Englannilla pärjää ja ranska on rakkauden kieli: ylioppilaskoe ikkunana abiturienttien näkemyksiin kielistä ja kielitaidosta

Julkaistu: 11. helmikuuta 2026 | Kirjoittanut: Hanna Lantto

Maaliskuussa 2022 kymmenet tuhannet abiturientit Hangosta Utsjoelle osallistuivat äidinkielen ja kirjallisuuden kirjoitustaidon kokeeseen. Kokeen teema oli kieli, tausta-aineistona kuusi tekstiä ja yksi video. Abiturientit saivat valita yhden viidestä aiheesta: kielitaidon merkitys, kielten tulevaisuus, monikielisyys, äidinkieli ja muut kielet sekä kieli identiteetin osana. Kokeeseen voi tutustua Abitreenien verkkosivuilla.

Kielen ammattilaisina emme voineet olla tarttumatta tilaisuuteen. Nuorten aikuisten näkemykset kielistä ovat erityisen kiinnostavia siksikin, että kielten opiskelun väheneminen ja Suomen kielivarannon kaventuminen on herättänyt laajasti keskustelua viime vuosina. Samaan aikaan kielitilannetta muovaa myös toisenlainen suuntaus, sillä erilaisten maahanmuuttajaryhmien ja heidän kieltensä ansiosta Suomi on monikielisempi kuin koskaan.

Haimme ylioppilasteksteihin tutkimuslupaa ja tutkimuksellemme rahoitusta. Meitä onnisti, sillä ylioppilastutkintolautakunta antoi meille luvan aineiston käyttöön ja Emil Aaltosen säätiö myönsi työryhmälle hankeapurahan. Näin sai alkunsa hanke Z-sukupolven kieli-ideologiat: kielenrakennus tekstuaalisena performanssina (KIERA), joka perehtyy nuorten aikuisten näkemyksiin kielistä, kielten opetuksesta ja Suomen kielitilanteesta.

Seuraavaksi avaan hankkeemme teoreettis-metodologisia lähtökohtia, minkä jälkeen siirryn aineiston ja kahden osatutkimuksen esittelyyn. Nostan käsittelemistämme kokonaisuuksista esiin abiturienttien eri kieliin liittämät sosiokulttuuriset mielikuvat. Tarkastelen myös vastauksista kumpuavia hyötydiskursseja eli kokelaiden näkemyksiä siitä, millaisesta kielitaidosta on hyötyä joko heille itselleen tai suomalaiselle yhteiskunnalle.

Lähtökohdat ja metodit

Hankkeen nimeen asti noussut kielenrakennus on käännös englanninkielisestä teoriakehyksestä Language Making (Krämer yms. 2022). Termi tarkoittaa sitä, miten yksilöinä ja yhteisönä rakennamme mielikuvia eri kielistä, kielimuodoista ja kielenpiirteistä. Kielet ovat rajoiltaan epätarkkoja kognitiivis-kollektiivisia entiteettejä, ja mielikuvat siitä, mitä esimerkiksi ”englanti” on, vaihtelevat sekä yksilöllisesti, maantieteellisesti että sukupolvien välillä. Kielenrakennusta ovat paitsi kielen normien säätely ja kielipolitiikka, myös kaikenlainen metakielellinen kommentointi, joka joko vahvistaa olemassa olevia mielikuvia tai haastaa niitä.

Tekstuaalisella performanssilla taas viittaamme siihen, että kokelaat esittävät teksteissään sellaisia ideologisia positioita sellaisin muotoiluin, jotka he arvioivat koetilanteeseen sopiviksi. Ylioppilastekstit siis ilmentävät abeille välittyneitä yhteiskunnan yleisiä arvostuksia ja tekevät näkyviksi niitä ideologioita, joiden ohjaamina kieliä vertaillaan ja arvotetaan ja joiden takana vaikuttavat myös globaalit trendit. Usein abiturientit myötäilevät tausta-aineiston näkemyksiä, mutta toisinaan he myös irrottautuvat niistä.

Tutkimusmenetelmämme on tietokoneavusteinen diskurssianalyysi eli CADS, computer assisted discourse studies. Koska aineisto on poikkeuksellisen laaja, sen käsittely kokonaisuutena on haastavaa, jopa mahdotonta. Korpuslingvistiset ohjelmat, kuten AntConc ja NER, auttavat meitä nostamaan laajasta aineistosta esiin tarkemmin rajattuja ilmiöitä, mutta pohjimmiltaan tekemämme tutkimus on diskurssianalyysiä. Olemme pyrkineet luomaan täsmäkatsauksia erilaisiin aineistosta piirtyviin diskursseihin ja niiden taustalla oleviin ilmiöihin. Tutkimusryhmän jäsenet ovat esitelmöineet ja/tai kirjoittaneet jo hyvin erilaisista aiheista, esimerkiksi kotoperäisistä vähemmistökielistä, tunnekielen käsitteestä, Euroviisujen monikielisyydestä sekä aineistossa usein toistuvista ideologisista kiteymistä, kuten ”Suomi on kaksikielinen maa” ja ”englannilla pärjää”, vain joitakin mainitakseni.

Aineisto

Kevään 2022 tekstit muodostavat herkullisen metakielellisen aineiston, joka edustaa yhden kokonaisen abiturienttisukupolven näkemyksiä kielten merkityksestä. Aineisto on kansainvälisestikin harvinaisen laaja ja monipuolinen: se sisältää yli 27 000 tekstiä ja lähes 22 miljoonaa sanaa, mikä vastaa määrältään noin 57:ää Taru sormusten herrasta -romaania. Tekstit olivat valmiiksi digitaalisessa muodossa ja anonyymejä. Aineiston metadata sisältää vain tiedon kokelaan maakunnasta ja kokeen kokonaispistemäärän.

Edellisessä osiossa mainitsemani tutkimusteemat edustavat vain murto-osaa siitä kaikesta, mitä aineiston avulla on mahdollista tutkia. NER-ohjelma (named entity recognition eli nimetty entiteetintunnistus) löytää koevastauksissa yhteensä 230 kieltä tai murretta, joista kymmenen useimmin mainittua kieltä esitetään taulukossa 1. Kielistä eniten mainintoja on luonnollisesti suomella ja seuraavaksi englannilla. Myös ruotsi, saksa, venäjä, espanja, ranska ja kiina saavat tuhansia mainintoja. Abiturientit mainitsevat teksteissään myös vähemmistökieliä, kuten koltansaame, karjala ja baski, ohjelmointikieliä kuten Python, Pascal ja Brainfuck, fiktiivisiä kieliä kuten dothraki, klingon ja quenya, sekä erilaisia rajatumpia ja epävirallisia kielimuotoja kuten muminsvenska, finglish ja mamusuomi. NER-ohjelma on tunnistanut aineistosta ”kielinä” myös sellaisia entiteettejä kuten ”kristinusko”, mikä viittaa siihen, että abiturientit käyttävät kielen käsitettä myös metaforisesti.

Taulukko 1. Kymmenen aineistossa useimmin mainittua kieltä NER-tunnistusohjelman mukaan. 

Aineiston informantteja, kevään 2022 abiturientteja, voi pitää eräänlaisena fokusryhmänä. He ovat samassa tilanteessa suorittamassa samaa tehtävää. Heidän tuotoksiaan analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin, kuten on tapana fokusryhmiä analysoitaessa. Tavanomaisista fokusryhmistä (ks. esim. Morgan 1997: 36–37) abiturientit eroavat siinä, että tutkijat eivät esitä heille kysymyksiä, kuten survey-tutkimuksissa ja erilaisissa haastattelu- ja vuorovaikutustilanteissa. Abiturientit eivät myöskään keskustele keskenään.

Romanttinen ranska ja maailman tärkein englanti

Tämä osatutkimus toteutettiin etsimällä termejä, joilla abiturientit yleisimmin luonnehtivat koulussa opetettavia kieliä. Haimme Antconc-ohjelman avulla kollokaatteja eli tietyssä leksikaalisessa yhteydessä esiintyviä sanoja klusterille < _(kieli) on>. Kuten Lehto (2018: 95) väitöskirjassaan kuvaa, tällaisen klusterin ympäristössä rakentuvat diskurssit, joissa kuvataan tai luokitellaan kyseistä kieltä. 

Taulukko 2. Koulussa opetettavien kielten kymmenen yleisintä kollokaattia <__ on> -klusterissa.

Suoritimme haun englannin, saksan, ruotsin, espanjan, ranskan, venäjän ja italian kielistä. Kielet on esitelty taulukossa niiden aineistomainintojen mukaisessa suuruusjärjestyksessä. Taulukko 2 näyttää kunkin <___on> -klusterin kymmenen yleisintä kollokaattia. Ensivilkaisulla voi jo nähdä, että monet aineiston diskursseista ovat varsin stereotyyppisiä: saksa yhdistyy vientiin ja kauppakumppanuuteen, ranska rakkauteen, kauneuteen ja romantiikkaan. Ruotsi on toinen, kotimainen ja pakollinen oppiaine. Espanjaan liittyvät diskurssit taas ovat vähemmän tarkkoja. Niistä piirtyy kuva ”yhdestä maailman puhutuimmista kielistä” kiinan ja englannin ohella, tosin kymmenen yleisimmän kollokaatin jälkeen listalle alkaa nousta myös turismiin liittyvää sanastoa.  

Myös kirjoittamishetki heijastuu vahvasti aineistoon. Venäjän kielen kollokaattilistalla on verbejä kuten aloittanut ja hyökännyt ja sana sota. Kokelaat kirjoittivat tekstinsä 18.3.2022 eli vain muutamia viikkoja sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä yhdistyykin abiturienttien teksteissä sekä käynnissä olevaan Ukrainan sotaan että Suomen ja Neuvostoliiton välisiin sotiin, jotka ovat vaikuttaneet monen abiturientin sukuhistoriaan.  

Italiasta aineistossa on selvästi vähemmän mainintoja kuin muista taulukon kielistä, eikä sen profiili ole (ainakaan tämän haun perusteella) kovin selkeä. Siksi yksittäiset tapahtumat voivat vaikuttaa mielikuviin: yleisimpiin kollokaatteihin nousseet sanat kuten kappaleella ja menestynyt viittaavat Italian vuoden 2021 voittoon Euroviisuissa. Kymmenet abiturientit kirjoittavat aloittaneensa italian opinnot nimenomaan Måneskin-yhtyeen vaikutuksesta. 

Englantia taas käsitellään aineistossa poikkeuksellisen laajasti. Taulukosta näkyy, että englanti on diskurssien superlatiivikieli, tärkein, suosituin ja yleisin. Muutenkin abiturienttien suhtautuminen englantiin on kautta linjan erittäin positiivinen. Tässä he irrottautuvat selvästi kokeen tausta-aineistosta, jossa englannin kieli kuvataan enimmäkseen uhkadiskurssien kautta, esimerkiksi muu kielenopetus ”kuihtuu”, kun englanti ”jyrää.”  Monen abiturientin näkemys onkin, että englannilla pärjää, eikä muita kieliä oikeastaan edes tarvita.  

Kokelaat kuvaavat englantia usein ”tunnekielenä”, joka sopii moniin intiimeihin tilanteisiin suomea paremmin. Hankkeemme tutkijoiden Bergin ja Pietisen artikkelissa (tulossa) suomalaisten korkea englannin kielen taito nähdään jopa kansallisena ylpeyden aiheena. Englannin kaikkivoipaisuuteen tekee pienen poikkeuksen Euroviisuihin liittyvä diskurssi – laulukilpailuihin englantia ei toivota, vaan tapahtuma halutaan pitää monimuotoisuuden ja monikielisyyden juhlana. 

Onko kielistä hyötyä?

Länsimaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa on tavallista tarkastella asioita niiden välinearvon kautta, myös kielten osaaminen ja opiskelu oikeutetaan erilaisilla hyötydiskursseilla. Hyötydiskursseja ovat tutkineet esimerkiksi Duchêne ja Heller (2012), jotka jakavat kielten arvoa oikeuttavia kieli-ideologioita kahteen luokkaan: ylpeyden (pride) ideologia korostaa kielen merkitystä kansallisuuden ja perinteen ylläpitäjänä, kun taas hyödyn (profit) ideologia perustelee kielen tärkeyttä sen tuottamalla lisäarvolla. Myös ylioppilaskoeaineistossa esiintyy runsaasti diskursseja, joissa vedotaan kielten ja kielenopiskelun tuottamaan hyötyyn ja/tai sen puutteeseen.

Piller ja Cho (2013) kuvaavat maailman englanninkielistymistä uusliberaalina, piilevänä kielipolitiikkana, jonka taustalla vaikuttaa globaali kapitalismi. Se verhotaan kuitenkin kansainvälistymiseen ja yleiseen hyötyyn. Hyötydiskurssit liittyvät myös siihen, millaista kielitaitoa pidetään tavoittelemisen arvoisena. Arvokasta on eliitin monikielisyys eli se, että korkeakoulutetut osaajat opiskelevat kansainvälisiä prestiisikieliä ja saavat siitä etua työmarkkinoilla. Samaan aikaan maahanmuuttajien orgaanisempaa monikielisyyttä ei pidetä hyödyllisenä, vaan siitä puhutaan ongelmalähtöisesti (Barakos ja Selleck 2019). 

Kuva 1. Hyöty-sanahaun Kwic-näkymä AntConc-ohjelmassa 

Kuva 1 näyttää, että hyödyn käsite esiintyy aineistossa monenlaisissa konteksteissa. Abiturientit kirjoittavat, että monikielisyydestä on hyötyä, samoin kielitaidosta: esimerkiksi rivillä 5 todetaan, että ”kielitaidosta on jatkuvasti enemmän hyötyä ja hyvä kielitaito on tukena työelämässä”. Rivillä 12 viesti kuuluu ”On tärkeämpää miettiä yhteisten kielten hyötyjä kuin olla hipsteri ja kannattaa (turhaa diversiteettiä)”. Ensimmäinen lainaus käsittelee sitä, missä kielitaidosta on hyötyä (työelämässä), kun taas jälkimmäinen rajaa hyödyllisen kielitaidon käsitettä ja määrittää, millaisista kielistä on hyötyä (yhteisistä). Woolard (2016) kutsuu anonymiteetiksi ideologiaa, jonka mukaan kieli – yleensä suuri, kansainvälinen kieli tai vähintään kansallisen enemmistön kieli – saa arvonsa siitä, että se on yhteinen ja jaettu, eikä siksi kenenkään oma.

Abiturientit siis kaiuttavat teksteissään globaaleja, markkinalähtöisiä hyötydiskursseja. Niissä korostetaan yhtäältä kansalaisten kielitaidon merkitystä koko Suomelle (esimerkki 1) ja toisaalta yksilön hankkiman kielitaidon tuottamaa lisäarvoa hänen omalle uralleen (esimerkit 2 ja 3). Usein nämä diskurssit esiintyvät yhdessä.

Esimerkki 1 

Suomen kaltaisessa maassa, jossa kotimarkkinat ovat pienet, yritykset joutuvat menestyäkseen laajentamaan toimintaansa kansainvälisille markkinoille. Kielitaito on tällöin yksi olennainen osa. 

Esimerkki 2 

Kielitaidon merkitys on valtava ja on selvää, että kielitaidottomat jäävät työnhaussa ja monessa muussa asiassa taka-alalle. 

Esimerkki 3 

Monikielisen yrittäjän on huomattavasti helpompaa käydä kauppaa ulkomaalaisten kanssa, joka taas saattaa auttaa yrityksen kasvamisessa.

Teksteissä kuvataan monikielisyyttä ja monipuolista kielitaitoa hyödyllisinä, mutta hyöty jää usein abstraktille tasolle. Monet myös asettavat englannin muiden kielten yläpuolelle ja kuvaavat muiden kielten ”hyödyttömyyttä” ja ”tarpeettomuutta” suhteessa englantiin: 

Esimerkki 4

Saksan ensimmäisellä kurssillani ryhmä oli täysi, mutta viidennessä ja kuudennessa olin yksi kolmesta kurssilaisesta. Kielistä kiinnostuneita ikätovereissani siis on, mutta yhteiseksi ongelmaksi huomasimme kyseisen kielen tarpeettomuuden. Oppilailla ei ole mitään tarvetta muille kielille, paitsi suomelle ja englannille, joten yksi toisensa jälkeen muut lopettivat.

Globaalien diskurssien ohella kokelaiden teksteissä nousee esiin hyvin suomalainen, paikkaan ja aikaan sidottu diskurssi, joka liittyy kielten opiskelun ”hyödyttömyyteen” jatko-opintoihin hakeuduttaessa. Hyödyttömyysdiskurssin keskiössä on yliopistoissa vuosina 2023–2025 voimassa ollut todistusvalinnan pistetaulukko, jonka abiturientit kokevat suosivan matemaattis-luonnontieteellisiä aineita kielten sijaan ja jota onkin nyt muokattu.

Todistusvalinta mainitaan aineistossa 6 330 kertaa. Konteksti on lähes poikkeuksetta sen negatiivinen vaikutus kielten opiskeluun:

Esimerkki 5

Todistusvalinnan pisteytyksiä hakukohteisiin tuijotetaan jo heti ensimmäisistä opo-tunneista lähtien, ja opiskelijat joutuvat tekemään kauas kantoisia päätöksiä yhä aikaisemmin. Surullinen tosiasia on se, että lyhyistä vieraista kielistä ei saa tarpeeksi pisteitä todistusvalinnassa. Opiskelijoiden kurssivalinnoissa edelle menevät yhä useammin matemaattis-luonnontieteelliset aineet, kuten pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia, joista saa todistusvalinnassa hyvin pisteitä.

Vaikka pistetaulukon vaikutus kielten opiskelun vähentymiseen ei ehkä ole yhtä ratkaiseva kuin hyödyttömyysdiskurssi antaa ymmärtää, nuoret selvästi kokevat sen ohjanneen valintojaan. Eräs abiturientti kuvaa sukuaan, jossa on perinteisesti arvostettu monipuolista kielitaitoa: isovanhemmat ovat opiskelleet ruotsin ja englannin lisäksi saksaa, italiaa ja espanjaa, vanhemmatkin viroa ja japania. Abiturientin oma kielitaito kuitenkin rajoittuu suomeen, englantiin ja ruotsiin. Syyksi abiturientti nimeää todistusvalinnan, jossa kielet ”ovat yhtä tyhjän kanssa”. Hän harmittelee itsekin tilannetta:

Esimerkki 6

On uskomatonta, miten yhden sukupolven aikana kiinnostus eri kieliä kohtaan voi lopahtaa niin rajusti. Tällä hetkellä eletäänkin eräänlaisessa käännekohdassa, mitä tulee kielitaitoon. Nykynuorissa on tulevaisuus – nimittäin kielten tulevaisuus. Kun koulumaailma ei juurikaan kannusta nuoria uuden kielen opiskeluun, on syytä pohtia, mistä muualta motivaatiota voi löytää. Vastausta voi etsiä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, jossa monet trendit syntyvät ja leviävät.

Abiturientin mainitsema sosiaalinen media ja sen vaikutus nuoria kiinnostaviin kieliin on yksi aihekokonaisuus, johon emme ole vielä ehtineet hankkeessa perehtyä. Olisiko siinä seuraavan osatutkimuksen aihe? Voiko olla niin, kuten abiturientti tässä kirjoittaa, että sosiaalisesta mediasta löytyy nuorten tarvitsema kannustin kielten opiskeluun?

KIERA-hankkeen seuraava projekti on hankkeen osatutkimuksia esittelevä kokoomateos. Tutkimusaiheita ovat muun muassa suomen kieleen liittyvät uhkadiskurssit ja vietnam perinnekielenä. Joka tapauksessa aineistosta riittää ammennettavaa vielä vuosiksi senkin jälkeen, kun hanke on ohi.

Tutustu KIERA-hankkeeseen Turun yliopiston verkkosivuilla.

Hanna Lantto on espanjan yliopistonlehtori Turun yliopistossa ja KIERA-hankkeen johtaja. Hankkeessa työskentelevät tai ovat työskennelleet myös Saara Pietinen, Sara Routarinne, Anna Ristilä ja Hanna Turta Turun yliopistosta ja Leena Kolehmainen, Maarit Berg ja Riikka Iso-Ahola Helsingin yliopistosta.

Lähteitä 

Barakos, E. & Selleck, C. (2019). Elite multilingualism: Discourses, practices, and debates. Journal of Multilingual and Multicultural development, 40(5), 361–374. 

Berg, M. ja Pietinen, S. (Tulossa). Englanti Suomessa nuorten esittämänä: ylpeyttä, häpeää ja kilpailukykyä. Teoksessa Mikko Laitinen, Heli Paulasto, Lea Meriläinen ja Paula Rautionaho: Englanti Suomessa. Gaudeamus. 

Duchêne, A. & Heller, M. (toim.) (2012). Language in late capitalism: Pride and profit. Routledge. 

Krämer, P., Vogl, U. & Kolehmainen, L. (2022). What is “Language Making”? International Journal of the Sociology of Language (274), 1–27. 

Lehto, L. M. (2018). Korpusavusteinen diskurssianalyysi japaninsuomalaisten kielipuheesta. Oulun yliopisto. 

Morgan, D. L. (1997). The Focus Group Guidebook, SAGE Publications, Incorporated, ProQuest Ebook Central, http://ebookcentral.proquest.com/lib/helsinki-ebooks/detail.action?docID=997152.  

Piller, I. & Cho, J. (2013). Neoliberalism as language policy. Language in Society, 42(1), 23–44. 

Woolard, K. A. (2016). Singular and plural: Ideologies of linguistic authority in 21st century Catalonia. Oxford University Press.