Opettajat tarvitsevat tietoa, taitoa ja tukea kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisissa kouluyhteisöissä toimimiseen
Julkaistu: 4. maaliskuuta 2026 | Kirjoittaneet: Heli Vigren ja Marjaana Ylönen
Johdanto
Opettajat ovat Suomessa korkeasti koulutettuja, ja yliopistokoulutus antaa heille monipuoliset valmiudet ammatissa toimimiseen, mutta huomioiko opettajankoulutus riittävästi muuttuneen yhteiskunnan ja sen tarpeet? Opettajan asiantuntija-ammatti vaatii jatkuvaa ammattitaidon päivittämistä. Opetussuunnitelmaan perustuva opetus pohjautuu tutkittuun tietoon, jota saadaan koko ajan lisää esimerkiksi oppimiseen liittyvistä haasteista. Myös kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää tutkimustietoa, esimerkiksi toisen kielen oppimisesta ja suomi toisena kielenä oppimäärän opettamisesta ja arvioinnista, on saatavilla entistä enemmän (esim. Kuukka, Rapatti & Reiman, 2025). Haasteena on, miten uusi tutkittu tieto saavuttaa opettajat ja miten tieto siirtyy arjen opetustyöhön.
Tällä hetkellä yliopistoissa suositaan tutkimusten julkaisua englanniksi, mikä saattaa vähentää artikkelien lukemista opettajien keskuudessa. Vaikka maksuttomat, kaikille avoimet julkaisut ovat lisääntyneet viime aikoina, on osa julkaisuista edelleen maksumuurin takana. Lisäksi opettajat ovat tottuneempia etsimään tietoa yleistajuisesti kirjoitetusta ammattikirjallisuudesta, joka mielellään liittyy suoraan arjen työhön.
Merkittävä kysymys onkin, miten tieteellinen tieto ja arki kohtaavat. Kunnat ja koulut Suomessa voivat olla hyvinkin erilaisia. Osassa kouluista on jo pitkään totuttu toimimaan kielellisesti ja kulttuurillisesti moninaisessa yhteisössä, kun taas osassa kouluista moninaisuus on vähäistä. Kouluissa, joissa on jo pitkään ollut paljon monikielisiä oppilaita, on kokemus tuonut mukanaan käytänteitä ja tapoja, joilla opetus voi tukea oppilaita kielellisesti ja kulttuurisesti. Kokemus sinällään voi lisätä opettajien tietoisuutta, mutta se ei yksistään riitä, vaan opettajat tarvitsevat lisäksi tutkittua tietoa. Prosessissa keskeistä on tiedon ja kokemuksen reflektointi (esim. Kirsch & Aleksić, 2018).
Opetussuunnitelma, rakenteet ja yhteistyö opettajien tukena
Opetussuunnitelma luo selkeät raamit perusopetuksen toimintakulttuurille, mutta kunnan ja koulujen rakenteet eivät välttämättä tue opetussuunnitelman toteuttamista. Tiedon lainsäädännöstä ja normatiivisista opetusta ohjaavista asiakirjoista sekä niihin liittyvistä opetuksenjärjestäjän käytänteistä tulisi olla riittävää ja helposti saatavilla. Esimerkiksi Alisaaren ym. (2025) tutkimuksen mukaan opettajilla ei ole riittävästi tietoa siitä, kuka päättää ja millä perustein oppilaan suomen kielen oppimäärästä. Opetuksenjärjestäjän oppimäärän valinnan toimintatapojen tulisi olla niin tarkkaan määriteltyjä, että opettaja noudattaessaan annettua toimintamallia toimii annettujen normien mukaisesti, jotta voidaan varmistaa tiedonkulku nivelvaiheissa ja eri toimijoiden välillä.
Koulutuksen järjestämisen rakenteiden tulisi ohjata ja tukea opettajan toimintaa kaikissa kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvien asioiden toteuttamisessa, johon opettaja tarvitsee tietoa ja koulutusta. Opetuksen järjestäjän hyvätkään käytänteet ja toimintatavat eivät siirry koulun arkeen, jollei niistä ole keskusteltu ja sovittu kouluyhteisössä. Tärkeää on myös huomioida, miten ja mistä tarvittava tieto on saatavilla. Keskustellaanko asioista yhdessä vai jääkö tiedonhaku opettajan oman kiinnostuksen ja aktiivisuuden varaan? Toisaalta voidaan katsoa, että opettajan työn luonne asiantuntija-ammattina edellyttää omaehtoista oman ammattitaidon kehittämistä ja osaamista. Ratkaisevaa on, onko tälle varattu riittävästi aikaa.
Koulun toimintakulttuuri ja johtaminen vaikuttavat siihen, miten pitkään ammatissa toimineiden opettajien kokemus ja vastavalmistuneiden viimeisin tutkimustieto parhaiten yhdistetään tukemaan työyhteisön kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullista toimintakulttuuria (Lahtero & Salonen, 2022). Lisäksi jos koulussa on kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen perehtyneitä opettajia, esimerkiksi suomi toisena kielenä tai kielellisesti tuetun opetuksen opettajia, olisi hyvä pohtia, miten heidän ammattiosaamistaan voidaan jakaa myös muulle henkilöstölle. Kiireisen arjen keskellä opettajilla on melko vähän tilaisuuksia käydä pedagogisia keskusteluja ja vaihtaa kokemuksen ja koulutuksen mukanaan tuomaa tietoa. Tällaiselle ammatillista kehittymistä edistävälle keskustelulle tulisi varata työaikaa ja siihen tulisi rohkaista. Yhteissuunnitteluajasta olisi hyvä selkeästi osoittaa aikaa esimerkiksi luokkataso- tai oppiainekohtaisissa tiimeissä käytäville keskusteluille.
Kouluyhteisössä tehtävällä yhteistyöllä voidaan tukea merkittävästi opettajien tietoja ja taitoja kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisissa kouluyhteisöissä toimimiseen. Erilaiset ammattilaiset koulussa mahdollistavat monipuolisen kaikkia oppilaita ja opettajia tukevan yhteistyön. Yhdistämällä opettajien eri mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet sekä jakamalla omaa osaamista lisätään kaikkien ammatillista osaamista, jota tukee yleistynyt opettajien tiimityöskentely ja yhteisopettajuus. Luokan- ja aineenopettajien lisäksi koulussa toimivien muiden opettajien, kuten erityisopettajien ja suomi toisena kielenä -opettajien, yhteistyöllä voidaan tehdä monia erilaisia oppimista tukevia joustavia opetusjärjestelyjä, joihin jokainen tuo omaa osaamistaan ja omia vahvuuksiaan. Yhteistyö mahdollistaa paremmin oppilaille sopivat erilaiset ryhmittelyt, työskentelytavat ja tarvittavan kohdennetun kielellisen tuen. Yhteistyön lisäksi myös oppimateriaalivalinnoilla voidaan tukea opettajien kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullista pedagogiikkaa.
Opetussuunnitelma kannustaa monikielisyyden tukemiseen sekä edellyttää opettajilta kielitietoista opetusta ja oppilaiden kulttuuri-identiteetin tukemista (OPH, 2014). Opetussuunnitelman ajatus ei ole kuitenkaan vielä siirtynyt kaikkien opettajien käytännön työhön (Heikkola ym., 2022; Repo, 2022). Ymmärrys monikielisyyden ja äidinkielen merkityksestä oppimiselle sekä identiteetille ei ole vielä selkeä. Kielitietoisuuskin on edelleen monelle opettajalle vierasta, vaikka he sitä tiedostamattaan toteuttaisivatkin. Myös oppimisen tuen uudistus tunnistaa opiskelukieleen liittyvät haasteet ja yhtenä ryhmässä annettavana tukitoimena voi olla opiskelukielen tukiopetus. Oppimiskielen tukiopetuksen näkökulmasta opettajan olisi hyvä ymmärtää, mitä ensikielisen tulisi tietää opetuskielestä kielen oppijan näkökulmasta. Aina ei kaikissa kouluissa ole S2-aineenopettajaa tai resurssia on hyvin vähän. Oppilaat ovat myös luokanopettajien sekä muiden oppiaineiden aineenopettajien tunneilla toisen kielen oppijoita. Opettajat tarvitsevat sekä herättelyä että lisää koulutusta kielen ja kulttuurin merkityksestä oppimiselle.
Koulujen erilaisuus saattaa myös vaikuttaa opettajan näkemykseen kulttuurisesta moninaisuudesta. Kymmenen vuotta voimassa olleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ovat hyvin edistykselliset ja ottavat huomioon kielellisen ja kulttuurisen moninaisuuden. Opetussuunnitelma edellyttää opettajia ohjaamaan oppilaita arvostamaan eri kieliä ja kulttuureja. Opettajat tarvitsevat tietoa siitä, mitä kulttuurilla tarkoitetaan, miten se näkyy arjessamme, valinnoissamme ja käytänteissämme ja miten oma kulttuurinen viitekehyksemme vaikuttaa kaikissa kohtaamisissamme ja vuorovaikutuksessa.
Koulussa, jossa on vain vähän muusta kuin valtakulttuurista olevia oppilaita, voi heidän erilaisuutensa nousta suhteettoman suureen rooliin, minkä takia oppilas nähdään yksiulotteisesti vain yhden identiteetin osa-alueen kautta. Toisaalta koulussa, jossa kulttuurinen moninaisuus on vallitseva, voi moninaisuuteen liittyviin tarpeisiin vastaaminen jäädä toteutumatta. Lisäksi voi unohtua, että koulussa enemmistönä oleva kulttuurinen ryhmä on yhteiskunnassa edelleen vähemmistö, jonka yhteiskunnassa toimimisen mahdollisuudet eivät ole tasaveroiset valtaväestön kanssa. Vähemmistöryhmien yhteiskunnallisen aseman edistämistä ei usein nähdä opettajan tehtävänä, vaikka opetussuunnitelmankin mukaan perusopetuksen yhteiskunnallinen tehtävä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta (OPH, 2014; Vigren ym., 2022). Tulisi pohtia, miten koulussa voidaan edistää integraatiota ja mitä tietoa opettajat tarvitsevat, jotta integraatiota ei ymmärretä assimilaationa.
Tietoa ja taitoa sekä opettajankoulutuksesta että täydennyskoulutuksena
Opettajien suhtautuminen moninaisuuteen on pääosin positiivista (Vigren ym., 2022), mutta onko opettajilla todellista kykyä hyväksyä erilaisuutta? Tässä opettajankoulutuksella on merkittävä rooli, ja olisikin tärkeää, että jo opiskeluvaiheessa tulevat opettajat pohtisivat erilaisuuteen liittyviä ennakkoasenteitaan ja -luulojaan sekä sitä, minkälaiset stereotypiat ohjaavat heidän ajatteluaan ja suhtautumistaan kulttuurisesti erilaisiin ihmisiin.
Sen lisäksi, että kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus tulisi huomioida jo opettajankoulutuksessa, tulee kiinnittää huomiota opettajien täydennyskoulutukseen. Ammatillisen kehittymisen tärkeä lähtökohta on asenne ja halu kehittyä ja omaksua uutta tietoa yhteiskunnan muuttuessa. Vaikka opettajat olisivat pitkään toimineet kulttuurisesti moninaisessa yhteisössä, eivät he välttämättä ole pysähtyneet pohtimaan, ovatko heidän pedagogiikkansa ja toimintatapansa kulttuurisesti vastuullisia. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että opettajalle voi syntyä valheellinen käsitys omasta kompetenssista, jonka kehittäminen vaatii kokemuksen lisäksi täydennyskoulutuksesta saatavaa tietoa ja reflektointia.
Täydennyskoulutusta suomen kielen opettamisesta toisena kielenä tarvitaan erityisesti luokanopettajille, joiden on mahdollisesti opetettava sekä suomi äidinkielenä että suomi toisena kielenä -oppimäärää saman aikaisesti äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla. Suomalaisessa koulussa opiskellaan yleensä kieliä vieraana kielenä, ja vaikka ruotsi on toinen kotimainen kieli, opiskellaan sitäkin vieraan kielen, eikä toisen kielen, oppimisen näkökulmasta. Opettajat itse ovat opiskelleet kieliä vieraana kielenä, jolloin heidän ei ole tarvinnut osata kieltä enempää kuin heille on vielä opetettu. Suomea toisena kielenä opiskelevat kohtaavat joka päivä tilanteita, joissa heiltä edellytetään laajempaa kielen hallintaa kuin heille on opetettu. Tähän näkökulmaan asettuminen on monille opettajille vierasta. Siksikin olisi hyvä, että jo opettajankoulutuksessa huomioitaisiin toisen kielen oppimiseen liittyvä pedagogiikka.
Tällä hetkellä täydennyskoulutus perustuu pitkälti opettajien omaan aktiivisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Opettajat valikoivat usein runsaasta koulutustarjonnasta itseään kiinnostavia koulutuksia. Opettajien täydennyskoulutukseen varatusta ajasta kilpailevat esimerkiksi monet ajankohtaiset koulutuksen järjestämiseen ja teknologian kehitykseen liittyvät asiat, kuten meneillään oleva oppimisen tuen uudistus ja tekoälyn vaikutukset koulutukseen.
Kun kouluttautuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja myös tapahtuu pitkälti vapaa-ajalla, osallistuuko koulutuksiin aina oikea kohderyhmä? OAJ:n (2023) kyselyn mukaan lähes 40 % opettajista ei ole osallistunut täydennyskoulutukseen työajalla viimeisen 12 kuukauden aikana. Jopa neljännes perusopetuksen opettajista ei osallistu täydennyskoulutukseen, mikäli siihen ei voi osallistua työajalla (OAJ, 2023). Jos koulutuksen järjestäjä haluaa painottaa johonkin tiettyyn osa-alueeseen kohdistuvaa koulutusta, tulee koulutuksen tapahtua työajalla ja mielellään myös omalla työpaikalla koko työyhteisön kattavana koulutuksena. Koulutuksessa opittu muuttuu käytännöksi paremmin, jos koulutukseen osallistuu useampi työyhteisön jäsen, jonka kanssa yhdessä pohtia ja toteuttaa koulutuksessa opittua.
Lopuksi
Edellä kirjoitetut asiat ovat niitä, joita me kirjoittajat kohtaamme ja pohdimme päivittäin kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisessa koulussamme. Olemme nähneet tiedon jakamisen lisänneen erityisesti huomion kiinnittämistä kieleen ja kielitietoisuuteen, mikä näkyy oppilaiden oppimisessa. Oppilaiden paremmat oppimistulokset heijastuvat motivaatioon ja sitä kautta kouluun kiinnittymiseen, ja ne ovat lisänneet oppilaiden kouluviihtyvyyttä. Keskustelemme työyhteisössä kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvistä asioista usein. Tämä näkyy mielestämme lisääntyneenä ymmärryksenä kulttuurisesta moninaisuudesta. Erilaisuuden ymmärtäminen saa oppilaat ja opettajat hyväksymään sekä itsensä että muut sellaisina kuin he ovat.
Koulussamme suomi toisena kielenä -opettajat ja luokanopettajat tekevät päivittäin tiivistä yhteistyötä, jossa yhdistyvät S2-opettajan suomen kielen oppimiseen liittyvä erityisosaaminen ja luokanopettajan oppilaan tuntemus. Oppilaiden oppimisvaikeuksien ja kielen oppimisen haasteiden erottaminen toisistaan on helpottunut erityisopettajan ja S2-opettajan yhteistyöllä. Turussa meillä on käytettävissä yhteistyöhön myös niin kutsutut oman kielen opettajat, jotka antavat tukea eri oppiaineissa oppilaan ensikielellä. Oman kielen opettajat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat opetusta ja oppimista yhteistyössä luokan- ja aineenopettajan kanssa. Käytämme joustavia ryhmittelyjä tukemaan muun muassa oppilaiden suomen kielen kehittymistä ja kielellisesti tuetun opetuksen opettajan resurssia käytämme tilanteen ja tarpeen mukaan erityisesti reaaliaineissa.
Yhteistyön ja joustavien opetusjärjestelyjen vaatimukset on otettu huomioon työjärjestysten laadinnassa. Olemme huomanneet, että yhteisopettajuudessa tapahtuva mallintaminen, esimerkiksi kielen huomioiminen opetustilanteessa on monipuolistanut opettajien työtapoja. Siitä huolimatta, että meillä tehdään yhteistyötä ja moni asia on mennyt eteenpäin, koemme tarvitsevamme edelleen enemmän aikaa sekä opettajien että muun henkilöstön kuten koulunkäynninohjaajien ja opiskeluhuollon kanssa tehtävälle yhteistyölle ja yhteiselle keskustelulle. Tarvitsemme myös parempaa tiedonkulkua koko organisaation tasolla, jotta opettajat saisivat tietoa, taitoa ja tukea toteuttaakseen kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullista pedagogiikkaa.
Heli Vigren on luokanopettaja, joka tällä hetkellä työskentelee S2-opetuksessa ja kietu-opettajana (kielellisesti tuettu opetus). Lisäksi hän tekee väitöskirjaa Turun yliopistossa aiheena opettajien kulttuurienvälinen osaaminen.
Marjaana Ylösellä on kokemusta S2-, valo- ja luokanopettajan työstä. Tällä hetkellä hän työskentelee perusopetuksen rehtorina.
Lähteet
Alisaari, J., Latomaa, S., Heikkola, L. M., Harju-Autti, R. & Bergroth, M. (2025). Koulutusta ohjaavien asiakirjojen ja arkitodellisuuden rajapinnoilla – suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään ohjaamisen käytänteet. Kasvatus & Aika, 19(2), 44–64. https://doi.org/10.33350/ka.148849
Heikkola, L. M., Alisaari, J., Vigren, H. & Commins, N. (2022). Requirements Meet Reality: Finnish Teachers’ Practices in Linguistically Diverse Classrooms. Journal of Language, Identity & Education, 23(4), 433–449. https://doi.org/10.1080/15348458.2021.1991801
Kirsch, C., & Aleksic, G. (2018). The effect of professional development on multilingual education in early childhood in Luxembourg. Review of European Studies, 10(4) (2018), 148–163.
Kuukka, K., Rapatti, K. & Reiman, N. (toim.) (2023). Kielitaidon kehittymistä edistämässä: S2-oppimäärää opiskelevan oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat, 2023: 2.
Lahtero, T. & Salonen, M. (2022) Pätevästä erinomaiseksi. Rehtori koulun toimintakulttuurin kehittäjänä. Professional Publishing Finland Oy
OAJ. (2023). OAJ:n jäsenkysely paljasti: Opettajien täydennyskoulutukselle valtava tarve. Tiedote 05.10.2023. Saatavilla: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2023/oajn-jasenkysely-paljasti-opettajien-taydennyskoulutukselle-valtava-tarve/
OPH = Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelmanperusteet.
Repo, E. (2022). Monikielisten oppilaiden kohtaamisessa tarvitaan valmiutta muutoksille. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 13(2). https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-maaliskuu-2022/monikielisten-oppilaiden-kohtaamisessa-tarvitaan-valmiutta-muutoksille
Vigren, H., Alisaari, J., Heikkola, L. M., Acquah, E. O. & Commins, N. L. (2022). Teaching immigrant students: Finnish teachers' understandings and attitudes. Teaching and Teacher Education, 114, 103689.