskomukset eri kielten osaamisen hyödyistä tarvitsevat vastavoimakseen vahvemman asiantuntijoiden äänen. On ehdotettu, että kieliasiantuntijat tulee ottaa mukaan keskusteluun ja päätöksentekoon koskien koulujen kielivalintojen vapaaehtoisuutta ja valtakunnallista tuntijakoa (Kolehmainen ym. 2025: 18–20). On selvää, että monipuolisen kielitaidon tarpeellisuudesta on puhuttava enemmän ja faktoihin perustuen sekä koulujen kielikasvatuksessa että mediassa. Myös erilaisten haitallisten diskurssien tunnistamiselle ja niiden jatkotutkimukselle on tarvetta.  

Lea Meriläinen toimii englannin kielen yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelee englannin kielen oppimista ja opettamista, englantia maailmankielenä sekä englannin roolia Suomessa.

Heli Paulasto työskentelee englannin kielen yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa ja tarkastelee englannin käyttöä ja rooleja monikielisissä konteksteissa. Hänessä asuu pieni vähemmistökielten tutkija.

Lähteet

Ahmed, S. (2004). Affective economies. Social Text, 79(22: 2), 117–139.

Ahonen, S. (2003). Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Vastapaino.

Autere, M. & Länsisalmi, R. (2024). Johdanto. Teoksessa M. Autere & R. Länsisalmi (toim.), Nationalismi ja kieli. SKS, 9–74.

Edwards, A. & Seargeant, P. (2020). Beyond English as a second or foreign language: Local uses and the cultural politics of identification. Teoksessa Schreier, D., Hundt, M. & Schneider, E. W. (toim.), The Cambridge Handbook of World Englishes. Cambridge: Cambridge University Press, 339–359.

Hynninen, N., Herneaho, I., Isosävi, J. & Yang, M. (2023). Perspectives on language and participation. AFinLAn vuosikirja 2023. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja, 80, i–xv.

Ihalainen, P., Saarinen, T., Nikula, T. & Pöyhönen, S. (2011). Aika kielipolitiikassa. Päivälehtien nettikeskustelujen historiakäsitysten analyysi. Kasvatus & Aika, 2011(3). http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=1

Jantunen, J. H. (2018). Korpusavusteinen diskurssintutkimus (CADS): analyysiesimerkki homouden ja heterouden digitaalisista diskursseista. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, 11, 20–44.

Kangasvieri, T. (2022). “Mielestäni on hyvää yleissivistystä osata muitakin kieliä kuin omaa äidinkieltään”: Kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten perusopetuksen yläkoulun oppilaiden vieraan kielen oppimismotivaatiosta. Jyväskylän yliopisto.

Kolehmainen, L., Johansson, M., Lähteenmäki, M., Vilkuna, O. & Koistinen, S. (2025). Vieraiden kielten opiskelun ja osaamisen tulevaisuus suomessa. Visioraportti. Suomen kieltenopettajien liitto. https://sukol.fi/ajankohtaista/vieraiden-kielten-opiskelun-ja-osaamisen-taso-suomessa/  

Kramsch, C. (2019). Between globalization and decolonization. Foreign languages in the cross-fire. Teoksessa D. Macedo (toim.), Decolonizing foreign language education: The misteaching of English and other colonial languages. Routledge, 50–72.

Lagus, K., Pantzar, M., Ruckenstein, M. & Ylisiurua, M. (2016). Suomi24. Muodonantoa aineistolle. Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Nro 10. Helsingin Yliopisto. 

Laitinen, M., Leppänen, S., Rautionaho, P. & Backman, S. (2023). Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:59 Helsinki: Valtioneuvosto.

Latomaa, S. & Nuolijärvi, P. (2005). The language situation in Finland. Teoksessa R. B. Kaplan & R. B. Baldauf (toim.), Language planning and policy in Europe, Vol. 1: Hungary, Finland and Sweden. Multilingual Matters, 125–232.

Mäntylä, K., Veivo, O., Pollari, P. & Toomar, J. (2021). English only? Kielten opettajien käsityksiä kielivalintojen monipuolistamisen esteistä ja keinoista. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(2).

Onikki-Rantajääskö, T. (2024). Suomi osallisuuden kielenä: Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa. Oikeusministeriön julkaisuja: Selvityksiä ja ohjeita 2024:20.

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus.

Park, J. S.-Y. & Wee, L. (2021). World Englishes and the commodification of language. Teoksessa R. Rubdy & R. Tupas (toim.), Bloomsbury World Englishes, Vol. 2: Ideologies. Bloomsbury, 64–80.

Paulasto, H. & Meriläinen, L. (tulossa). Uhka ja mahdollisuus? Englannin kielen asemaan liittyvät diskurssit ja kieli-ideologiat Suomi24-keskustelupalstalla. Teoksessa M. Laitinen, H. Paulasto, L. Meriläinen & P. Rautionaho (toim.), Englanti Suomessa. Gaudeamus.

Peterson, E. & Beers Fägersten, K. (2024). English in the Nordic Countries. An introduction. Teoksessa E. Peterson & K. Beers Fägersten (toim.), English in the Nordic countries. Connections, tensions, and everyday realities. Routledge, 1–20.  

Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Saarinen, T., Kauppinen, M. & Kangasvieri, T. (2019) Kielikäsitykset ja oppimiskäsitykset koulutuspolitiikkaa linjaamassa. Teoksessa T. Saarinen, P. Nuolijärvi, S. Pöyhönen & T. Kangasvieri (eds) Kieli, koulutus, politiikka: Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja. Vastapaino.

Scott, M. & Tribble, C. (2006). Textual patterns. Key words and corpus analysis in language education. John Benjamins.

Siemund, P. (2023). Multilingual development: English in a global context. Cambridge University Press.

Strang, J. (2024). The role of English in the Nordic language system. Teoksessa E. Peterson & K. Beers Fägersten (toim.), English in the Nordic countries. Connections, tensions, and everyday realities. Routledge, 23–46. 

Speitz, H. (2018). National curricula and international perspectives. Teoksessa H. Bøhn, M. Dypedahl & G.-A. Myklevold (toim.), Teaching and learning English. Cappelen Damm Akademisk, 38–50.

Vaarala, H., Riuttanen S., Kyckling, E. & Karppinen, S. (2021). Kielivaranto nyt! Monikielisyysvahvuudeksi -selvityksen (2017) seuranta. Soveltavan kielentutkimuksen keskus.