Kielitaidon tulevaisuudesta päätetään joka vuosi

Suomen kielivaranto on kaventunut ja yhä harvempi oppilas opiskelee peruskoulussa useampaa kuin kahta kieltä. Kunnilla, kouluilla ja huoltajilla on kuitenkin mahdollisuus kääntää kehitys: monipuolinen kielitaito voidaan turvata määrätietoisilla päätöksillä ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä. Havaitsimme Helsingissä, että muiden kielten kuin englannin valinnat A1-kieliksi kasvoivat aikaisempaa tehokkaamman tiedottamisen ja kielimaistiaisten avulla.

Julkaistu: 8. lokakuuta 2025 | Kirjoittanut: Satu Koistinen

Kielivalintojen taustatekijät

Perusopetuksen aikana opiskeltujen kielten lukumäärä ja moninaisuus ovat kaventuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ja vain viidesosa 2020-luvulla perusopetuksen päättäneistä oppilaista on opiskellut useampaa kuin kahta kieltä perusopetuksen aikana (Pyykkö 2017). Kielivarannon kaventuminen on kuitenkin mahdollista katkaista. Joka syksy 50 000 koulutulokasta aloittaa perusopetuksessa ja saman verran oppilaita siirtyy luokalle, jolla A2-kielen opiskelu voisi alkaa. Suomalaisissa alakouluissa opiskelee siis joka vuosi 100 000 oppilasta, joilla on mahdollisuus alkaa opiskella uutta kieltä.

Kielivalintoihin ja niiden toteutumiseen vaikuttavat monet valtakunnalliset, alueelliset, paikalliset sekä henkilökohtaiset tekijät (Pyykkö, 2017). Valtakunnallisia tekijöitä ovat lainsäädäntö, perusopetuksen tuntijako ja opetussuunnitelmien perusteet. Alueellisia tekijöitä ovat puolestaan kunta- ja koulukohtaiset kielivalikoimat sekä kouluverkon rakenne, kielipolkujen jatkumo, oppilaiden ilmoittamien valintojen koordinointi, aloittavan ryhmän vähimmäiskoko sekä kielten opiskeluun tutustumisen ja tiedottamisen ohjaus.

Paikallisella eli koulun tai päiväkodin tasolla valintoihin vaikuttavat mahdollisuudet tutustua eri kieliin ennen valinnan tekemistä sekä kieliopinnoista tiedottaminen. Lisäksi valintoihin vaikuttavat aikuisten asenteet kielten opiskelua kohtaan sekä heidän käsityksensä siitä, kuka voi opiskella mitäkin kieltä ja kenelle sitä suositellaan ja millä perustein.

Kuinka katkaista kielivarannon kaventuminen?

Vaikuttavin ja jokaisen oppilaan mahdollisuuksia kasvattava tapa lisätä kielten opiskelua olisi velvoittaa kunnat tarjoamaan monipuolisemmin kieliä perusopetuksessa. Tämä toteutuisi joko muuttamalla valtakunnallista tuntijakoa siten, että A2-kieli kuuluisi jokaisen oppilaan opinto-ohjelmaan tai velvoittamalla kaikki opetuksenjärjestäjät tarjoamaan A2-kieltä sekä kasvattamaan A1- ja A2-kielten kielivalikoimaa.

Kunnissa voidaan kuitenkin toimia monipuolista kielten opiskelua edistävästi, vaikkei sille olisikaan valtakunnallista velvoitetta. Kuntapäättäjät voivat päättää tarjota useita eri kieliä A1-kielenä sekä mahdollisuuden valita A2-kieliä. Lisäksi kunnat voisivat tarjota suomenkielisissä peruskouluissa B1-kielenä myös muita kieliä kuin ruotsia. Näin oppilaat voisivat opiskella valita ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ruotsia ja opiskella B1-kielenä esimerkiksi englantia tai muuta vierasta kieltä. Toisen kotimaisen kielen opiskelu pitkänä oppimääränä suomenkielisissä peruskouluissa johtaa tällä hetkellä usein siihen, että oppilaalla ei ole mahdollisuutta opiskella B1-kieltä eli kolmatta alakoulussa alkavaa kieltä, koska B1-kielenä tarjotaan vain ruotsia.

Helsingin tavoitteena monipuolinen kielitaito

Kuntien toimintaa ohjaa usein tiukka taloudellinen tilanne ja kielten opiskelu on siten altis muutoksille. Helsingin kaupunkistrategiat (Maailman toimivin kaupunki 2017-2021, Kasvun paikka 2021-2025) ovat kuitenkin ohjanneet peruskoulujen kielten opetusta kohti monipuolista kielitaitoa. Yhteisesti sovitut kaupunkitasoiset tavoitteet ovat tarkoittaneet myös rahoitusta niiden toteuttamiseksi. Helsingissä kielitaidon monipuolistamiseen varatut resurssit on kohdistettu opetettavien kielten lisätunteihin sekä monipuoliseen kielivalikoimaan.

Helsingissä A1-kieltä opiskellaan kaksi vuosiviikkotuntia sekä ensimmäisellä että toisella vuosiluokalla, A2-kielen opiskelu alkaa jo kolmannelta luokalta yhdellä vuosiviikkotunnilla ja B1-kieltä opiskellaan kaksi vuosiviikkotuntia kaikilla vuosiluokilla 6-9. A1-kielinä tarjotaan ranskaa, saksaa, espanjaa, ruotsia, venäjää, kiinaa sekä viroa ja pohjoissaamea. Näistä kahta viimeistä voi opiskella vain kaksikielisessä opetuksessa, jossa kohdekielenä on kyseinen kieli. Kaikissa kouluissa oppilaan on halutessaan mahdollista opiskella A2-kieltä kolmannelta luokalta alkaen ja sen valitsee noin 50 % ikäluokasta.

Laajasta kielivalikoimasta huolimatta suurin osa ensimmäisen luokan oppilaista valitsee ensimmäiseksi kielekseen englannin (noin 90 % ikäluokasta). Helsingissä kuitenkin joka toinen oppilas opiskelee kahta vierasta kieltä ja toista kotimaista, minkä myötä Helsingissä opiskelevien peruskoululaisten kielitaito on valtakunnallista keskiarvoa monipuolisempi.

Oikea-aikainen viestintä ja yhteistyö tuovat tuloksia

Helsingissä A1-kielen valinta tehdään kouluun ilmoittautumisen yhteydessä esiopetusvuoden aikana. Kieliin tutustuminen tapahtuukin siksi jo esiopetusvuonna. Opetushallituksen rahoittamissa hankkeissa (Helsinki oppii kieliä 1 ja 2) etsimme uusia tapoja toteuttaa kielimaistiaisia sekä viestiä kielten opiskelusta huoltajille. Huomasimme myös, että oppilaiden tekemiin kielivalintoihin voi vaikuttaa. Hankkeiden tuloksena muiden kielten kuin englannin valinnat A1-kieleksi kasvoivat 5 prosenttiyksikköä. Englannin osuus A1-kielivalinnoista oli 93 % vuonna 2019 ja 87 % vuonna 2020.

Hankkeiden aikana järjestimme toiminnallisia vanhempainiltoja koulutulokkaille ja heidän vanhemmilleen, kerroimme huoltajille kielten opiskelusta eri kanavia pitkiä ja tuotimme yhteisiä viestintämateriaaleja. Lisäksi rahoituksen avulla koulutettiin esiopetuksen opettajia järjestämään kielimaistiaisia omissa ryhmissään. Hankekausien aikana lapset tutustuivat kielten opiskeluun esi- ja alkuopetuksen tapaamisissa, ja esiopetusvuoden yhteinen tavoite kaikille ryhmille oli eri kieliin tutustuminen. Koulutulokkaita koskevan kehittämistyön lisäksi alkuopetuksen opettajille tarjottiin täydennyskoulutusta kielten opettamiseen ja tuotettiin kielten opetusmateriaaleja (Puhetta kielten tunneille).

Kokeilluista tavoista innostavimpia olivat tilaisuudet, joissa lapset ja huoltajat pääsivät kokeilemaan kielten opiskelua käytännössä ja huoltajat saivat samalla tietoa kielten opiskelusta ja sen hyödyistä. Myös yhteisiä monikielisiä materiaaleja tiedottamista ja kielimaistiaisia varten pidettiin tarpeellisina.

Keskeinen osa kehittämistyötämme koski niin sisäistä kuin ulkoistakin viestintää. Kielten opiskelua saatetaan pitää vaikeana ja ajatella, että vieraiden kielten opiskelu edellyttäisi erityistä lahjakkuutta. Oppilaita saatetaan myös ohjata jättämään valinnainen tai vaikeana pidetty kieli valitsematta perustuen oppilaan suomen kielen osaamiseen, muuhun kielitaitoon, menestykseen aikaisemmissa opinnoissa, oppimistaitoihin, käytökseen tai oppilaan etuun vedoten, vaikkei sitä tarkemmin määritellä. Vieraiden kielten opiskelu on kuitenkin valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaista opetusta, johon jokaisen oppilaan pitäisi voida osallistua taidoistaan, ominaisuuksistaan ja tiedoistaan riippumatta. Lisäksi oioimme ja ohjasimme oikomaan väärinkäsityksiä kielenopiskeluun liittyen seuraavasti:

  • Huoltajan ei tarvitse osata niitä kieliä, joita lapsi koulussa opiskelee. Huoltajan tehtävänä on tukea äidinkielen taitojen kehittymistä.

  • Lapsi voi oppia kahta tai useampaa kieltä samaan aikaan.

  • Kielien sekoittuminen keskenään sanastollisesti tai rakenteellisesti ei ole vaarallista vaan osa kielellistä kehitystä.

  • Uuden kielen oppiminen ei vähennä taitoja aikaisemmin opituissa kielissä.

  • Monikieliset lapset voivat opiskella kieliä, vaikka heidän suomen kielen taitonsa ei olisi vielä äidinkielisen tasolla.

  • Voidakseen opiskella eri kieliä ei tarvitse olla poikkeuksellisen lahjakas.

Huomasimme myös, että viestinnän lisäksi monipuolisten kielivalintojen toteutuminen edellyttää hallinnollista suunnittelu- ja koordinointityötä. Ryhmiä saattaa jäädä syntymättä ratkaistavissa olevien syiden takia. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa oppilaiden toissijaisia valintoja ei kysytä, eikä samaa kieltä eri kouluissa toivovia oppilaita koota yhteen opiskelemaan toivomaansa kieltä. Lisäksi jossain tapauksissa kielivalinnoista tiedotetaan vain suomeksi, vaikeaselkoisesti, niukasti, hyvin tiukalla aikataululla tai sellaisia kanavia pitkin, että tieto ei tavoita kaikkia huoltajia. Käytännön ongelmia saattavat aiheuttaa myös lomakkeet tai järjestelmät, joilla huoltajat ilmoittavat valinnoista, jos ne ovat vaillinaisia, vaikeaselkoisia ja yksikielisiä.

Tässä artikkelissa esiteltyjen Helsinki oppii kieliä 1-2 -hankkeiden jälkeen on kielivalintoihin liittyvää kehittämistyötä Helsingissä jatkettu vuodesta 2024 alkaen hankkeissa Helsinki oppii ruotsia 1-2. Helsingin kaikkiin eri kielihankkeiden materiaaleihin voi tutustua kielihankkeiden verkkosivuilla.

Opettajan ratkaiseva rooli

Kaikkien palasten loksahdettua paikalleen siten, että vieraan kielen ryhmä syntyy, on hyvä muistaa, että myös opettajalla on merkittävä vaikutus oppilaan tuleviin kielivalintoihin. Onnistuessaan opettaja innostaa ja rohkaisee oppilaita harjoittelemaan, tutkimaan ja käyttämään uutta opittavaa kieltä sekä tukee oppilaan positiivisen minäkuvan kehitystä.

Oppilaan käsitys itsestään kielenoppijana muotoutuu oppitunti oppitunnilta ja kehittyy joko kohti pystyvää ja innostunutta kielenoppijaa, joka luottaa itseensä tai sitten päinvastaiseen suuntaan kertautuen epäonnistuminen toisensa jälkeen. Tässä opettajat ovat paljon vartijoina. Positiivisen ja turvallisen oppimisympäristön luominen vaikuttaa myös tulevien oppilaiden tekemiin valintoihin, koska sekä positiiviset että negatiiviset kokemukset kielten opiskelusta tietyssä koulussa, kielessä tai opettajan johdolla kiirivät seuraaville vuosiluokille ja aina seuraaville sukupolville.

Suomalaisten monipuolinen kielitaito edellyttää johdonmukaisia päätöksiä, rohkaisevaa viestintää ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Kielivalinnoissa valtakunnallinen ohjaus, kuntien ratkaisut, koulujen käytännöt ja perheiden valinnat kietoutuvat yhteen. Jokainen ikäluokka tekee oman ainutlaatuisen valintansa vuosi toisensa jälkeen, ja siksi työn kielivarannon turvaamiseksi pitää olla jatkuvaa. Se on kuitenkin mahdollista.  

 

Satu Koistinen on opintovapaalla Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kaksikielisen ja kielten opetuksen pedagogisen asiantuntijan tehtävästä ja valmistelee väitöskirjaa perusopetuksen vieraiden ja toisen kotimaisen kielen opetussuunnitelmasta ja ohjauksesta Turun yliopistossa.

 

Lähteet

Kolehmainen, L., Johansson, M., Lähteenmäki, M., Vilkuna, O. & Koistinen, S. (2025). VIERAIDEN KIELTEN OPISKELUN JA OSAAMISEN TULEVAISUUS SUOMESSA Visioraportti. https://sukol.fi/wp-content/uploads/2025/02/Visioraportti_25.2.2025.pdf

Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016:1.https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esiopetus/419551/tiedot

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014:96. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tiedot

Opetushallitus (2025). Kielten oppimäärien valinnoista, vaihtamisesta ja arvioinnista eräissä tapauksissa. Opetushallituksen ohje. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielten-arviointi-perusopetuksessa

Piri, R. (2001). Suomen kieliohjelmapolitiikka. Kansallinen ja kansainvälinen toimintaympäristö. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. http://www.solki.jyu.fi/julkaisee/suomenkieliohjelmapolitiikka.pdf

Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Helsinki: opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf