Lapsia ja nuoria tulee johdonmukaisesti rohkaista valitsemaan vieraita kieliä

Julkaistu: 8. lokakuuta 2025 | Kirjoittanut: Anders Adlercreutz

Monipuolinen kielitaito ja kulttuurinen osaaminen ovat ikkunamme maailmaan. Pienenä kielialueena ja kansakuntana – ja talouden näkökulmasta myös vientivetoisena maana – olemme riippuvaisia yhteyksistä muihin maihin. Väestön hyvää ja monipuolista kielitaitoa ja kansainvälisyysosaamista tarvitaan, olipa kyse taloudesta ja kaupankäynnistä, menestymisestä tieteissä ja tutkimuksessa tai kulttuureihin ja diplomatiaan liittyvästä yhteistyöstä.

Myös yksilöille monipuolinen kielitaito on arvokasta pääomaa. Hyvä kielitaito vahvistaa sivistystä, yleistä osaamista sekä henkilökohtaisia työllisyysnäkymiä – puhumattakaan siitä, miten kielitaidon avulla maailman ovet avautuvat ihan eri tavalla. Olen itse monta kertaa iloinnut siitä, että vanhempani kannustivat minua lukiossa lähtemään vaihto-oppilaaksi Portugaliin, Azoreille. Siellä opin portugalin kielen, mikä johti Erasmus-vaihtoon Barcelonaan ja espanjan kielen pariin, mikä puolestaan myöhemmin mahdollisti työt Italiassa. Kielitaito lisää ymmärrystämme maailmasta lähialueillamme, Euroopassa ja globaalisti. Kieli- ja kulttuuriosaaminen antaa samalla meille työkaluja ymmärtää suomalaista identiteettiämme ja paikkaamme maailmassa.

Käynnissä olevassa laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa laskevista oppimistuloksista ja koulutususkon hiipumisesta painottuvat nyt helposti muut kysymykset kuin monipuolisen kielitaidon edistäminen. En halua nähdä asioita joko-tai-kysymyksenä.

Kotoperäisten kielten vahvistaminen huomionkohteena

Petteri Orpon (kok) hallituskaudella erityisenä huomionkohteena on ollut kotoperäisten kielten aseman ja opetuksen vahvistaminen koulutusjärjestelmämme kokonaisuudessa. Hallitus on jatkanut kansalliskielistrategian toimeenpanoa turvatakseen sen, että Suomessa on myös tulevaisuudessa kaksi elävää kansalliskieltä. Käytännössä pyritään muun muassa estämään suomen kielen käyttöalan kaventumista ja turvaamaan ruotsinkielisten palvelujen saatavuus ja vahvistamaan kieliyhteisön elinvoimaisuutta.

Opetushallitus on parhaillaan vetämässä yhteen tuloksia vuosina 2022–2024 toteutetusta toisen kotimaisen kielen kehittämisohjelmasta. Ohjelman puitteissa on kerätty arvokasta tietoa toisen kotimaisen kielen opetuksesta ja kielten opiskelun kehittämismahdollisuuksista. Näitä on tarkoitus hyödyntää kielikoulutuksen kehittämistyössä. Lisäviikkotunti toisen kotimaisen kielen opetukseen B1-kielenä astui voimaan edellissyksynä.

Lisäpanostuksia maahanmuuttajataustaisten lasten kieltenoppimiseen

Kielitaito muodostaa perustan oppimiselle ja tiedon omaksumiselle. Hyvä kirjoitus- ja lukutaito koulun opetuskielessä ovat edellytys yleisesti hyvälle koulupolulle. Samalla se luo pohjaa myös toisten kielten oppimiselle. Siksi on erityisen tärkeää, että voimme tukea maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kieltenoppimista. Tällä tavoin voimme tukea sitä, että heillä on mahdollisuus kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan ja että he saavat mahdollisuudet osallistua koulutukseen, työhön, arkeen ja yhteiskunnan toimintaan myös laajemmin. Hallituksen puoliväliriihessä päätettiin erityispanostuksista suomi ja ruotsi toisena kielenä -oppimäärää koskevan opetuksen vaikuttavuuden vahvistamiseen ja kehitystyöhön. Tämän lisäksi hallitus vahvistaa hiljattain maahan muuttaneille lapsille ja nuorille tarjottavaa valmistavaa opetusta laajentamalla sitä lisäopetuksella tilanteissa, joissa se arvioidaan tarpeelliseksi oppilaan riittävien kielellisten valmiuksien varmistamiseksi.

Kieliä opiskellaan yhä vähemmän

Kielten opiskelun väheneminen on yksi keskeisiä haasteitamme. On selvää, että emme voi olla tyytyväisiä valinnaisten kielten opiskelun tilanteeseen tällä hetkellä. Kielten opiskelu ylipäätään on vähentynyt merkittävästi 1990-luvun jälkeen. Vuonna 2023 enää noin 17 prosenttia perusopetuksen oppilaista opiskelee vähintään kolmea kieltä. Tästä kehityksestä olen opetusministerinä huolissani.

Kielten opiskelussa on tunnistettavissa merkittävää alueellista vaihtelua. On syytä pohtia, mistä tällaiset eroavaisuudet syntyvät ja mistä ne kertovat.

Perusopetuksen aikaisilla kieliopinnoilla on vaikutusta siihen, millaisia kielivalintoja opiskelijat tekevät myöhemmin lukiossa. A2- ja B2-kielten opiskelu lukiossa edellyttää yleensä sitä, että kielten opiskelu on alkanut jo peruskoulussa. Valitettavasti valtaosalla B2- ja B3-kielten opiskelu lukiossa jää melko kevyeksi, muutamien kurssien tai opintojaksojen mittaiseksi. Kielitaidon vahvistumiseen tarvittaisiin nykyistä pidempää opiskeluaikaa sekä innostusta aloittaa lyhyiden kielten opiskelu lukiossa. Moni opiskelija kuitenkin kokee pitkäjänteisyyttä ja voimavaroja edellyttävän kielten opiskelun raskaaksi. Huomiosta kilpailevat myös muut valinnaiset aineet. Tuntijakokaan ei aina ole sellainen, että kielivalinnat onnistuisivat. Suomen väestökehitys, käytännössä lasten määrän väheneminen, asettaa yhden selkeän haasteen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämiselle. Ikäluokkien pienenemisellä on yhteys valinnaisuusmahdollisuuksiin, ja opiskelijamäärien pieneneminen voi näkyä esimerkiksi valinnaisten kielten vaihtoehtojen kaventumisena. Tilanne haastaa opetuksen järjestäjiä ja kuntia, jotka opetusta tarjoavat. Kuinka jatkossa varmistetaan kielten opettajille riittävä määrä opetustunteja niissä kunnissa, joissa oppilasmäärät vähenevät?

Jo nykyisin osa kunnista ja opetuksen järjestäjistä on järjestänyt valinnaisten kielten opetusta etäyhteyksiä hyödyntäen. Parhaillaan Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on toteuttamassa opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kehittävää arviointia etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen nykytilasta. Arviointia hyödynnetään työryhmässä, jonka tehtävänä on tehdä ehdotuksia perusopetuksen kehittämisestä vastaamaan väestökehityksen muutoksia. Etäyhteyksiä hyödyntävällä opetuksella voidaan parhaimmillaan vahvistaa ja täydentää kieltenopetuksen valikoimaa. Arvioinnin myötä tulemme saamaan lisätietoa siihen liittyvistä kysymyksistä, haasteista ja tulevista kehittämistarpeista.

Väestökehityksen haasteita perusopetuksen järjestämiselle käsitellään erillisessä työryhmässä, joka tulee antamaan näkemyksensä kehittämisen suunnista alkuvuonna 2026.

Vaalitaan intoa ja kannustetaan rohkeisiin valintoihin

Kuinka saamme vahvistettua ja tuettua lasten ja nuorten intoa valita ja opiskella kieliä myös tulevaisuudessa?

On olennaisen tärkeää, että koulussa ja parhaimmillaan jo varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa innostetaan, perehdytetään ja kannustetaan valitsemaan valinnaisia kieliä. Niissä kunnissa ja kaupungeissa, joissa kieltenopiskelu on suosittua, on usein taustalla pitkäjänteinen työ kielivalintojen taustalla. Vanhempainilloissa viestitään myönteisesti kielivalinnoista ja esimerkiksi kielikylpyopetuksen mahdollisuuksista ja lapsille tarjotaan kielimaistiaisia varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Kannustan siksi kaikkia kuntia tarkastelemaan sitä, millä tavalla kielivalinnoista tiedotetaan ja viestitään.

Suomessa opetuksen ja koulutuksen järjestäjillä eli käytännössä kunnilla on erittäin suuri vastuu siitä, että kielivalikoima on opetuksessa ja koulutuksessa kattava. Olennaista on myös varmistaa, että oppilailla on mahdollisuus johdonmukaiseen kielipolkuun läpi opintojen.

Nuorten Akatemia toteutti lasten ja nuorten kuulemisen kieltenopetuksesta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona syksyllä 2024 ja talvella 2025. Kuulemisen tuloksena selvisi, että kuulemiseen osallistuneet nuoret suhtautuvat myönteisesti kieltenopiskeluun ja haluavat opiskella monia eri kieliä. Tästä tuloksesta olen iloinen. Kieltenopiskelun esteenä nuoret kokivat kuitenkin sen kuormittavuuden. Kouluihin toivottiin myös nykyistä laajempaa kielivalikoimaa.

Nuoria motivoi kielten opiskeluun ennen kaikkea tarve kielitaidolle, sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa. Opiskelumotivaatiota pitävät yllä myös halu oppia uutta sekä kokemus omasta edistymisestä.

Anders Adlercreutz toimii opetusministerinä.