Hanke-esittely: Suomenruotsin ääntäminen ja ymmärrettävyys - puhujina eri kielitaustoista tulevat ruotsinoppijat

Julkaistu: 14. toukokuuta 2025 | Kirjoittaneet: Heini Kallio ja Henna Heinonen

Erilaisista kielitaustoista tulevien ruotsin ääntämistä ja ääntämisen oppimista ei ole Suomen kontekstissa juurikaan tutkittu. Syy tutkimusaukolle on ymmärrettävä: valtaosa heistä, jotka opiskelevat ruotsia ja etenkin suomenruotsia Suomessa, ovat taustaltaan suomenkielisiä. Tämän vuoksi ääntämisen tutkimus on keskittynyt suomenkielisiin ruotsinoppijoihin (esim. Kautonen 2019, Heinonen 2020, Kautonen & Kuronen 2021, Kallio 2022, Kallio ym. 2023). Suomessa ruotsia opiskelee kuitenkin myös kasvava ryhmä muista kielitaustoista tulevia. Heidän kielitaitoaan ei ole vielä ehditty tutkia yhtä kattavasti kuin Ruotsissa (esim. Bannert 2004, Abelin & Thoren 2015, Bivoet 2024). Voi myös olla, että tutkimusta, jonka fokuksessa on vähemmistökieli toisena kielenä, tehdään kansainvälisestikin vähemmän. Ruotsissa maahanmuuttajien puhumaa ruotsia (svenska som andraspråk) on tutkittu enemmän ja tutkimustuloksiin pohjautuen on tehty myös opetusmateriaaleja (esim. Zetterholm & Ydringer 2023). Nämä materiaalit ovat hyviä ja laajoja, mutta ne eivät välttämättä sellaisenaan sovellu ruotsin opetukseen Suomessa (Huhtamäki & Zetterholm 2017). 

Suomenruotsin ääntäminen erikielisillä alkeisoppijoilla -hankkeessa (https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/suomenruotsin-aantaminen-erikielisilla-alkeisoppijoilla) tutkimme eri kielitaustoista tulevien ruotsin oppijoiden ääntämisen erityispiirteitä ja niiden vaikutusta puheen ymmärrettävyyteen. Hankkeessamme on kolme tärkeää tavoitetta: (i) selvittää, kuinka eri kielitaustoista tulevat (suomen)ruotsin oppijat ääntävät suomenruotsia, (ii) tutkia ymmärrettävyyteen liittyviä ääntämisen piirteitä ja niiden toteutumista kielenoppijoiden puheessa sekä (iii) kehittää tutkimuspohjaista ja kielitietoisuutta kasvattavaa suomenruotsin ääntämisen opetus- ja opiskelumateriaalia.  

Tutkimusaineistona käytämme DigiTala-hankkeessa (von Zansen & Kallio 2024) kerättyjä ja Kielipankkiin tallennettuja puhenäytteitä erikielisiltä ruotsinoppijoilta, jotka äänitysten aikaan opiskelivat kotimaisissa korkeakouluissa ja osallistuivat ruotsin alkeistason kurssille. Selvitämme akustisen analyysin avulla, mitä ääntämisessä tapahtuu ja vaikuttaako kielitausta ääntämiseen. Tutkimme myös, minkälainen merkitys eri ääntämisen piirteillä on ruotsinkielisten kuulijoiden havaintoon puheen ymmärrettävyydestä ja hyväksyttävyydestä.  

Kohti kielitietoisempaa ääntämisen opetusta

Kielitaustan tiedetään vaikuttavan uuden kielen oppimiseen monin tavoin. Jos lähtökieli ja kohdekieli ovat samankaltaisia, oppimisen voi olettaa olevan helpompaa. Kontrastiivisen analyysin (Contrastive Analysis Hypothesis, Lado 1957) mukaan esimerkiksi saksankielisen kielenoppijan voisi olla helppoa oppia toista germaanista kieltä, kuten ruotsia, ja vastaavasti suomenkielisen voisi olla helppoa oppia viroa. Hankkeemme kaikkien puhujien kohdekieli on ruotsi, mutta heidän ensikielensä, joihin lukeutuvat mm. englanti, saksa, ranska, sinhala, vietnam ja venäjä, eroavat paitsi kieliopillisilta rakenteiltaan myös äännejärjestelmiltään ja prosodialtaan. Osa näistä ensikielistä edustaa kieliä, joiden puhujia on muuttanut Suomeen enenevissä määrin (Tilastokeskus 2025). 

On tavallista, että uutta kieltä puhuttaessa puheessa kuuluu äidinkielen siirtovaikutus (transfer effect, ks. Abrahamsson 2009). Kielenoppimisen teorioiden ja kielten välisten eroavaisuuksien avulla voimme päätellä, mistä tietyt kielenoppijoiden puheen piirteet johtuvat, mutta ääntämään oppiminen ei aina ole yksiselitteistä. Kielenopetuksessa kiinnitetään usein enemmän huomiota uuden kielen äänteisiin kuin prosodiaan, johon kuuluu intonaatio eli puhemelodian vaihtelu sekä painotukset ja puherytmi. On totta, että opittavassa kielessä voi olla puhujalle täysin uusia äänteitä, erilaisia tapoja ääntää tutulta kuulostavia äänteitä ja myös erilaisia tapoja yhdistellä äänteitä. Kielet eroavat toisistaan kuitenkin myös prosodisilta piirteiltään (Hirst & Di Cristo 1998). Tutkimusten mukaan prosodiset piirteet ovat äännetason oppimiskohteita tärkeämpiä puheen ymmärrettävyyden kannalta (esim. Hahn 2004, Field 2005, Kang ym. 2010, Heinonen 2020). Kun ääntämisen opetuksessa keskitytään äännetason hallintaan, puhujan ensikielen prosodiset piirteet saattavat siirtyä kohdekieliseen puheeseen täysin tiedostamatta. Yksittäisten äänteiden oppimisesta ei myöskään ole hyötyä, jos äänteitä ei osaa yhdistää puheessa sanoiksi ja sanoja lauseiksi.  

Tavoitteena puheen ymmärrettävyys

Hankkeessamme tarkastelun kohteena ovat erityisesti ymmärrettävyyteen liittyvät ääntämisen piirteet. Puheen ymmärrettävyyttä tarkastelevissa tutkimuksissa on huomattu, että pienet ääntämisvirheet tai muista kielistä tulevat vieraan aksentin piirteet ovat tavallisia toisen kielen puhujilla, mutta ne eivät useinkaan haittaa ymmärrettävyyttä (Munro & Derwing 1995). Kommunikoinnin pitäisi sujua vaivatta, vaikka ääntäminen ei kuulostaisi syntyperäisenkaltaiselta. Siksi ymmärrettävyys ja kommunikoinnin sujuvuus voidaan asettaa kielenoppimisen päätavoitteiksi (Levis 2005). Oikeastaan täydellinen ääntäminen tai syntyperäisenkaltaisuus ei ole aina edes kieltenoppijan itselleen asettama tavoite (Tergujeff 2013, Ilola 2018), vaikkakin osalle syntyperäisenkaltainen ääntäminen on tärkeää (Virkkunen & Toivola 2020). 

Kuten aiemmin mainitsimme, ymmärrettävyyteen ja kommunikoinnin helppouteen – tai vaikeuteen – vaikuttavat aiempien tutkimusten mukaan äänteitä laajemmat ääntämiseen liittyvät tekijät, kuten puhenopeus, puheen rytmi ja intonaatio. Rytmin ja intonaation avulla erotamme sanat ja lauseet toisistaan. Jos kuulijan on helppo hahmottaa puheesta sanojen rajat, lauseen alku ja loppu sekä tärkein informaatio, puhetta on helpompi ymmärtää (Hahn 2004). Ymmärrettävyyteen eivät siis välttämättä vaikuta ne piirteet, jotka tarttuvat helpoiten kuulijan korvaan ja joiden voi helposti kuulla poikkeavan normista, vaan enemmänkin tavujen, sanojen, fraasien ja lauseiden jaksottelu, painotukset, puheen rytmi ja intonaatio. Selvitämme hankkeessa, miten eri kielitaustoista tulevat puhujat tuottavat näitä piirteitä ja mitkä piirteet liittyvät suomenruotsin ymmärrettävyyteen. 

Tutkimustiedosta käytäntöön

Kolmantena tavoitteenamme on tuottaa tutkimuksiin pohjaavaa ääntämisen opetus- ja opiskelumateriaalia. Hankkeen tutkimustulosten myötä saamme tarkempaa tietoa siitä, miten ymmärrettävyyden kannalta tärkeät puheen piirteet toteutuvat erikielisillä ruotsinoppijoilla, ja miten alkeisvaiheen oppijoita voisi tukea ymmärrettävän ääntämisen saavuttamisessa. Kieltenopettajan työtä puolestaan helpottaa, kun opetuksessa voi keskittyä kommunikaation kannalta tärkeimpiin piirteisiin. 

Tietoisuuden kohdekielen piirteistä on havaittu parantavan oppimistuloksia ja ääntämistaitoja (esim. Schmidt 1990, Derwing ym. 1998). Ääntämisen oppiminen tehostuu varsinkin aikuisoppijan kohdalla, kun tarjolla on analyyttisia ohjeita ääntämisen merkityksestä ja toteutumisesta. Myös oppijat itse kokevat eksplisiittisen harjoittelun hyödylliseksi (Stratton 2023). Esimerkiksi (suomen)ruotsin sana- ja lausepainon omaksumista voi helpottaa, kun tiedostaa, miten painollista tavua kuuluu ”venyttää” (esim. Heinonen 2021). Ymmärrettävyyttä tukevaa puherytmiä voidaan harjoitella yhdistämällä kuuntele ja toista -harjoitteluun visualisointi, jossa lauseen painollisten osien pituutta suhteessa painottomiin korostetaan (ks. esim. Heinonen 2021).  

Kuva 1 Suomenruotsalaisten puhujien (n=6) keskimääräiset tavukestot lauseessa Jag tycker om att sjunga. Sjun-tavu on painollinen ja kestoltaan pidempi kuin muut tavut. 

Lauseintonaation harjoittelua voi puolestaan tukea visuaalinen esitys oppijan puhemelodiasta, jota verrataan esimerkkipuhujan tai -puhujien intonaatioon: tavoite on päästä jokaisella toistolla hieman lähemmäs ennalta annettua tavoitetta (ks. esim. Ramírez Verdugo 2006, Niehbur ym. 2017). Eksplisiittisen harjoittelun voidaan odottaa lisäävän myös oppijan yleistä kielitietoisuutta ja tukevan sitä kautta niin uusien kuin jo opiskeltavien kielten oppimista. 

Uttal och muntlig färdighet i finlandssvenska -hankkeessa työskentelevät fonetiikan yliopistonlehtori FT Heini Kallio (heini.h.kallio@tuni.fi) ja yliopistonopettaja, tutkijatohtori FT Henna Heinonen (henna.heinonen@tuni.fi). Hanke sijoittuu Tampereen yliopistoon ja sitä rahoittaa Svenska Kulturfonden. Kirjoittajat rohkaisevat ottamaan yhteyttä, jos kiinnostuit aiheesta tai haluaisit tietää jostakin hanketta koskevasta teemasta enemmän. 

Lähteet

Abrahamsson, N. (2009). Andraspråksinlärning. Lund: Studentlitteratur. 

Derwing, T. M., Munro, M. J. & Wiebe, G. (1998). Evidence in favor of a broad framework for pronunciation instruction. Language Learning, 48(3). S. 393–410. 

Field, J. (2005). Intelligibility and the listener: The role of lexical stress. TESOL quarterly, 39(3), 399-423. 

Hahn, L. (2004). Primary stress and intelligibility: Research to motivate the teaching of suprasegmentals. TESOL Quarterly, 38(2). 201–223. 

Heinonen, H. (2020). Uttal och dess begriplighet i finskspråkiga gymnasisters L2-svenska. 

Heinonen, H. (2021). Lausepaino-ongelmia: ääntämisen ymmärrettävyyteen voi vaikuttaa se, mitä painottaa ja miten. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(1). 

Hirst, D. and Di Cristo, A. (1998). Intonation systems: a survey of twenty languages. Cambridge University Press. 

Huhtamäki, M., & Zetterholm, E. (2017). Uttalets plats i undervisningen av svenska som andraspråk. AFinLA-teema, (10), 45–60. 

Ilola, M. (2018). Oppilaiden käsityksiä englannin suullisesta kielitaidosta, sen oppimisesta ja arvioinnista. JYU dissertations, (15). 

Kallio, H. (2022). The prosody underlying spoken language proficiency: Cross-lingual investigation of non-native fluency and syllable prominence. Doktorsavhandling, Helsingfors universitet. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7845-9 

Kallio, H., Kautonen, M., & Kuronen, M. (2023). Prosody and fluency of Finland Swedish as a second language: Investigating global parameters for automated speaking assessment. Speech Communication, Volume 148, 66–80. https://doi.org/10.1016/j.specom.2023.02.003   

Kang, O., Rubin, D., & Pickering, L. (2010). Suprasegmental measures of accentedness and judgements of English language learner proficiency in oral English. Modern Language Journal, 94(4), 554–566. 

Kautonen, M. (2019). Finskspråkiga inlärares uttal av finlandssvenska i fritt tal på olika färdighetsnivåer. JYU Dissertations 90. Jyväskylä: University of Jyväskylä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7778-8  

Kautonen, M., & Kuronen, M. (2021). Uttalsinlärning med fokus på svenska. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) nr 860. Helsinki: SLS. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-583-552-9  

Lado, R. (1957). Linguistics across cultures. Ann Arbor, MI: University of Michigan Press. 

Levis, J. (2005). Changing context and shifting paradigms in pronunciation teaching. TESOL Quarterly, 39(3), 369–377. 

Munro, M. J., & Derwing, T. M. (1995). Foreign accent, comprehensibility, and intelligibility in the speech of second language learners. Language learning, 45(1), 73–97. 

Niebuhr, O., Alm, M., Schümchen, N., & Fischer, K. (2017). Comparing visualization techniques for learning second language prosody: First results. International Journal of Learner Corpus Research, 3(2), 250-277. 

Ramírez Verdugo, D. (2006). A study of intonation awareness and learning in non-native speakers of English. Language awareness, 15(3), 141-159. 

Schmidt, R. (1990). The role of consciousness in second language learning. Applied Linguistics, 11(2), 129–158. 

Stratton, J. M. (2023). Implicit and explicit instruction in the second language classroom: A study of learner preferences in higher education. Die Unterrichtspraxis/Teaching German, 56(2), 103-117. 

Tergujeff, E. (2013). Learner Perspective on English Pronunciation Teaching in an EFL Context. Research in Language 11(1), 81–95 

Tilastokeskus (2025). Väestö kielen, iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2023. [Viitattu 31.3.2025]. Saatavilla: https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Maahanmuuttajat_ja_kotoutuminen/Maahanmuuttajat_ja_kotoutuminen__Maahanmuuttajat_ja_kotoutuminen/maakoto_pxt_11vx.px/  

Virkkunen, P., & Toivola, M. (2020). Foneettinen osaaminen helpottaa vieraan kielen ääntämisen opettamista–kyselytutkimus suomalaisten kieltenopettajien käyttämistä ääntämisen opetusmenetelmistä. Ainedidaktiikka, 4(1), 34–57. 

von Zansen, A., & Kallio, H. (2024). DigiTala–Moodle-sovellus suullisen kielitaidon automaattiseen arviointiin: DigiTala–An online tool for automated assessment of oral language skills. AFinLA-teema, (17), 91–116.  

Zetterholm, E., & Ydringer, E. (2023). Uttalsundervisning på sfi. Venue, 23.