Kotoutumiskoulutusta on tärkeää kehittää osana kotouttamisjärjestelmää
Julkaistu 11. helmikuuta 2026 | Kirjoittanut: Tanja Seppälä
Kotoutumiskoulutus on monille tuttu esimerkiksi mediasta, vaikkei siitä olisikaan omakohtaista kokemusta opiskelijan tai opettajan roolien kautta. Kotoutumiskoulutuksen kehittämiseen ja järjestämiseen ovat ottaneet kantaa niin sitä rahoittavat tahot, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen kielen lautakunta, kotouttamisen toimijat kuin maahanmuuttaneet itse. Keskustelua on herättänyt esimerkiksi koulutuksen kilpailuttamisen seuraukset opettajien työsopimuksiin sekä aikuisten osallistujien kokemukset koulumaiseen ympäristöön joutumisesta. Kotoutumiskoulutuksesta on toistaiseksi kuitenkin melko vähän akateemista tutkimusta.
Työvoimakoulutuksena järjestetty kotoutumiskoulutus ja aineisto
Kotoutumiskoulutus on ollut jatkuvassa muutoksessa. Sitä on järjestetty eri alueilla ja eri aikoina hieman eri tavoin, ja siksi minunkin on tärkeää määritellä, millaista kotoutumiskoulutusta olen väitöstyössäni tarkastellut. Työvoimakoulutuksena järjestetty kotoutumiskoulutus, jota tarkastelin, on tarkoitettu oleskeluoikeuden saaneille työttömille työnhakijoille. Sen tavoitteena on muun muassa kielitaidon kehittäminen, jatkokoulutukseen tai työelämään valmisteleminen ja osallisuuden edistäminen. Sitä voidaan järjestää suomeksi tai ruotsinkielisillä alueilla ruotsiksi. Siihen saavat osallistua yleensä niin sanotulla kotoutumisajalla olevat eli vastikään maahan saapuneet oppivelvollisuusiän ylittäneet aikuiset. (OPH, 2022.)
Vaikka kotoutumiskoulutuksen järjestäminen vaihtelee alueellisesti ja ajallisesti, niin työvoimakoulutuksena järjestetyt kotoutumiskoulutuksen ryhmät noudattavat Opetushallituksen laatimia opetussuunnitelman perusteita (OPH, 2022). Niiden mukaan kotoutumiskoulutukseen sisältyy kieliopintojen lisäksi muun muassa opinto- ja uraohjausta, yhteiskuntataitojen ja työelämätaitojen opintoja sekä työelämäjaksoja. Käytännössä koulutusta ovat järjestäneet muun muassa aikuiskoulutuskeskukset, yksityiset koulutuksen järjestäjät ja vapaa sivistystyö.
Väitöstyössäni tutkin suomenkielistä kotoutumiskoulutusta, joka järjestettiin Uudenmaan ulkopuolella. Tutkimukseni osallistujat opiskelivat kahdella eri koulutuksen järjestäjällä kuudessa eri ryhmässä. Koulutus oli kokopäiväistä, kesti noin vuoden, ja siinä opiskeltiin viitenä päivänä viikossa. Kotoutumiskoulutusryhmät voidaan jakaa eri tahtiin eteneviin polkuihin, ja tutkimukseni osallistujat opiskelivat pääasiassa peruspolun ryhmissä.
Tarkastelin väitöstutkimuksessani kotoutumiskoulutusta oppimisympäristönä sen aikana saavutettujen suomen kielen taitotasojen ja maahanmuuttaneiden kielenoppimiskokemusten näkökulmasta. Lisäksi analysoin osallistujien kielitaidon kehittämisen mahdollisuuksia ja polkuja vuosi kotoutumiskoulutuksen jälkeen. Keskityn tässä kirjoituksessa kotoutumiskoulutukseen osallistumisen jälkeiseen aikaan. Kirjoitus pohjautuu sekä väitöskirjaani sisältyvään artikkeliin (Seppälä, 2024) että väitöskirjan yhteenveto-osaan (Seppälä, 2025).
Keräsin aineiston vuosina 2019‒2021. Opiskelijat, joita haastattelin, opiskelivat kotoutumiskoulutuksessa vuosina 2018‒2020, jolloin voimassa olivat vielä vuonna 2012 julkaistut opetussuunnitelman perusteet. Osallistujat olivat asuneet Suomessa erimittaisia aikoja. Haastattelin koulutuksen jälkeisen ajan tarkastelua varten 27:ää maahanmuuttanutta ja lisäksi analysoin kolmelta osallistujalta kyselyvastaukset. Tein tyyppitarinamaista ryhmittelyä ja tutkin kielikäytänteitä pienten kertomusten analyysillä. (Ks. Seppälä, 2024; Seppälä, 2025.) Pureuduin lisäksi polkuihin kielitaidon kehittämisen tuen ja rajoitteiden näkökulmasta (Seppälä, 2025, s. 98‒112). Osallistujien tilanteet koulutuksen jälkeen kertovat myös osaltaan siitä, miten kotoutumiskoulutusta voisi kehittää, mihin palaan lopuksi.
Polut kotoutumiskoulutuksen jälkeen
Tutkin osallistujien työllisyys- ja koulutustilanteita sekä suomen ja englannin kieleen investointia eli ajan ja energian käyttämistä kielellisten resurssien kartuttamiseen vuosi kotoutumiskoulutuksen jälkeen (Seppälä, 2024; Seppälä, 2025, s. 98‒112). Osallistujat tulivat monenlaisista taustoista: Osalla oli ammatillinen tai lukiokoulutusta vastaava koulutus, osalla oli korkeakoulututkinto. Yhdellä oli peruskoulua vastaava koulutustausta. Joillain oli pitkä työhistoria, muutamat eivät olleet vielä työskennelleet millään alalla.
Vuosi kotoutumiskoulutuksen jälkeen töissä olleista harva oli vakaassa työsuhteessa, useilla oli joko määräaikaisia tai osa-aikaisia työsuhteita. Harva heistä käytti suomea muuten kuin suullisesti töissä. Noin puolet osallistujista opiskeli. Osa heistä oli koulutuksessa, josta ei saa ammatillista tutkintoa: he olivat kertaamassa kotoutumiskoulutusta, aikuisten perusopetuksessa tai valmistavassa opetuksessa. Niistä, jotka opiskelivat tutkintoa, useimmat olivat ammatillisessa koulutuksessa eli suorittivat opintojaan suomeksi ja investoivat suomeen päivittäin. Englanti toimi oikopolkuna korkeasti koulutetuille: se oli kahden tohtoriopiskelijan ja yhden sairaanhoitajaopiskelijan opiskelukieli. Muutama myös mainitsi, että englanti olisi heille tärkeä kieli omalle alalle pyrittäessä. Lisäksi osa opiskelemassa olleista teki osa-aikatöitä, mutta harva opiskelemallaan alalla. Osa osallistujista oli työttömiä, mutta kaksi heistä oli hyväksytty ammatilliseen koulutukseen ja odotti opintojensa alkamista.
Osallistujien suomen kieleen investoimista tukivat haastattelujen perusteella heidän tavoitteensa: valtaosa uskoi työllistyvänsä Suomessa ja tarvitsevansa suomea (tulevassa) työssään. Tästä olivat poikkeuksena muun muassa IT-alalla työskennellyt sekä tohtoriopiskelija ja eräs toiminimen perustaneista, jotka tähtäsivät kansainväliselle uralle. Useat tavoittelivat myös Suomen kansalaisuutta ja olivat joko käyneet tai olivat menossa Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason tutkintoon. Esimerkiksi työttömänä olleet näkivät suomen kielen kehittämisen tärkeäksi arjessakin pärjäämisen kannalta. Toisaalta muutamalle tärkeintä oli saada toimeentulo, ja ajan puute nähtiin suomeen investoinnin esteeksi.
Suomen kieleen investointia tukivat lisäksi ne tilanteet, joissa suomea pääsi käyttämään. Esimerkiksi opiskelemassa olleet saivat vaihtelevaa tukea. SIMHE-toiminnan kautta avoimeen ammattikorkeakouluun sosiaalialalle päässyttä tuettiin monipuolisesti eri tekstilajien kirjoittamisessa, ja ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa erääseen maahanmuuttaneiden ryhmään oli saatu ravintola-alan tunneille avustajia. Osa kuitenkin käytti esimerkiksi työssä, harjoitteluissa tai opinnoissa melko vähän tai lähinnä suullisesti suomea. Ympäristöstä saatu tuki siis vaihteli, mihin todennäköisesti vaikuttivat työpaikkojen kielitietoisuus tai sen puute ja käytettävissä olevat resurssit, kuten aika. Osaa tukivat myös perheenjäsenet tai perheen asioiden hoitaminen, mutta ystäviä tai tuttuja, joiden kanssa puhua suomea, oli vain harvoilla. Verkostojen luomisessa ei ollut siis onnistuttu – siitä huolimatta, että kaikki olivat osallistuneet kotoutumiskoulutukseen.
Haastattelujen perusteella monella oli kuitenkin toimijuutta suomen kielen taitonsa kehittämiseen, sillä useat osallistujat investoivat suomeen itsenäisesti. He saattoivat opiskella oman alansa suomea kotona tai yrittää ymmärtää opiskelusisältöjään itsekseen. Toisaalta osa ajatteli, että suomea oppii puhumalla sitä – ongelmana usein oli käyttötilaisuuksien vähäisyys. Muutama vertasi omaa suomen taitoaan muiden taitoon ja koki turhautumista. Toisinaan esimerkiksi englanti valittiinkin helppouden vuoksi viestintäkieleksi, jos osallistuja osasi englantia. Tunteillakin vaikutti siis olevan merkitystä investointipäätöksissä. Monien tavoitteena oli myös tietty suomen kielen taso, jotta he pääsisivät opiskelemaan toivomaansa koulutukseen. Osallistujilla oli ylipäätään vakaa ajatus itsensä kehittämisestä ja suomen kielen taidon parantamisen tärkeydestä. Lähes kaikilla oli myös tulevaisuudensuunnitelma. Valtaosa oli optimistisia tulevaisuutensa suhteen, mihin kotoutumiskoulutuksella on voinut olla vaikutusta.
Kotoutumiskoulutuksen arvioiminen ja kehittäminen
Maahanmuuttaneiden tilanteet ja siten mahdollisuudet opiskella suomen kieltä vaihtelevat vuosi kotoutumiskoulutuksen päättymisen jälkeen. Tämä vahvistaa sitä havaintoa, että maahanmuuttaneet eivät ole yhtenäinen ryhmä (Pöyhönen, Suni & Tarnanen, 2019; Masoud, 2023). Laki kotoutumisen edistämisestä asettaa kotoutumiskoulutuksen tavoitteeksi toimivan peruskielitaidon, joka vastaa eurooppalaisen viitekehyksen tasoa B1. Käytännössä opiskelijoille on kuitenkin asetettava henkilökohtaiset suomen kielen oppimisen tavoitteet. (OPH, 2022, s. 7–8.) Valitettavasti usein kotoutumiskoulutuksen onnistumista arvioidaan B1-tason saavuttamisen kautta. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla onnistumisen mittari, sillä oppimiseen vaikuttavat lukuisat, myös oppijoiden taustaan ja taitoihin liittyvät tekijät (ks. Huhta ym., 2017; Seppälä, 2025). Lisäksi vaikuttaa olevan tyypillistä, että koulutuksesta suoritetaan vain osa. Useat osallistujat kertoivat myös tarpeesta englannin taidon parantamiseen, mutta kotoutumiskoulutuksessa on harvoin mahdollisuus siihen.
Toinen kriteeri, jonka mukaan onnistumista on mitattu, on jatkokoulutukseen pääsy ja työllistyminen. Tämän tutkimuksen perusteella monet työelämässä olevista olivat vastoin tahtoaan epävakaissa työsuhteissa, lukuun ottamatta opiskelijoita, jotka työskentelivät opintojen ohessa. Tilastoja tarkastelemalla ei näy se, ovatko henkilöt osaamistaan vastaavassa työssä. Vaarana maahanmuuttaneiden kohdalla onkin se, että heidän osaamistaan ei tunnisteta ja he työllistyvät lähinnä matalapalkka-aloille (Ndomo, 2023), mistä on vaikeaa enää ponnistaa muualle ja missä voi olla vaikeaa kehittää kielitaitoa (ks. Strömmer, 2017). Noin puolet opiskelemassa olleista osallistujista olivat vaihtamassa kotoutumiskoulutuksen jälkeen uransa suuntaa. Masoudin (2023) tutkimuksen tavoin tämäkin työ antoi viitteitä siitä, että osallistujat ohjautuivat esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, ravintola-alalle sekä rakennusalalle ammatillisen koulutuksen kautta taustakoulutuksesta riippumatta (ks. Seppälä, 2024, s. 253–254). SIMHE-toiminnasta huolimatta Suomessa on vielä kehitettävää korkeakoulutaustaisten valmentavassa koulutuksessa etenkin yliopistotutkintoja ja oman alan täydennyskoulutusta kohti (Riitaoja ym., 2022; Leskinen, 2024). Koulutuspolkujenkin tarkastelussa on siis tärkeää huomioida niiden laatu. Tämän vuoksi kotoutumiskoulutusta ja sen jälkeisiä tilanteita on tärkeää tarkastella myös laadullisesti (ks. myös Ruuskanen & Väänänen, 2022).
Väitöstutkimukseni perusteella kotoutumiskoulutuksessa opitaan huomattavan paljon suomea, sillä suurin osa saavuttaa arjessa pärjäämiseen vaadittavan A2-tason, vaikkakin kielitaidon riittävyys on tilanteista (Tarnanen & Pöyhönen, 2011). Toisaalta päästäkseen toivomaansa koulutukseen tai työhön monen on vielä kotoutumiskoulutuksen jälkeen kehitettävä kielitaitoaan. Se tarkoittaa, että kotoutumiskoulutuksen jälkeen tarvitaan toimenpiteitä tai koulutuksia, joiden kautta tai joissa kielitaitoakin voi kehittää tuetusti. Toisaalta näyttää siltä, että monen toimijuus kielenoppijana on suhteellisen vahva kotoutumiskoulutuksen jälkeen, jolloin heillä on myös keinoja itseopiskeluun. Osallisuuden näkökulmasta kuitenkin on hälyttävää, että harva on onnistunut löytämään ystäviä tai tuttuja, joiden kanssa käyttää suomea tai yhteisöjä, joihin liittyä. Koulutukset tapahtuvat usein maahanmuuttaneiden ryhmissä, jolloin yhteyksien luominen muihin ei ole harjoittelujaksoista huolimatta helppoa. Kotoutumiskoulutuksessa olisi kuitenkin mahdollista keskittyä myös sosiaaliseen osallisuuteen (ks. Kokkonen ym. 2019). Lisäksi sitä on mahdollista nivoa korkeakoulukelpoisten osalta korkeakouluopintoihin (Kokkonen ym., 2019).
Eräs väitöstutkimukseni kriittinen huomio koskee työelämäpainotuksen lisääntymistä kotoutumiskoulutuksessa (ks. Ronkainen & Suni, 2019). Aineistossani on viitteitä siitä, että uusliberalistinen paine nopeaan työllistymiseen ja työmarkkinoille sopeutumiseen tarkoittaa ohjautumista kotoutumiskoulutuksesta työelämäjaksoille, töihin tai opiskelemaan matalapalkka-aloille (ks. myös Masoud, 2023). Haastatteluiden perusteella uusi ala saatettiin valita siksi, ettei omalta alalta ollut löydetty työelämäjakson suorituspaikkaa. Osallistujat arvelivat matalan suomen kielen taidon olevan siihen yksi syy. Lisäksi osalla oli kielteisiä kokemuksia työelämäjaksoilta. Työelämän vastaanottavuuden ja kielitietoisuuden lisäämiseksi pitääkin siis edelleen tehdä töitä. Työpaikkoja ei ole rakennettu kielenoppimisympäristöiksi kuten luokkahuoneita, mutta erilaisissa työtilanteissa tarvittavaa eri alojen kieltä voi olla vaikeaa opettaa ja oppia luokkahuoneissa. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää, että kotoutumiskoulutuksessa joustavuus ja yksilölliset valintamahdollisuudet myös työelämäjaksojen suorittamisen osalta säilyvät. Haastatteluissa ilmenneiden kielteisten kokemusten perusteella olisi tärkeää, että työpaikoilla tiedetään näiden jaksojen tavoitteet sekä osattaisiin ja ehdittäisiin ohjata opiskelijoita.
Kotoutumisaikaa on lyhennetty, ja kotoutumiskoulutuksen järjestämisessä tapahtuu parhaillaan muutoksia. Kotoutumiskoulutusta olisi syytä kehittää tutkimusperustaisesti, mutta myös alueellista työvoimaviranomaisten ja opettajien sekä osallistujien palautetta hyödyntäen (ks. myös Ruuskanen & Väänänen, 2022). Tässä tutkimuksessa osallistujien toimijuutta tukeviksi tekijöiksi osoittautuivat esimerkiksi mahdollisuus kerrata (osa) kotoutumiskoulutuksesta ja kieltäytyä työelämäjaksosta. Toisaalta olisi tärkeää, etteivät esimerkiksi hitaammat oppijat tai kesken koulutuksen kulun siihen tulevat joudu koulutuskierteisiin, vaan että he saisivat sopivaa tukea. Joka tapauksessa polkujako opiskelijoiden taustan pohjalta vaikuttaa perustellulta ratkaisulta. Kotoutumiskoulutuksessa voisi olla myös enemmän valtarakenteiden avointa pohdintaa ja antirasistinen ote (esim. Pötzsch, 2020; Kekki, 2024).
Yhdyn moniin muihin tutkijoihin (esim. Pöyhönen, Suni & Tarnanen, 2019) siinä, että kotoutumiskoulutus on merkittävä askel kotoutumispolulla. Samaan aikaan kun korkeakoulut ja työnantajat rekrytoivat suoraan ulkomailta niin sanottuja kansainvälisiä osaajia, Suomessa on työttömiä tai osaamistaan vastaamattomassa työssä työskenteleviä asiantuntijoita, jotka eivät onnistu pääsemään alansa täydennyskoulutukseen tai joiden taival tavoitetyöhön on pitkä tai mahdoton (ks. myös Leskinen, 2024). Maahanmuuttaneita vastuutetaan usein omasta heikosta asemastaan työmarkkinoilla, vaikka yhteiskunnassa on monia (syrjiviä) rakenteita, jotka rajoittavat sekä kielitaidon kehittämistä että työllistymistä. Niiden purkamiseen tulee kiinnittää huomiota, etenkin kun oleskelun ja kansalaisuuden ehdot monin paikoin kiristyvät.
Tanja Seppälä työskentelee yliopisto-opettajana Oulun yliopiston kieli- ja viestintäopintojen keskus Linguassa. Tällä hetkellä hän toimii Lapin ja Oulun yliopistojen hankkeessa Kohti yliopistoa – valmentava koulutus maahanmuuttajille. Seppälä väitteli tohtoriksi joulukuussa 2025 Jyväskylän yliopistossa.
Lähteet
Huhta, A., Tammelin-Laine, T., Hirvelä, T., Neittaanmäki, R. & Stordell, E. (2017). Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen tulosten ennustaminen lähtötason arviointien perusteella. Aikuiskasvatus 37(3), 190–204. https://doi.org/10.33336/aik.88429
Kekki, M. (2024). Career Counselors as Street Level Integrators. Policies, practices and prospects. Dissertations in Social Sciences and Business no 329. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5240-0
Kokkonen, L., Pöyhönen, S., Reiman, N. & Lehtonen, T. (2019). Sosiaaliset verkostot ja kielenoppiminen: kohti uutta ajattelua kotoutumiskoulutuksesta. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo, & A. Kaihovaara (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta (TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10, 92–102). Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-487-7
Leskinen, K. (2024). Korkeakoulutaustaiset maahanmuuttaneet koulutuspolulla Suomessa: Neksusanalyysi tekstitoiminnasta, kielellisistä resursseista ja osallisuuden mahdollisuuksista. JYU Disserations 860. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0436-5
Masoud, A. (2023). Constructing the Intergrateable Refugee and Immigrant through Integration Policies and Practices in Finland. Helsinki Studies in Education, number 177. University of Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9997-3
Ndomo, Q. (2023). The Working Underclass. Highly Educated Migrants on the Fringes of the Finnish Labour Market. JYU Dissertations 744. University of Jyväskylä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9906-3
OPH = Opetushallitus (2022). Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022:1a. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-jajulkaisut/julkaisut/kotoutumiskoulutuksen-opetussuunnitelmanperusteet-2022
Pötzsch, T. (2020). Critical Perspectives on Social Inclusion in Integration Education Programs for Adult Migrants. Doctoral dissertation. University of Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6191-8
Pöyhönen, S., Suni, M. & Tarnanen, M. (2019). Kieli kotouttamispolitiikan ytimessä - aikuiset maahanmuuttajat matkalla työelämään. Teoksessa T. Saarinen, P. Nuolijärvi, S. Pöyhönen & T. Kangasvieri (toim.), Kieli, koulutus, politiikka. Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja (s. 257–285). Vastapaino.
Riitaoja, A.-L., Virtanen, A., Reiman, N., Lehtonen, T., Yli-Jokipii, M., Udd, T. & Peniche Ferreira L. (2022). Migrants at the university doorstep: How do we unfairly deny access and what we could (should) do now. Apples – Journal of Applied Language Studies 16(2), 121–145. https://doi.org/10.47862/apples.112578
Ronkainen, R. & Suni, M. (2019). Kotoutumiskoulutus kielikoulutuksena: kehityslinjat ja työelämäpainotus. Teoksessa V. Kazi, A. Alitolppa-Niitamo, & A. Kaihovaara (toim.,) Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. (TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10, s. 79–91). Työ- ja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-487-7
Ruuskanen, L. & Väänänen, A.-M. (2022). Kotoutumiskoulutuksen laadukkaan toteutuksen elementtejä. Raportteja 78 / 2022. Uudenmaan, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-107-2
Seppälä, T. (2024). After Integration Training: Variation in profiles and investment in Finnish as a second language. Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 34, 221–256. http://dx.doi.org/10.5128/LV34.07
Seppälä, T. (2025). ”Kielioppiminen ei koskaan riitä.” Kotoutumiskoulutus suomen kielen oppimisympäristönä ja kielitaidon kehittämisen mahdollisuudet vuosi sen jälkeen. JYU Dissertations 1027. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1139-4
Strömmer, M. (2017). Mahdollisuuksien rajoissa. Neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä. Jyväskylä Studies in Humanities 336. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7265-3
Tarnanen, M. & Pöyhönen, S. (2011). Maahanmuuttajien suomen kielen taidon riittävyys ja työllistymisen mahdollisuudet. Puhe ja kieli 31(4), 139–152. https://journal.fi/pk/article/view/4750