Dialoginen lähestymistapa kokemuksiin toisen kielen oppimisesta

Julkaistu 12. toukokuuta 2026 | Kirjoittanut: Raisa Lantto

Dialoginen ajattelu

Dialoginen ajattelu yhdistetään tavallisesti venäläiseen filosofiin ja kirjallisuudentutkijaan, Mikhail Bakhtiniin (1895–1975) (käytän translitteraatiota Mikhail Bakhtin, paitsi lähdeviitteissä ja lähdeluettelossa). Mikhail Bakhtin ei ollut kielitieteilijä, mutta hänen dialoginen ajattelunsa on vaikuttanut myös kielitieteeseen. Bakhtin korosti kieltä yhteisöllisenä ja jaettuna resurssina. (Bahtin, 1973, 1979/1986; Holquist, 1990a; Freise, 2018; Lähteenmäki, 2002; Todorov, 1984) Bakhtinin dialoginen ajattelutapa resonoi toisen kielen oppimisen tutkimuksen ja pedagogiikan kanssa (Dufva & Alanen, 2005; Kostogriz, 2005; Marchenkova, 2005).

Bakhtinin mukaan yksi dialogin muoto on keskustelu, jossa puheenvuorot vaihtuvat. Sen lisäksi paljon laajempia, moninaisempia ja monimutkaisempia ovat dialogiset suhteet. (Bahtin, 1979/1986.) Bakhtin näki keskeisenä äänten moninaisuuden sekä erilaisuuksien yhtäaikaisen läsnäolon (ven. sobytie bytiya, eng. the event or co-being of existence), mikä toteutuu elämän kaikilla tasoilla (Holquist, 1990a).

Lausuma on kielellinen teko

Bakhtinin metalingvistiikan keskeinen käsite on lausuma (ven. vyskazyvanie). Lausuma on ainutkertainen, toisin kuin toistuvat kielen rakenteet kuten lauseet. Bakhtinille lausumia ovat niin yksisanaiset repliikit kuin moniosaiset romaanit tai tieteelliset artikkelitkin. (Bahtin, 1979/1986; Holquist, 1990a; Lähteenmäki, 2002; Marchenkova, 2005.)

Lausumat ilmaisevat puhujan kannanottoja, joita hän tekee tietystä aikapaikkaisesta positiosta käsin. Bakhtinin mukaan mikään lausuma ei ainoastaan heijasta jotain, mikä on valmiiksi annettuna, vaan se on aina uutta luovaa. Lausuma sisältää aina myös jonkinlaisen arvolatauksen. (Bahtin, 1979/1986, 1986/1993; Hall, Vitanova & Marchenkova, 2005; Holquist, 1990a; Todorov, 1984.)

Bakhtin korosti, että kun puhuja rakentaa lausumaa, hän ottaa huomioon vastaanottajan. Lausuma voidaan määritellä puhujan kuulijalle suuntaamaksi kielelliseksi teoksi. (Bahtin, 1981, 1979/1986, 1986/1993.) Lausuma on aina rajalla, puhujien välillä. Se sijoittuu myös sille rajalle, mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta, koska sosiaalisena ilmiönä se sisältää tietyn yhteisön arvoja ja merkityksiä, joita ei tarvitse välttämättä ääneen lausua (Holquist, 1990a).

Bakhtin painotti Toisen merkitystä kielellisessä tietoisuudessa. Kaikki ilmauksemme ovat täynnä toisten sanoja. Puhujina ja kirjoittajina me emme luo sanojamme tyhjästä. Me käytämme uudelleen sen, mitä olemme toisilta saaneet, muotoilemme sanoja, reflektoimme ja arvioimme niitä. (Bahtin, 1981, 1979/1986; Busch, 2017; Marchenkova, 2005.)

Myötäeläminen, ulkopuolisuus ja vastuullisuus

Bakhtinin ajatteluun kuului myös käsite vzhivanie (ven.), joka on käännetty englanniksi sanapareilla live entering tai living into (Morson & Emerson, 1989; Todorov, 1984). Suomenkielisenä vastineena kävisi myötäeläminen tai mukana eläminen. Vzhivanien käsitettä ei tule sekoittaa empatian käsitteeseen. Bakhtinin mukaan empatiassa yksilö yrittää sulautua toiseen. Sen sijaan mukana elämisessä voimme asettua toisen asemaan menettämättä omaa ulkopuolisuuttamme. Sellaisessa suhteessa voi syntyä jotakin, mikä on todella avuksi. (Bahtin, 1919/1990, 1986/1993; Emerson, 2000; Morson & Emerson, 1989; Todorov, 1984.)

Bakhtinin käsitteisiin kuului myös vastuullisuus (ven. otvetstvennost; eng. answerability, responsibility) (Bahtin, 1919/1990, 1986/1993; Holquist, 1990a). Jokaisella meistä on uniikki paikka maailmassa. Tältä paikalta olemme vastuullisia toimimaan. Bakhtinin sanoin meillä ei ole alibia olemassaolostamme. Toinen ihminen odottaa meiltä vastausta, jotakin reaktiota; ei ole mitään kauheampaa kuin jäädä ilman sitä. (Bahtin, 1979/1986.)

Dialogiset suhteet ja kielellinen teko tarkastelukulmina lähestyä kielenoppijan kokemuksia

Dialogiset suhteet ja lausuma kielellisenä tekona olivat keskeisiä tarkastelukulmia, joilla lähestyin väitöstutkimukseni (Lantto, 2025) haastatteluaineistoa. Tarkastelin kuuden naisen kokemuksia. He olivat muuttaneet Suomeen aikuisina ja opiskelivat ammattikorkeakoulussa tai toisen asteen oppilaitoksessa. Yksi heistä oli jatkanut yliopisto-opintoihin. Kaikkien ensikieli on muu kuin suomi, he olivat opintojensa aikana paitsi oppimassa ammattiin myös oppimassa suomen kieltä.

Aineiston analyysissa valitsin katsoa informanttieni kuvauksia elettyinä kokemuksina (Busch, 2017), joissa merkityksiä ja identiteettejä rakennetaan ja joihin kuuluu vahvana emotionaalinen komponentti. Tarkastelin dialogeja yhteisöllisen olemassaolon tapana, jossa rajalla olo Itsen ja Toisen välillä sekä ulkopuolisuuden näkökulma ovat keskeisiä.

Aineistossani näen erityistä painoarvoa tilannekuvauksilla, joissa informanttini olivat kokeneet tulleensa sivuutetuiksi. He kuvasivat tunteikkaasti tilanteita, joissa he jäivät yksin pohdiskelemaan vuorovaikutuksen ongelmia. Valaiseva oli esimerkiksi Elizan kokemus, kun opiskelijatoverin vastaus hänen kysymyksiinsä yhteisen tehtävän tekemisestä oli ”katotaan”:

Kun ihmisten kanssa yrittää vaikkapa koulussa keskustella ja hän siis puolivälissä ihan siis käveli --- ihmisten pitäis kasvokkain keskustella vaikka kuinka kiire tai mitä että se voi sanoa anteeks nyt ei oo aikaa että tai muuta joo joo kattotaa en tiedä ja lähtee eikä saa mikä vastaus --- vaikka kuinka kiire ihminen voi aina kääntyä ja sanoa anteeks mulla on nyt kiire että otamme yhteyttä sitte sähköpostilla --- miten niin katotaan nyt me voimme puhua että meillä on tehtävä meillä pitäis tehdä että palautuspäivä on kohta ja miten niin katotaan.

Eliza tuli ohitetuksi yrityksessään päästä pohtimaan opiskelijatovereidensa kanssa yhteistä tehtävää ja sen palautusta. Opiskelijatoverin vastaus oli vain ”katotaan”, mikä herätti Elizassa tunnekuohua vielä haastattelun hetkellä. Bakhtininkin (1979/1986) sanoin ei ole mitään kauheampaa kuin jäädä ilman vastausta.

Sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että opiskelijatoverit saattavat ohittaa kielenoppijan, vastata epäkohteliaasti tai vain olla haluttomia neuvottelemaan merkityksistä kieltä oppivan kanssa (esim. Kärkkäinen, 2017; Ruotsista Bayati, 2014; Kanadasta Norton, 2000). Suomenoppijan kanssa keskusteleminen voidaan myös kokea ylimääräisenä rasituksena (Korkeamäki, 2023).

Keskeinen osa aineiston analyysissani oli Ruthin kuvauksella. Se avasi katseltavaksi vuorovaikutustilanteen, jossa tulkitsin osallistujien olleen niin sanotussa kolmannessa tilassa (Kostogriz, 2005). Tässä kolmannella tilalla tarkoitetaan sitä, että vuorovaikutukseen osallistuvat säilyvät ulkopuolisina toisiinsa nähden ja samalla myös tarkastelevat omaa positiotaan ulkopuolisen silmin. Kolmannessa tilassa tärkeää on myötäeläminen (Bakhtinin vzhivanien käsite). Aineistonäyte Ruthilta havainnollistaa hyvin myös sitä, miten lausuma on kielellinen teko.

Aika monet mun luokassa on nuorempi kuin minä ja heillä se puhe on tosi tosi tosi erilainen kuin mitä me silloin (AMMATTIALAN) aikuiskoulutuksessa puhuttiin.

Mä en niin ku antanu sitä vaikuttamaan mun elämään niin paljon no ne puhuu heijän omalla tavalla mä puhun omalla tavalla ja joskus kun mä puhun he eivät ymmärrä ja sillon oli vähän niin ku sellasta semmonen tunne että no enkö mä osaa suomea että en ehkä osaa niin hyvin suomea niin sen takia ehkä he eivät ymmärrä minua.

Joskus oli puheessa vähän kielioppivirheitäkin no itsestä tuntu että okei no nyt mä puhuin väärin nyt puhuin väärin mutta silloin kun puhuu puhuu ja puhuu ja ei silloin --- ehti korjaamaan kielioppia kun puhuu ihan sujuvasti toisen kanssa ja sitten kun tulee virheet --- ku tiiän itse että tuli virhe nyt puheessa mutta kuitenkin jatkoin sitä puhe ja keskustelua --- ja jotkut joskus eivät ymmärrä mitä mä puhun ja sitten toistan sen.

Kysyin Ruthilta, mistä hän tiesi, että puhekumppanit eivät ymmärtäneet häntä. Siihen hän vastasi tunteikkaasti:

Mitäh se sana mun mielestä tosi vähän epäkohtelias että sanoa mitäh siis se se ääni se on vähän sellanen että okei no mitä mä nytki äsken sanoin miksi hän ei ymmärrä sanoinko mä oikein sanoinko mä ihan väärin ihan ihan väärin oliko hänellä ihan niin ku toinen käsitystä mitä mistä mä puhuin.

Nii nii että se ossuu suoraan minua.

Oliko hänellä tosi niin ku eri käsitys no mä ehkä mä sanoin sen jotakin ihan toise niin ku --- mun omalla tavalla ja ehk ja sitte hän ymmärtää ihan toisella tavalla sitä samaa asiaa jos mä sanon sitä ihan positiivisesti ymmärtääkö hän --- negatiivisesti sitä samaa asiaa.

Ruthin kuvauksissa painottui hänen yksinäinen pohdintansa, merkityksiä ei aina rakennettu yhdessä. Bakhtinia seuraten (Bahtin, 1979/1986; Hall ym., 2005) voi ajatella, että toisten ilmaukset projisoivat meille mahdollisen uuden tilan, jota voimme arvioida, johon voimme turvautua ja josta voimme tehdä omamme. Voi asettaa kyseenalaiseksi sen, kuinka turvallisen tilan Ruthin opiskelijatoverit loivat toimia sekä oppia ja käyttää uutta kieltä.

Katson opiskelijatovereiden lausuman ”mitäh” kielelliseksi teoksi. Tällainen kielellinen teko on saanut kielenoppijan pohtimaan ei vain oman ilmauksensa oikeakielisyyttä vaan myös laajemmin hänen ja puhujien välistä yhteisymmärrystä tai ymmärtämättömyyttä. Samalla se on koskettanut syvästi oppijan identiteettiä: ”se ossuu suoraan minua”.

Kiintoisaa on verrata tätä episodia Nurmikarin (2024) tutkimuksiin siitä, miten mitä(h)-, tä(h)- ja hä(h)-ilmauksia käytetään twiitin aloittavana responssina viestipalvelu X:ssä. Nurmikarin (2024, s. 35) mukaan ilmauksia käytetään avoimina korjausaloitteina, jotka osoittavat edelliselle puhujalle, että tämän vuorossa on jotain ongelmallista. Ne jättävät ongelman laadun kuitenkin vastaanottajan pääteltäväksi. Näinhän kävi Ruthinkin kokemana. Hän ymmärsi, että hänen puheessaan oli jotain ongelmallista toisten vuoropuhelussa olevien kannalta. Ongelma jäi kuitenkin Ruthin itsensä pohdittavaksi.

Nurmikarin (2024) mukaan korjaukset ovat jaksoja, joissa keskustelijat ratkaisevat ja ehkäisevät ongelmakohtia sekä ohjailevat keskustelun kulkua. Korjausaloitteilla voidaan myös säädellä keskusteluun osallistumisen mahdollisuuksia tai haastaa edellistä puhujaa. Nurmikarin tutkimuksesta käy ilmi, että mitä(h)-, tä(h)- ja hä(h)-ilmauksia käytetään affektisen asennoitumisen ilmaisemiseen. Haastoivatko Ruthin opiskelijatoverit häntä jollakin tavalla? Ehkä Ruth tunnisti myös affektiivista asennoitumista opiskelijatovereidensa lausumassa; hän itse reagoi siihen tunteella. Säätelivätkö opiskelijatoverit sitä, miten keskusteluun pääsi osalliseksi? Nämä kysymykset on hyvä esittää, vaikka ne jäävätkin vaille vastausta.

Tulkitsen, että Ruth oli niin sanotussa kolmannessa tilassa. Hän arvioi vuorovaikutusta sekä omasta että toisten näkökulmasta. Hän kuitenkin säilytti pohdinnoissaan oman positionsa todetessaan, ettei puheen virrassa aina voi korjata virheitä, vaikka niitä itse huomaisikin. Epäselväksi jää, olivatko Ruthin puhekumppanit tietoisia siitä kolmannesta tilasta, jossa hekin joka tapauksessa olivat. Olivatko he tulleet “ulos itsestään” ja ulkopuolisuuden tilaan? Olivatko he tietoisia siitä, mikä merkitys vuorovaikutuksella, dialogilla ja jopa yksittäisellä sanalla on?

Aiemmat tutkimukset (Norton, 2000; Colak ym., 2022) ovat osoittaneet, että kielenoppija joutuu kantamaan vastuun siitä, tuleeko ymmärretyksi, ja että enemmistökulttuuriin kuuluvat opiskelijat eivät aina tue vähemmistöön kuuluvia opiskelijoita, koska he eivät tunnista omaa rooliaan ja merkitystään eri ryhmien välisen kommunikaation edistäjinä. Omankin tutkimukseni informanteilla oli kokemuksia, joissa he eivät olleet päässeet yhdessä etsimään merkityksiä ja dialogit olivat jääneet kesken.

Bakhtinin dialoginen ajattelu painottaa sitä, että ihminen kaipaa vastausta, reaktiota, ja että kukin käsillä oleva merkitys syntyy, kun kaksi merkitystä kohtaa. Mukana eläen voimme asettua toisen asemaan; käsitykseni mukaan se olisi merkittävä resurssi vuorovaikutuksessa ensikielen puhujien ja kielenoppijoiden kesken. Kuten Dufva (2024) korostaa, kielen oppiminen ja osaaminen tulisi nähdä ympäristön, muiden keskusteluun osallistuvien ja toimijan yhdessä aikaansaamana, “hajautuneena”.

Raisa Lantto on filosofian tohtori ja antaa yksityistunteja (Juradin Oy) suomea toisena kielenä opiskeleville.

Lähteet

Bahtin, M. (1973). Problems of Dostoevsky’s poetics (R. W. Rotsel, käänn.). Ardis.

Bahtin, M. M. (1981). The dialogic imagination: Four essays (M. Holquist, toim.; C. Emerson & M. Holquist, käänn.). University of Texas Press.

Bahtin, M. M. (1986). Speech genres and other late essays (C. Emerson & M. Holquist, toim.; V. W. McGee, käänn.). University of Texas Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 1979)

Bahtin, M. M. (1990). Art and answerability: Early philosophical essays (M. Holquist & V. Liapunov, toim.; V. Liapunov, käänn. ja komm.). University of Texas Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 1919)

Bahtin, M. M. (1993). Toward a philosophy of the act (M. Holquist & V. Liapunov, toim.; V. Liapunov, käänn. ja komm.). University of Texas Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 1986)

Bayati, Z. (2014). “den Andre” i lärarutbildningen: En studie om den rasifierade svenska studentens villkor i globaliseringens tid. Väitöskirja. Göteborgs universitet.

Busch, B. (2017). Expanding the notion of the linguistic repertoire: On the concept of spracherleben – the lived experience of language. Applied Linguistics, 38 (3), 340–358. https://doi.org/10.1093/applin/amv030

Colak, F. Z., Van Praag, L., Nicaise, I. (2022). ‘You have to integrate to belong here!’: Acculturation and exclusion among Turkish and Belgian descent students on a university campus. Journal of Intercultural Studies, 43(3), 415–431. https://doi.org/10.1080/07256868.2022.2010675

Dufva, H. (2024). From ’psycholinguistics’ to the study of distributed sense-making: Psychological reality revisited. Language Sciences (Oxford), 103, 101627. https://doi.org/10.1016/j.langsci.2024.101627

Dufva, H., & Alanen, R. (2005). Metalinguistic awareness in dialogue: Bakhtinian considerations. Teoksessa J. K. Hall, G. Vitanova, & L. Marchenkova (toim.), Dialogue with Bakhtin on second and foreign language learning: New perspectives (s. 99–118). Erlbaum.

Emerson, C. (2000). The next hundred years of Mikhail Bakhtin (the view from the classroom). Rhetoric review 19(1–2), 12–27. https://doi.org/10.1080/07350190009359275

Freise, M. (toim.). (2018). Inspired by Bakhtin: Dialogic methods in the humanities. Academic studies press. https://doi.org/10.1515/9781618117397

Hall, J. K., Vitanova, G., & Marchenkova, L. (toim.). (2005). Dialogue with Bakhtin on second and foreign language learning: New perspectives. Erlbaum.

Holquist, M. (1990a). Dialogism: Bakhtin and his world. Routledge.

Korkeamäki, A. (2023). Suomen kielen osaaminen insinöörin työssä: mihin ja millaista kielitaitoa tarvitaan ja miten tarvittavaa kieltä parhaiten opitaan? Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 14(7). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2023/suomen-kielen-osaaminen-insinoorin-tyossa-mihin-ja-millaista-kielitaitoa-tarvitaan-ja-miten-tarvittavaa-kielta-parhaiten-opitaan

Kostogriz, A. (2005). Dialogical imagination of (inter)cultural spaces: Rethinking the semiotic ecology of second language and literacy learning. Teoksessa J. K. Hall, G. Vitanova, & L. Marchenkova (toim.), Dialogue with Bakhtin on second and foreign language learning: New perspectives (s. 189–210). Erlbaum.

Kärkkäinen, K. (2017). Learning, Teaching and Integration of Adult Migrants in Finland. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Lantto, R. (2025). Dialogisia suhteita, merkitysneuvotteluja, osallisuutta ja akkulturaatiota: Kokemuksia toisella kielellä oppimisesta suomalaisessa aikuiskoulutuksen kontekstissa. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

Lähteenmäki, M. (2002). Dialoginen näkökulma kieleen: Mihail Bahtin ja Valentin Voloshinov. Teoksessa H. Dufva, & M. Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita: Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4 (s. 179–200). Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylän yliopisto.

Marchenkova, L. (2005). Language, culture, and self: The Bakhtin-Vygotsky encounter. Teoksessa J. K. Hall, G. Vitanova, & L. Marchenkova (toim.), Dialogue with Bakhtin on second and foreign language learning: New perspectives (s. 171–188). Erlbaum.

Morson, G. S., & Emerson, C. (toim.). (1989). Rethinking Bakhtin: Extensions and challenges. Northwestern university press.

Norton, B. (2000). Identity and language learning: Gender, ethnicity and educational change. Longman.

Nurmikari, H. (2024). Mitä(h), tä(h) ja hä(h) twiitin aloittavana responssina Twitterissä. Virittäjä, 128(1), 35–61. https://doi.org/10.23982/vir.130303

Todorov, T. (1984). Mikhail Bakhtin: The dialogical principle (W. Godzich, käänn.). Theory and History of Literature, Volume 13. University of Minnesota Press.