Monikielisyys äidinkielenä ja muita mahdollisuuksia

Julkaistu: 16. syyskuuta 2026 | Kirjoittaneet: Mari Honko ja Essi Laitinen

Monikielisyysmatkamme ei edellytä matkalipun ostamista. Suureksi hyödyksi sen sijaan on halu tarkastella kohteita uteliaana ja kysyä paljon kysymyksiä. Entäpä jos tilastointiperiaatteet eivät rajoittaisikaan ajatteluamme? Miltä kuulostaisi monikielisyys äidinkielenä? Tämän kysymyksen äärelle meidät johdattaa Heidi Vaarala, joka kertoo matkakertomuksenomaisessa artikkelissaan viimekeväisestä reissustaan Länsi-Afrikan Beniniin. Kuusi viikkoa kestäneen matkansa aikana Vaarala tutustui paikalliseen julkiseen kouluun ja keräsi tutkimusaineistoa. Vaarala avaa artikkelissaan Beninin kielikoulutuspolitiikan kehityskaaria ja kuvailee, miten monikielisyys näkyy beniniläisten arjessa.

Katalin Dabóczyn artikkelissa matkaa monikielisyyteen käydään pääkaupunkiseudulla asuvien monikielisten lapsiperheiden kielivalintojen kautta. Haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessaan Dabóczy tarkastelee huoltajien suunnitelmallisten kielistrategioiden sekä arjen kielenkäytön kuvailusta piirtyvän käytännön tason suhdetta. Tarkastelutapa näyttää, että käytännön kieliratkaisut ovat usein joustavia suhteessa ideologiseen tasoon. Artikkeli kutsuu matkaajaa pohtimaan myös monikielisyyden kerroksellisuutta sukupolvien ketjussa ja perheen aikuisten toisinaan kovin vaikeita valintoja kodin kielistrategioiden äärellä. Valinnat ovat vanhempien mutta eivät kuitenkaan vain vanhempien, kun perheissä eletään sekä monimuotoisen monikielisyyden ylläpitämistä tukevien että sitä horjuttavien tekijöiden kudelmassa.

Toisaalta perheidenkään valinnat eivät ole pelkästään vanhempien varassa, mistä kertoo esimerkiksi Minna Intke-Hernandezin (2026) muualla julkaistu tuore tutkimus isoäitien merkityksestä lasten monikielisyyteen kasvamisessa. Vaikka perheiden tuen merkitys lasten monikielisyydelle on kiistaton, se ei yksin korvaa yhteisöjen ja yhteiskunnan tukea. Tästä matkaajaa muistuttavat lukuisat ajankohtaiset keskustelut myös muissa medioissa, joissa on muun muassa sekä esitelty oman äidinkielen opetuksen järjestämisen hyviä käytänteitä että kerrottu opetuksen alasajosta ja monikielisyyskasvatukseen kohdistuvasta kärkevästä kritiikistä.

Peter Launonen tarkastelee artikkelissaan laajamittaiseen kaksikieliseen opetukseen osallistuneiden koululaisten ensikielen taitoa. Tämä Suomessa toteutettu väitöstutkimus nostaa esille sen, kuinka sisältöjen ja kielen opetusta yhdistävien opetusmuotojen onnistuneisuutta ei voida luotettavasti arvioida tarkastelemalla pelkästään kohdekielen käyttöä tai ilman, että huomioidaan yhteiskunnallinen konteksti. Artikkelissa esitetään suositus, jonka avulla matkaaja saa tukea pohtia CLIL-opetusta toiminnallisen monikielisyyden kannalta. Pitäisikö muiden kuin kohdekielen käyttö sallia vai kieltää?

Sannina Sjöberg, Siv Björklund, Sanna Pakarinen ja Camilla Rosvall puolestaan käsittelevät artikkelissaan kielikylpyopettajien ja kielikylpy-yksiköiden johtajien näkemyksiä oppimisen tuesta kielikylvyssä. Eroaako tuen tarve yleisopetuksen ja kielikylpyopetuksen oppilaiden välillä? Minkälaisia haasteita opettajat kokevat tuen järjestämisessä?

Perheet, koulut ja yksittäiset opettajat ovat kielipoliittisia toimijoita, jotka tekevät päivittäisissä toimissaan ja koululaisten elämän kynnyskohdissa vaikuttavia kielipoliittisia päätöksiä. Osa valinnanmahdollisuuksista on kuitenkin näennäisiä, jos ympäristö ei tue niitä. Esimerkiksi kouluissa vieraan kielen opintoja voi valita vain, jos niitä on tarjolla. Teija Kangasvieri tekee artikkelissaan kattavan katsauksen perusopetuksen kieliohjelman historiaan ja antaa kieliohjelmaa koskevan kehittämisehdotuksen. Olisiko kuntien A2- tai B2-kielen järjestämisvelvollisuus ratkaisu kieltenopiskelun laskusuhdanteen kääntämiseen ja monipuolisen kieliosaamisen turvaamiseen?

Reppureissaajien hyvin tuntema viisaus on, että lähiympäristöä kauemmas kurottaessa perspektiivi laajenee ja tutut ilmiöt saavat peilauspintaa. Saattaapa samalla löytyä myös kokonaan uusia näkökulmia, ymmärrystä erilaisuudelle, kenties tilaa luovuudelle.

Veikka Annilan, Kati Kajanderin ja Merja Kauppisen artikkelissa matkataan Suomen rajojen ulkopuolella toimivien Suomi-koulujen toimintaan opettajahaastatteluiden avulla. Annilan pro gradu -tutkielmaan pohjautuva artikkeli erittelee opettajien näkemyksiä Suomi-koulujen kielikasvatusta ja monikielisyyttä korostavista opetussuunnitelmasuosituksista sekä kokemuksia suositusten sisältöjen viemisestä käytännön työhön. Havaintojen mukaan tämä ei suju kitkatta, mihin suositusten luonne ei-sitovana asiakirjana tuo oman lisänsä. Suomi-koulujen omaleimaisuus kuitenkin on paljon laaja-alaisempaa, mitä havainnollistaa niiden tärkeä merkitys suomalaistaustaiselle yhteisölle.

Viola Parente-Čapková, Riitta Jytilä, Niina Kekki, Anna Ovaska, Elina Renko ja Sonja Sulkava esittelevät artikkelissaan Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta, jossa on järjestetty kaunokirjallisuuden lukupiirejä suomea toisena kielenä oppineille terveydenhuollon ammattilaisille. Artikkeli osoittaa havainnollisesti, että lukemisen ajattelua avartava vaikutus ei ole pelkkä metafora. Lukupiirissä lukeminen on osallistujille sekä hyvin henkilökohtainen että jaettu kokemus, joka voi kehittää kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta sekä vahvistaa kokemusta omasta toimijuudesta monikielisenä osaajana.

Matkat tarjoavat myös mahdollisuuden ottaa etäisyyttä rutiineihin ja ajautumisen sijaan valita, millaista tulevaisuuden kielikoulutusta haluamme rakentaa. Kuten Venla Rantasen (2026) tuore, muualla julkaistu väitöstutkimus muistuttaa, tulevaisuus on jo täällä. Se, mitä juuri nyt kielikoulutuksen varhaisissa vaiheissa vaalimme, varastoimme tai vaurioitamme, vaikuttaa pitkälle tulevaan, nykyisten ja tulevienkin koululaisten aikuisuuteen.

Pitkäjänteisyys ja harkitsevuus koulutusta koskevissa toimissa yhdistää myös tämän numeron matkaohjelmasuosituksia. Asioiden tarkastelu monista näkökulmista tuottaa useimmiten paremman lopputuloksen kuin ykskantaan jääräily. Tulevaisuuden visioinnin kannalta tämä tarkoittaa lapsia ja nuoria koskevien koulutusratkaisujen näkemistä PISA-kausiakin paljon pitempinä jatkumoina. Rantasen väitöstutkimuksen painava sanoma kuitenkin on, että lapsuus ei ole vain välivaihe matkalla kohti aikuisuutta, vaan tärkeä itsessään. Myös lasten näkökulma monikielisyyteen on kertomisen arvoinen. Tästä lähtökohdasta tehtävälle tutkimukselle olisi jatkossakin tilausta, sillä myös lapsuus- ja nuoruusikää koskevassa tutkimuksessa aikuinen on usein se, joka havainnoi ja sanoittaa tutkittavaa ilmiötä.

Loppuun vielä muutama Kieliverkoston tiedotusasia:   

• Joulukuussa 2026 Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehti julkaistaan teemalla ”Monikielisyys osallistumisen edistäjänä”. Voit jättää oman artikkeli-ideasi Kieliverkostolle viimeistään perjantaina 25.9. Tutustu kirjoituskutsuun Kieliverkoston verkkosivuilla.

• Mikä on lempisanasi? Entä hauskin kielenoppimiskokemuksesi? Näitä ja muita kieleen liittyviä asioita pääset pohtimaan ja jakamaan Kieliverkoston ja Jyväskylän yliopiston S2-toimijoiden pisteellä Tutkijoiden yössä 25.9. Pisteellä juhlistetaan myös 26.9. vietettävää Euroopan kielten päivää. Lue lisää Tutkijoiden yön pisteestä Kieliverkoston verkkosivuilta.

• Seuraava Kari Sajavaara -muistoluento järjestetään perjantaina 15.1.2027 kello 12 alkaen Jyväskylän yliopistolla. Tilaisuutta voi seurata myös etänä. Laita päivämäärä jo kalenteriisi!

Mari Honko työskentelee Kieliverkoston tutkijana ja Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen koulutuksesta vastaavana varajohtajana. 

Essi Laitinen työskentelee Kieliverkoston projektitutkijana.

Lähteet

Intke-Hernandez, Minna 2026. Monikielisyys oppimisen ja osallisuuden resurssina. Honko, M., Hautala, T., Pihanurmi, S. & Tolonen, A.-K. (toim.). Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja nro 58, s. 47––59. Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistys.

Rantanen, Venla 2026. Resistance as social transformation: children's translingual practices in Finnish basic education. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1609-2