Kieli erottaa, yhdistää, ottaa mukaan ja jättää ulkopuolelle

Julkaistu: 26. marraskuuta 2025 | Kirjoittaneet: Reetta Ronkainen ja Erja Kilpeläinen

Tämä Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehden marraskuun 2025 numero on omistettu teemalle ”Kielet, valta ja osallisuus”. Teemanumero kytkeytyy Kieliverkoston vuosien 2025 ja 2026 teemaan ”Monikielisyys osallistumisen edistäjänä”, jota on tärkeää valottaa myös kriittisesti. Osallisuuteen kietoutuu väistämättä kysymys vallasta.  

Käsitteinä osallisuus ja valta saavat kuitenkin monenlaisia tulkintoja. Osallisuus on samanaikaisesti sekä politiikan että tutkimuksen käsite. Politiikassa se kuvataan päämääränä: osallisuutta tulee lisätä. Kun osallisuutta pyritään lisäämään tai vahvistamaan, politiikka kohdistuu useimmiten ryhmiin, jotka syystä tai toisesta eivät osallistu yhteiskunnan toimintaan toivotusti. Tieteen puolella (kielellisen) osallisuuden käsite on monimerkityksinen (esim. Hippi 2020; Määttä 2023). Tyypillisesti sillä kuitenkin viitataan kokemukseen yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisesta sekä mahdollisuuksiin toimia edellä mainituissa (esim. Meriluoto & Litmanen 2019). Tämän teemanumeron artikkelit käsittelevät sekä kokemuksia että mahdollisuuksia osallistua, esimerkiksi suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjien rajallisia mahdollisuuksia toimia omalla kielellään (ks. Andersson-Koski) tai korkeakoulun tapahtuman yhtäkkisen kielenvaihdon seurauksia suomea heikosti osaavien mahdollisuuksille osallistua (ks. Vuillermin & Sillanpää). Kielet asettuvat keskenään monimutkaisiin ja tilanteisiin hierarkioihin, jotka vaikuttavat sekä eri kielten puhujien osallisuuteen että kieliin liittyviin asenteisiin ja ideologioihin (ks. Peterson, Pyykkö, Hall & Hekanaho). Toisaalta mahdollisuuksia osallistua voidaan tukea ja tuetaan lukuisin keinoin, kuten esimerkiksi kehittämällä opettajien työn tueksi oppimateriaaleja ja välineitä, joilla kehittyvää kielitaitoa voidaan arvioida (ks. Rihko, Nurmi, Jokila, Viitala, Peltola, Tamminen, Haapanen & Peltola). 

Valta pakenee tarkkoja määritteitä osallisuutta herkemmin. Se voi olla pehmeää tai kovaa, julkista tai yksityistä, annettua tai otettua. Valta jakautuu aina epätasaisesti: sitä on toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Valta tulee todeksi vuorovaikutuksessa, ja siksi se kytkeytyy aina kieleen. Tämän teemanumeron artikkeleissa valtaa käsitellään esimerkiksi representaatioiden kautta, kun artikkeleissa kysytään, millaisin eri tavoin eri kielet tai ihmisryhmät esitetään erilaisissa medioissa, kuten uutisissa (ks. Lehto) ja verkon keskustelualueilla (ks. Meriläinen & Paulasto). Toisaalta valtaa lähestytään myös siitä näkökulmasta, kenellä on oikeus määrittää osallistumisen tavat. Esimerkiksi kielenopetuksessa oppimateriaalit tai opettajan tavat käsitellä jotakin teemaa saattavat jättää joidenkin oppijoiden identiteetit kokonaan piiloon, mikä ei lisää osallisuutta kieleen tai motivoi oppimiseen (ks. Che & wearden). Valta kietoutuu myös syvästi yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin, kuten oikeuslaitokseen. Niiden kieli ja toiminta poikkeavat arkisesta, ja siten arjesta etäällä, suljettujen ovien takana toimivia instituutioita on usein vaikea ymmärtää ja havainnoida. Tätä teemaa käsittelee artikkeli rikostuomioiden kielestä (ks. Kuosa, Tolvanen, Ervo & Roos). 

Koulutuksella tavoitellaan osallisuutta, ja osallisuus voidaan mainita suoraan yhtenä koulutuksen päätavoitteista, kuten kotoutumiskoulutuksen kohdalla on (Opetushallitus 2022). Tänä syksynä Opetushallitus on ollut uudistamassa useampia opetussuunnitelman perusteita. Niissä kaikissa pyritään määrittämään, millaisella suomen tai ruotsin kielen taidolla eri koulutuksiin osallistutaan ja millaisella kielitaidolla koulutuksista siirrytään eteenpäin. Perusopetuksessa jatkumoksi muodostuu valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoite A2. Jos sitä ei saavuteta, oppilaalle tarjotaan mahdollisuuksien mukaan lisävuosi. A2-kielitaidolla voidaan siirtyä perusopetuksen suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään, josta tavoitteena on siirtyä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään. Tästä kielitaitotason asettamisesta portinvartijaksi syntyy monimutkainen, jatkuvaa ja monipuolista arviointia edellyttävä prosessi, jossa pohjimmiltaan on kyse siitä, millaisella osaamisella mikäkin osa koulutusjärjestelmää on auki ja kuinka yhteiskuntana arvotamme erilaisia koulupolkuja. Riskinä on, että suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärä muuttuu portaaksi, jolla viipyminen voi leimata oppijan, vaikka kielen oppimisen polut ovat moninaisia. Kieliverkosto nosti tätä asiaa esille lausunnossaan, joka annettiin 31.10.2025. 

Teemanumerossa julkaistavat artikkelit muodostavat kokonaisuuden, joka etenee kieli-ideologioista, diskursseista ja yhteiskunnan rakenteista arjen kielenkäyttötilanteisiin. Mukaan on saatu median, vähemmistökielen, representaation ja kielenoppijoiden teemoja, ja artikkeleissa nostetaan sekä kriittisiä huomioita että positiivisia esimerkkejä kielenkäytöstä, vallasta ja osallisuuden tukemisesta. Saimme teemanumeroon valtavan määrän erinomaisia artikkeliehdotuksia. Lämpimät kiitokset kaikille artikkeliaan ja ideaansa ehdottaneille! Koska kaikki ehdotukset eivät mahtuneet tähän teemanumeroon, julkaisemme osan ehdotetuista artikkeleista vuoden 2026 numeroissa. 

** 

Teemanumeron avaa Elizabeth Petersonin, Katriina Pyykön, Marika Hallin ja Laura Hekanahon artikkeli, joka julkaistaan poikkeuksellisesti kahdella kielellä: sekä suomeksi että englanniksi.  Artikkelissa tartutaan kysymykseen siitä, mitä suomesta ja englannista Suomessa ajatellaan ja miten näillä kielillä on mahdollista osallistua. Peterson piti kutsuluennon Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry:n syyssymposiumissa 2025 (ks. esitys LAIF-hankkeen sivuilta). Peterson tarkasteli luennossaan jokseenkin samoja teemoja kuin artikkelissa, ja keskeinen viesti on, että voimme yhtä aikaa olla sekä ylpeitä englanninosaajia että pitää huolta ja arvostaa kansalliskieliämme. Silti suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan aktiivista työtä inklusiivisempien käytänteiden luomiseksi. 

Seuraavassa Heli Paulaston ja Lea Meriläisen artikkelissa sukelletaan internetin keskustelupalstojen maailmaan. He tarkastelevat Suomi24-keskustelupalstalla esiin nostettuja kieli-ideologioita ja diskursseja, joista osa on hyvinkin tuttuja myös julkisesta, kielikoulutukseen ja kielten valinnaisuuteen liittyvästä keskustelusta. Sekä Paulaston ja Meriläisen artikkelista että seuraavasta Liisa-Maria Lehdon artikkelista käy hyvin ilmi se, että kielellä sekä ilmennetään todellisuutta että rakennetaan sitä. Lehto käsittelee tekstissään median kieltä ja sitä, miten Suomeen paenneista henkilöistä puhutaan sanomalehtiuutisissa. On silmiä avaavaa, miten eri tavoin vuosina 2015 ja 2022 maailman eri kolkista tulevista ihmisistä puhutaan ja millaisiin teemoihin uutiset keskittyvät. 

Kaksi seuraavaa artikkelia tarttuvat yhteiskunnan instituutioiden rooliin osallisuuden portinvartijana ja mahdollistajana. Anne-Maria Kuosa, Eveliina Tolvanen, Laura Ervo ja Linus Roos kertovat tutkimushankkeestaan, jossa keskitytään siihen, kuinka rikostuomioiden kieli on osa oikeudenmukaista oikeusprosessia ja miten vastaanottajan kielelliset tarpeet näkyvät tekstissä. Tutkimuskohteena on Ruotsin ja Suomen ruotsinkieliset oikeusprosessit sekä niiden kielelliset erot. Vastaavasti Maria Andersson-Koski avaa suomenruotsalaisen viittomakielen elvytystyötä. Andersson-Koskea mukaillen: yhteiskunnan on kannettava vastuunsa, jotta uhanalaisten kielien käyttäjillä on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan. 

Viimeisissä kolmessa artikkelissa käsitellään kielen oppimista, valtaa ja osallistumisen mahdollisuuksia. Minna Rihko, Anna Nurmi, Katja Jokila, Eveliina Viitala, Kimmo U. Peltola, Henna Tamminen, Katja Haapanen ja Maija S. Peltola kertovat artikkelissaan kehitteillä olevasta työkalusta, jonka avulla opettaja voi tukea suomen oppimista luokkahuoneessa. Työkalu julkaistaan tammikuussa 2026, ja sen avulla alakoulun opettajat saavat tukea sen arviointiin, milloin riittää koulussa tarjottava tuki ja milloin tarvitaan esimerkiksi puheterapiaa. Lucia Vuillermin ja Elli Sillanpää käsittelevät esimerkkien avulla, kuinka suomenkielinen tapahtuma voidaan tehdä saavutettavammaksi kieltä oppivalle. He avaavat sekä teoreettisia että käytännönläheisiä näkökulmia siihen, millaisin ratkaisuin erilaiset instituutiot voivat tukea kielenoppijoita. Teemanumeron päättävässä artikkelissa taiteilijat Dash Che ja niko wearden keskustelevat siitä, millaista on oppia suomen kieltä, kun ei tunnista itseään julkisesta  maahanmuuttokeskustelusta tai oppikirjojen kuvastosta. He vastaavat osaltaan keskeiseen kysymykseen siitä, miltä kielen oppiminen tuntuu. Tämä tunne kuulumisen ja osallistumisen mahdollisuuksista on osallisuuden syvää ydintä. 

Reetta Ronkainen työskentelee Kieliverkoston projektitutkijana ja tekee väitöskirjaa Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden 2022 laatimisprosessista.  

Erja Kilpeläinen työskentelee Kieliverkoston projektitutkijana ja tekee väitöskirjaa maahanmuuttaneista opettajista perusopetuksessa. 

Lähteet 

Hippi, K. 2020. Asukkaat kohtaavat palvelukeskuksen arjessa. Kuinka osallistumisen rajat näkyvät vuorovaikutuksessa? Teoksessa K. Hippi, A. Mäntynen & C. Lindholm (toim.) Vanhuus ja kielenkäyttö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 256–287. 

Meriluoto, T. & Litmanen, T. (toim.). (2019). Osallistu! Pelastaako osallistaminen demokratian? Tampere: Vastapaino. 

Määttä, S. 2023. Diskursiivinen ja ideologinen osallisuus – esimerkkinä tulkatut asioimistilanteet ja verkon keskustelupalstat. Teoksessa Hynninen, N., I. Herneaho, E. Sippola, J. Isosävi & M. Yang (toim.) 2023. Kieli ja osallisuus – Språk och delaktighet – Language and participation. AFinLAn vuosikirja 2023. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja n:o 80. Jyväskylä. s. 300–317.