Yhdessä, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti: vahvaa kieliosaamista rakentamassa
Julkaistu: 8. lokakuuta 2025 | Kirjoittaneet: Katja Mäntylä ja Outi Veivo
Suomalaiset nuoret haluavat opiskella kieliä ja arvostavat monipuolista kielitaitoa (Veivo ym. 2023). He ovat usein motivoituneita oppimaan kieliä ja näkevät kielitaidon osana laajempaa yleissivistystä (Kangasvieri 2022). Myös Nuorten Akatemian (2024) selvityksen mukaan nuoret olisivat innokkaita opiskelemaan kieliä laajasti ja toivovat usein kouluihin nykyistä laajempaa kielivalikoimaa. Kielivalintatilastot kuitenkin kertovat, että monipuoliset kielivalinnat eivät useinkaan toteudu. Vaikka Riitta Pyykön kielivarantoselvityksessä suositeltiin kielten opiskelun aloittamista jollain muulla kielellä kuin englannilla (Pyykkö, 2017), tämä suositus toteutuu vain harvoin (Vaarala ym. 2021). Nuorten toiveet ja kielenopetustarjonta eivät tunnu käytännössä kohtaavan. Yhtäältä kielet ja kielitaidot koetaan tärkeiksi niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta mutta toisaalta oppilaitokset ja kunnat tarjoavat vain vähän, jos ollenkaan valinnaisia kieliä opiskelijoilleen.
Eurooppalaisessa kontekstissa Suomen tilanne näyttäytyy kieliosaamisen suhteen yhä melko vahvana. Vuoden 2023 tilastojen (Eurostat 2025) mukaan 28,3 % alakoululaisista opiskeli Suomessa äidinkielen lisäksi kahta tai useampaa kieltä, mikä on selvästi EU:n keskiarvon (6,4 %) yläpuolella. Suomi on samassa joukossa Latvian, Kreikan, Viron ja Tanskan kanssa, vaikka jääkin prosenttiosuudessa niukasti niiden alapuolelle. Samalla on kuitenkin huomattava, että siinä missä muutama vuosikymmen sitten oli tavallista opiskella toisen kotimaisen kielen ja englannin lisäksi kolmatta kieltä, valinnaisten kielten opiskelu perusopetuksessa on vähentynyt huomattavasti.
Monipuolisella kielitaidolla on vahva yhteys siihen, miten suhtaudumme erilaisiin kulttuureihin. Esimerkiksi vuoden 2018 PISA-tutkimuksen tuloksista selviää, että kahden tai useamman kielen puhujat osoittivat enemmän kunnioitusta muita kulttuureita kohtaan kuin yhden kielen osaajat. Tämä yhteys oli tilastollisesti merkitsevä lähes kaikissa maissa ja talouksissa (OECD 2018). Kielitaito siis vaikuttaa jopa inhimillisyytemme ytimeen, siihen miten kohtaamme toisen.
Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehden lokakuun 2023 teemanumerossa Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kieltenopetus ja sen kehittäminen (Kangasvieri ym.) kielialan toimijat pohtivat keinoja, joilla kielikoulutusta voitaisiin tukea ja valinnaisten kielten opiskelua lisätä. Hyviä avauksia kielikoulutustarjonnan vahvistamiseksi löytyykin runsaasti eri puolilla Suomea. Tässä teemanumerossa keskitytään näihin positiivisiin kokemuksiin ja nostetaan esiin onnistumisia eri koulutusasteilta erilaisten toimijoiden näkökulmista. Näkemyksiä kielivalinnoista ja kielikoulutuksesta esittelevät kielikoulutuksen parissa toimivat henkilöt opetusministeristä kieltenopettajiin.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) peilaa artikkelissaan kielivalintoja ja omaa kielenopiskelupolkuaan, jolla yksi tilaisuus on johtanut toiseen, ja kasvanut kielitaito on avannut uusia mahdollisuuksia. Opetusministeri avaa tekstissään, miten nykyisessä hallitusohjelmassa on painotettu kansalliskielistrategiaa ja maahanmuuttajataustaisten lasten kielen oppimista. Myös etäopetuksen mahdollisuuksia selvitetään, jotta pystyttäisiin paremmin huolehtimaan kielipolkujen jatkumisesta ja laajasta kielitarjonnasta. Samalla ministeri esittää huolensa siitä, miten valinnaisten kielten suosio laskee samaan aikaan kun nuoret itse kertovat haluavansa opiskella kieliä. Adlercreutz pohtiikin motivaation ja positiivisen ilmapiirin ja viestinnän merkitystä kielivalinnoille.
Projektipäällikkö Tanja Juurus kuvaa tekstissään, miten koulutuspoliittisilla päätöksillä - tarkoituksella tai vahingossa - on myös ainevalintoihin kohdistuvia ohjausvaikutuksia. Kun aiemmin Suomessa oltiin huolissaan matemaattisten aineiden osaamisesta ja vahvistettiin niiden asemaa korkeakouluhaussa, samalla tultiin murentaneeksi kielten asemaa. Nyt tilannetta on korjattu uudistamalla korkeakouluvalintojen pisteytystyökalua. Juurus kertoo artikkelissaan myös korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta, jolla ainakin ensimmäisten kokemusten mukaan näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia kieliaineiden pääsykokeisiin osallistumiselle.
Korkeakoulujen näkymiä kielivalintoihin ja kielikoulutukseen avaa artikkelissaan myös Lapin yliopiston kielikeskuksen johtaja Ville Jakkula. Korkeakoulujen kieltenopetuksessa ei voida vain vahvistaa aiemmin alkaneita kielipolkuja, vaan yhä useampi opiskelija aloittaa uuden kielen opiskelun korkea-asteella. Kielitaito-opetusta ei nähdä muusta opetuksesta erillisenä, vaan se voidaan kytkeä asiantuntijaosaamisen kehittämiseen esimerkiksi monitieteisillä opintojaksoilla tai pääaineen kurssien tavoitteissa. Vaikka yhteistyötä korkeakoulujen välillä tehdään jo nyt paljon sekä kansallisesti että kansainvälisesti, uusilla yhteistyön muodoilla voitaisiin rakentaa kenties vielä nykyistäkin monipuolisempia kielivalintoja. Jakkula peräänkuuluttaa myös kielikoulutuksen pitkäjänteistä kehittämistä, eli pohtii, olisiko aika kypsä kansalliselle kielistrategialle, jonka avulla päästäisiin yhdessä jaettuun käsitykseen kielikoulutuksen tavoitteista ja työnjaosta.
Ammatillisen koulutuksen puolelta projektipäällikkö Liisa Pylvänäinen kertoo ammatillisen koulutuksen arjesta, sekä projekteista, joilla on onnistuttu tarjoamaan kielikoulutusta ammatillisella toisella asteella. Kielten opiskelusta puhuttaessa ammatillinen toinen aste jää usein paitsioon. Pylvänäinen muistuttaa, että useassa ammatissa ainakin alaan liittyvät kielitaidot ovat tarpeen. Lisäksi ammatillisen koulutuksen lakisääteisenä tavoitteena on tukea opiskelijoiden kehitystä sivistyneiksi ihmisiksi ja antaa mm. jatko-opinnoissa tarvittavia tietoja ja taitoja. Kielitaito on osa tätä sivistystä ja jatko-opiskeluvalmiuksia.
Pienen maaseutukunnan, Karstulan, lukion rehtori Jaana Talja-Latvala kertoo artikkelissaan, miten tahdon ja joustavuuden avulla asiat saadaan järjestymään. Pitkäjänteisellä työllä ja joustavilla ratkaisuilla Karstulan lukiossa on saatu pidettyä kattava kielivalikoima ja varmistettua, että ryhmäkoot pysyvät riittävän suurina. Rehtorin, opettajien, opon sekä kodin yhteistyö on tässä ollut oleellista. Talja-Latvala korostaa myös kielten merkitystä tulevaisuuden kannalta: jos kielitaidosta on hyötyä jatko-opinnoissa tai niihin pääsemisessä, se motivoi opiskelemaan. Yllä mainittu pisteytystyökalun uudistus on ikään kuin vastaus tähän.
Opettajien näkökulmaa kuvaavat lukion kielten opettajat Aija Blom ja Saara Kallajoki. Lounais-suomalaisessa Nousiaisten lukiossa on poikkeuksellisen laaja lyhyiden kielten kurssitarjonta. Blom ja Kallajoki kuvaavat tekstissään, miten myös opettajat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa lyhyiden kielten suosion säilymiseen muuallakin kuin suurissa kaupungeissa. Kotikansainvälisyyden ja kielialueelle suuntautuvien matkojen lisäksi kannattaa panostaa yhteistyöhön esimerkiksi siten, että lukion kieltenopiskelijat voivat vierailla kieli- ja kulttuurilähettiläinä yhdeksäsluokkalaisten tunneilla. Avainasemassa on kuitenkin kielivalintojen mahdollistaminen: ilman riittävää resurssointia nuorten ei ole mahdollista kieliä valita.
Suuren kaupungin näkökulmaa kielivalikoiman ylläpitämiseen kuvaa Helsingissä kielten opetuksen pedagogisen asiantuntijan tehtävässä toiminut Satu Koistinen. Myös hän nostaa esiin resurssoinnin tärkeyden, eli millainen rooli esimerkiksi erilaisilla hankkeilla voi olla kielivalintojen monipuolistamisessa. Kun tiedottaminen on oikea-aikaista, kielivalintoihin voidaan vaikuttaa. Samalla Koistinen kuitenkin muistuttaa myös siitä, että jokaiselle ikäluokalle kielivalintojen tekeminen on ainutkertaista, joten monipuolisia kielivalintoja edistävän työn täytyy olla jatkuvaa ja pitkäjänteistä.
Tampere nostetaan usein esiin esimerkkinä onnistuneesta kielivalintojen tukemisesta. Tampereen toimintamallia kuvaa kielenopetuksen sekä kielivalintojen kehittämisen tutoropettaja Outi Verkama, joka oli aktiivisesti mukana suunnittelemassa tätä mallia. Kun kieliin tutustuminen aloitetaan jo päiväkodissa ja sitä jatketaan systemaattisesti myös esiopetuksessa kielikasvatukseen keskittyvillä Kikatus-tunneilla, lapsille syntyy kuva kielten oppimisen mahdollisuuksista jo hyvissä ajoin ennen kuin varsinaiset valinnat pitää tehdä. Kun tämän lisäksi panostetaan systemaattisesti tiedottamiseen vanhemmille, kielivalintoja voidaan monipuolistaa. Koulujen ja rehtorien voimavaroja tiedottamisessa voidaan säästää tekemällä siinä yhteistyötä koulujen välillä.
Kaikille artikkeleille yhteistä on niistä huokuva halu tukea kielten opiskelua sekä ymmärrys laajan ja monipuolisen kielitaidon arvosta. Kielitaito ei kuitenkaan kartu yhdessä yössä tai umpiossa vaan siihen tarvitaan aikaa sekä tilaisuuksia käyttää ja harjoitella kieltä yhdessä muiden kielenkäyttäjien kanssa. Vastuuta ei voi sysätä yksin oppijalle, vaan koulutuksen rakenteiden pitää tukea mahdollisuuksia monipuolisiin valintoihin sekä kielipolun jatkumiseen. Vastuuta ei voi myöskään sälyttää yksittäisille opettajille, rehtoreille tai kouluille. Tämän teemanumeron artikkelit kuvaavat, miten arjessa asiat saadaan sujumaan, kun on riittävästi yhteistä tahtoa ja selkeä päämäärä. Monesti keinoja kyllä on, mutta ei välttämättä riittävästi tietoa, resursseja tai syitä ottaa erilaisia keinoja käyttöön.
Tavataan sanoa, että ennen asiat eivät välttämättä olleet paremmin, mutta esimerkiksi 1970-luvulla kieliohjelmakomitea asetti peruskoulun perustamisen yhteydessä kunnianhimoisen tavoitteen: koko aikuisväestön tulisi osata 20–30 vuoden kuluttua äidinkielensä lisäksi toista kotimaista sekä vähintään yhtä vierasta kieltä. Kielivalikoimassa mainittiin englanti, joka silloin teki tuloaan maailmankieleksi, sekä saksa, venäjä ja ranska. Myöhemmin perustettiin toimikuntia, joiden tehtävänä oli edistää muiden kuin perinteisten eurooppalaisten kielten opiskelua. (Numminen 2008) Opiskelu varmistettiin niin kuntia kuin oppijoitakin velvoittamalla. Sittemmin kielikoulutuksen kehittäminen on ollut enemmänkin yksittäisten hankkeiden ja projektien varassa. Niiden vaikutukset ovat usein paikallisia ja lyhytaikaisia.
Kaikki tämän teemanumeron kirjoittajat eri puolilta kielikoulutuskenttää korostavat pitkäjänteistä suunnittelua ja yhteistyötä monipuolisten kielivalintojen tukemisessa. Tämä kertoo laajemman strategisen ajattelun tarpeesta. Ministeri Adlercreutz viittaa artikkelissaan kansalliskielistrategiaan. Johtaja Jakkula puolestaan kaipaa maahan pysyvämpää ja laajempaa kielistrategiaa, joka huomioisi myös vieraiden kielten osaamisen. Tällaisesta kielikoulutusstrategiasta – tai oikeammin sen puuttumisesta – keskusteltiin myös esimerkiksi Kieliverkoston huhtikuussa 2025 järjestämässä Kieliparlamentissa useassa työpajassa ja puheenvuorossa.
Toivottavaa onkin, että puheet kielitaidon merkityksestä siirtyvät käytännön toimiksi paitsi yksittäisissä oppilaitoksissa, myös valtakunnan tasolla ja saamme pitkäjänteisen, tulevaisuuteen katsovan kielikoulutusstrategian, joka huomioi niin talouden, maailmanpolitiikan, vuorovaikutuksen ja viestinnän kuin kulttuurinkin tarpeet. Hyvä idea voisi olla myös kieliasiainvaltuutettu, joka koordinoisi kielikoulutusstrategian toteuttamista sekä toimisi siltana kielikoulutuskentän ja päättäjien välillä.
Katja Mäntylä on englannin yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston Kieli- ja viestintätieteiden laitoksella. Hän on tutkinut kielen oppimista ja opettamista eri näkökulmista, ja haluaa tehdä työtä sen eteen, että jokaisella on tilaisuuksia kielenoppimiseen.
Outi Veivo toimii yliopistonlehtorina Turun yliopiston Kieli- ja käännöstieteen laitoksella ranskan oppiaineessa. Hän on kiinnostunut kielten oppimisen ja opettamisen kysymyksistä sekä kielikoulutuspolitiikasta.
Lähteet
EUROSTAT. (2023). Pupils by education level, age and number of modern foreign languages studied - absolute numbers and % of pupils by number of languages studied, educ_uoe_lang02, https://doi.org/10.2908/EDUC_UOE_LANG02
Kangasvieri, T. (2022). ”Mielestäni on hyvää yleissivistystä osata muitakin kieliä kuin omaa äidinkieltään.”: Kvantitatiivinen tutkimus suomalaisten perusopetuksen yläkoulun oppilaiden vieraan kielen oppimismotivaatiosta. Jyväskylä: JYU https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9208-8
Kangasvieri, T., Mäntylä, K. & Veivo, O. (toim.) (2023). Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(5). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2023
Numminen, J. (2008): Taistelu monipuolisen kieliohjelman puolesta. Eripainos Topelius-seuran julkaisusta Taru ja totuus.
Nuorten Akatemia. (2024). Lasten ja nuorten kieltenopetuksen kuuleminen 2024. https://nuortenakatemia.fi/wp-content/uploads/2025/05/Kieltenoppimisen-kuulemisen-tuloksia.pdf (25.9.2025)
OECD. (2018). PISA 2018 Database. Saatavilla: PISA 2018 Database | OECD.
Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:51. Helsinki: opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf
Vaarala, H., Riuttanen, S., Kyckling, E., & Karppinen, S. (2021). Kielivaranto. Nyt!: Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksen (2017) seuranta. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. URN:ISBN:978-951-39-8495-3
Veivo, O., Mäntylä, K., Inha, K. & Toomar, J. (2023). Nuoret arvostavat monipuolista kielitaitoa ja haluavat osata kieliä laajentaakseen maailmankuvaansa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2023/nuoret-arvostavat-monipuolista-kielitaitoa-ja-haluavat-osata-kielia-laajentaakseen-maailmankuvaansa