Monikielisyydestä yksikielisyyteen ja takaisin – Kielet Beninin koulutusjärjestelmässä

Benin, pinta-alaltaan pieni noin 15 miljoonan asukkaan maa Länsi-Afrikassa on Suomessa miltei täysin tuntematon. Siellä on kuitenkin jo 25 vuotta toiminut aktiivisesti Grand Popon kylässä sijaitseva Villa Karo, suomalais-länsiafrikkalainen kulttuurikeskus, jossa lukuisat taiteilijat ja tutkijat ovat tehneet töitä ja tutustuneet maahan lähemmin. Vietin keväällä 2026 kuusi viikkoa Villa Karossa, jossa keräsin kollegani TaT Päivi Ruutiaisen kanssa koulutukseen, kieliin ja koruihin liittyvää aineistoa. Beninissä puhutaan noin viittäkymmentä alkuperäiskieltä. Se oli Ranskan siirtomaa vuosina 1894–1960. Ranskasta tuli noina vuosina hallinnon, oikeuslaitoksen, median ja koulutuksen yksinomainen kieli. Tilanne on jatkunut edelleen miltei samanlaisena itsenäistymisestä lähtien. Vasta aivan viime aikoina alkuperäiskieliin on kiinnitetty alkuopetuksessa jonkin verran huomiota. Tässä artikkelissa tarkastelen ranskan kielen roolia Beninin perusopetuksessa, Beninin irtaantumispyrkimyksiä Ranskan kielellisestä kolonisaatiosta ja yksilön suhtautumista ranskan kieleen ja maan kielelliseen moninaisuuteen. Näyttää siltä, että Länsi-Afrikassa on tultu tietoisiksi alkuperäiskielten merkityksestä koulutuksen ja kansallisen identiteetin kehittämisessä.

Julkaistu: 16. syyskuuta 2026 | Kirjoittanut: Heidi Vaarala

Kouluun!

Lapset puhuvat jotakin tai joitakin monista alkuperäiskielistä kotonaan koulun alkuun asti. Koulunkäynnin kieli on kuitenkin ainoastaan ranska. Peruskoulua käy noin 97 prosenttia kouluikäisestä väestöstä ja se on enemmän kuin naapurimaissa Togossa ja Burkina Fasossa. Odotettu koulunkäyntiaika on nykyään yhdeksän vuotta. (globalis.fi.) Kylissä voi kuitenkin nähdä lapsia, jotka tekevät jotakin työtä koulupäivän aikana, esimerkiksi keräävät tiiliksi kelpaavia kiviä teiden varsilta likaisissa vaatteissa ja avojaloin. 

Vierailimme Grand Popon julkisessa koulussa, seurasimme opetusta ja keskustelimme rehtorin kanssa. Siirtomaavallan aikaisissa koulurakennuksissa käydään koulua varsin isoissa luokkahuoneissa ja oppilailla on pulpetit. He saavat myös halutessaan aamiaista koulun pihalla. Vähän ennen yhtätoista koulun pihalle ilmaantuu muutamia naisia, jotka kantavat päänsä päällä termosastioissa lounasta lapsille: kalaa, soijaa, kastiketta ja juotavaa. Ruoka näytti maittavan hyvin. Kouluun suunniteltu oma keittiö oli ollut rakenteilla jo pitkään, silti rehtori esitteli rakennusta meille ylpeänä. Keittiöstä oli valmiina seinät ja katto sekä kaksi uunin aihiota. 

Koulupäivä on kaksiosainen: koulua on noin klo 8–12 ja jälleen klo 16–19. Lapset kävelevät kouluun iloisissa ryhmissä tai heidät tuodaan mopon kyydissä. Mopon kyytiin mahtuu neljäkin lasta vanhempien lisäksi. Kuuma sää estää koulunkäynnin keskipäivällä, etenkin, kun koulussa ei ole sähköjä, siis ei minkäänlaista ilmastointiakaan. 

 

Koululaisia kävelee kohti koulurakennuksia hiekkapihalla Beninissä, Länsi-Afrikassa. Koululaisilla on reput selässään.

Kuva 1. Lapset kiiruhtavat kouluun jo ennen kahdeksaa koulupuvuissaan. Kuva: Heidi Vaarala.

 

Koululaiset tulevat lounaalle. Naishenkilö tarjoilee lounasta termosastioissa. Edessä hymyilevä poika, jolla käsissään jamssilla täytetty lautanen.

Kuva 2. Lounas maistuu koulun pihalla. Kuva: Heidi Vaarala.

 

Koska ranska on Beninissä maan virallinen kieli ja kaiken tasoisen koulutuksen kieli, sen hallintaa edellytetään, kun hakeudutaan vaativampiin työtehtäviin, esimerkiksi hallinnon tai oikeuslaitoksen palvelukseen. Englannin opettamisesta vieraana kielenä on kuitenkin viime vuosina tullut suosittua esikoulusta eteenpäin. Yläkoulussa sekä yksityisissä että julkisissa kouluissa opetetaan englantia koulun päättymiseen asti. Seitsemännellä luokalla oppilaat voivat valita lisäksi toisen vieraan kielen, espanjan tai saksan. (Baloubi, 2024, 310.) Muuten kaikkien oppiaineiden sisältöjä ja tiedonalakohtaisia tekstitaitoja opiskellaan ranskaksi samalla kun ranskan taito kehittyy.  

Beninin koulutusjärjestelmä on noudattanut ranskalaista mallia siirtomaa-ajoista lähtien. Esikoulun jälkeen alakoulua käydään ikävuosina 6–11 ja yläkoulua ikävuosina 12–15, jonka jälkeen seuraa “lukio”, jossa on ammatillinen ja teoreettinen puoli (Aroalho 2020, 101; britannica.com). Perusaste päättyy Certificat d´Études Primaires -tutkintoon ja yläkoulu Brevet d'Études du Premier Cycle -tutkintoon, jotka ovat ranskalaisen koulutusjärjestelmän mukaisia päättötutkintoja. Tärkeät tutkinnot ovat käytössä useissa ranskankielisissä maissa. Myös ylioppilastutkintoa vastaava ranskankielinen tutkinto on mahdollista suorittaa. (france-education-international.fr/.)

Vaikka 97 % lapsista aloittaa perusopetuksen, koulupudokkuus on suurta köyhyyden, teiniraskauksien, lapsityövoiman käytön, pitkien välimatkojen, infrastruktuurin ja saniteettitilojen puutteiden takia. Tätä ei tule ajatelleeksi, kun seuraa Grand Popossa kouluun kiirehtiviä, iloisia lapsia. Kun eräänä arkiaamuna vierailimme lähikylässä, Hévéssä, meille tarjoiltiin kookospähkinän mehua ja sisusta. Miesten halkomat pähkinänkuoret tuli keräämään noin 11-vuotias tyttö. Hän keräsi kuoret isoon vatiin, nosti sen päänsä päälle ja kantoi kotiinsa. Hän ei siis käynyt koulua. Perusasteen suorittaa loppuun vain noin 65 % lapsista (theglobaleconomy.com/Benin/), joka kolmannella lapsella se siis jää kesken.  

Beninissä, kuten muuallakin Länsi-Afrikassa on pyrkimystä irtautua ranskalaisen koulutusmallin kopioinnista. Kouluissa on otettu alkuopetuksessa käyttöön osaamisperustainen opetussuunnitelma (Approche Par Compétences, APC), jonka tarkoituksena on lisätä kansallisten kielten osuutta opetuksessa tuomalla niitä ranskan kielen rinnalle. Tavoitteena ei ole korvata ranskaa kansallisilla kielillä, vaan kehittää malleja, joissa kansallista kieltä voidaan käyttää opetuksessa ja joissa ranskan kieleen siirrytään asteittain. Kokeiluun on valittu kuusi kieltä, fon, yoruba, dendi, baatonum, tamari ja adja, joille on kehitetty opetusmateriaaleja ja pilottiohjelmat esikouluun ja ensimmäiselle luokalle. (vrt. Kélani, Gado & Oké, 2020.)

Beniniläisten nuorten lukutaitoaste oli vuonna 2022 noin 72 % ja aikuisten samana vuonna 52 % (globalis.fi). Molemmat luvut ovat jatkuvasti kohentuneet, mutta silti etenkin naisten (41,5 %, World Bank Group) ja vanhempien ihmisten lukutaito on heikko. Yleensä beniniläiset puhuvat useita kieliä. Esimerkiksi englannin ja eri paikalliskielten taito ei kuitenkaan kerro henkilön lukutaidosta mitään, koska kielitaito on voitu hankkia asumalla toisen kielen puhujien yhteisöissä tai naapurimaassa oppimassa ammattia tai sukulaisten luona.  

Moniselitteinen äidinkieli – onko äidinkieliä vain yksi?

Benin sijaitsee Saharan eteläpuolella ja siellä monikielisyys on hyvin yleistä. Niin myös Beninissä, jonka pohjoisosissa on omat paikalliskielensä ja etelässä, niin kuin Grand Popon alueella, taas omansa. Grand Popossa yleisimmät kielet ovat mina, xwla, yoruba ja fon (ks. taulukko 1, artikkelin lopussa). Xwlaa [ääntöasu: hhwla] puhutaan erityisesti rannikkoalueella, kuten Grand Popossa. Se on läheistä sukua minan ja fon kielille. Sitä puhuvat pääasiassa Xwla-kansaan kuuluvat ihmiset ja sitä käytetään arjessa paikallisyhteisöissä. Mina puolestaan toimii laajemmin yhteisenä kielenä alueella, erityisesti kaupankäynnin kielenä. 

Teimme Grand Popossa useita haastatteluja, joista kahdessa kysyimme muun muassa kieleen liittyviä asioita. Ensimmäinen haastateltu oli Pohjois-Beninistä kotoisin oleva 32-vuotias vodou-pappi (”voodoo-pappi”) ja toinen paikallisen koulun noin 40-vuotias espanjanopettaja. Vodou-papin haastattelu tehtiin ranskaksi ja vastaukset käännettiin englanniksi. Haastattelu litteroitiin ensin englannista suomeen ja sitten litteraatti tarkastettiin suoraan ranskasta. Espanjanopettajan haastattelu tulkattiin ranskasta suomeen ja suomesta ranskaan, litteraatti on suomeksi.

Vodou-pappia kysymys äidinkielestä ihmetytti; mitä varten tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, haastattelun pääaiheeksihan oli sovittu vodou. Hän kuitenkin luetteli osaamansa kielet, joita ovat mahi, dendi, nago/nagot, fon ja ranska, ja joiden lisäksi hän ymmärtää Beninin kaakkoisosan kieltä.  Ranskan kielestä hän sanoi nauruun remahtaen, että se on hänen rakastajattarensa. Hänen oli haastavaa nähdä yhteys kielten ja vodoun traditioista kertomisen välillä, vaikka kielellä on keskeinen rooli esimerkiksi vodou-ennustuksissa. Lisäksi hän luetteli kepeän itsestään selvästi osaamansa kuusi kieltä, joita hän voi käyttää ennustuksissa. Niissä pappi valitsee kielen sen mukaan, mitä ennustusta haluava henkilö osaa.

Espanjanopettajan koulupolku oli noudattanut tavanomaista paikalliskielten puhujan polkua:

H: Mikä kieli on äidinkielesi?

E: Tosi vaikea vastata kysymykseen, koska monikielisyys on niin vahva täällä, että pystyn puhumaan sekä minaa tai xwlaa tai niitä sekoitetaan riippuen tilanteesta.

Opettaja hämmentyi kysymyksestä, joka sisälsi oletuksen yhdestä äidinkielestä. Yleensäkin, kun kysyimme mitä kieltä haastateltava tai keskustelukumppani puhuu, saimme vastaukseksi useampia kieliä. Yksikielisyys oli tosiaankin poikkeus. Ihmiset eivät ajattele monikielisyyttä minään erityisenä tai vaikeana asiana toisin kuin Suomessa, jossa yksilön monikielisyys on ihmettelyn aihe. Beninissä monikielisyys on osa luonnollista toimijuutta, jossa eri kielillä on oma funktionsa. Kysymyksessä, joka perustuu yksikielisyyden oletukselle, kaikuu eurooppalainen kaipuu kansallisvaltioiden kuvitteelliseen yksikielisyyteen, “one nation - one language”. Beninissä monikielisyys on niin yleistä, että on syytä ajatella monikielisyyttä lähtökohtaisesti dynaamisena ja ei-säännösteltynä äidinkielenä (Lüpke 2025, 90–91). On siis turhaa tiedustella puhujan yhtä äidinkieltä, vaan ainakin Afrikassa on lähtökohtaisesti kysyttävä, mitä kieliä hän käyttää.  

Omat kielet

Paikallisessa koulussa ei opeteta lasten kodeissa puhuttuja kieliä lainkaan, vaan ranska on yksinomainen koulun opetuskieli ja samalla myös kohdekieli. Omien äidinkielten opettamiselle ei ole varattu edes yhtä tuntia viikossa. Alakoulun rehtorin mukaan ymmärtämisongelmissa auttaa se, että monet koulun opettajista puhuvat ranskan lisäksi ainakin kahta paikallista kieltä. Kysyimme myös paikalliselta opettajalta omien kielten roolista koulussa. 

H: Mitä mieltä opettajana olet siitä, että koulussa pitäisi voida opettaa lasten omia kieliä ja opetetaanko niitä?

E: Olen sitä mieltä, että se on virhe, että tavallaan jatketaan vielä edelleen sitä kolonisaation kieltä eli ranskalla kaiken opettamista. En pysty identifioitumaan ranskan kieleen. Beninin viranomaiset ja eri tahot ovat määränneet, että jatketaan ranskan kielellä. He sanovat usein täällä, että ei ole vaihtoehtoa elämässä.

 

Ensimmäisen luokan oppilas on harjoitellut vihkoonsa sahalaitaista viivaa ja kirjoittanut sen alle kapiteelikirjaimilla bonsoir. Opettaja merkinnyt punakynällä viivan kummankin viereen.

Kuva 3. Koulua käydään ranskaksi ensimmäiseltä luokalta alkaen. Kuva: Heidi Vaarala.

 

Ensimmäisen luokan oppilas kirjoittaa vihkoonsa pulpetin ääressä. Vihkossa näkyy opettajan kirjoittamat päivämäärät ja jonkinlainen tehtävä.

Kuva 4. Ekaluokkalainen opettelee kirjoittamaan. Kuva: Heidi Vaarala.

 

Ranska on virallinen kieli ja siten myös koulutuksen kieli, mutta opettaja nosti esiin fonin kielen ja ehdotti sitä ainakin yhdeksi koulutuksen kieleksi: 

E: Fonin kielellä pärjää kaikkialla Beninissä, jos pitäisi valita joku kieli koulutuksen kieleksi niin se olisi fon, puhun myös fonia. Puhun fonia, minaa, xwlaa, ranskaa, espanjaa. 

H: Mikä estää sen, ettei esimerkiksi koulun kieleksi ei voi valita fonia?

E: Politiikka. Kaikki johtuu politiikasta ja rahoituksesta, koska heidän nää johtajat. On tämä yhteys Ranskaan ja koko se koulutussysteemi on Ranskan mallin mukainen ja koko rahoitus tulee Unescolta. Unesco rahoittaa suurimman osan aiemmin aikoinaan Ranskan kolonalisoimasta koulutuksesta. Ja tässä on joku kytkös Ranskaan. 

Fonin kieltä Beninissä puhuu yli 2 miljoonaa ihmistä ja sille on standardoitu ortografia. Opettajan mukaan politiikka säätää kuitenkin koulun opetuskielen valintaa, ja siihen yksittäinen opettaja ruohonjuuritasolla ei voi millään tavalla vaikuttaa. Unesco rahoittaa projekteja ja ohjelmia, joiden tavoitteena on kehittää koulutusjärjestelmää. Rahat tulevat EU:sta ja Kiinasta. Päävastuu koulutuksen rahoituksesta on kuitenkin Beninin valtiolla. (core.unesco.org.) Vaikka projekteja on sekä kansallisia että laajemmin Länsi-Afrikan valtioita käsittäviä, ja suurin osa tuesta menee koulutuksen kehittämiseen, esimerkiksi opettajien täydennyskoulutukseen, omien kielten opetukseen sellaisenaan tai ranskan rinnalla on vielä matkaa. 

Ranskan säilyttäminen kansalliskielenä ja koulutuksen kielenä

Jos Beninistä haluaa lähteä ja opiskella Ranskassa tai muissa ranskankielisissä maissa, kielen osaaminen on ilman muuta suuri etu. Villa Karon paikalliset nuoret harjoittelijat halusivat jatkaa matkailualan opintojaan Ranskassa, ja tällöin ranskan kieltä luonnollisesti tarvitaan. Beninissä ranska on vahvasti avain työmarkkinoille.

Syitä jättää omat äidinkielet vähälle huomiolle koulutuksessa on monia: voidaan valittaa kustannuksia, joita syntyy, jos siirrytään äidinkielisiin oppimateriaaleihin. Voidaan vedota globalisaatioon ja siihen, että ranska mahdollistaa viestimisen kansallisten rajojen yli. Voidaan nostaa esiin se, että omia äidinkieliä on paljon – mikä paikalliskieli nyt sitten nostettaisiin muita tärkeämmäksi. Voidaan myös puhua sopivan opetusteknologian puutteesta “pienissä” kielissä. (vrt. Baloubi 2024, 304.)

Noin kolmasosa nykybeniniläisistä osaa puhua ranskaa koulussa opittuna kielenä (Baloubi 2024, 313; francophonie.org/). Beninissä hallinnon kieli on ainoastaan ranska, esimerkiksi paikallisista korkeakouluista on miltei mahdotonta löytää mitään tietoa englanniksi, sivut ovat puhtaasti ja ainoastaan ranskankieliset. Tämä kiinnittää huomiota myös, kun seikkailee muilla nettisivuilla, esimerkiksi museoiden tai historiallisten muistomerkkien sivuilla. Näitä on tietysti mahdollista kääntää käännösohjelmilla muille kielille. Oikeuslaitoksen kieli on ranska (Baloubi 2024, 310–311), ja sen huomaa silloin, kun tutkii ranskankielisen Afrikan maiden perustuslakeja, joista ei yleensä ole edes tiivistelmiä millään muulla kielellä. Pitkät lakitekstit ovat pdf-muodossa, jolloin niiden kääntäminen on haasteellista. Median kieli on ranska, mutta vaikka kansalliset sanomalehdet La Nation ja Matin Libre toimitetaan ranskaksi, ne pystyy Googlen käännösohjelmalla kääntämään hetkessä esimerkiksi yorubaksi, eweksi tai vaikka suomeksi (lanation.bj; matinlibre.com). Jotkut radiokanavat informoivat, viihdyttävät ja kouluttavat paikallisia ihmisiä heidän omilla kielillään, puhutuilla, ei kirjoitetuilla kielillä. Kaupankäynnin kieli on yleensä paikallinen kieli; Grand Popon myyntikojuissa, torilla ja ainoassa kaupassa se on mina. 

Kielellä on tärkeä tehtävä hallinnossa, oikeuslaitoksessa ja koulutuksessa. Se on tärkeä myös harjoitettaessa uskontoa ja kulttuuria. Vodou on syntynyt Beninissä, ja sillä tarkoitetaan perinteistä uskontoa ja kulttuuria, jota harjoitetaan edelleen aktiivisesti muiden uskontojen rinnalla. Uskonnon kielet ovat yleensä kansallisia kieliä. Vodouta harjoitettaessa on tärkeää kutsua esivanhempia ja paikallisia jumalia rituaaleissa näiden kielillä. Grand Popon katolisessa kirkossa alkaa sunnuntaisin kahdeksalta minankielinen messu ja kymmeneltä ranskankielinen messu. Havaintomme kuuden viikon aikana oli se, etteivät paikalliset ihmiset yleensä koskaan puhuneet keskenään ranskaa, vaan nimenomaan omia kieliään. Luonnollisesti myös kodeissa käytetään omia kieliä. Matkailijoita kyllä palveltiin ranskaksi. 

Onko virallisen kielen vaihtaminen mahdollista?

Ruanda (Itä-Afrikassa) ja Mali (Länsi-Afrikassa) ovat Ranskan entisiä siirtomaavaltioita, jotka ovat itsenäistyneet 1962 ja 1960. Ruandassa kieli vaihdettiin ranskasta englantiin, kun maa liittyi Kansainyhteisöön (2008–2009). Muutoksella tähdättiin kansainvälisten suhteiden ja talouskasvun edistämiseen. Englannin rooli on kasvanut erityisesti koulutuksessa, vaikka maassa onkin useita virallisia kieliä, esimerkiksi kansallinen kieli kinjaruanda ja edelleen ranska. (Gahutu, 2024.)  

Malissa kielen vaihtaminen merkitsisi siirtymää ranskan kielen hallitsevasta asemasta bamanankan kieleen työkielenä. Bamananka (14 miljoonaa puhujaa) on tunnustettu yhdeksi virallisista kielistä Malin 2023 perustuslaissa. Siirtymä ei ole helppo, ja sen keskeisiä haasteita ovat kielen standardointi, koulutusjärjestelmän uudistaminen ja resurssien kehittäminen. Aiheesta tehdyn tutkimuksen (Koita, 2025) mukaan valtaosa tutkimuksessa haastatelluista (sidosryhmiä, opettajia, virkamiehiä, kaupunkilaisia) katsoo kuitenkin, että bamanankan kielen käyttöönotto edistäisi viestintää ja kansallista identiteettiä. Ruandan ja Malin kielipolitiikat ovat linjassa laajemminkin sellaisten tavoitteiden kanssa, jotka ajavat alkuperäiskielten roolin vahvistamista, kolonisaation purkua ja paikallisen väestön voimaantumista Afrikassa. 

Beninin perustuslaki mahdollistaa koulukielten variaation

Vaikka Beninissä onkin kiinnitetty huomiota kansalliskielten opettamiseen ainakin esiopetuksessa ja alakoulun ensimmäisellä luokalla, paljon on vielä tehtävää. Osaamisperustaisen opetussuunnitelman jalkauttaminen on kesken. Suunnitelmassa tunnustetaan, että ranska yksinomaisena koulutuksen kielenä ei riitä, vaan monikielinen ja kielitietoinen pedagogiikka ja materiaalit hyödyttävät niin ranskan kuin tietoaineidenkin oppimista. 

Beninin viimeisimmässä hyväksytyssä perustuslaissa (vuodelta 2019, gyrilla.org) todetaan: Kaikkien Beninin kansakunnan muodostavien yhteisöjen tulee saada nauttia vapaudesta käyttää puhuttuja ja kirjoitettuja kieliään sekä kehittää omaa kulttuuriaan samalla kun ne kunnioittavat muiden kulttuureja (Artiklasta 11). Koulutuksesta perustuslaissa todetaan: Valtion ja virkahenkilöiden on taattava lasten koulutus ja luotava olosuhteet, jotka mahdollistavat tämän (Artikla 12). Sekä, että: Valtion tulee huolehtia nuorison koulutuksesta julkisissa kouluissa. Perusopetuksen tulee olla pakollista. Valtion tulee asteittain taata maksuton julkinen koulutus (Artikla 13). Beniniläisillä pitäisi perustuslain pohjalta olla oikeus käydä koulua koko koulupolun verran ja heillä pitäisi olla oikeus käyttää maan alkuperäiskieliä myös koulutuksen piirissä.

Tosiasia on se, että Benin on maailman 20–30 köyhimmän maan joukossa ja se sijoittuu inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI = Human Development Index) sijalle 172, kun maita on indeksoitu 192. Suomi on sijalla 12. Resurssien puute vaikuttaa luonnollisesti koulutuksen uudistuspyrkimyksiin. Kielipolitiikassa ja -suunnittelussa on harvoin kyse vain kielestä/kielistä, vaan niihin vaikuttavat poliittiset, sosiaaliset ja eettiset ulottuvuudet. Afrikan väestö kasvaa nopeasti, ja senkin takia Ranska halunnee ylläpitää kielensä statusta entisissä siirtomaissaan: vahvistuuhan ranskan kielen rooli maailmassa myös näin. Nykyään kun Beninissä 97 % lapsista käy koulua ranskaksi, väistämättä ranskan kielen taito yleistyy etenkin, kun omien kielten oppimista ei tueta kouluissa riittävästi. Tilanne saattaa johtaa siihen, ettei kansalliskielten opetusta ja kirjakieltä kehitetä täysimääräisesti ja kansalliskielten rooli heikkenee. Alun perin erittäin monikielisestä maasta on saatu tehtyä koulutuksen, hallinnon ja median piirissä käytännössä yksikielinen, ranskankielinen. Nyt kuitenkin alkuperäiskielten roolia niin koulutuksessa kuin mediassakin pyritään elvyttämään ja vahvistamaan eli ollaan taas menossa kohti aitoa monikielisyyttä. Benin, or There and Back Again.  

 

- Xwla Mina (Gen) Fon Yoruba
Puhujia kaikkiaan 160 000 500 000-800 000 noin 3 milj.  48 milj. 
Puhujia Beninissä 140 000 noin 200 000 noin 2 milj.  1,8 milj.
Suullinen – kirjoitettu muoto Suullinen käyttö,
ei kirjoitusjärjestelmää
Rajallinen standardointi, pääosin suullinen Standardoitu latinalainen ortografia

Vahvasti standardoitu latinalainen ortografia

Miten käytössä? (kirjallisuus, kielioppi, sanakirjat, oppikirjat, radio, TV jne.) Suullinen kirjallisuus

Suullinen kirjallisuus, alkeisopetuksessa joitakin materiaaleja,
radio, sanakirja, kielioppi, tekstejä, Raamattu

Suullinen kirjallisuus, alkeisopetuksen materiaaleja; media: radio, TV, sanomalehdet; sanakirjoja, tekstejä, Raamattu Suullinen kirjallisuus, kirjallisuutta;
media: radio, TV, sanomalehdet; sanakirjat, tekstit, (opetuksen kieli osassa Nigeriaa), Raamattu
Levinneisyys Beninissä Länsirannikko (Mono-joen alueella, Grand Popon seudulla) Kaakkois-Benin, myös rannikolla Grand Popon seudulla Etelä- ja keski-Benin Itä- ja kaakkois-Benin (myös Nigerian pääkieliä)
Kieliperhe Gbe Gbe Gbe Yoruboid
Asema Paikallinen vähemmistökieli Alueellinen lingua franca rannikkoalueella Yksi tärkeimmistä kansallisista kielistä Beninissä Kansallinen kieli

Taulukko 1. Artikkelissa mainitut eteläbeniniläiset kielet pähkinänkuoressa (määrät ovat arvioita ja voivat vaihdella suurestikin eri lähteissä). Taulukon pääasiallinen lähde: Ethnologue (https://www.ethnologue.com/ (ilmaisversio).

 

FT Heidi Vaarala on Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen yliopistotutkija, emerita (JY). Hän on ollut keväällä 2026 suomalais-länsiafrikkalaisessa kulttuurikeskuksessa, Villa Karossa, Beninissä kuusi viikkoa. Halutessasi voit tutustua Villa Karon Instagram-tiliin.

 

Lähteet

Kirjallisuus

Aroalho S. (2020). Kulttuuri ja luova talous yhteiskunnan rakentajina Afrikassa — Kohti Afrikan unionin ja Euroopan unionin ihmislähtöisen kumppanuuden vahvistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto, 2020. Helsinki.  https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/9e606d9e-f100-4a10-8eff-7087bb361c52/content

Baloubi, D. (2024). Language Policy in Benin and Rights to Education in Local Mother Tongues. Teoksessa Lisanza, E. M., & Muaka, L. The Palgrave handbook of language policies in Africa. Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-031-57308-8

Gahutu, P. (2024). Rwanda’s Language Policy from the Past to the Present Day. In: Lisanza, E.M., Muaka, L. (eds) The Palgrave Handbook of Language Policies in Africa. Palgrave Macmillan, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-57308-8_7

Kélani, R. R., Gado, I., & Oké, E. (2020). Perceptions et attitudes des enseignants vis-à-vis de l’introduction des langues nationales dans l’enseignement primaire au Bénin. Teachers’ perceptions and attitudes vis-à-vis national languages introduction in primary school teaching in Benin. Revue RAFEC, 6.  

Koita, M. K. K. (2025).  Officilization of Bamanankan As The Language of Work In Mali: Challenges And Perspectives. Revue de Didactique, Linguistique et Traduction, Volume 3, Numéro 2, 132-146. https://asjp.cerist.dz/en/article/287235

Lüpke, F. (2025). (M)other tongue: How Global South multilingual practices allow uncovering multilingualisms beneath the invented monolingual European Self. In The construction of multilinguals as Others (pp. 81–102). Language Science Press. https://doi.org/10.5281/zenodo.17132447 

 

Verkkolähteet [kaikki nettilähteet tarkistettu 11.5.2026]

britannica.com. Britannica academic. https://academic.eb.com/levels/collegiate/article/Benin/110773

core.unesco.orghttps://core.unesco.org/en/country/BEN/beneficiary

france-education-international.frhttps://www.france-education-international.fr/ 

francophonie.orghttps://www.francophonie.org/

globalis.fi https://globalis.fi/maat/benin (viimeksi päivitetty 14.5.2025)

cyrilla.org. Beninin perustuslaki:https://cyrilla.org/es/entity/g4sn02ykbj6/toc?page=3 CONSTITUTION OF THE REPUBLIC OF BENIN Adopted at the referendum of 2 December 1990. 

La Nation (https://lanation.bj)

Matin libre (https://matinlibre.com

theglobaleconomy.com/Benin/.  https://www.theglobaleconomy.com/Benin/

World Bank Group. Gender data portal. https://genderdata.worldbank.org/en/economies/benin