Kaunokirjallisuus ja lukupiirit aikuisena Suomeen muuttaneiden lääkäreiden kielitaidon tukena

Julkaistu: 16. syyskuuta 2026 | Kirjoittaneet: Viola Parente-Čapková, Riitta Jytilä, Niina Kekki, Anna Ovaska, Elina Renko ja Sonja Sulkava 

Joissakin asiantuntija-ammateissa, kuten lääkärin työssä, tarvitaan korkeaa kielitaitotasoa. Tutkijat, päättäjät ja terveydenhuollon järjestäjät ovat osoittaneet huolta lääkärien kielitaidon vaikutuksista asiakastyöhön ja potilasturvallisuuteen (esim. Yle 23.3.2026). Kielellisillä vaikeuksilla on vaikutusta myös ei-ensikielisten lääkäreiden omaan hyvinvointiin. 

Kielen osaaminen liittyy yhteisöstä osalliseksi pääsemiseen. Suomeen muuttaneet lääkärit tarvitsevatkin vertaistukea ja yhteisöllisyyttä sekä perehdytystä suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään ja hoitokäytäntöihin (Pitkänen & Vaattovaara 2024). Kieleen ja kulttuuriin liittyviä haasteita kokevat erityisesti laillistamisvaiheessa olevat lääkärit, jotka eivät välttämättä saa riittävästi tukea. Myös jo laillistettuna lääkärinä toimivat tarvitsevat keinoja kielitaitonsa kohentamiseen. 

Sanoja terveyden tekijöille: Kaunokirjallisuus, terveydenhuolto ja demokratia -hankkeessa (SoTeTe; Koneen Säätiö 2024–2026) on järjestetty lukupiirejä suomea ei-ensikielenä puhuville terveydenhuollon ammattilaisille. Esittelemme tässä artikkelissa hankkeemme lähtökohtia ja kerromme, millaista lukupiiritoimintaa olemme järjestäneet ja millaista potentiaalia sillä on ei-ensikielisten lääkäreiden kielitaidon tukemisessa. 

Lukupiirit lääkärien kielenopetuksessa 

Kaunokirjallisuuden ja lukupiirimenetelmän käyttöä ja merkityksiä toisen/vieraan kielen oppimisessa on aiemmin tutkittu Tuntemattomalla päähän? Kaunokirjallisuus aikuisten maahan muuttaneiden suomen kielen edistäjänä (TuPä) -hankkeessa (Koneen säätiö 2020–2023). Hankkeessa on luotu lukupiirimuotoista opetusta ja tutkittu lukupiirien potentiaalia yhteisöllisenä, dialogisena oppimisympäristönä sekä kulttuurisen kielenoppimisen apuna. Kehitetty lukupiirimalli esitellään sekä opetus- että itseopiskelumateriaaliksi tarkoitetussa oppikirjassa Tuntemattomalla päähän? Oppimateriaali kieli- ja kulttuurituntemuksen syventämiseen kaunokirjallisuuden avulla (Parente-Čapková ym. 2026). 

Sanoja terveyden tekijöille -hanke (Sotete) laajentaa Tupä-hankkeen aiheita ja kysymyksiä uuteen suuntaan, kun lukupiirien osallistujiksi on kutsuttu tietty ammattiryhmä, terveydenhuollon alan ammattilaiset. Suurin osa osallistujista on ollut lääkäreitä, jotka tuovat lukupiireihin mukanaan uuden kontekstin: lääkärin ammattiin liittyvät erityiskysymykset, kuten lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksen haasteet ja potilaan kohtaamisen eettiset ulottuvuudet. Näitä kysymyksiä on jo vuosikymmeniä tutkittu kerronnallisen lääketieteen (narrative medicine) kentällä, jossa kaunokirjallisuutta on hyödynnetty lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksen ja lääkärin ammatillisen itsereflektion tukena. Kerronnallinen lääketiede on humanistisen lääketieteen tutkimuksen ala, jota kirjallisuudentutkijat ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat yhdessä kehittäneet tuodakseen esiin inhimillistä näkökulmaa lääketieteen usein ihmistä objektivoivaan lähestymistapaan. (Charon 2006; Sulkava ym. 2026.) Potilaiden ja lääkärien kielen osaamiseen ja erilaisiin kielellisiin lähtökohtiin liittyvät kysymykset eivät ole sen piirissä aiemmin nousseet keskeisiksi (Ovaska ym. 2025).

Maahan muuttaneet kielenoppijat ovat moninainen joukko, joilla on eri tavoin etäinen tai läheinen suhde suomalaiseen yhteiskuntaan. Kieli ja sen osaaminen rakentavat käsityksiä ja kokemuksia yhteisöön kuulumisesta ja osallisuudesta yhteiskuntaan. Keskeistä on, miten eri ryhmät ja kulttuurit voivat rakentaa yhteisöllisyyttä erilaisista taustoista ja kielistä huolimatta. Lukupiiri voidaan nähdä sosiaalisena ympäristönä, jossa on tilaa käsitellä erilaisia kokemuksia. Tässä sekä kulttuurisen kielenoppimisen että kerronnallisen lääketieteen näkökulmat ovat avuksi. 

Kulttuurista kielenoppimista ja kerronnallista lääketiedettä yhdistävä lukupiirimalli  

Sanoja terveyden tekijöille -hankkeen tavoitteena on tuoda yhteen kulttuurisen kielenoppimisen ja kerronnallisen lääketieteen näkökulmia, sillä niissä molemmissa kaunokirjallisuuden yhdessä lukemisella on keskeinen rooli. Kerronnallisen lääketieteen tavoitteena on kehittää terveydenhuollon ammattilaisten kykyä kuunnella ja reflektoida potilaan kertomaa ja omia kokemuksiaan, kulttuurinen kielenoppiminen taas pohjaa ajatukseen, että kaunokirjallisuus avaa ovia sekä kieleen että kulttuuriin ja siten vahvistaa osallisuutta yhteiskunnassa. 

Lukupiireissä on pääasiassa sovellettu seuraavaa, kerronnallisen lääketieteen ja kulttuurisen kielenoppimisen lukupiirien pohjalta laadittua mallia: 1) teksti on luettu yhdessä ääneen, ja osallistujia askarruttaneet sanat ja ilmaisut on käyty läpi 2) teksteistä on keskusteltu ensin pienryhmissä ja sitten koko ryhmän kesken erilaisten kysymysten avulla ja 3) lopuksi on tehty pieni kirjoitusharjoitus tekstin inspiroimana ja halukkaat ovat lukeneet omia tekstejään muille. Tämä kulttuurisen kielenoppimisen ja kerronnallisen lääketieteen käytäntöjä yhdistävä toimintamalli on osoittautunut toimivaksi tavaksi sekä kehittää monipuolisesti kielitaitoa että pysähtyä reflektoimaan lääkärin työtä eri näkökulmista.

Pilotoimme ensimmäisen Sotete-lukupiirin syksyllä 2024, ja olemme sen jälkeen jatkaneet lukupiirien kehittämistä. Lukupiirejä on tähän mennessä järjestetty neljä, ja osallistujia on ryhmissä ollut 44 (n. 4–13 / ryhmä). Lukupiirikokonaisuudet ovat kestoltaan vaihdelleet kolmesta kahdeksaan tapaamiskertaan arki-iltaisin, yksi kokonaisuus järjestettiin viikonloppuna pidempänä päivätapaamisena.

Lukupiirien osallistujina on ollut sote-ammattilaisia, joiden itse arvioitu kielitaitotaso vaihtelee B1–C2-tasojen välillä, kuitenkin niin, että valtaosa osallistujista on puhunut suomea B2–C1-tasoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla lain mukaan vaadittava kielitaitotaso on tällä hetkellä B1 (YKI 3) (LVV n.d. a), mutta EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkärien laillistamistenttejä järjestävä Tampereen yliopisto on vaatinut vuodesta 2022 lähtien B2-tason kielitaitoa (YKI 4) viimeiseen potilastenttiin osallistuvilta (LVV n.d. b). Kielitaitovaatimus ja kielitaidon riittävyys ovat herättäneet keskustelua. On esimerkiksi esitetty, että B2-tasolla on edelleen tarvetta monenlaiselle kielelliselle tuelle, ja lääkärin työn itsenäinen suorittaminen vaatii C1-tason kielitaitoa (Tervola 2019). Myös lääkäreiden keskuudessa on vedottu siihen, että kielitaitovaatimusta ei tulisi ainakaan keventää, koska “lääketiede koostuu potilaan hoidon kannalta tärkeistä tarinoista” (Perola 2025).

Oma tavoitteemme on ollut kehittää toimintaa, joka soveltuisi maahan muuttaneille lääkäreille, jotka ovat joko laillistamisprosessin viimeisessä vaiheessa tai jo työelämässä, eli joiden kielitaitotaso on osallistujien oman arvion mukaan vähintään B2. Lukupiirityöskentelyssä kielitaitotasot eivät kuitenkaan ole ratkaisevassa asemassa, vaan tärkeintä on tarjota lääkäreille turvallinen tila, jossa voi oppia kieltä ilman huolta virheiden tuottamasta vahingosta ja jakaa lääkärintyössä herääviä vaikeitakin ajatuksia ja tunteita. Lukupiirikeskusteluihin on voinut osallistua joustavasti oman osaamisen mukaan. Toisille esimerkiksi kirjoittaminen voi olla luontevaa, kun taas toiset kokevat puhumisen omaksi vahvuudekseen. Kumpikaan näistä ei välttämättä ole sidoksissa koettuun tai testattuun kielitaitotasoon.

Syksyn 2024 etäyhteydellä toteutetun pilotin pohjalta lukupiiriä muokattiin hieman, ja seuraavat kaksi ryhmää järjestettiin keväällä 2025 niin, että toinen lukupiireistä pidettiin etänä Zoomissa ja toinen lähitapaamisina. Molemmissa ryhmissä oli kuitenkin lähes samat lukemistot ja tehtävät. Eri tapaamismuodoilla on omat hyvät puolensa: etäyhteys antoi mahdollisuuden osallistua pitkänkin matkan takaa, lähiryhmässä taas tunnelmasta muodostui helpommin vapaamuotoinen ja välitön. Aiempien lukupiirien perusteella tiesimme, että myös etäyhteydellä aktiivinen osallistuminen ja yhteisöllisyyden luominen on mahdollista (Jytilä & Kekki 2022). 

Neljäs lukupiiri järjestettiin keväällä 2026, aikataulujen vuoksi jälleen etänä. Siihen valittiin osallistujia, jotka ilmoittivat taitotasokseen B1–2. Halusimme kehittää ohjaustapoja erityisesti ryhmässä, jossa on mukana myös matalammalla taitotasolla olevia puhujia. Toimme tapaamisissa entistä vahvemmin esiin, että taitotasoja on erilaisia ja että kukin voi osallistua omalla tavallaan, ja kannustimme käyttämään lukupiirikeskustelujen tukena myös muiden kielten kuin suomen taitoa. Osallistujat käyttivätkin pienryhmissä apuna omia ensikieliään ja tiivistivät ajatuksensa suomeksi yhteisessä keskustelussa.

Lukupiirien toteutuksessa on ollut tärkeää ohjaajien monitieteinen osaaminen ja erilaiset näkökulmat. Lukupiirejä ovat olleet järjestämässä, ohjaamassa ja havainnoimassa erilaisilla kokoonpanoilla kirjallisuudentutkijat Riitta Jytilä, Anna Ovaska, Viola Parente-Čapková ja Matilda Kirvelä, lääkäri Sonja Sulkava, kielitieteilijä Niina Kekki, kirjailija Alexandra Salmela sekä sosiaalipsykologi Elina Renko. 

Lukupiirien sisältöjä 

Ensimmäisessä lukupiirissä luimme Reko ja Tina Lundánin syöpää käsittelevän romaanin Viikkoja, kuukausia (2006) sekä lyhyempiä kaunokirjallisia tekstejä. Kokonaisen romaanin lukeminen lukupiirin ulkopuolella vapaa-ajalla osoittautui haasteeksi, joten ensimmäisen lukupiirin jälkeen luimme vain lyhyitä tekstejä, kuten novelleja ja runoja. Tällöin tapaamisiin ei tarvinnut valmistautua etukäteen työarjen keskellä. 

Lukemiston valintaan on liittynyt tekstien pituuden lisäksi myös pohdintaa niiden sisällöstä. Haluavatko terveydenhuollon ammattilaiset lukea sairauksia käsittelevää kaunokirjallisuutta? Tästä saatiin vaihtelevaa palautetta. Joku kertoi kokeneensa ensimmäisen lukupiirin syöpää käsittelevän romaanin liian raskaaksi, ja muitakin aiheita toivottiin. Terveydenhuollon ammattilaisilla on erilaisia näkemyksiä kirjallisuudesta ja lukemisen tavoista. Lukemismieltymyksiin vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ammatillinen tausta. 

Tekstien aihepiirit ovat vaihdelleet sairauden, terveyden ja kuoleman käsittelystä aiheisiin, jotka tuovat etäisyyttä lääkärin työhön, kuten luonto. Henriikka Tavin ”Lastu”-runo (kokoelmasta Toivo 2011) tarjosi sanastoltaan rikkaan ja mieluisan kokemuksen. Lisäksi olemme valinneet esimerkiksi tekstejä, joiden pohjalta oli mahdollista pohtia kieleen ja identiteettiin liittyviä valtarakenteita ja syrjintää. Käsittelimme esimerkiksi Sanni Purhosen videorunoa ”Haittaako jos kysyn?”, jonka voi tulkita listaksi vammaisilta ihmisiltä kysyttyjä kysymyksiä, ja Reetta Korhosen runoa ”Nuorelta lääkäriltä kysytään”, joka listaa asioita kuten ”portatiivi, lempielokuva, tippapullo, merisää, ruokajuoma” päätyen kysymykseen ”Milloin oikea lääkäri tulee?”. Purhosen runon kohdalla keskustelimme esimerkiksi vammaisten kohtaamasta syrjinnästä, ja Korhosen runoa mukaillen teimme luovan kirjoittamisen harjoituksia, joissa listataan kysymyksiä, joita meiltä (kirjallisuudentutkijoilta, lääkäreiltä) kysytään. Tästä syntynyt kollektiivinen runo ohjasi meitä pohtimaan myös kielen osaamiseen ja aksenttiin kytkeytyviä ennakkoluuloja, joita aikuisena maahan muuttaneet lääkärit kohtaavat (Ovaska ym. 2027; ks. myös Kekki ym. 2023).

Kun kaunokirjallisuutta luetaan lukupiirissä yhdessä, voidaan sekä tukea kielellistä osaamista ja osallisuutta että käsitellä vaikeita eettisiä kysymyksiä ja kokemuksia kulttuurisesta toiseudesta ja eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Keskustelimme muistisairaudesta ja hoivasta Timo Harjun runon ”Osasto A5, sunnuntai” avulla. Runo kuvaa keskustelua, jossa hahmo pyrkii rauhoittelemaan toista, jonka ääntä ei kuulla: ”Voit ihan rauhassa juoda kahvisi ja syödä nämä lääkkeet. [...] Älä mummo huoli [...] Itke ihan rauhassa. Minä lypsän kyllä ne lehmät.” Olemme pohtineet lukupiireissä runon eri tulkintavaihtoehtoja: kuka runossa puhuu ja missä runo tapahtuu. Olemme myös miettineet yhdessä esimerkiksi vanhuksista käytettäviä nimityksiä eri kulttuureissa sekä tekstin tunnelmaa (ks. runon tulkinnasta myös Parente-Čapková ym. 2026, 47–49). Runon lähilukemisen jälkeen olemme tehneet luovan kirjoittamisen harjoituksia esimerkiksi otsikolla ”Osasto B6, tiistai”. Osallistujat ja ohjaajat ovat päässeet kirjoittamaan omia runoja tai lyhyitä kertomuksia ja lukemaan niitä yhdessä (ks. myös Sulkava ym. 2026). Erään osallistujan teksti jatkaa Harjun runon teemoja ja pohtii elämää hoivakodissa:

”Osasto B6, tiistai. Tavallinen päivä tässä paikassa. Yksi sadoista päivistä hoivakodisamme. Vanhat miehet ja naiset (niitä on enemmän) elävät viimeisiä vuosia, kuukausia, päiviä, hetkiä neljän seinän sisällä. Kukaan ei pääse tästä paikasta ylös kotiin tai kylään vain sairaalaan. Tai hautausmaalle. Siitä huolimatta elämä jatkuu. Lääkkeet annettava, ruoka syötävä, kahvi juotava. Aika menee eteenpäin ja aurinko laskee matkansa lopetettua.”

Lukupiireistä tukea kielitaitoon, kulttuuriin tutustumiseen ja erilaisten näkökulmien hahmottamiseen 

Keräsimme lukupiireistä palautetta ja lisäksi haastattelimme ja/tai keräsimme suullisia ja kirjallisia loppureflektioita osallistujilta (ks. Taulukko 1). Näissä osallistujat toivat esiin muun muassa, että lukupiiri tarjoaa mahdollisuuden kehittää kielellistä osaamista sekä hahmottaa erilaisia näkökulmia ja tulkintoja. 

Kielen oppiminen oli osallistujille keskeinen syy osallistua, ja eräs osallistuja vertasi lukupiirejä kielikylpyyn. Yhdellä lukupiirikerralla käsiteltiin sitä, miten erilaiset kielimuodot, kuten sinuttelu ja teitittely, toimivat esimerkkeinä siitä, miten erilaiset sanavalinnat ja kielenkäyttötilanteet ovat kytköksissä kyseisen kulttuurin tuntemukseen: ”tässä vaiheessa voin sinutella toisessa vaiheessa ehkä on parempi teititellä joo kyllä eli se semmoinen käyttäytyminen myös vastaanotolla on tosi tärkeää.”

Osallistujat kertoivat, että tuntuu voimauttavalta, kun huomaa pystyvänsä lukemaan suomenkielistä kaunokirjallisuutta tai kirjoittamaan luovia tekstejä: ”Ensimmäistä kertaa että mä luin ihan ei mitään selkosuomen kirja vaan ihan semmonen sataprosenttinen suomalainen kirja ja mä oon tosi ylpeä minusta.” Lainaus vahvistaa aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, että edistynyt suomenoppija ”selviää” ei-selkomukautetusta kaunokirjallisuudesta lukupiirin yhteisöllisen tuen ja ohjaajien tarjoaman kielituen avulla (Jytilä & Kekki 2022).  

Lisäksi moni osallistuja pohti sitä, miten kirjallisuus mahdollistaa sairauteen liittyvien tunteiden ja kulttuuristen kysymysten käsittelyn. He myös huomauttivat, että lukupiiri tarjoaa mahdollisuuden käsitellä omia tunteita. Tunteista puhuminen ei-ensikielellä tuo oman ulottuvuutensa niiden käsittelyyn (ks. Parente-Čapková ym. 2023, 52).

Haasteeksi lukupiirien järjestämisessä ovat osoittautuneet aikataulut, kun lukupiirit on järjestetty työpäivän jälkeen. Esimerkiksi ensimmäisestä ryhmästä jäi osallistujia pois, kun he eivät ehtineet lukea käsiteltyä romaania tai kun vastaan tuli muita arjen haasteita. Toisaalta loppuun saakka mukana ollut neljän hengen ryhmä oli erityisen tyytyväinen lukupiiriin. Viimeisessä ryhmässä puolestaan yksi osallistuja pääsi mukaan ainoastaan yhteen tapaamiseen, mutta perehtyi teksteihin itsenäisesti ja koki sen hyödylliseksi. Olemme ratkaisseet aikatauluhaasteita mukautumalla siihen, että ryhmien kokoonpano väistämättä elää ja eri tapaamisiin pääsee mukaan hieman eri ihmisiä. Hyvää ja vuorovaikutuksellista ilmapiiriä vaihtuvissa ryhmissä tukee esimerkiksi se, että perustiedot työskentelytavoista kerrataan jokaisella kerralla.

Meitä on lukupiireissä kiinnostanut, miten kielellisen ja kerronnallisen osaamisen kehittämiseen tähtäävä opetus voi tukea sekä lääkäreiden kielitaitoa että hyvinvointia. Osallistujien pohdinnoissa lukupiirien merkityksestä korostui kulttuurisen kielenoppimisen ajatus kielen osaamisesta ikkunana kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Myös kerronnallisen lääketieteen painotukset potilaskeskeisyydestä ja ammatillisesta itsereflektiosta näkyivät.

Taulukko 1. Sotete-lukupiirien osallistujat ja lukupiireistä kerätty tutkimusaineisto (palautteiden arviointiskaala: 1= välttävä, 2=tyydyttävä, 3=hyvä, 4=kiitettävä, 5=erinomainen, 6=loistava). 

Viola Parente-Čapková on kotimaisen kirjallisuuden professori Turun yliopistossa. 

Riitta Jytilä on kotimaisen kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa. 

Niina Kekki on väitöskirjatutkija ja suomi vieraana kielenä -yliopisto-opettaja Turun yliopistossa. 

Anna Ovaska on kotimaisen kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa. 

Elina Renko on tutkijatohtori Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. 

Sonja Sulkava on perinnöllisyyslääkäri ja tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Kirjallisuus 

Charon R. (2006) Narrative Medicine - Honoring the Stories of Illness. New York: Oxford University Press.  

Jytilä, R. & Kekki N. (2022) Kohti ylirajaista lukemista. Lukupiiri aikuisten maahanmuuttaneiden yhteisöllisen oppimisen menetelmänä. Aikuiskasvatus 42(2), 119–132. https://doi.org/10.33336/aik.120034. 

Kekki, N., Jytilä R. & Parente-Čapková V. (2023) Kulttuurisen kielenoppimisen jäljillä. Aikuisten suomenoppijoiden kokemuksia lukupiirissä. Sananjalka. Suomen Kielen Seuran vuosikirja 65, 196–214. 

LVV n.d. a. Riittävän kielitaidon osoittaminen. Lupa- ja valvontavirasto. Viitattu 17.6.2026. Saatavilla: https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/riittava-kielitaito  

LVV n.d. B. EU- tai ETA-alueen ulkopuolella koulutetuilta lääkäreiltä vaaditut kuulustelut. Lupa- ja valvontavirasto. Viitattu 17.6.2026. Saatavilla: https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/eu-tai-eta-alueen-ulkopuolella-koulutetuilta-laakareilta-vaaditut-kuulustelut  

Ovaska, A., Sulkava, S., Parente-Čapková, V. & Jytilä, R. (2025) Toward Multilingual Narrative Medicine. The Polyphony  29 May 2025. 

Ovaska, A., Jytilä, R. & Parente-Čapková, V. (2027) Cultural Approaches to Narrative Medicine: A Case Study of Reading Groups for Medical Professionals with Immigrant Backgrounds. Transforming Stories: Possibilities, Politics, Pasts, Practices. Brill. Hyväksytty julkaistavaksi. 

Parente-Čapková, V., Jytilä R. & Kekki, N. (2023) Filologinen lähilukeminen aikuisten maahan muuttaneiden lukupiireissä. Lukemisen kulttuurit. Toim. Pirjo Hiidenmaa, Ilona Lindh, Sara Sintonen & Roosa Suomalainen. Helsinki: Gaudeamus, 41–53. 

Parente-Čapková, V., Kekki N., Jytilä, R., Salmela, A., Jokela H. & Fárová, L. (2026) Tuntemattomalla päähän? Oppimateriaali kieli- ja kulttuurítuntemuksen syventämiseen kaunokirjallisuutta lukemalla. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0721-2   

Perola M. Kieli on toimivan lääketieteen perusta. Duodecim. Blogikirjoitus 12.2.2025. https://www.duodecim.fi/2025/02/11/kieli-on-toimivan-laaketieteen-perusta/  

Pitkänen, T, & Vaattovaara, J. (2024) Osalliseksi toisella kielellä? Laillistamisprosessissa olevien lääkäreiden kokemuksia osallisuudesta terveydenhuollon työyhteisöissä. Työelämän tutkimus 22(4): 461–89. 

Sulkava S, Ovaska A, Renko E, & Valtonen J. (2026) Kerronnallinen lääketiede on pedagoginen lähestymistapa, joka kannustaa reflektioon ja potilaskeskeisyyteen. Duodecim 17/2026.  

Tervola M. (2019) Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet: Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön. Tampereen yliopisto. Tampereen yliopiston väitöskirjat 92. 

Yle 23.3.2026. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee toimia, jotka vahvistaisivat hoivahenkilöstön kielitaitoa. Saatavilla: https://yle.fi/a/74-20216788