Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittäminen vieraiden kielten näkökulmasta

Yliopistojen opiskelijavalinnat uudistuvat vuosina 2025–2026. Uudistusten tavoitteena on selkiyttää ja keventää opiskelijavalintoja niin hakijoiden kuin yliopistojenkin näkökulmasta sekä luoda tulevaisuuttaan pohtiville nuorille uskoa siihen, että oman kiinnostuksen mukaan tehdyt valinnat kannattavat aina. Tässä artikkelissa tarkastellaan uudistusten taustaa ja tavoitteita erityisesti vieraiden kielten näkökulmasta.

Julkaistu: 8. lokakuuta 2025 | Kirjoittanut: Tanja Juurus

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämisen tausta

Kaikkien Suomen yliopistojen yhteinen opiskelijavalintojen kehittämishanke aloitettiin keväällä 2022 Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtoreiden aloitteesta. Hankkeessa on kehitetty yliopistojen todistusvalintaa ja valintakoevalintaa tutkittuun tietoon perustuen sekä koulutusalojen kesken ja sidosryhmien kanssa keskustellen. Hanke päättyy vuoden 2025 lopussa.

Hanke aloitettiin, koska yliopistoissa oli tunnistettu useita opiskelijavalintoihin liittyviä haasteita. Valintakokeet kuormittivat niin hakijoita kuin yliopistoja, ja vuonna 2020 käyttöön otettu todistusvalinnan pisteytys oli saanut osakseen runsaasti kritiikkiä erityisesti siitä, että se eriarvoistaa oppiaineita ja johtaa ei-toivottuihin ohjausvaikutuksiin lukio-opinnoissa. Yhtenä tällaisena ohjausvaikutuksena nähtiin se, että lisääntyneellä pitkän matematiikan ja vähentyneellä lyhyiden vieraiden kielten valitsemisella on yhteys, sillä monilla pitkän matematiikan valinneilla ei ole aikaa, energiaa tai tilaa lukujärjestyksessä valinnaisille kielille, vaikka kiinnostusta niiden opiskelemiseen olisi. Ongelmallista tämä on erityisesti sen opiskelijajoukon kannalta, joka oletettavasti on valinnut pitkän matematiikan vain siksi, että siitä on mahdollista saada paljon pisteitä yliopistojen opiskelijavalinnassa, ei niinkään kiinnostuksesta pitkää matematiikkaa kohtaan. Ilman kiinnostusta voi kuitenkin olla hankalaa saada korkeimpia arvosanoja, jotka tuottavat paljon pisteitä opiskelijavalinnassa. Kehittämistyön aloittamiseen vaikutti myös kansallinen tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuutta ikäluokasta.

Todistusvalinnan pisteytyksen kehittäminen

Uudesta todistusvalinnan pisteytyksestä päätettiin yliopistoissa vuonna 2023, ja se otetaan käyttöön vuoden 2026 opiskelijavalinnassa. Pisteytyksen kehittämiseen kohdistui paljon odotuksia, ja sillä haluttiin ratkaista monta huolta. Yksi näistä huolista oli Suomen kielivarannon kapeneminen ja kapenemisen vaikutukset Suomen kilpailukykykyyn, johon liittyen myös Kielikoulutuspolitiikan verkosto (2022) otti kantaa kehitystyön ollessa käynnissä. Kannanotossa huomautetaan, että yliopistojen todistusvalinnan pisteytys ohjaa osaltaan siihen, että lukiolaiset valitsevat yhä vähemmän muita kieliä kuin englantia, samaan aikaan kun yhteiskunta ja talouselämä tarvitsevat monipuolisesti kieli- ja kulttuuritaitoisia asiantuntijoita. Muita todistusvalinnan kehittämisen taustalla vaikuttaneita näkökulmia olivat mm. huoli LUMA-osaamisen tason heikkenemisestä, huoli korkeakoulutuksen saavutettavuudesta ja periytyvyydestä sekä huoli nuorten hyvinvoinnin heikkenemisestä.

Uutta todistusvalinnan pisteytystä valmisteltiin asiantuntijatyöryhmässä, jossa oli mukana eri koulutusalojen akateemista henkilökuntaa sekä sidosryhmistä Suomen Lukiolaisten Liitto ja Suomen opinto-ohjaajat ry. Opiskelijavalintojen kehittämishankkeen edustajat tapasivat prosessin aikana myös useiden muiden sidosryhmien (mm. kieltenopettajia edustavien järjestöjen) edustajia. Työskentelyn pohjana oli muun tutkimustiedon ohella opiskelijavalintojen kehittämishankkeen tilaama tutkimus (Hakanen, ym. 2023), jonka yhteydessä tehtyjen pistesimulaatioiden perusteella voitiin olettaa, että melko suuretkaan muutokset pisteytyksessä eivät olennaisesti muuta opiskelijavalinnan lopputulosta. Työskentelyssä voitiin siis keskittyä siihen, millaisella pisteytyksellä voitaisiin vastata parhaalla mahdollisella tavalla kaikkiin edellä esitettyihin huoliin ja erityisesti estää ei-toivotut ohjausvaikutukset.

Todistusvalinnan pisteytyksestä julkaistiin luonnosversio maaliskuussa 2023, ja siitä saatujen lausuntojen perusteella pisteytys hiottiin lopulliseen muotoonsa, jonka yliopistot hyväksyivät kesän 2023 aikana. Uudet 11 erilaista pisteytystaulukkoa korvaavat aiemmat noin 50 erilaista tapaa pisteyttää ylioppilastutkinto yliopistojen opiskelijavalinnassa, ja ne noudattavat aiempaa selkeämmin yhtenäistä logiikkaa. Uudella pisteytyksellä pyritään saavuttamaan monia yliopistojen tärkeäksi katsomia tavoitteita:

Viestitään, että lukioaikaisia valintoja kannattaa tehdä oman kiinnostuksen mukaisesti
Viestitään äidinkielen osaamisen merkityksestä kaikilla koulutusaloilla
Rohkaistaan opiskelemaan ja kirjoittamaan vieraita kieliä
Rohkaistaan opiskelemaan ja kirjoittamaan matematiikkaa ja valitsemaan matematiikan oppimäärä oman kiinnostuksen mukaisesti
Saadaan yliopistoihin vähintään yhtä hyviä opiskelijoita kuin tähänkin asti

Käytännössä nämä tavoitteet pyritään saavuttamaan pisteytyksellä, jossa äidinkielen ja lyhyiden vieraiden kielten painoarvoa on kasvatettu, eri oppiaineiden välisiä piste-eroja tasattu ja pitkän matematiikan painoarvo suhteutettu nimenomaan matematiikan pitkän oppimäärän merkitykseen haettavan koulutusalan kannalta. Erityisesti vieraiden kielten opiskelun näkökulmasta merkittävä uudistus on myös se, että pisteytyksessä huomioitavien kielten lukumäärään liittyvät rajoitukset on poistettu. Vielä tänä vuonna esimerkiksi viestintä- tai yhteiskuntatieteisiin hakevalta on todistusvalinnassa huomioitu enintään yksi kieli äidinkielen lisäksi. Näistä aloista kiinnostuneen ei siis ole ollut järkevää valita lyhyttä kieltä tai ainakaan kirjoittaa sitä, koska pitkästä kielestä on mahdollista saada enemmän pisteitä, ja jos pitkä kieli pisteytetään, lyhyttä kieltä ei huomioida pisteytyksessä lainkaan, vaikka siitä olisi paras mahdollinen arvosana. Ensi vuodesta lähtien viestintätieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin – kuten myös useimmille muille koulutusaloille - hakevalta pisteytetään äidinkieli sekä neljä parhaat pisteet tuottavaa ainetta ilman erityisiä rajoituksia. Lisäksi lyhyistä kielistä on mahdollista saada yhtä paljon pisteitä kuin reaaliaineista. Nämä uudistukset mahdollistavat oman kiinnostuksen mukaiset valinnat ja myös sen, ettei lukio-opintojen alussa ainevalintoja tehtäessä tarvitse vielä tietää, mihin aikoo lukion jälkeen hakea opiskelemaan. Kielistä kiinnostuneita tämä toivottavasti rohkaisee valitsemaan kieliä.

Aika ja tulevina vuosina kerättävä data näyttävät, miten edellä esitetyt tavoitteet saavutetaan, mutta ensimmäiset viestit lukiokentältä ovat myönteisiä. Moni lukioiden opinto-ohjaaja ja rehtori on kertonut, että vuonna 2023 ja sen jälkeen aloittaneiden lukiolaisten valintoja todellakin näyttää ohjaavan aiempaa enemmän oma kiinnostus oppiaineita kohtaan todistusvalinnan pisteytystaulukoiden sijaan.

Valintakoevalinnan kehittäminen

Todistusvalinnan pisteytyksen uudistamisen jälkeen yliopistoissa tartuttiin toden teolla valintakokeiden uudistamiseen. Lähtötilanne oli se, että yliopistot järjestivät vuosittain noin 120 erilaista valintakoetta, joista osa oli useamman hakukohteen tai jopa kokonaisen koulutusalan yhteisiä, mutta lähes sadalla kokeella oli mahdollista hakea vain yhteen hakukohteeseen, ja kokeen pystyi tekemään vain tuon hakukohteen yliopistossa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hakijan olisi pitänyt valmistautua ja osallistua pahimmassa tapauksessa jopa kuuteen erilaiseen valintakokeeseen eri puolilla Suomea tullakseen huomioiduksi kaikkien hakukohteidensa opiskelijavalinnassa. Aina tämä ei ollut edes teoriassa mahdollista, sillä kokeiden suuren määrän takia eri kokeita jouduttiin järjestämään samanaikaisesti, ja vaikka kokeita ei olisikaan ollut päällekkäin, harvalla oli käytännössä mahdollisuuksia tällaiseen valmistautumis- ja matkustusurakkaan. Osa kokeista jouduttiin myös järjestämään jo ennen kuin hakija tiesi, tuliko valituksi todistusvalinnassa. Lopputuloksena valintakokeisiin osallistui keskimäärin reilusti alle puolet ja pahimmillaan alle 20 % hakijoista. Todennäköisesti moni hakija päätyi vasta hakuajan jälkeen pohtimaan, mihin kokeisiin hänen oikeasti kannattaa panostaa, ja karsi näin itse itseltään osan hakukohteista pois jo ennen valintakokeita.

Vieraiden kielten koulutusohjelmissa on järjestetty paljon erilaisia valintakokeita, eikä alalla ole viime vuosina ollut valintakoeyhteistyötä, lukuun ottamatta kahden yliopiston yhteistä englannin koetta. Vieraiden kielten valintakokeiden osallistumisprosentit ovat olleet monesti huomattavan pieniä, samaan aikaan kun hakijamäärät kielten koulutusohjelmiin ovat useimpien kielten osalta huolestuttavasti laskeneet. Kielten alalla on helposti nähtävissä yhteistyön mahdollisuudet, sillä oletettavaa on, että valmiudet, joita tarvitaan esimerkiksi saksan opiskelemiseen yliopistossa eivät vaihtele yliopiston maantieteellisen sijainnin mukaan, mutta silti vuoteen 2024 asti saksan opiskelusta kiinnostunut hakija joutui matkustamaan jopa viiteen eri yliopistokaupunkiin osoittamaan näitä valmiuksia viiteen kertaan.

Valintakokeiden uudistamisen tavoitteena oli vähentää merkittävästi valintakokeiden määrää ja samalla kehittää kokeita siten, että hakija pystyy tosiasiallisesti osallistumaan kaikkien hakukohteidensa valintakokeisiin. Käytännössä tämän mahdollistaa se, että eri kokeita ei niiden vähenemisen myötä tarvitse järjestää samanaikaisesti, kokeet voi tehdä pääsääntöisesti lähimmässä yliopistokaupungissa riippumatta siitä, mihin yliopistoon on hakenut, eikä kokeissa ole pitkiä ennakkomateriaaleja. Kokeiden vähenemisen myötä kaikki valintakokeet voidaan myös järjestää todistusvalinnan tulosten julkaisemisen jälkeen, jolloin todistusvalinnassa hyväksyttävien ei tarvitse osallistua turhaan valintakokeisiin.

Valintakokeiden kehittämisen tueksi tilattu tutkimus (Murto, ym. 2023) loi toiveita siitä, että valintakokeiden kehittämisellä voisi hakijoille ja yliopistoille aiheutuvan kuormituksen vähenemisen lisäksi olla positiivisia vaikutuksia myös koulutusohjelmien hakijamääriin ja koulutukselliseen tasa-arvoon. Tuomo Suhosen em. tutkimuksen yhteydessä tekemien rekisterianalyysien mukaan yhteiset kokeet lisäävät näissä kokeissa mukana olevien hakukohteiden hakijamääriä, mutta myös mahdollisuuksien tasa-arvoa, sillä yhteiset kokeet näyttävät lisäävän alueellista liikkuvuutta ja mahdollistavan aiempaa useamman pienituloisesta perheestä lähtöisin olevan hakijan pääsyn yliopisto-opintoihin.

Uusi valintakoekokonaisuus koostuu yhdeksästä erilaisesta valintakokeesta, jotka korvaavat lähes täysin edellä mainitut noin 120 koetta. Samalla kokeella voi hakea useammalle koulutusalalle ja kaikkiin yliopistoihin, joissa kunkin koulutusalan koulutusta järjestetään. Esimerkiksi kaikilla kotimaisten kielten, vieraiden kielten ja kielitieteiden koulutusohjelmilla on yhteinen valintakoe, joka koostuu kaikille hakijoille yhteisestä yleisiä kielellisiä valmiuksia mittaavasta osiosta sekä lisäksi kunkin kielen eriytyvästä osiosta, joilla mitataan kyseisen kielen osaamista. Hakija suorittaa kokeen yhteisen osion lisäksi kaikkien hakemiensa kielten eriytyvät osiot. Samalla valintakokeella voi myös hakea kolmeen kirjallisuustieteiden koulutusohjelmaan.

Kielten näkökulmasta yhteisen kokeen on toivottu kasvattavan erityisesti vieraiden kielten hakijamääriä, sillä uhkana on, että kielten asiantuntijoita ei pian valmistu yliopistoista riittävästi (Kielikoulutuspolitiikan verkosto 2022). Vuoden 2025 hakijatilastojen mukaan monien kielten osalta pientä kasvua hakijamäärissä onkin havaittavissa. Verrattuna vuoteen 2024, venäjä on kasvattanut hakijamääräänsä 14 %, ranska ja saksa lähes 10 % ja espanja hieman yli 6 % (Vipunen 2025). Ilahduttavaa on myös se, että uudet valintakokeet näyttävät houkuttelevan osallistumaan kokeisiin selvästi aiempaa aktiivisemmin. Vuonna 2024 useimpiin vieraiden kielten valintakokeisiin osallistui vain noin 15–25 % hakijoista. Tänä vuonna kielten ja kirjallisuuden valintakokeeseen osallistui 42 % hakijoista. Yhden vuoden perusteella ei voida tehdä kovinkaan luotettavia johtopäätöksiä siitä, mikä hakijamäärien tai osallistumisaktiivisuuden muutoksiin on vaikuttanut ja kuinka paljon, mutta luvut ovat lupaavia.

Pelastaako yliopistojen opiskelijavalintojen uudistaminen Suomen kielivarannon?

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämistä esitetään vähintään yhdeksi ratkaisuksi moneen yhteiskunnalliseen ongelmaan. Opiskelijavalinnoilla tutkitusti myös on yhteiskunnallista merkitystä, mutta on toisaalta hyvä muistaa, että opiskelijavalintojen ensisijainen tehtävä on laittaa hakijat tavalla tai toisella järjestykseen, jotta heistä voidaan valita se joukko, joka kunakin vuonna aloittaa yliopisto-opinnot. Kun valintoja katsoo vain yhdestä näkökulmasta, tuntuu helpolta ratkaista jokin ongelma tekemällä yksinkertainen muutos, jolla kyseinen ongelma ratkeaa. Käytännössä käy kuitenkin helposti niin, että helppo ratkaisu yhteen haasteeseen aiheuttaa jonkin muun haasteen toisaalla. Tästä erinomainen esimerkki on jo aiemmin mainittu pitkän matematiikan painottaminen vanhassa todistusvalinnan pisteytyksessä. Pitkän matematiikan painottamisella haluttiin lisätä matematiikan ja erityisesti pitkän matematiikan valitsemista ja kirjoittamista, jotta Suomeen saadaan lisää kaivattua LUMA-osaamista. Näin kävikin; pitkän matematiikan kirjoittajien määrä on noussut noin kolmanneksen todistusvalintaa edeltävästä ajasta (YTL 2025). Silti lehtiotsikot ja keskustelupalstat eivät ole täyttyneet kiitoksista Suomen LUMA-osaamisen pelastaneille yliopistoille vaan kritiikistä lukiolaisten valintoja muiden aineiden ja jopa yleissivistyksen kustannuksella ohjaavan pitkän matematiikan ylivaltaa kohtaan. Yksinkertaiset ratkaisut harvoin toimivat monimutkaisessa maailmassa siten kuin paperilla näyttää, ja siksi niin todistusvalinnan pisteytys kuin uusi valintakoekokonaisuuskin ovat eräänlaisia kompromisseja, joilla ensisijaisesti pyritään saamaan yliopistoihin parhaat opiskelijat. Muiden asioiden osalta pyritään tekemään se, mikä yliopistojen tehtävissä on, niin hyvin kuin mahdollista, aiheuttamatta uusia odottamattomia ongelmia tai paluuta vanhoihin haasteisiin.

Pelastavatko uusi todistusvalinnan pisteytys ja uusi kielten yhteinen valintakoe Suomen kielivarannon? Eivät ainakaan yksinään, vaikka yliopistot toivovatkin näiden uudistusten vaikuttavan osaltaan positiivisesti kehityksen suuntaan. Jos ja kun muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskeleminen vähenee jo peruskoulussa tai vieraiden kielten opetusta toisella asteella ei koeta motivoivaksi (Inha, ym. 2024), yliopistojen opiskelijavalinnoilla voidaan vaikuttaa kielten opiskelemisen vetovoimaan parhaimmillaankin vain vähän. Toisinaan myös sattumalla voi olla sormensa pelissä. Ehkäpä tulevaisuudessa luemme tutkimusta siitä, miten kielten opiskelumotivaatioon ja kielivalintoihin vaikuttivat vuoden 2025 Euroviisut, joiden ansiosta turuilla ja toreilla ja suomalaisten peruskoulujen pihoilla lauletaan parhaillaan vuorotellen ”ich komme” ja ”bara bada bastu”.

Tanja Juurus toimii projektipäällikkönä yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishankkeessa 2022–2025.

Lähteet:

Hakanen, M., Kalmbach, A., Kuuppelomäki, T., Lauronen, T., Suhonen, T. & Virkola, T. (2023). Todistusvalintahankkeen loppuraportti. VATT muistiot 70.

Inha, K., Veivo, O., Mäntylä, K. & Toomar, J. (2024). ”Muutakin pitäisi olla kun sitä samaa hiuksenharmaata”: Opiskelijoiden kokemuksia ja toiveita vieraiden kielten opetuksesta lukiossa. Teoksessa: M. Ruohotie-Lyhty, A. Huhta, J. Moate, K. Mård-Miettinen, H. Pirhonen & O.-P. Salo (toim.). Näkökulmia moninaisuuteen kielen oppimisessa ja opettamisessa. Perspectives on diversity in language learning and teaching. AFinLA-teema nro 18, 18–42.

Kielikoulutuspolitiikan verkosto (2022). Kannanotto korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämiseksi 14.11.2022.

Murto, V., Suhonen, T. & Jänkälä, J.-P. (2023). Yliopistojen valintakoevalinta. Katsaus kirjallisiin valintakokeisiin sisältöjen, rekisterien ja kyselyn näkökulmista. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus 2/2023.

Vipunen. Opetushallinnon tilastopalvelu. Katsottu 9.5.2025.

YTL. Tilastot. Katsottu 9.5.2025.