Englanninkielisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita selvittämässä – kohti tietoon perustuvaa päätöksentekoa

Julkaistu: 14. toukokuuta 2025 | Kirjoittaneet: Sari Pöyhönen, Mari Honko, Essi Laitinen ja Emilia Rajala

Johdanto – Mitä ongelmaa tässä ollaan ratkomassa?

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Soveltavan kielentutkimuksen keskusta toteuttamaan selvityksen, jossa tarkastellaan englanninkielisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen nykytilaa ja laajentamiseen liittyviä mahdollisia esteitä (Pöyhönen, Honko, Laitinen, Rajala, Riuttanen & Vaarala, 2024). Selvityksen pontimena olivat arviot siitä, että Suomi ei houkuttele kansainvälisiä osaajia riittävästi. Muun muassa ministeriöön ja suurimpiin kaupunkeihin oli kantautunut kritiikkiä siitä, että perheellisten kansainvälisten osaajien on ollut vaikea, ellei jopa mahdotonta, saada Suomessa lapsensa englanninkieliselle opinpolulle. Tämä oli nähty yhtenä syynä siihen, että rekrytointeja oli keskeytynyt tai työsuhteet olivat jääneet lyhytaikaisiksi. Kunnissa kritiikkiä olivat vastaanottaneet muun muassa elinvoimapalvelut, joiden tehtävänä on tukea yritysten, työnhakijoiden ja asukkaiden hyvinvointia sekä vahvistaa alueen kilpailukykyä. Kuntien varhaiskasvatuksesta sekä esi- ja perusopetuksesta vastaavat viranhaltijat olivat niin ikään joutuneet vastaamaan kritiikkiin.

Suomen suurimmissa kaupungeissa (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa) on vuosien mittaan kehitetty palveluja vastaamaan paremmin tarpeita. Englanninkielinen varhaiskasvatus on näissä kunnissa pääsääntöisesti annettu yksityisten palveluntarjoajien järjestettäväksi. Esi- ja perusopetusryhmiä oli lisätty, kouluja perustettu ja oppilaaksiottoa kehitetty. Eräs viranhaltija kysyikin haastattelussa: ”Mitä ongelmaa tässä ollaan ratkomassa?”

Opetus- ja kulttuuriministeriö (kuten muutkin ministeriöt valtioneuvoston alaisina yksiköinä) vastaa omasta toimialastaan, valmistelee lainsäädäntöä, tukee poliittista päätöksentekoa ja toteuttaa kulloisenkin hallitusohjelman asettamia tavoitteita. Toimeksiannossamme olennaisinta oli selvittää, onko englanninkielisen varhaiskasvatuksen tai esi- ja perusopetuksen laajentamiselle lainsäädännöllisiä esteitä. Selvityksemme osoitti, että tällaisia ei ollut, mutta havaitsimme erilaisia hallinnollisia ja pedagogisia hankaumia. Jouduimmekin usein arvioimaan, millaista tietoa selvitykseen osallistuneilla asiantuntijoilla oli käytettävissään, millaista tietoa meille tutkijoille oli muualta tarjolla ja lymyilikö jossain sellaista tietoa, johon (oikein kenelläkään) ei ollut pääsyä.

Tiedolla johtaminen – Millaiseen tietoon päätökset pohjaavat?

Tiedolla johtaminen tai tietojohtaminen tarkoittaa organisaation päätöksenteon ja toiminnan ohjaamista systemaattisesti hankitun, analysoidun ja hyödynnetyn tiedon sekä osaamisen avulla. Tiedolla johtamisen tavoitteena on edistää organisaation tehokkuutta, ennakoitavuutta ja vaikuttavuutta hyödyntämällä sekä sisäistä että ulkoista tietoa. Karkeasti yksinkertaistaen: jotta esimerkiksi yritys tai julkisorganisaatio voisi kehittää toimintaansa ja talouttaan sekä tehdä strategisia päätöksiä, toiminnan tulee perustua tietoon. Puutteellinen ja epäselvä tieto kielii tiedon epävarmuudesta ja monitulkintaisuudesta. Hyvin runsas, moneen suuntaan haarova tieto taas vaikeuttaa Ilmiöiden välisten kytkösten sekä erilaisten ja ristiriitaisten tiedonsirpaleiden tulkintaa. Mutkikkaammaksi tilanne menee, jos organisaation on tietoa hyödyntääkseen ylitettävä sisäisten hallintosektoreiden rajoja tai tehtävä yhteistyötä useamman organisaation kanssa. (Jalonen, Laihonen & Lönnqvist, 2012.) Esimerkiksi Opetushallitus (n.d.) kuvaa tietojohtamisen periaatteita seuraavasti:

”Opetushallituksen tavoitteena on tukea asiakkaidemme ja sidosryhmiemme kasvatus- ja koulutustiedon hyödyntämistä, tietoperusteista päätöksentekoa ja yhteiskunnallista keskustelua. - - Tietojohtaminen tulee nähdä kokonaisuutena, jossa tiedon johtamisen ja tiedonhallinnan prosessit ja toimintamallit toimivat saumattomasti yhteen mahdollistaen tiedon tehokkaan hyödyntämisen. Tietojohtaminen voidaankin nähdä arvoketjuna, jossa kerättyä tietopääomaa jalostetaan ja johdetaan hyödynnettäväksi arvoketjun eri vaiheissa päätöksenteon tueksi. Hyvän hallinnon arvo syntyy tietojohtamisen arvoketjun myötä syntyvistä laadukkaista ja vaikuttavista palveluista ja päätöksistä.”

Kuvauksen arvoketju on mielenkiintoinen sanavalinta. Jos jokin on ketjussa, ketjun osaset ovat sidoksissa toisiinsa. Kun yksi osanen irtoaa, koko ketju katkeaa. Selvityksessä tarkastelimme muun muassa englanninkielisen toiminnan tarjontaa, kysyntää sekä kelpoisten opettajien saatavuutta ja opettajankoulutusta. Keskeisiä tiedonlähteitämme olivat näitä koskeva julkinen tiedottaminen ja tilastot sekä asiantuntijahaastattelut. Lisäksi käytimme tietolähteinä aiempia selvityksiä ja tutkimuksia sekä monimuotoista viranomaisdokumentaatiota, kuten ohjaus- ja määräysasiakirjoja sekä kirjauksia lainsäädännössä.  Arvoketjun osasia meidän selvityksemme kannalta ovat:

• käsitteet (mitä englanninkielisellä tarkoitetaan?),

• tiedottaminen (missä ja miten tiedotetaan, kuinka ajantasaista ja saavutettavaa tieto on?)

• tilastot (mitä ja miten tilastoidaan, ovatko käsitteet samoja kuin pedagogisissa asiakirjoissa?) sekä

• osaaminen (miten huolehditaan henkilöstön koulutuksesta ja osaamisen täydentämisestä?).

Ajantasainen ja saavutettava tieto toiminnan englanninkielisyydestä on kaikkien etu

Selvitystä tehdessämme kävi ilmi, että kunnissa, päiväkodeissa ja kouluissa ei aina ollut täysin selvää, mitä englanninkielisellä opetuksella tarkoitetaan tai millaista englanninkielistä varhaiskasvatusta tai opetusta omissa yksiköissä oli tarjolla. Käsitykset toiminnan englanninkielisyydestä vaihtelivat hyvin paljon. Tämä herätti selvitysryhmässä kysymyksen, eikö toiminnan järjestämisessä ja siitä tiedottamisessa nähdä olevan väliä sillä, kuinka vahvasti englanti on toiminnassa mukana eli onko sitä esimerkiksi alle vai yli 25 prosenttia toiminnasta. On tärkeä huomata, että englannin kielellä voi olla hyvin erilainen rooli sen mukaan, onko toiminta esimerkiksi täysin englanninkielistä, laajamittaista tai suppeampaa kaksikielistä toimintaa. Opetushallituksen (2014, 2016, 2022) linjausten mukaan laajamittaisessa varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa vähintään 25 prosenttia opetuksesta tulisi toteutua kohdekielellä, kun taas suppeammassa opetuksessa osuus on enintään 25 prosenttia.

Kaikissa tilanteissa tai kaikille perheille ei välttämättä ole tärkeää tietää tarkasti, kuinka suuri osa varhaiskasvatuksen tai esi- ja perusopetuksen toiminnasta tapahtuu englannin kielellä, ketkä kieltä käyttävät ja millaisissa tilanteissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi monikieliset perheet tilanteissa, joissa lapsilla on jo valmiiksi kokemusta sekä englanniksi että suomeksi tai ruotsiksi toimimisesta ja mahdollisuus ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan myös varhaiskasvatuksen tai koulun ulkopuolella läheistensä tuella. Perheen monikielisyys myös turvaa vuorovaikutusyhteyttä päiväkotiin ja kouluun, vaikka henkilöstö niissä pystyisi kommunikoimaan vain tietyllä kielellä, ja mahdollistaa sen, että huoltajat voivat tukea kouluikäistä lastaan opiskelussa, kuten kotitehtävien teossa.

On kuitenkin paljon tilanteita, joissa perheiden on tärkeä tietää toimintakielestä tarkemmin. Jos esimerkiksi kansainvälisesti liikkuva ja Suomessa väliaikaisesti asuva perhe etsii lapselleen paikkaa englanninkielisessä toiminnassa, perheen on tärkeä tietää, onko varhaiskasvatus tai opetus kokonaan englanninkielistä. Jos näin ei ole, perhe tarvitsee tietoa siitä, onko osallistuminen toimintaan lainkaan mahdollista – ja millaisin järjestelyin – tai onko se perheen kokonaistilanteen kannalta tarkoituksenmukaista. Jos taas tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole selvät, perhe voi nähdä tärkeäksi turvata lapselle mahdollisuuden jatkaa tarvittaessa opintoja kummalla tahansa kielellä eli englanniksi tai suomeksi/ruotsiksi. Tällöin opinpolun jatkuvuuden kannalta varhaiskasvatuksen tai esi- ja perusopetuksen vahva kaksikielisyys (esimerkiksi 50–50-malli) voi olla ratkaiseva tekijä päiväkoti- tai koulupaikan valinnassa.

Selvitystyön aikana tekemissämme haastatteluissa korostui, kuinka keskeistä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa on turvata lapsen etu. Näin näkemystään englanninkielisen koulutuksen valinnasta kuvasi erään kaupungin opetustoimesta vastaava asiantuntija:

Haastattelija: “Eli oletko sitä mieltä, että on tavallaan oikeutettu ja hyvä vaihtoehto tällaisille perheille, että lapsi menee englanninkieliseen koulutukseen eikä suomenkieliseen?”

Opetustoimen asiantuntija: "On se silloin, jos me ajatellaan, että lähdetään lapsen edusta. [Keskustelu jatkuu.] Mutta sitten toinen asia on se, että pitäisi varmentaa, onko lapsella tosiasialliset mahdollisuudet menestyä, jos englanti on hänelle vieras kieli. Lapsen edusta lähti ainakin sellainen, että olisi tietty alarima vain. Eihän lapsia tarvitse siinä [kouluvalinnan yhteydessä] järjestykseen laittaa, vaan varmistettaisiin se tosiasia, että lapsen kielitaito riittää opetuksen seuraamiseen. Koska ei voi olla niin, että pari ensimmäistä vuotta lapsi istuu siellä ja kuuntelee ja odottaa, tarttuuko se kieli vai ei. Siinä jää sitten se substanssi kyllä oppimatta.

Lapsen edun määrittely ja käytännön toteutuminen syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Osallistuminen englanninkieliseen toimintaan voi edistää lapsen edun toteutumista, mutta ei yksinään takaa sitä. Haastateltavissa huolta herättivät esimerkiksi tilanteet, joissa englanninkielisessä varhaiskasvatuksessa aloittaneella lapsella ei ole ollut lainkaan yhteistä kieltä henkilöstön kanssa. Valintoja tehtäessä ensisijaisen tärkeää on varmistaa lapsen etu, johon olennaisesti kuuluvat turvallisuus sekä kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tuki (Opetushallitus 2014, 2016, 2022). Tähän tarvitaan myös toimivaa varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen ennakoivaa neuvontaa sekä valvontaa.

Toiminnan läpinäkyvä ja ajantasainen kuvaaminen on tärkeää paitsi perheiden informoinnin myös toiminnan laadunvarmistuksen, tilastoinnin ja kehittämisen kannalta. Jos ei ole varmaa, millaisesta toiminnasta on kyse, sen toteuttamista on vaikea selvittää ja arvioida, tilastoida ja tutkia. Jo pelkästään olemassa olevien, Opetushallituksen julkaisemissa perusteasiakirjoissa määriteltyjen käsitteiden systemaattinen käyttö voisi vähentää käsitteellistä epäselvyyttä. Samalla on kuitenkin tarpeen kehittää tiedonkeruujärjestelmiä ja lisätä tiedonkeruuseen osallistumisen velvoittavuutta, jotta esimerkiksi varhaiskasvatuksen toteuttamisesta ja lasten osallistumisesta kielipainotusryhmiin saataisiin kattavaa, tarkkaa ja ajantasaista tietoa. Yhtenä ratkaisuna tiedonkeruun kattavuuden ja luotettavuuden lisäämiseen voisi olla myönnettyihin valtionavustuksiin liitettävä, kuntia velvoittava raportointivelvoite, jonka toistuva laiminlyönti voisi johtaa avustuksen takaisinperintään.

Selvityksessä esitämmekin, että kaikkien toimijoiden – ei ainoastaan päiväkotien ja koulujen, vaan myös tietoa välittävien viranomaisten ja asettautumispalveluiden – on käytettävä Opetushallituksen määrittelemiä, kieltä koskevia käsitteitä johdonmukaisesti. Englanninkielisessä toiminnassa on tärkeää, että englannin kielen osuus kasvatuksessa ja opetuksessa selitetään huoltajille ja muille keskeisille sidosryhmille läpinäkyvästi ja ymmärrettävästi. Tiedon on oltava helposti saatavilla, ajantasaista ja tarjolla myös englanniksi. Lisäksi perheitä neuvottaessa ja ohjattaessa on otettava selvää lapsen ja nuoren yksilöllisistä tarpeista. Useimmiten lapsen ja nuoren edun mukaista on, että englanninkielisessä varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa monikielisyyttä tuetaan systemaattisesti.

Englanninkielisen henkilöstön koulutuksessa on paljon kehitettävää

Opettajan ammatti on Suomessa säännelty, eli Suomen lainsäädännössä on määritelty opettajilta vaadittava koulutus ja osaaminen (Opetushallitus 2025a). Opettajien kelpoisuusvaatimuksissa on eroja eri koulutusasteiden ja eri tehtävien välillä: varhaiskasvatuksen opettajilta vaaditaan kandidaatin tutkinto, kun taas luokan- ja aineenopettajien tulee olla maistereita.

Taulukko 1. Opettajien kelpoisuus- ja kielitaitovaatimukset Suomessa pääpiirteittäin.

(Lähteet: Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998, 9 §; Muulla kuin esi- tai perusopetuksen opetuskielellä annettavassa ja vieraskielisessä koulussa annettavassa opetuksessa käytettävän opetuskielen hallinnan osoittaminen. Määräys 802/2023; Varhaiskasvatuslaki 540/2018 § 26.)

Selvityksen perusteella englanninkielisessä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa toimivien opettajien, eli varhaiskasvatuksen opettajien ja luokanopettajien, koulutustarpeet ovat hieman erilaiset. Varhaiskasvatukseen on haastavampaa löytää yleiset kelpoisuusehdot täyttäviä ammattilaisia: englannin kieltä taitavaa henkilöstöä on saatavilla, mutta he saattavat olla muodollisesti epäpäteviä. Englanninkielisen varhaiskasvatuksen henkilöstön mahdollisuuksia suorittaa pätevöittäviä opintoja töiden ohella tulisikin kehittää kelpoisen henkilöstön määrän lisäämiseksi.

Englanninkieliselle luokanopettajakoulutukselle huomattiin olevan selkeä tarve. Selvityksestä käy ilmi, että englanninkielisiä koulutusohjelmia ja erillisiä englanninkielisiä opintokokonaisuuksia esimerkiksi luokanopettajaksi pätevöittävistä POM-opinnoista (perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, 60 op) järjestetään satunnaisesti ja että niiden järjestäminen on pääasiassa ollut yksittäisten toimijoiden kontolla. Esitämme, että englanninkieliseen opetukseen pätevöittävät varhaiskasvatuksen opettajien ja luokanopettajien koulutusohjelmat tulisi juurruttaa pysyvästi Suomen koulutusjärjestelmään: hakijoilla tulisi olla tieto siitä, missä ja millä aikataululla opintoja voi suorittaa. Haastateltavat peräänkuuluttivat tutkintokoulutuksen lisäksi tarvetta erilaisille työn ohessa suoritettaville täydennys- ja muuntokoulutuksille, joiden avulla esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja voisi pätevöityä luokanopettajaksi tai toisin päin.

Haastatteluaineistosta nousi esille myös turhautuminen ulkomaalaisten opettajatutkintojen tunnustamis- tai opintojen rinnastamisprosessiin: vastaajien mukaan rinnastamispäätös jää helposti saamatta, mikäli hakijan tutkinto ei yksiselitteisesti vastaa Suomessa opettajan kelpoisuuden saavuttamiseksi määriteltyä prosessia. Lisäksi prosessi on hintava, tavallisesti vähintäänkin satoja euroja. Prosessin hinta muodostuu käsittely- ja päätösmaksusta sekä haettavien kelpoisuuksien määrästä: jokainen lisäkelpoisuus nostaa hintaa. Hakemuksen käsittely ja päätöksen saaminen kestävät yleensä 3–4 kuukautta. Päätös voi joissakin tapauksissa olla ehdollinen, jolloin hakijan tulee ennen lopullisen päätöksen saamista suorittaa kelpoisuuskoe, sopeutumisaika tai täydentäviä opintoja. (Opetushallitus 2025b.)

Kuva 1. Tutkinnon tunnustamisen vaiheet (Opetushallitus 2025b).

Henkilöstön osaamista tulisi tarkastella myös kielellisen osallistumisen näkökulmasta.  Esimerkiksi puutteellinen suomen tai ruotsin kielen taito saattaa hankaloittaa tai jopa estää pääsyn opetusta ohjaaviin asiakirjoihin ja muuhun dokumentaatioon, joista osa on lain velvoittamaa. Keväällä 2025 valtakunnallisesti velvoittavista asiakirjoista viralliset käännökset on tehty vain esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista (2014), perusopetuksen opetussuunnitelman täydennyksistä koskien A1-kielen opetusta vuosiluokilla 1–2 (2014) ja lukion opetussuunnitelman perusteista (2019). Käännökset ovat maksullisia ja ostettavissa Opetushallituksen verkkokaupasta. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteista on tehty englanninkielinen käännös, mutta sillä ei ole virallisen perusteasiakirjan asemaa. Kaikilla koulutusasteilla olisikin tärkeää tukea sekä henkilöstön suomen ja ruotsin kielen oppimista että monikielisyyttä.

Opinpolun jatkuvuus systeemisenä ongelmana

Selvityksemme rajautui englanninkielisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen saatavuuteen, mutta haastatteluissa opinpolkujen jatkumo toiselle asteelle ja eteenpäin tuli toistuvasti esille. Englanninkielisellä opinpolulla siirtymisessä toiselle asteelle (lukiokoulutus, ammatillinen koulutus) on monenlaisia pullonkauloja.

Englanninkielisellä opinpolulla on mahdollisuus suorittaa englanninkielinen ammatillinen perustutkinto tai ammattitutkinto. Näitä tutkintoja oli kuitenkin vuonna 2024 hyvin rajallinen määrä: kuusi ammatillista perustutkintoa ja neljä ammattitutkintoa. Jos taas nuori halusi jatkaa Suomessa englanninkieliseen lukiokoulutukseen, tarjolla oli vain IB-tutkintoa tarjoava lukio. IB-lukiot ovat kilpailtuja, ja tyypillisenä pääsyvaatimuksena on korkea perusopetuksen päättötodistuksen keskiarvo, joka vaatii paljon työtä. Ovi suomen- tai ruotsinkielisen ammatilliseen koulutukseen tai lukiokoulutukseen ei aukeaisi esimerkiksi niille, jotka ovat muuttaneet Suomeen yläkouluikäisinä ja joilla on ollut hyvin vähän aikaa oppia opetuskieltä. Suomen- tai ruotsinkieliselle opinpolulle jatkaminen vaatii riittävää (useimmiten B1.1, alimmillaan A2.1) suomen tai ruotsin kielen taitoa, jota voi tarvittaessa kartuttaa perusopetuksen jälkeen tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA). Käytännössä englanninkielisen perusopetuksen jälkeen ei juurikaan ole vaihtoehtoja etenkään, jos oppilas ei osaa suomea tai ruotsia riittävällä tasolla tai on esimerkiksi vasta muuttanut Suomeen.

Samaan aikaan, kun teimme selvitystä, opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti lausuntokierroksen englanninkielistä ylioppilastutkintoa ja lukiokoulutusta koskevasta lakiluonnoksesta (22.4.2024; VN/33945/2023). Hallituksen esityksessä englanninkielinen lukiokoulutus olisi tarkoitettu:

“[--] opiskelijoille, joiden suomen tai ruotsin kielen taito ei ole riittävä lukio-opintoihin, mutta joiden kielitaito mahdollistaisi opiskelun englannin kielellä. Se olisi siten koulutusväylä ja opiskelumahdollisuus lukiotasoisiin opintoihin henkilöille, joilla ei muutoin olisi mahdollisuuksia lukio-opintoihin tai joilla olisi merkittäviä kielitaidollisia vaikeuksia selviytyä lukio-opinnoista ja ylioppilastutkinnosta suomen tai ruotsin kielellä.” (hallituksen esitys eduskunnalle HE 159/2024 vp: 20)

Hallituksen esityksessä englanninkielisen ylioppilastutkinnon nähdään palvelevan erityisesti englanninkielisen tai kaksikielisen perusopetuksen käyneitä. Lausunnoissa (120 kpl) tuli esille argumentteja sekä puolesta että vastaan, ja erityisesti koulutuksenjärjestäjän valta oppilaaksiotossa nähtiin ongelmallisena. Lisäksi huolta aiheutti kotimaisten kielten hallinnan kehittyminen suomi tai ruotsi toisena kielenä (S2/R2) -kokeen läpäisyyn. Kritiikkiä aiheutti myös ajatus siitä, että englanti olisi lähtökohtaisesti maahanmuuttotaustaisten nuorten vahvempi ja tulevaisuuden kannalta parempi vaihtoehto, mikäli kotimaisten kielten taidoissa on puutteita. Esiin nostettiin myös huoli siitä, kapenevatko opiskelijoiden vaihtoehdot heidän siirtyessään työelämään tai korkeakouluun, mikäli akateemista kielitaitoa kotimaisilla kielillä ei ole. Huolet ovat aiheellisia ja herättävät jälleen pohdintoja lapsen ja nuoren edusta.

Eduskunnan sivistysvaliokunta puolsi esitystä muuttumattomana painottaen mietinnössään, kuinka lähtökohtana jatkossakin on ylioppilastutkinnon suorittaminen suomen tai ruotsin kielellä. Materiaalien hankinnasta aiheutuviin lisäkustannuksiin, jotka nousivat esille lausuntokierroksella, valiokunta esitti materiaalituen harkitsemista. Eduskunta hyväksyi lukiolain muutokset 4.12.2024, ja laki astui voimaan 1.1.2025. Englanninkielinen lukiokoulutus alkaa luvanvaraisesti syksyllä 2026, ja ensimmäiset englanninkieliset ylioppilaskokeet järjestetään syksyllä 2028 (Opetushallitus 2025c).

Tiedolla eteenpäin

Englanninkielisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen kokonaiskuvan hahmottamista ja toiminnan suunnittelua vaikeuttavat useat tekijät, kuten käsitteiden epäselvyys, tilastollisen tiedon puutteet, osaamisen vaihtelut sekä erilaisten näkemysten ristiriitaisuus. Jotta suunnittelu voisi perustua kattavaan ja monipuoliseen tietopohjaan, on tärkeää pohtia, keitä kuullaan ja keneltä tietoa kerätään. Samalla on hyvä kriittisesti arvioida, kuinka laaja ja akuutti ongelma on ja millaiseen tietoon kritiikki perustuu.

Selvityksemme tuotti rajallista mutta tärkeää tietoa, joka on sinällään alku tiedolla johtamiseen. Keskityimme toimeksiannon mukaisesti C6-kaupunkeihin ja suuriin toimijoihin, mikä väistämättä johti siihen, että pienempien kuntien ja muiden keskeisten toimijoiden näkökulmat eivät päässeet riittävästi esiin. Tämänkaltaisissa selvityksissä ja lainsäädäntöuudistusten yhteydessä olisi tärkeää varmistaa, että myös pienemmät kunnat ja toimijat pääsevät esittämään näkemyksensä ja osallistumaan valmistelutyöhön ja päätöksentekoon.

Selvityksemme toi esiin raportoidut näkemykset englanninkielisen varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen laajentamisen esteistä. Emme kuitenkaan vierailleet päiväkodeissa tai kouluissa tai seuranneet opetusta, mikä vaatisi erillisen tutkimushankkeen. Kaiken kaikkiaan haastattelemamme asiantuntijat suhtautuivat selvitykseen myönteisesti ja tarkastelivat nykytilaa ja tulevaisuutta lapsen etu edellä syvällisesti ja monipuolisesti. Vaikka on aiheellista pohtia, mitä ongelmaa tässä tarkalleen ottaen pyrittiin ratkaisemaan, selvitys avasi näkymiä kehittämiskohteisiin, joihin tulisi tarttua pontevasti. Samalla selvitys nosti esiin myös vahvuuksia, jotka jo nyt luonnehtivat englanninkielistä varhaiskasvatusta sekä esi- ja perusopetusta. Näiden vahvuuksien varaan on hyvä rakentaa tulevaa kehitystyötä. Erityisesti englanninkielistä varhaiskasvatusta vaikuttaa jo olevan C6-kaupungeissa varsin hyvin saatavilla.  Kouluissa on tehty investointeja englanninkielisen opetuksen lisäämiseksi, ja opetuksen tarve tunnistetaan hyvin. Osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä on myös onnistuttu rekrytoimaan, vaikka kelpoisen henkilöstön palkkaamisessa on ollut paikoitellen vaikeuksia. Englanninkielisten palveluiden tarve ja perheiden moninaiset tilanteet on sekä opetushallinnossa että kunnissa tunnistettu ja tahtoa niin varhaiskasvatuksen ja opetuksen kuin opettajankoulutuksenkin tiedolla johtamisen kehittämiseen löytyy.

Sari Pöyhönen on soveltavan kielentutkimuksen (kielikoulutuspolitiikka) professori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.

Mari Honko on kielitaidon arvioinnin yliopistonlehtori ja toisen kielen oppimisen dosentti Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.

Essi Laitinen ja Emilia Rajala työskentelevät Kieliverkostossa projektitutkijoina.

Lähteet

Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lukiolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi HE 159/2024 vp. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_159+2024.pdf

Jalonen, H., Laihonen, H. & Lönnqvist, A. (2012). Tietojohtaminen osaksi kunnan strategista johtamista. Hallinnon tutkimus 2(2012), 138–147.

Opetushallitus (n.d.) https://www.oph.fi/fi/kehittaminen/tietojohtaminen

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Helsinki: Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus (2016). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016: 1. Helsinki: Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräykset ja ohjeet 2022: 2a. Helsinki: Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

Opetushallitus (2023). Muulla kuin esi- tai perusopetuksen opetuskielellä annettavassa ja vieraskielisessä koulussa annettavassa opetuksessa käytettävän opetuskielen hallinnan osoittaminen. Määräys 802/2023. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/M%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ys%20OPH_802_2023.pdf

Opetushallitus (2025a). Säännellyt ammatit Suomessa. Verkkosivu. Viitattu 10.3.2025. https://www.oph.fi/fi/palvelut/tutkintojen-tunnustaminen/saannellyt-ammatit-suomessa

Opetushallitus (2025b). Tutkinnon tunnustamispäätöksen hakeminen. Verkkosivu. Viitattu 1.4.2025. https://www.oph.fi/fi/palvelut/tutkintojen-tunnustaminen/tutkinnon-tunnustamispaatoksen-hakeminen

Opetushallitus (2025c). Suomalaisen lukion voi suorittaa englanniksi syksystä 2026 alkaen. Viitattu 2.5.2025. https://www.oph.fi/fi/uutiset/2025/suomalaisen-lukion-voi-suorittaa-englanniksi-syksysta-2026-alkaen

Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi lukiolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. VN/33945/2023. (22.4.2024). https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=a756b0fe-05b6-4baf-955f-514767e8413c

Pöyhönen, S., Honko, M., Laitinen, E., Rajala, E., Riuttanen, S. & Vaarala, H. (2024). Englanninkielinen varhaiskasvatus sekä esi- ja perusopetus: selvitys nykytilasta ja laajentamisen esteistä. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0411-2   

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2018/540