Kielitietoisuutta korkeakouluopintoihin ja työelämään

Julkaistu: 3. syyskuuta 2025 | Kirjoittaneet: Mari Honko ja Erja Kilpeläinen

Eri kielet näkyvät ja kuuluvat vahvemmin suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä kuin aiempina vuosikymmeninä. Yhä useampi ymmärtää ja käyttää arjessaan monia kieliä ja kielimuotoja, minkä lisäksi englannin rooli on vahvistunut ja todennäköisesti vahvistuu edelleen kehitettäessä englanninkielisiä koulupolkuja, erityisesti englanninkielistä lukiokoulutusta (Laitinen ym. 2023; Onikki-Rantajääskö 2024). Englannin kielen ajatellaan usein palvelevan niin kutsuttuja kansainvälisiä osaajia, mutta todellisuudessa korkeakoulutuksen kehittäminen, työelämän ja maahanmuuttaneiden yksilöiden tarpeet sekä riittävän kielitaidon kysymykset muodostavat monisyisen vyyhdin, jota yritämme hieman purkaa tässä pääkirjoituksessa.

Tiedämme, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee maahanmuuttoa sekä paikkaamaan työvoimapulaa että kehittämään yhteiskuntaa. Erilaisilla hankkeilla, kuten työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimalla Talent Boostilla, on viime vuosina pyritty tukemaan työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa Suomeen. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa kansainvälisistä korkeakouluopiskelijoista työllistyisi Suomeen opintojensa jälkeen (Orpon hallitusohjelma, Valtioneuvosto 2023), minkä takia korkeakouluissa on painetta tukea kansainvälisten opiskelijoiden kotimaisten kielten taitoa ja työelämäyhteyksiä.  

Alat ovat keskenään kuitenkin erilaisia esimerkiksi kielitaitovaatimusten ja kielikäytänteiden suhteen, minkä vuoksi kieliopintojen ja työelämäyhteyksien kehittämisessä tarvitaan tiivistä yhteistyötä alan asiantuntijoiden ja työelämän kanssa. Joillakin aloilla saattaa pärjätä pitkälti englanniksi, vaikka silloinkin on tärkeää kysyä, millaisia suomen ja/tai ruotsin kielen tarpeita maahanmuuttaneilla on työpaikan kahvihuoneessa tai vapaa-ajalla. Tarvetta uusille osaajille ja kansainväliselle työvoimalle on myös aloilla, joilla vaaditaan kotimaisten kielten osaamista ja joilla sisäänotto on tyypillisesti muodostunut pullonkaulaksi suomea tai ruotsia toisena kielenä puhuville hakijoille. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi kasvatus- ja opetusala sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ala.   

Riittävän kielitaidon kysymykset kietoutuvat alan lisäksi niin opittuihin ajattelumalleihin, arjen käytänteisiin kuin koulutus- ja työvoimapoliittisiin linjauksiin. Kyse on myös koulutuksellisesta tasa-arvosta silloin, jos eri taustoista tulevilla ei ole esimerkiksi koulutusjärjestelmän rakenteiden takia yhdenvertaisia mahdollisuuksia kouluttautua tai jos kielitaidon merkitystä näissä rakenteissa ei tunnisteta. Esimerkiksi suomenkielisessä yliopistokoulutuksessa muiden kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus opiskelijoista on tilastopalvelu Vipusesta löytyvien tietojen perusteella vielä vähäinen. Tämä johtuu esimerkiksi hakuvaiheen käytänteistä (Virtanen 2024, 2025). On koko yhteiskunnan tappio, jos lyhytnäköisen koulutuspoliittisen toiminnan seurauksena korkeakoulutuksesta karsiutuu moninainen joukko tulevaisuuden osaajia.

Ei siis pelkästään yksilön kieli- ja ammattitaito vaan myös yhteiskunnan vastaanottavuus ja rakenteet määrittävät sitä, miten korkeakouluihin pääsee opiskelemaan, miten opinnot sujuvat ja miten korkeakoulutetut maahanmuuttaneet työllistyvät Suomeen. Tässä mielessä kielitaidon riittävyys ei ole koskaan vain yksilön asia, vaan erilaisilla yhteisöillä on merkittävä rooli siinä, miten kehittyvää kielitaitoa pääsee käyttämään ja millaista tukea osallistumiseen sekä osaamisen kartuttamiseen on tarjolla.

***

Miltä nämä edellä esitellyt näkökulmat näyttävät erilaisissa arjen tilanteissa? Edessäsi on uunituore Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehden syyskuun numero, jonka avulla pääset paneutumaan muun muassa oppimisen, opiskelun ja työelämäsiirtymien tukeen erilaisissa korkeakoulukonteksteissa.

Verkkolehden kahdessa ensimmäisessä artikkelissa sukelletaan kielenoppimisen ja -opetuksen monenlaisiin muotoihin. Miten kielenoppimista voitaisiin tukea ja motivoida uudenlaisin keinoin? Kaisa Korpinen, Niina Lilja, Mariana Siljamäki ja Eeva Anttila esittelevät jo päättyneen Embodied Language Learning through the Arts (ELLA) -tutkimushankkeen antia. Kirjoittavat nostavat useita esimerkkejä siitä, miten kehollisuutta ja taidetta voidaan yhdistää kieltenoppimiseen eri koulutusasteilla, kuten perusopetukseen valmistavassa opetuksessa ja opettajankoulutuksessa. Kehollinen ja taideperustainen kielipedagogiikka tarvitsee kuitenkin juurruttamista esimerkiksi opettajankoulutukseen, jotta valmistuvat opettajat saisivat rohkeutta hyödyntää uusia näkökulmia opetuksessaan.

Eva Malessan teksti puolestaan on hänen väitöksensä alkajaisesitelmä (lectio praecursoria) keväältä 2025. Malessan väitöskirja osallistuu keskusteluun kielenoppimisen tukemisesta, sillä tutkimus käsitteli teknologian hyödyntämistä vähän tutkitun ryhmän eli luku- ja kirjoitustaitoa oppivien aikuisten maahanmuuttaneiden opetuksessa. Malessa tarkasteli muun muassa tekijöitä, jotka edistävät tai haittaavat lapsille suunnitellun oppimispelin käytettävyyttä aikuisten lukutaito-oppijoiden parissa. Tulokset hyödyttävät esimerkiksi oppimispelisuunnittelijoita ja digitaalisissa oppimisympäristöissä opettavia. Lisäksi Malessa käsittelee väitöskirjassa kattavasti aikuisten lukutaito-oppijoiden tutkimiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä, mikä on osa tutkimuksen laajempaa antia tutkimusyhteisölle. Sekä ELLA-hanke että Malessan tutkimus antavat lukijalle tutkimuskohteisiinsa tuoreita näkökulmia, joilla on suoraa pedagogista ja yhteiskunnallista relevanssia.

Kansainvälisen henkilöstön tarve on huutava sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Siksi ala onkin yksi edelläkävijöistä, joilla on jo jonkin aikaa kehitetty kaksikielisiä koulutusohjelmia ja kielitietoista ohjausta. Kaksi seuraavaa artikkelia keskittyvät sosiaali- ja terveysalan opiskelijoihin ja etenkin siihen, miten alan kansainvälisiä ja suomea oppivia opiskelijoita voidaan tukea eri tavoin. Ulla-Maaria Paukkunen, Hanna-Mari Pesonen ja Henna Jousmäki esittelevät Seinäjoen ammattikorkeakoulussakin aloitettua kaksikielistä hoitotyön opetusta ja sitä, miten opiskelijat ovat kokeneet suomen ja englannin kielen käytön rinnakkain. Sari Lintukorpi, Douglas Schneider, Marja Tomberg ja Maarit Harjanne puolestaan ovat olleet kehittämässä kieli- ja kulttuuritietoista työharjoittelun ohjausta Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Heidän tekstistään käy ilmi, miten niin opettajat kuin harjoittelujen ohjaajat työpaikoilla tarvitsevat tukea, jotta kansainväliset opiskelijat kohdataan avoimin mielin ja jotta opiskelijat saavat parasta mahdollista ohjausta oman alansa oppimiseen.

Seuraavissa artikkeleissa valotetaan kansainvälistyvää ja moninaistuvaa yliopistokoulutusta. Kirsi Leskinen tarkastelee väitöstutkimukseensa pohjautuvassa artikkelissaan korkeakoulutettuja maahanmuuttaneita, jotka ottavat haltuun akateemisia tekstitaitoja, suomen kieltä ja oman alansa opintoja korkeakoulutukseen valmistavassa ohjelmassa. Tämä parantaa heidän mahdollisuuksiaan työllistyä omalle alalle Suomessa. Perään kannattaa lukea Hanna Jokelan ja Yuliya Santosen artikkeli, joka havainnollistaa oivallisesti Leskisen tekstissä kuvattua. Jokela ja Santonen järjestivät Ukrainasta Suomeen muuttaneille opettajille ryhmähaastattelun, jossa käsiteltiin esimerkiksi yliopistossa opiskelua ja työelämässä tarvittavan kielitaidon oppimista. Millaisia ajatuksia heillä on opettajuudesta ja suomen kielen merkityksestä työllistymisessä? Sekä Leskisen että Jokelan ja Santosen teksti osoittavat, että kielenoppimisessa ja oman alan käytänteiden haltuunotossa on kyse myös kuulumisesta ja osallistumisesta yhteisöön.

Korkeakoulut ovat keskeisessä roolissa tukemassa kaikkia opiskelijoiltaan globaaliin työelämään, jossa on tärkeää pystyä viestimään monenlaisten ihmisten, ryhmien ja kulttuurien kanssa niin koto-Suomessa, ulkomailla kuin virtuaalisesti. Syyskuun numeron päättää Niina Kovalaisen artikkeli, jossa hän esittelee kulttuurienvälisen viestintäosaamisen merkitystä. Pelkkä tietyn kielen taito tai tieto eri kulttuureista ei riitä, vaan kulttuurienvälinen viestintä on laajempaa ja syvällisempää ymmärrystä vuorovaikutuksesta. Vaikka korkeakouluissa on jo monenlaisia kansainvälistymisen mahdollisuuksia, kulttuurienvälisen viestinnän taitojen kehittäminen jää monesti satunnaiseksi tai yksilön vastuulle. Kovalainen peräänkuuluttaakin tämän keskeisen työelämätaidon parempaa integroimista korkeakouluopetukseen.

***
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen tärkeys on tunnistettu etenkin perusopetuksessa, jossa opetuksen käytänteitä on pyritty kehittämään oppilaiden erilaisia kielellisiä tarpeita huomioivaksi esimerkiksi opetussuunnitelmatyön ja henkilöstökoulutusten avulla. Toisella asteella ja korkeakouluissa kielitietoisuuspuhe on tässä laajuudessa uudempi asia ja jäänyt toistaiseksi yksittäisten opettajien tai muiden aktiivisten toimijoiden varaan. Kansainvälistymisen myötä ja jotta eri aloille saataisiin osaajia monenlaisista taustoista, kielitietoisen koulutuksen kehittäminen on kuitenkin tarpeen läpi koulutuspolun. Jos toistaiseksi on ajauduttu tilanteeseen, jossa moni koulutuspolku korkeakoulussa englanninkielistyy opintojen edetessä, tarjoaa kielitietoinen ajattelu mahdollisuuden kääntää asetelma päin vastoin tai etsiä kokonaan uusia tapoja monikielisen yhteiskunnan tarpeisiin.

Tähän loppuun tarjoamme 3+1 tutkimuksesta koottua  näkökulmaa, joista voisi olla apua:

1. Korkeakoulutus saavutettavaksi kaikille, jotta voidaan lisätä työelämän moninaisuutta. Jo sisäänotossa voidaan kiinnittää huomiota kielen merkitykseen esimerkiksi erillisvalinnoin sekä suunnittelemalla valintakokeita, joissa kielellinen kikkailu ei muodostu pullonkaulaksi. Suunnitteilla onkin jo esimerkiksi kokeiluja, joissa suomea toisena kielenä käyttäville hakijoille luodaan oma väylänsä sosiaalityön, luokanopettajan ja varhaiskasvatuksen opintoihin (JYU 2025 ; Virtanen 2024, 2025; Leskinen tässä numerossa). Lisäksi useissa eri korkeakouluissa on korkeakouluopintoihin valmistavia ohjelmia korkeakoulukelpoisille maahanmuuttaneille (ks. SIMHE; myös Suominen 2025) tai kielituettuja opintokokonaisuuksia (ks. esim. KIVAPE).

2. Korkeakouluopiskelusta kielitietoista sekä monikielisyyttä ja kehittyvää kielitaitoa tukevaa. Tutkinto-ohjelmia voidaan tietoisesti rakentaa monikielisyyttä tukeviksi esimerkiksi kiinnittämällä huomiota opetuksen ja ohjauksen kielellisiin käytänteisiin sekä tarjoamalla opiskeluun vaihtoehtoisuutta ja moninaista tukea (sekä materiaalista että immateriaalista). Kaikille avointa materiaalia suomen ja ruotsin oppimisen tukemiseen ja näillä kielillä opiskeluun löytyy muun muassa Kielibuustin verkkosivuilta. Korkeakouluissa on jo kokemuksia kaksikielisistä tutkinnoista (ks. TvEx; Lehtonen ym. 2022) ja siitä, kuinka opintojen alussa vahvemmin englantiin tukeutuva opiskelu voidaan liu’uttaa kohti runsaampaa kansallisten kielten käyttöä aloilla, joissa pääasiassa toimitaan näillä kielillä (ks. TOKASA).

3. Luottoa ja ymmärrystä kielitaidon ja akateemisen asiantuntijuuden hitaaseen kehittymiseen. Korkeakouluopiskelu on vaativaa, ja jatkossakin lienee tarpeen huolehtia siitä, että kaikilla opiskelijoilla on opintojen alussa opiskeltaviin sisältöihin ja tarjolla olevaan tukeen nähden riittävä kielitaito. Samalla on tärkeä muistaa, että niin kielitaito kuin opiskeluvalmiudetkin vaativat aikaa ja tukea kehittyäkseen opintojen aikana. Kenenkään kielitaito ei myöskään tule valmiiksi opintojen aikana, vaan asiantuntijuuden ja kielitaidon kehittyminen jatkuvat työelämässä yhteisön tuella.   Kielitaidon taso ei kerro ammatillisesta osaamisesta eikä osaamispotentiaalista. 

+ Kielitietoisuutta työharjoitteluihin ja työelämäsiirtymiin. Työelämäsiirtymiä ei voi nähdä vain valmistumiseen kytkeytyvänä ja kertaluonteisena, vaan siirtymiä voitaisiin ja tuetaankin jo esim. kielitietoisin työharjoitteluin ja rakentamalla muutoinkin eläviä suhteita työelämään jo opiskeluaikana.   Toisaalta samaan aikaan sekä opetuksen järjestäjien että opiskelijoiden ratkottavana on kitka, joka syntyy (poliittisen päätöksenteon luomasta) paineesta nopeuttaa valmistumisaikoja samalla, kun moni työnantaja ja opiskelija janoaa tutkinnon lisäksi osaamisen kypsyttelyä ja kokemusta työelämästä.

Kielitietoisemman koulutuksen rakentaminen onkin prosessi, jonka tulee sekä seurata yhteiskunnan muutoksia että pyrkiä ennakoimaan niitä. Laajasti ajateltuna kielitietoisuus ei koulutuskontekstissa tarkoita pelkästään opetuskieleen liittyviä käytänteitä vaan koko yhteisön tapaa ajatella ja toimia. Kielitietoisessa koulutuksessa esimerkiksi vastuu vuorovaikutuksen sujumisesta ja ymmärryksen syntymisestä jaetaan ja siirtymät opinnoista työelämään rakennetaan tiiviiksi ja toisiaan tukeviksi.

P.S. Loppuun vielä muutama tiedotusasia:    

• Marraskuussa 2025 Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehti julkaistaan teemalla ”Kielet, valta ja osallisuus”. Voit jättää oman artikkeli-ideasi Kieliverkostolle perjantaihin 12.9. mennessä. Lisätietoja kirjoituskutsusta

• Euroopan kielten päivää vietetään jälleen 26.9., ja tänä vuonna päivää vietetään jo 25. kerran! Opetushallitus järjestää kieltenopetuksen ammattilaisille juhlaseminaarin pe 26.9. klo 12.30 alkaen yhteistyössä Suomalais-venäläisen koulun, Kieliverkoston, Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n ja LUKKI-verkoston kanssa. Lämpimästi tervetuloa! Lisätietoja ja ilmoittautuminen

• Seuraava Kari Sajavaara -muistoluento pidetään perjantaina 23.1.2026 klo 12 alkaen Jyväskylän yliopistolla. Tilaisuutta voi seurata myös etänä. Laita päivämäärä jo kalenteriisi!

 

Mari Honko on Kieliverkoston tutkija.

Erja Kilpeläinen on Kieliverkoston projektitutkija.

 

Lähteet

JYU 2025. Luokanopettajaksi, sosiaalityöhön ja varhaiskasvatuksen opettajaksi S2-väylät kevään 2026 yhteishakuun. Jyväskylän yliopiston tiedote 26.2.2025. https://www.jyu.fi/fi/uutinen/luokanopettajaksi-sosiaalityohon-ja-varhaiskasvatuksen-opettajaksi-s2-vaylat-kevaan-2026

Kielibuusti (n.d.). Hankkeen verkkosivut. https://www.kielibuusti.fi/fi

KIVAPE (n.d.). Kielituetut varhaiskasvatuksen perusopinnot maahanmuuttajille. Helsingin yliopiston verkkosivut. https://www.helsinki.fi/fi/kasvatustieteellinen-tiedekunta/opiskelu-ja-opetus/tutkintoa-taydentavat-ja-erilliset-koulutukset-ja-opinnot/kielituetut-varhaiskasvatuksen-perusopinnot-maahanmuuttajille

Laitinen, M., Leppänen, S., Rautionaho, P., Backman, S. (2023). Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla. Kohti joustavaa monikielisyyttä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023: 59. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-055-4

Lehtonen, H., Cvetanović, D., Mickwitz, Å., & Toom, A. (2022). Opetus ja oppiminen Helsingin yliopiston kaksikielisissä kanditutkinnoissa (TvEx) – kieli-ideologisia näkökulmia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta 13(5). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2022/opetus-ja-oppiminen-helsingin-yliopiston-kaksikielisissa-kanditutkinnoissa-tvex-kieli-ideologisia-nakokulmia 

Onikki-Rantajääskö, T. (2024). Suomi osallisuuden kielenä : Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024: 20. Helsinki: Oikeusministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-141-0

SIMHE (n.d.). Korkeakoulujen SIMHE-palvelut. Opetushallituksen verkkosivut. https://www.oph.fi/fi/kehittaminen-ja-kansainvalisyys/korkeakoulut-tukemassa-maahanmuuttajia/simhe

Suominen, T. (2025). Valmentava koulutus rohkaisee maahanmuuttajia suomenkielisiin yliopisto-opintoihin. Uutinen 29.8.2025. Oulun kaupungin verkkomedia Mun Oulu. https://www.munoulu.fi/koulutus/valmentava-koulutus-rohkaisee-maahanmuuttajia-suomenkielisiin-yliopisto-opintoihin/

Talent Boost (n.d.). Talent Boost -ohjelma. Työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivut. https://tem.fi/talent-boost

TOKASA (n.d.). Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus -hanke. Verkkosivut. https://www.tokasa.fi/

TvEx (n.d.). Kaksikielinen tutkinto – valttikortti työmarkkinoilla. Helsingin yliopiston verkkosivut. https://www.helsinki.fi/fi/hakeminen-ja-opetus/opiskelu-ja-opiskelijaelama/kaksikielinen-tutkinto-valttikortti-tyomarkkinoilla

Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023.

Virtanen, A. (2024). Saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen sosiaalityön koulutuksessa : toimenpiteet maahanmuuttaneiden tavoittamisen, pääsyn ja opintojen aikaisen tuen muotojen kehittämiseksi. Jyväskylän yliopisto. JYU Reports, 48. https://doi.org/10.17011/jyureports/2024/48

Virtanen, A. (2025). Uudet koulutukselliset ratkaisut yhdenvertaista yliopistokoulutusta edistämässä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 16(1). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2025/uudet-koulutukselliset-ratkaisut-yhdenvertaista-yliopistokoulutusta-edistamassa