Diasporat ilmastotoimijoina – Muuttoliikkeestä ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen

Julkaistu: 11. kesäkuuta 2025 | Kirjoittanut: Miina Noroila

Ilmastosiirtolaisuus koskettaa miljoonia ihmisiä maailmassa. Suurin osa ilmastonmuutoksen, ympäristövahinkojen ja katastrofien seurauksena muuttavista ihmisistä liikkuu oman valtionsa rajojen sisällä tai lähialueille. Pelkästään viime vuonna yli 26 miljoonaa ihmistä joutui maan sisäiseksi pakolaiseksi ilmastokatastrofien vuoksi (IDMC 2024). Maailmanpankin arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa 216 miljoonaa ihmistä maailmassa voisi joutua muuttamaan oman maansa sisällä ilmastonmuutoksen vaikutusten takia. Jos riittäviä ilmastotoimia saadaan toteutettua, tämä voisi laskea arviolta 80 prosentilla (Clement ym. 2021).   

Keskeinen kysymys onkin, mistä kansainvälinen motivaatio näihin toimiin löytyisi. Ilmastotoimet nähdään usein uhkana nykyiselle elintasolle, vaikka todellisuudessa toimettomuus tuo mukanaan huomattavasti suuremmat riskit ja kustannukset pitkällä tähtäimellä. Ilmastokriisin eteneminen uhkaa juuri niitä rakenteita, joiden varaan vauraus nykymaailmassa nojaa (Lefstad & Paavola 2023).

Toisaalta globaalissa etelässä ei ole taloudellisia edellytyksiä ilmastotoimiin. Tässä valossa nousee keskeiseksi ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsite, joka muistuttaa siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvat globaalisti epätasaisesti. Ne, jotka ovat historiallisesti vähiten vaikuttaneet ilmastokriisin syntyyn, kärsivät usein sen pahimmista seurauksista (Paavola 2011). Ilmasto-oikeudenmukaisuus ei siis ole vain moraalinen vaan myös poliittinen ja sosiaalinen kysymys, joka vaatii vastuunjaon tarkastelua suhteessa historiallisiin päästöihin ja nykyisiin haavoittuvuuksiin. Esimerkiksi kehittyville maille suunnatut kansainvälisen ilmastorahoituksen muodot mahdollistavat oikeudenmukaisemman vastuunjaon. Samalla ne voivat vahvistaa globaalin etelän kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja rakentaa kestävämpää tulevaisuutta. Vihreään siirtymään investoiminen voi puolestaan synnyttää uusia työpaikkoja ja teknologista kehitystä maailmanlaajuisesti.

Taloudellisilla perusteluilla on usein eniten painoarvoa päätöksenteossa, mutta toivon mukaan motivaatiota ei etsitä ainoastaan euron kuvat silmissä.  Miljoonien ihmisten pakkosiirtyminen kodeistaan, yhteisöistään ja elinympäristöistään on itsessään syvä inhimillinen tragedia. Kansainvälinen yhteisö voisi motivoitua myös solidaarisuudesta ja ihmisoikeuksien puolustamisesta – siitä yksinkertaisesta syystä, että kärsiviä ihmisiä ei voi eikä saa sivuuttaa.

On tärkeää huomioida, että ilmastonmuutoksen aiheuttama muuttoliike ei kuitenkaan aina ole suoranaista pakkosiirtymistä, vaan voi olla myös mukautumiskeino muuttuvassa ympäristössä. Rajanveto vapaaehtoisuuden ja pakon välillä on usein hankalaa. Siirtolaisuus voi olla yksilön valinta mutta myös väistämättömyys, kun muutokset tekevät elämisen entisessä ympäristössä mahdottomaksi. Myös jääminen voi olla vapaaehtoista tai pakon sanelemaa. Ilmastosiirtolaisuus onkin eräänlainen kirjo, joka pakenee kovin kapeita määritelmiä. 

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen on välttämätöntä. Hyvin hallinnoitu muuttoliike on itsessään yksi sopeutumisen muoto mutta ei suinkaan ainoa. Ja ennen kaikkea: siirtolaisuus voi olla myös yksi ratkaisuista ilmastonmuutokseen, kun siirtolaiset otetaan mukaan päätöksentekoon ja toimintaan.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

YK:n Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) perusti vuonna 2015 ilmastonmuutokseen ja siirtolaisuuteen keskittyvän osaston etsiäkseen ratkaisuja aiheeseen liittyviin ilmiöihin. Vuosille 2021–2030 laaditussa IOM:n Migration, Environment and Climate Change (MECC) -strategiassa korostetaan oikeusperustaisuutta ilmastonmuutoksen aiheuttaman siirtolaisuuden käsittelyssä ja siihen liittyvässä päätöksenteossa (IOM 2021). Valtioita kehotetaan suojelemaan  kaikkia – myös heitä, joiden liikkuminen linkittyy ilmastonmuutokseen. Säännösten mukaisia reittejä pitää turvata ja lisätä, jotta ihmiset voivat liikkua turvallisesti. MECC-strategian mukaan ratkaisuja täytyy kehittää kolmella tasolla:

1) Ratkaisuja liikkumiseen: Hallinnoidaan muuttoliikettä ilmastonmuutoksen, ympäristön tilan heikkenemisen ja luonnonkatastrofien yhteydessä. Maahanmuuttopolitiikkaa tulee kehittää turvallisten ja inhimillisten reittien edistämiseksi niille, jotka joutuvat lähtemään tai valitsevat muuttamisen.

2) Ratkaisuja liikkeellä oleville: Autetaan ja suojellaan ilmastonmuutoksen vuoksi muuttavia ja siirtymään joutuneita ihmisiä tarjoamalla humanitaarista apua, peruspalveluja ja pidempiaikaisia ratkaisuja.

3) Ratkaisuja jäämiseen: Tehdään muuttamisesta valinta rakentamalla resilienssiä ja puuttumalla ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haittoihin, jotka pakottavat ihmisiä muuttamaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kestävämmän viljelyn kehittämistä tai paikallisen infrastruktuurin vahvistamista. Avainasemassa on ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Maailmanlaajuisesta sopeutumistavoitteesta (Global Goal on Adaptation, GGA) sovittiin jo vuonna 2015 osana Pariisin ilmastosopimusta, ja se sai konkreettisen muotonsa COP28-ilmastokokouksessa vuonna 2023 (UNFCCC 2015, 2023). Sopeutumistavoite tarjoaa perustan ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukemiselle maailmanlaajuisesti. Tavoitteena on parantaa erityisesti kehittyvien maiden sopeutumismahdollisuuksia ja tarjota konkreettisia ohjeita ja tavoitteita sopeutumistoimien kehittämiseksi.

Sopeutumistavoitteessa määritellään yksitoista globaalia tavoitetta, joista seitsemän keskittyy erityisiin teemoihin: vesi, ruoka ja maanviljely, terveys, ekosysteemit ja biodiversiteetti, infrastruktuuri, köyhyys ja toimeentulo sekä kulttuuriperintö. Näiden tavoitteiden tarkoituksena on ohjata sopeutumistoimia konkreettisesti eri sektoreilla. Lisäksi neljä tavoitetta liittyy sopeutumissyklin eri vaiheisiin: ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien arviointi, suunnittelu, toimeenpano sekä seuranta ja arviointi (UNFCCC 2023).

Suomi teki Euroopan ensimmäisenä maana oman ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmansa jo vuonna 2005 (Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö, & Suomen ympäristökeskus 2018). Nykyinen vuoteen 2030 asti voimassa oleva suunnitelma (Valtioneuvosto 2023) toimeenpanee Pariisin ilmastosopimusta.  

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on koko maailman yhteinen haaste. Globalisaatio ja muuttoliike yhdistävät meidät myös Suomessa tiiviisti alueisiin, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset aiheuttavat tälläkin hetkellä katastrofeja, nälänhätää ja ympäristötuhoja. Maahanmuuttoa Suomeen on monenlaista: pakolaisia, työn perässä tulleita, turvapaikanhakijoita, kansainvälisiä opiskelijoita, perheen perässä muuttaneita. Vaikka suoraa yhteyttä muuton ja ilmastonmuutoksen välillä olisikin hankala todentaa, on se monesti taustavaikuttajana lähdön syihin. Tulevaisuudessa maan sisäisen muuttoliikkeen odotetaan kasvavan myös Suomessa, kun ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi maaseudun elinkeinoihin ja rannikkoseutujen elinoloihin. 

Vammaisliikkeen kuuluisa slogan ”ei mitään meistä ilman meitä” sopii hyvin myös siirtolaisuuden kontekstiin. Siirtolaiset täytyy ottaa mukaan suunnitteluun heitä koskevissa päätöksissä (Palander 2020). Maahanmuuttajat Suomessa muodostavat lukuisia diasporayhteisöjä, joilla on verkostoja, osaamista, halua ja resursseja työskennellä taustamaidensa hyväksi. Voisiko tässä olla avain uudenlaisiin ratkaisuihin?

Diasporan rooli taustamaansa tukijana – rahansiirtoja ja kehitystyötä

Monenkeskinen muuttoliikkeen hallinnointi ja kehitysyhteistyö ovat kehittyneet merkittävästi vuonna 2015 hyväksytyn YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) ja vuonna 2018 hyväksytyn YK:n kansainvälisen siirtolaisuuskompaktin (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration) myötä. Siirtolaisuuskompaktin tavoite 19 korostaa sitä, että siirtolaisille ja diasporayhteisöille on luotava paremmat mahdollisuudet osallistua kestävän kehityksen edistämiseen eri puolilla maailmaa (YK 2018).

IOM (2019) määrittelee diasporan maahanmuuttajiksi tai maahanmuuttajien jälkeläisiksi, joiden identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat muotoutuneet heidän muuttokokemuksensa ja taustansa perusteella. He ylläpitävät yhteyksiä taustamaahansa ja toisiinsa jaetun historian, identiteetin tai asuinmaassa elettyjen yhteisten kokemusten pohjalta.

Monet uuteen maahan muuttaneet ovat tärkeitä yhteiskunnan jäseniä myös taustamaissaan lähettämällä sukulaisilleen säännöllisesti rahaa. Rahalähetykset voivat auttaa paikallisia taustamaissa kehittämään uusia ratkaisuja esimerkiksi mahdollistamalla investointeja uusien viljelykasvien hankintaan tai uudelleenkouluttautumista uuden elinkeinon mahdollistamiseksi.

IOM:n viimeisin Maailman siirtolaisuus- ja muuttoliikeraportti kertoo vakaasta kasvusta kansainvälisissä rahansiirroissa (McAuliffe & Oucho 2024). Rahansiirtojen määrä on kasvanut yli 650 prosenttia 128 miljardista Yhdysvaltain dollarista (vuonna 2000) 831 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (vuonna 2022). Osa diasporan jäsenistä osallistuu myös osaamisvaihtoon, hyväntekeväisyyteen ja sijoitustoimintaan.

Diasporien mahdollisuudet osallistua taustamaidensa kehitykseen kytkeytyvätkin siten tiiviisti kotoutumiseen.    Jotta osallistumismahdollisuuksia voi olla, täytyy olla riittävästi resursseja: työpaikka, tunne kuuluvuudesta, kielitaitoa sekä taloudellista ja sosiaalista pääomaa. Elämän keskiössä ei voi olla ainoastaan selviytyminen.

Diasporat voivat silloin käyttää resurssejaan ja asiantuntemustaan myös laajemmin ja systemaattisemmin taustayhteiskuntansa hyväksi – ja tekevätkin sitä monipuolisesti. IOM on ollut diasporaa osallistavassa työssä pioneeri jo vuodesta 2001 alkaen. Keskeisiä osa-alueita ovat olleet kehitysyhteistyö, digitaalisten alustojen luominen sekä investointeihin kannustaminen. IOM on kartoittanut diasporayhteisöjä ympäri maailmaa ja tehnyt kokemusten pohjalta Diaspora Mapping Toolkit -työkalun vapaasti käytettäväksi yhteiskunnan eri toimijoille (IOM 2022).

Yksi IOM:n pitkäaikaisimmista diasporaa osallistavista ohjelmista kytkeytyy suoraan Suomeen. Suomen ulkoministeriön rahoituksella IOM:n MIDA FINNSOM -ohjelman projekteissa on rekrytoitu somalidiasporaa uudelleenrakentamaan Somalian terveys- ja koulutussektoreita vuodesta 2008 alkaen. Yli 280 somalidiasporan jäsentä ympäri maailmaa on ollut mukana, mutta erityisesti Suomen diasporalla on ollut merkittävä rooli projektien toteutuksessa.

Projektien aikana äitiys- ja lapsikuolleisuus on laskenut merkittävästi mukana olleissa sairaaloissa. Opetussektorilla on muun muassa kehitetty uusia opetussuunnitelmia ja vammaisten inkluusiota kouluissa. Suomesta mukana on ollut monenlaisia osaajia: kätilöitä, sairaanhoitajia, lääkäreitä, mielenterveysasiantuntijoita, opetuksen kehittäjiä ja tutkijoita.  

Projekteissa on luotu yli viidentoista vuoden ajan verkostoja Suomen somalidiasporan kanssa. Epävirallisia tapaamisia ja suurempia tiedotustilaisuuksia yhdistää valtava määrä intoa  viedä omaa osaamista takaisin taustamaahan tavalla tai toisella. Toukokuussa 2025 Helsingissä järjestetyssä IOM:n seminaarissa juhlistettiin MIDA FINNSOM Health -hankkeen päättymistä Somalimaassa. Tilaisuuteen osallistui diasporan jäseniä, yhteistyökumppaneita sekä viranomaisia Suomesta ja Somaliasta. Keskusteluissa korostui diasporan sitoutuminen ja kiinnostus laajentaa panostaan myös uusille aloille, kuten teknologia-alalle, esimerkiksi yritystoiminnan kautta.

Somalidiaspora onkin yksi suurimmista ja aktiivisimmista diasporaryhmistä maassamme, mutta ei tietenkään ainoa: Suomen väestöstä 9,1 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuonna 2022 (Sipinen 2024). Vuonna 2024 suurimpia vieraskielisiä ryhmiä Suomessa olivat venäjän, viron, arabian, ukrainan, englannin, somalin ja farsin puhujat. Kaikilla näillä kielillä oli yli 20 000 puhujaa. (Tilastokeskus 2025.)   

Diasporatyötä tehdään sekä valtioiden koordinoimana että suoraan ruohonjuuritasolla – molempia tarvitaan. Kansalaisyhteiskunta on Suomessa tunnetusti eläväinen, ja tämä näkyy myös diasporakentällä: noin 150 kotoutumistyötä tekevää järjestöä yhteen kokoavan Moniheli ry:n jäseninä on diasporassa elävien perustamia yhdistyksiä monesta maasta.  

Suomessa on hankkeita ja toimintaa, jotka hyödyntävät diasporan osaamista taustamaiden hyväksi, mutta kokonaisuus on vielä hajanainen ja kokonaiskuvan laajemmalle kartoittamiselle olisi tilausta. Diasporia uudella tavalla taustamaiden hyväksi osallistavasta toiminnasta löytyy viime ajoilta muutama inspiroiva aloite. Vuonna 2024 Diakonissalaitoksen perustaman Itä-Afrikan nuorten rauhanverkosto edistää sovintoa ja rauhaa ja tuo Suomen itäafrikkalaiseen diasporaan kuuluvien nuorten ääntä esiin yhteiskunnassa. Helmikuussa 2025 Suomi-Syyria-ystävyysseuran ja Suomen Lähi-idän instituutin järjestämässä seminaarissa tuotiin puolestaan yhteen Syyrian diasporaa ja suomalaisia toimijoita keskustelemaan Syyrian tulevaisuudesta ja jälleenrakentamisesta.

Suoraa diasporayhteisöjen tekemää ilmastotyötä on Suomessa vielä vähän, mutta muutama esimerkki löytyy – jälleen somalidiasporakentältä. Suomalaisten somalidiasporajärjestöjen kattojärjestön, Suomen Somalia-verkoston Sahansaho (2012–2022) ja Ramaad (2014–2022) -ympäristöhankkeissa on edistetty tietoisuutta ilmastonmuutoksesta Somaliassa sekä istutettu tuhansia puita edistämään alueen kestävyyttä kuivuuden keskellä.  

Vaikka hankkeet ovat jo päättyneet, niiden positiiviset vaikutukset näkyvät yhä Somaliassa paikallistasolla. Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtaja Maiju Korpela kertoo, että hankkeissa tehdyn työn vaikutukset ovat selkeästi havaittavissa: sekä julkisille paikoille että yksityisille pihoille istutetut puut ovat muuttaneet maisemaa huomattavasti aiempaa vihreämmäksi. Kasvanut ympäristötietoisuus elää myös paikallisyhteisöjen toiveina saada paikkakunnille lisää ympäristötyötä. Korpelan mukaan myös ympäristökasvatus jatkuu kouluilla hankkeissa luodun somalinkielisen ympäristökasvatusmateriaalin avulla.

Kehitys, rauha ja ilmastonmuutos kietoutuvatkin väistämättä toisiinsa. Ilmastonmuutos aiheuttaa haasteita kehitykselle ja kestävälle rauhalle, ja toisaalta ilmastotyö voi osaltaan toimia kehityksen moottorina. Suomi tukee erityisesti köyhimmissä maissa ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista osana kehitysyhteistyötä ODA-rahoituksella (official development aid). Suomalaisten kansalaisjärjestöjen hankkeet ovat monipuolisia, ja ilmastotoimet kuuluvat oleellisesti moneen kehitysyhteistyön, humanitaarisen työn ja rauhantyön hankkeeseen. Vuosina 2020–2022 ilmastoon keskittyneet hankkeet edustivat hieman yli viidesosaa kaikista suomalaisten järjestöjen kehitysyhteistyöhankkeista, jotka saivat ODA-rahoitusta (Virnes & Humalisto 2024).  

Diasporat mukaan ilmastotoimintaan – ehdotuksia

Diasporayhteisöjen osallistuminen ilmastotyöhön on tunnustettu tärkeäksi myös päättäjätasolla sekä kansainvälisesti että Suomessa. Vaikka potentiaali on tunnistettu, sitä ei ole vielä onnistuttu hyödyntämään laajasti. 

Viime vuonna julkaistu YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön (UN Climate Change, UNFCCC secretariat)  tekninen opas tarjoaa käytännön ohjeita muuttoliikkeen huomioimiseksi ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnittelussa (UNFCCC 2024). Opas korostaa, että siirtolaisuuden eri kontekstien huomioon ottaminen on keskeistä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä ja siihen sopeutumisessa – yhtenä niistä diasporayhteisöjen erityinen mahdollisuus osallistua sekä tausta- että asuinmaiden tukemiseen.

Samankaltaiset suositukset diasporayhteisöjen osallistamisesta ilmastotyöhön toistuvat myös Suomen valtioneuvoston ilmastomuuttoliikeselvityksessä (Prokkola ym. 2021), jossa käsitellään hyviä käytäntöjä ja ilmastonmuutokseen sopeutumiskeinoja Suomen kontekstissa. Ehdotukset liittyvät muun muassa koulutukseen, tiedon jakamiseen sekä yhteistyöhön taustamaiden ja asuinmaiden välillä. Esimerkiksi Suomen viimeisintä Afrikka-strategiaa tehdessä kuultiin afrikkalaisia diasporayhteisöjä. Kuulemisissa nousi selkeästi esiin diasporayhteisöjen kiinnostus ja asiantuntemus olla mukana toteuttamassa ideoita eri yhteiskunnan sektoreilla.

Suomen vuoteen 2030 ulottuvassa kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmassa ei kuitenkaan ole mainittu diasporan osallistumista, vaikka kansainvälinen yhteistyö ja erityisesti kehittyvien maiden sopeutumisen tukeminen onkin yksi suunnitelman 24 tavoitteesta (Valtioneuvosto 2023). Diasporan roolia ilmastotyössä on tutkittu vielä vähän – niin Suomessa kuin muuallakin – ja esimerkkejä käytännössä toimiviksi todetuista ratkaisuista on ennättänyt kertyä vasta niukalti.  

Hiljattain päättyneen IOM:n Diaspora 4 Climate Action -projektin (2023–2024) tarkoituksena oli luoda malli diasporan osallistamisesta ilmastotyöhön. Tämä IOM:n Lontoon toimiston hanke pyrki lisäämään diasporan näkyvyyttä keskeisinä toimijoina ja kumppaneina ilmastotyössä sekä luomaan yhteistyömahdollisuuksia Iso-Britanniassa asuvien Bangladeshin, Ghanan, Jamaikan ja Moldovan diasporayhteisöjen ja heidän taustamaidensa kansallisten sidosryhmien välille.

Osana projektia IOM tuotti monimenetelmällisen tapaustutkimuksen Iso-Britanniassa asuvien Bangladeshin, Jamaikan ja Ghanan diasporan osallistamisesta ilmastotyöhön (IOM 2024). Tutkimus analysoi diasporan osallistumisen mahdollisuuksia, haasteita ja hyötyjä ilmastotoimissa, ja esittelee jo käynnissä olevia toimia. Tutkimuksen ehdotuksissa on konkretiaa, jota voisi ottaa käyttöön myös Suomen diasporakentässä.

Tutkimus osoittaa, että diasporan jäsenet ovat huolissaan ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista taustamaissaan ja haluavat olla mukana ilmastotyössä. Heidän suurimpia huolenaiheitaan ovat ilmastonmuutoksesta johtuva ruokaturvan heikkeneminen, elinkeinojen menetys, omaisuusvahingot sekä terveyteen ja energiaturvallisuuteen liittyvät riskit, jotka vaikuttavat heidän perheenjäseniinsä. Monet tutkittujen diasporien jäsenistä ovat jo mukana ilmastotoimissa taustamaissaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa asuvalla Bangladeshin diasporalla on pitkä perinne taustamaansa yhteisöjen tukemisessa luonnonkatastrofien jälkeen. He tekevät usein yhteistyötä paikallisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Tutkimuksessa mukana olleet diasporayhteisöt tuntevat heikosti taustamaidensa ilmastopolitiikkaa ja toivovat, että ilmastotoimien suunnitelmat toteutettaisiin nykyistä tehokkaammin . Monet diasporaan kuuluvat kokevat myös, että heidän asiantuntemustaan ei huomioida riittävästi, ja että heille on tarjolla vain vähän tietoa osallistumismahdollisuuksista tai taloudellisia kannustimia ilmastotyöhön. Vastaavaa kartoitusta voisi tehdä myös Suomessa: mitkä ovat diasporayhteisöjemme huolenaiheita – ja tekevätkö he itse asiassa jo ilmastonmuutokseen liittyvää työtä, josta ei laajasti tiedetä.   

Tutkimuksen konkreettiset suositukset jakautuvat kolmelle tasolle: 1) taustamaiden hallituksille, 2) asuinmaiden hallituksille, kansainvälisille toimijoille ja kehitysyhteistyökumppaneille sekä 3) diasporayhteisöille itselleen. Taustamaiden hallitusten tulisi aktiivisesti osallistaa diasporaa ilmastotoimiinsa sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Koska monet diasporan jäsenet säilyttävät vahvat siteet taustamaihinsa, hallitukset voisivat hyödyntää heidän asiantuntemustaan ja resurssejaan yhteistyössä paikallisten organisaatioiden ja viranomaisten kanssa. Taustamaiden tulisi tehdä suoraa yhteistyötä myös asuinmaiden hallitusten kanssa ja kehittää osaamisvajeeseen perustuvia työmahdollisuuksia sekä säännösten mukaisia muuttoväyliä.

Asuinmaiden ja kehitysyhteistyökumppaneiden tulisi puolestaan pyrkiä vahvistamaan taustamaiden kanssa tehtävää yhteistyötä, esimerkiksi tukemalla hankkeita, joissa diaspora voi osallistua ilmastotoimiin. Tämä voisi tapahtua yhteisrahoitusmallien avulla, rahalähetysten siirtokulujen alentamisella tai asiantuntijaryhmien perustamisella, joissa diasporan ääni otettaisiin huomioon poliittisessa päätöksenteossa. Lisäksi olisi tärkeää kartoittaa diasporayhteisöjä ja järjestää kuulemistilaisuuksia, jotta heidän tarpeensa, halukkuutensa ja osaamisensa osallistua ilmastotyöhön ymmärrettäisiin paremmin.

Samalla diasporalla itsellään on tärkeä rooli diasporan sisäisessä ja muiden ilmastotoimijoiden kanssa verkostoitumisessa. He voivat muodostaa ilmastotoimintaan keskittyviä ryhmiä ja kehittää konkreettisia toimintasuunnitelmia taustamaidensa hyväksi. Tämä IOM:n tutkimus (2024)  osoittaa, että diasporilla on enemmän luottamusta kansainvälisiin järjestöihin, uskonnollisiin ryhmiin ja yhteisöpohjaisiin järjestöihin kuin hallituksiin. Siksi laaja-alainen yhteistyö eri toimijoiden välillä on erityisen tärkeää diasporien osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi.

Lopuksi

Diasporayhteisöjen osallistuminen ilmastotyöhön tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia sekä diasporalle itselleen että tausta- ja asuinmaille. Myös Suomessa kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma olisi tärkeää päivittää YK:n ilmastosopimuksen sihteeristön oppaan (UNFCCC 2024) suositusten mukaisesti siten, että diasporayhteisöjen rooli tunnistetaan ja heille tarjotaan konkreettisia mahdollisuuksia osallistua ilmastotyöhön niin taloudellisesti kuin myös poliittisesti.

Yhteiskunnalla on vastuu rakentaa arkea, jossa ihmiset voivat kokea olevansa turvassa, että heitä kuunnellaan ja että heidän ideoillaan on merkitystä. Tämä luo perustan, jolle rakentaa osallistumista – ei ylhäältä alas sanellen, vaan antamalla tilaa tuoda omaa näkemystä ja resursseja yhteiseen käyttöön, omilla ehdoilla ja yhteistyössä moninaisten toimijoiden kanssa.

Näiden suuntaviivojen avulla voidaan rakentaa kestävämpää ja osallistavampaa tulevaisuutta, jossa diasporayhteisöt ovat aktiivisia toimijoita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa.   

Miina Noroila on IOM Suomen viestinnän asiantuntija.  

Lähteet

Clement, Viviane Wei Chen, Kanta K. Rigaud, Alex de Sherbinin, Bryan R. Jones, Susana Adamo, Jacob Schewe, Nian Sadiq, Elham Shirin Shabahat (2024). Groundswell Part II: Acting on Internal Climate Migration (Vol. 1 of 2). Washington, D.C.: World Bank Group. http://documents.worldbank.org/curated/en/837771631204427139

IDMC (2024). Global Report on Internal Displacement. Internal Displacement Monitoring Centre, Geneva. https://api.internal-displacement.org/sites/default/files/publications/documents/IDMC-GRID-2024-Global-Report-on-Internal-Displacement.pdf?_gl=16h96t8_gaMTcxNTc1ODU1OS4xNzQwODUzODQ4_ga_PKVS5L6N8V*MTc0MDg1Mzg0Ny4xLjEuMTc0MDg1Mzg1OC40OS4wLjA

Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus (2018). Suomi on edelläkävijä sopeutumispolitiikassa. Ilmasto-opas.fi. https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/suomi-on-edellakavija-sopeutumispolitiikassa#ref_MAA05

International Organization for Migration (IOM) (2021). Institutional Strategy on Migration, Environment and Climate Change 2021–2030 For a comprehensive, evidence and rights-based approach to migration in the context of environmental degradation, climate change and disasters, for the benefit of migrants and societies. IOM, Geneva. https://environmentalmigration.iom.int/sites/g/files/tmzbdl1411/files/documents/IOM-Institutional-Strategy-MECCC_0.pdf

International Organization for Migration (IOM) (2022). Diaspora Mapping Toolkit. IOM, Geneva. https://publications.iom.int/books/diaspora-mapping-toolkit

International Organization for Migration (IOM) (2024). Multi-country Case Study on the Opportunities and Challenges of Engaging Diasporas in Climate Action. IOM, Geneva. https://publications.iom.int/system/files/pdf/pub2024-023-el-multi-country-diaspora-climate-action_0.pdf

Lefstad, Lina & Jouni Paavola (2023). “The Evolution of Climate Justice Claims in Global Climate Change Negotiations under the UNFCCC.” Critical Policy Studies 18 (3): 363–88. doi:10.1080/19460171.2023.2235405.

McAuliffe, Marie & Linda Adhiambo Oucho (toim.) (2024). World Migration Report 2024. International Organization for Migration (IOM), Geneva. https://publications.iom.int/books/world-migration-report-2024

Paavola, Jouni (2011). “Climate Change - the Ultimate Tragedy of the Commons?” Teoksessa D. Cole & E. Ostrom (toim.) Property in Land and Other Resources. Massachusetts: Lincoln Institute for Land Policy, 417–433.

Palander, Jaana (2020). Human rights approach to climate change and migration. Migration-Muuttoliike, 46(3), 17–21. https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/98348

Prokkola, Eeva-Kaisa, Saija Niemi, Élise Lépy, Jaana Palander, Outi Kulusjärvi & Päivi Lujala (2021). Climate migration: Towards a better understanding and management. Finland and a Global Perspective. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:42. Helsinki: Valtioneuvosto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-213-8

Sipinen, Josefina (2024). Kirjallisuuskatsaus maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittis-yhteiskunnallisesta osallistumisesta Suomessa. Helsinki: Valtioneuvosto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-152-0

Tilastokeskus (2025). Väestörakenne 2024: Vieraskielisten määrä ylitti 600 000 henkilön rajan vuoden 2024 aikana. Tiedote 4.4.2025. Verkkojulkaisu. Tilastokeskus. https://stat.fi/julkaisu/cm1jg8tr20lco07vwvoif9s6i

UNFCCC (2015). “Adoption of the Paris Agreement.” FCCC/CP/2015/L.9/Rev.1. https://unfccc.int/resource/docs/2015/cop21/eng/l09r01.pdf

UNFCCC (2023). “Glasgow–Sharm el-Sheikh work programme on the global goal on adaptation referred to in decision 7/CMA.3.” https://unfccc.int/documents/636595.

UNFCCC (2024). Technical guide on integrating human mobility and climate change linkages into relevant national climate change planning processes. United Nations Framework Convention on Climate Change, Bonn. https://unfccc.int/sites/default/files/resource/WIM_ExCom_human-mobility_TFD_2024.pdf

United Nations (2018). Global Compact for Migration. United Nations, New York. https://docs.un.org/en/A/RES/73/195

Valtioneuvosto (2023). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030. Helsinki: Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165337/VN_2023_73.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Virnes, Ada & Niko Humalisto (2024). Reiluja ratkaisuja ilmastokriisiin torjumiseen. Suomen Lähetysseura ja Fingo. https://fingo.fi/wp-content/uploads/2024/11/Reiluja-ratkaisuja-ilmastokriisiin-torjumiseen_raportti.pdf