Testaammeko kielitaitoa vai tuemmeko oppijaa? Nostoja Kari Sajavaara -muistoluennolta 2026
Julkaistu: 11. helmikuuta 2026 | Kirjoittaneet: Essi Laitinen ja Reetta Ronkainen
Hyvää vuotta 2026 kaikille! Tänä vuonna Kieliverkosto jatkaa edellisvuodesta tutulla teemalla monikielisyys osallistumisen edistäjänä, mikä näkyy vuoden mittaan muun muassa Kieliverkoston tapahtumissa ja verkkolehden teemanumeroissa.
Monikielisyys osallistumisen edistäjänä -teema nousi esille myös 23.1.2026 pidetyllä Kari Sajavaara -muistoluennolla, jossa sitä käsiteltiin sekä kutsupuhuja Anita Lehikoisen puheenvuorossa että puheenvuoroa seuranneessa paneelikeskustelussa. Kyseessä oli 16. muistoluento, ja se myös aloitti Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen (Solkin) 30-vuotisjuhlavuoden. Muistoluennon rakenne poikkesi tänä vuonna hieman aiemmasta, sillä Kieliverkostossa halusimme antaa kieli(koulutus)politiikan alalla kokemusta kerryttäneille asiantuntijoille mahdollisuuden reflektoida viime vuosikymmeniä.
Muistoluennon pääpuheenvuorosta vastasi opetus- ja kulttuuriministeriön viime keväänä eläköitynyt kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, joka puhui aiheesta kieli, yksilö, yhteisö ja yhteiskunta. Puheenvuorossaan Lehikoinen reflektoi muun muassa kielikoulutuspolitiikan tietoisia ja sattumanvaraisia muutoksia. Esimerkiksi kuntatalouden nakertaminen on johtanut kielitarjonnan supistumiseen. Tällä on kauaskantoisia seurauksia, sillä 1990-luvun alussa tehdyt satsaukset kielenopetukseen varmistivat osaltaan sen, että Suomesta hakeuduttiin töihin Euroopan unioniin. Nyt harvempi nuori osaa unionin työkieliä tarpeeksi hyvin voidakseen valita kansainvälisen uran. Näin Lehikoisen kuvaama tilanne 1990-luvun alusta toistuu. Pitkäjänteinen panostus kielen opetuksen resursseihin turvaisi sen, että Euroopan unionin tehtävissä olisi jatkossakin suomalaisia.
Lehikoinen päätti puheenvuoronsa kehottamalla kuulijoita pohtimaan, minkälaiseen suuntaan haluamme suomalaista yhteiskuntaa tulevaisuudessa viedä: näemmekö erilaiset kielet ja kulttuurit yhteiskuntaamme rikastuttavina asioina vai pyrimmekö sulkemaan ne ulkopuolelle? Lehikoinen korosti, että meidän täytyy kiinnittää huomiota siihen, ketkä saavat äänensä kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja millä kielellä tai kielillä nämä keskustelut käydään.
Nämä kielellisen osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksien teemat ovat jälleen ajankohtaisia, sillä ulkomaalaislainsäädännön muutoksissa kotimaisten kielten hallinta kytketään aiempaa tiukemmin oleskeluluvan saamisen ehtoihin: paremmalla kielitaidolla ja korkeammalla tutkinnolla oleskeluluvan voi saada nopeammin (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta 62/2025; Piiroinen & Ruuskanen 2026). Tämä on ongelmallista muun muassa siksi, että muutos asettaa maahanmuuttaneet eriarvoiseen asemaan. Kotoutumisajalla olevien on jatkossakin mahdollista päästä heille maksuttomaan kotoutumiskoulutukseen, kun taas esimerkiksi kansalaisopiston tai avoimen yliopiston kursseille osallistuminen ei tavallisesti ole osallistujille ilmaista. Lisäksi lakiesityksen muotoilu ”[…] hän [ulkomaalainen] voi opiskella kieltä itsenäisesti […]” tarkoittaa käytännössä, että kieltä pitää opiskella oma-aloitteisesti, mikä siirtää vastuun kielen oppimisesta yksilölle itselleen sen sijaan, että yhteiskunta tarjoaisi siihen tukea.
Lehikoisen puheenvuoroa seuranneen paneelikeskustelun teemana taas oli soveltavan kielentutkimuksen ja kielikoulutuspolitiikan kytköksistä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden valossa. Lehikoisen lisäksi aiheesta oli keskustelemassa kolme Solkin aiempaa johtajaa: professori Minna-Riitta Luukka (johtajana 2003–2007), professori Tarja Nikula-Jäntti (2007–2017) ja tutkimusprofessori Taina Saarinen (2018–2019). Paneelikeskustelun juonsi Solkin tuore laitosjohtaja, yliopistonlehtori (FT) Petteri Laihonen. Paneelissa käytiin läpi keskeisiä muutoksia viimeisen kolmen vuosikymmenen ajalta sekä avattiin, millä tavoin tutkimus ja hallinto ovat tehneet yhteistyötä. Kaikkien Solkin johtajien kausilla maahanmuuton lisääntyminen ja sen myötä suomen oppiminen toisena kielenä ovat toistuneet kielipolitiikassa keskustelua herättävinä aiheina. Vähemmän mediahuomiota on saanut Kielikoulutuspoliittinen projekti (KIEPO-hanke), mutta paneelissa se nousi useita kertoja esille tekstinä, jonka ehdotukset kielipolitiikan kehittämiseksi eivät ole vanhentuneet. Hankkeen päättymisestä tulee vuonna 2027 kuluneeksi 20 vuotta, ja se oli pohja Kielikoulutuspolitiikan verkoston syntymiselle.
Solkin aiemmat johtajat ja Lehikoinen jatkoivat osallisuudesta keskustelemista. He olivat yksimielisiä siitä, että suomen tai ruotsin osaaminen kiinnittää suomalaiseen yhteiskuntaan ja mahdollistaa siihen integroitumisen. Näin kielen oppimisella on keskeinen rooli osallisuuden rakentamisessa.
Tänä vuonna vietetään kotimaisten kielten teemavuotta, ja yhtenä tavoitteena on, että kotimaisten kielien merkitystä yhteiskunnalle ja kulttuurille pidettäisiin esillä. Minna-Riitta Luukka ja Anita Lehikoinen muistelivat paneelissa, kuinka vielä 2000-luvun alussa kotimaisia kieliä ei varsinaisesti ajateltu “kielitaitona”, mutta nykyään niiden merkitys on laajasti tunnustettu. Halusimme Kieliverkostossa nostaa kotimaisten kielten oppimisen mahdollisuudet esille, kun valitsimme tämänvuotisia Kari Sajavaara -tunnustuspalkinnon saajia. Toinen palkinnoista annetaan yhteiskunnallisesti merkittävästä kieliin liittyvästä työstä, ja vuonna 2026 palkinnon sai Kielibuusti-hanke. Hankkeessa pyritään etsimään ratkaisuja siihen, että maahanmuuttaneiden on mahdollista oppia kotimaisia kieliä esimerkiksi työn ohessa.
Lehikoisen mukaan yhteiskunnan pitäisi ennen kaikkea panostaa monipuolisen ja erilaiset oppijat huomioivan kielenopetuksen tarjoamiseen ja järjestämiseen sen sijaan, että keskitytään kielitaidon testaamiseen. Tähän toiveeseen on helppo yhtyä, ja se tuntuu ajankohtaiselta myös oleskeluluvan saamiseen tehtyjen muutosten jälkeen. Kielitaidon arvioinnin tutkimuksessa on kiinnitetty enenevästi huomiota siihen, miten tietoisia arviointia ajavat ja arvioitavat ovat siitä, mitä erilaisilla testeillä on mahdollista arvioida ja mitä ei. Päätöksenteon takana voi olla liiallinen usko siihen, millainen vaikutus testeillä on oppimiseen ja kokeeseen osallistuviin. (Huhta & Ahola 2019.) Kielitaidon arvioinnin laajentuessa koskemaan yhä useampia ryhmiä on hyvä muistaa, ettei testi saa ketään tuntemaan itseään osalliseksi yksin, vaan osallistuminen edellyttää ympäröivän yhteisön vastaanottavuutta.
***
Tämän numeron avaa artikkeli varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa toteutettavasta kielirikasteisesta opetuksesta. Emilia Kujala, Siv Björklund ja Katri Hansell käsittelevät artikkelissaan opettajien kokemuksia kielirikasteisesta opetuksesta. Kyselyyn on vastannut opettajia varhaiskasvatuksesta perusopetuksen päättövaiheeseen, ja artikkeli piirtää moniulotteisen kuvan opettajien kokemuksista ja tarpeista. Artikkelissa he reflektoivat, millaista tukea opettajat kokevat kaipaavansa voidakseen opettaa suomea myös ruotsinkielisillä alueilla.
Seuraava artikkeli pysyttelee myös opettajien kokemuksissa ja osittain samalla koulutusasteella. Minnaleena Toivolan ja Tanyeli Sahinin artikkelissa käsitellään kyselytutkimuksen avulla, miten varhaiskasvatuksen työntekijät selvittävät, onko monikielisellä lapsella haasteita kielen kehityksessä. Monikieliset lapset ovat tässä yhteydessä suomea toisena kielenään omaksuvia lapsia. Opettajat ovat löytäneet apuvälineitä arvioinnin tueksi, mutta kokevat edelleen tarvitsevansa vahvistusta, jotta osaavat ohjata lapset tarvittaessa terveydenhuollon piiriin.
Numeron kolmannessa artikkelissa Hanna Lantto avaa abiturienttien ajatuksia koulussa opetettavista vieraista kielistä ja vieraiden kielten merkityksestä. Artikkelista selviää, millaisia diskursseja kielistä muodostuu ja mitä pian valkolakin päähänsä painavat nuoret ajattelevat kielitaidon tärkeydestä. Kielitaitoa lähestytään aineistossa usein hyötynäkökulmasta. Artikkeli pohjaa kahteen osatutkimukseen, joiden aineistona oli kevään 2022 äidinkielen ja kirjallisuuden kirjoitustaidon koe, ja jotka on kirjoitettu Lanton johtamassa Z-sukupolven kieli-ideologiat: kielenrakennus tekstuaalisena performanssina (KIERA) -hankkeessa.
Seuraavat kaksi artikkelia käsittelevät kotoutumiskoulutusta. Tanja Seppälä käsittelee väitöskirjansa pohjalta kotoutumiskoulutuksen kehittämistä. Hän osoittaa väitöskirjassaan, kuinka moninaisia kotoutumiskoulutukseen osallistuneiden polut voivat olla. Tässä artikkelissa hän tarkentaa siihen, miten kotoutumiskoulutusta tulisi kehittää osana kotouttamisjärjestelmää. Vastaavasti Elina Nurminen, Riikka Ullakonoja, Mikko Kuronen ja Minka Lindroos vastaavat osaltaan kotoutumiskoulutuksen parissa havaittuun puutteeseen: mahdollisuuksia puhua suomenkielisten kanssa ei juuri ole, eikä suullinen kielitaito pääse kehittymään. Nurminen, Ullakonoja, Kuronen ja Lindroos esittelevät DigiTala-in-Action -hanketta, jossa kehitetään sovellusta tukemaan suomen kielen puhumisen valmiuksien kehittymistä nimenomaan kotoutumiskoulutuksen kontekstissa. Artikkeli avaa myös automaattisen kielitaidon arvioinnin perusperiaatteita.
Numeron päättää Liisa Mustanojan, Vilma Wacklinin ja Juuli Vallisen artikkeli, joka käsittelee henkilökohtaisten kokemusten kautta näkövammaisen kielentutkijan työssään kohtaamia haasteita ja epäkohtia. Kirjoittajat esittelevät myös tapoja purkaa näitä esteitä. Kirjoittajat korostavat yhteiskunnan ja akateemisen yhteisön vastuuta ongelmiin tarttumisessa, jotta myös vammaiset tutkijat voivat kokea olevansa osa tutkimusyhteisöä.
Mikäli olet kiinnostunut katsomaan Kari Sajavaara -muistoluennon tallenteen, ota Kieliverkostoon yhteyttä sähköpostitse (kieliverkosto@jyu.fi).
Lue tiedote Kari Sajavaara -tunnustuspalkituista Kieliverkoston verkkosivuilta.
Lue tiedote Kari Sajavaara -muistoluennosta Kieliverkoston verkkosivuilta.
Tutustu Kotimaisten kielten keskuksen teemavuoteen Kotuksen verkkosivuilla.
Essi Laitinen ja Reetta Ronkainen työskentelevät Kieliverkoston projektitutkijoina.
Lähteet
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta 62/2025. https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2025/62#OT0
Huhta, A. & Ahola S. (2019). Arviointi kielipoliittisena ja kielikoulutuspoliittisena toimintana. Teoksessa Saarinen, T., P. Nuolijärvi, S. Pöyhönen & T. Kangasvieri (toim.) Kieli, koulutus, politiikka. Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja. Vastapaino.
Piiroinen, K. & Ruuskanen, L. (toim.) (2026). Aikuisia maahanmuuttajia koskevat kielitaitovaatimukset ja kielitaidon testaaminen -Työryhmän raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-005-7