Maahanmuuttajataustaiset opettajat kielen oppijoina: havaintoja ukrainalaisten opettajien monikielisyydestä, kielenkäytöstä ja suomen kielen merkityksestä
Julkaistu: 3. syyskuuta 2025 | Kirjoittaneet: Hanna Jokela ja Yulia Santonen
Ukrainalaisten opettajien opiskelu- ja urapolku Suomessa
Tutkimus sai alkunsa halusta ymmärtää paremmin Suomen kielen ja kulttuurin opintoja suorittavien opiskelijoiden opiskelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä. Lukuvuonna 2024–2025 Turun yliopistossa Suomen kieltä ja kulttuuria erillisopintoina hakeutui suorittamaan kuusi korkeakoulutettua ukrainalaista. Ryhmässä oli neljä henkilöä, joilla oli Ukrainassa suoritettu opettajankoulutus, kokemusta opettajuudesta ja toiveena päästä opettajaksi Suomeen. Kolme heistä suoritti myös samaan aikaan opettajan täydentäviä pedagogisia opintoja Tampereen ammattikorkeakoulussa. Keräsimme tutkimuksen aineiston järjestämällä ryhmähaastattelun, jonka toteutimme yliopiston tiloissa. Keskusteluun osallistui kolme haastateltavaa ja me kaksi haastattelijaa. Koemme, että ryhmäkeskustelu tarjoaa mahdollisuuden käsitellä monenlaisia laajoja aiheita, kuten opiskelumotivaatiota ja kieli-identiteettiä.
Tutkimme tässä ukrainalaisia opettajia. Ukrainan sodan vuoksi Suomeen paenneiden ihmisten määrän arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 45 000 henkilöä (TEM 2025). Tilapäistä suojelua saavien joukossa on korkeasti koulutettuja henkilöitä, joista useilla on juuri kasvatusalan tutkinto. Opetushallitus antaa vuosittain satoja päätöksiä opetus- ja koulutusalan kelpoisuuksien tunnustamisesta, joista 80 % koskee EU:n ulkopuolella suoritettuja tutkintoja. Opetushallituksen tilastojen mukaan Ukrainassa suoritettuja opettajan tutkintoja rinnastetaan paljon – vain Ruotsissa ja Venäjällä suoritettuja opettajan tutkintoja rinnastetaan enemmän (Kumlin & Montonen 2023).
Tässä artikkelissa esitämme havaintoja, joita teimme ryhmähaastattelun pohjalta. Haastatellut opiskelijat ovat siis Suomessa asuvia ukrainalaisia, joilla on kotimaassa suoritettu opettajankoulutus. Haastateltavat ovat lähtökohdiltaan monikielisiä: he osasivat useita kieliä ennen Suomeen tuloaan. He ovat opiskelleet eri kieliä, ja kaikki ovat koulutukseltaan vieraiden kielten opettajia. Pääosin he ovat toimineet englannin kielen opettajina. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä opiskelleet suomea yhteensä kahdesta kolmeen vuoteen eri paikoissa. Kaikki haastateltavat aloittivat suomen opiskelun kotoutumiskurssilla.
Keskustelumme pohjautui kolmeosaiseen haastattelurunkoon. Ensimmäinen osa koostui taustakysymyksistä. Toisen osan kysymyksillä selvitimme opiskelijoiden suhdetta suomen kieleen ja sitä, mikä on vaikuttanut kielellisen identiteetin rakentumiseen kieltä opiskeltaessa. Kolmannen osan kysymyksillä pyrittiin syventämään ymmärrystä siitä, millaisia näkemyksiä haastateltavilla on kielitaidon roolista opettajan työssä ja tulevaisuuden työelämässä.
Haastattelun tuloksia pohdimme monikielisyyden ja kieli-identiteetin valossa. Ymmärrämme kieli-identiteetin Maisa Martinin tavoin ”tilanteisena ja jatkuvassa muutoksessa olevana ilmiönä” (2016). Martinin mukaan nykyinen käsitys monikielisyydestä on laajentunut. Monikielisyys on laajempaa kuin pelkästään kielten osaamista. Eri kieliä käyttämällä puhuja osallistuu yhteisön elämään ja päättää kielellisestä identifioitumisesta. Martinin mukaan monikielisyyden ja identiteetin suhde on monimutkainen ja häilyvä. Käsitys dynaamisesta identiteetistä nojaa sosiologi Stuart Hallin kulttuuriteoriaan (1999). Hall korostaa, että identiteetti on jatkuvassa muutoksessa ja muodostuu vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Uuden kielen oppiminen ja uuteen kulttuuriin tutustuminen tuovat mukanaan uusia elementtejä identiteettiin ja haastavat aikaisempia käsityksiä itsestä ja muista.
Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on keskiössä maahanmuuttajien kotoutumisessa Suomeen. Kielitaidolla on tärkeä rooli maahanmuuttaneen osallistumisessa yhteiskuntaan. Työelämässä suomen kielen taidon tarve voi vaihdella alakohtaisesti. Akateemista koulutusta vaativaan työhön pyrkivän maahanmuuttajan on usein hyvin tärkeää kehittää kielitaitonsa korkealle tasolle. Suomeen muuttaneiden opettajien reitti omalle alalle koostuu monista eri vaiheista, koska opetusalan ammatit ovat säänneltyjä Suomessa ja opettajalta vaaditaan erinomainen suullinen ja kirjallinen kielitaito oppilaitoksen opetuskielessä (Finlex 986/1998). Ulkomailla suoritettu tutkinto pitää aina tunnustaa suomalaista tutkintoa vastaavaksi Opetushallituksen menettelyn kautta. Ukrainassa suoritetut opettajan tutkinnot rinnastetaan Suomessa pääsääntöisesti maisterin tutkintoon. Sekä luokan- että aineenopettajat joutuvat yleensä täydentämään tutkintoaan 15–30 opintopisteen laajuisilla pedagogisilla opinnoilla, joihin sisältyy didaktisia opintoja ja ohjattua harjoittelua. Päätökset täydentävistä opinnoista perustuvat Opetushallituksen arvioon ulkomailla suoritettujen opintojen vastaavuudesta suomalaisiin opintoihin. Laki ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta virkakelpoisuudesta (1385/2015) määrittää perustelut täydentävien opintojen edellyttämiselle.
Täydentäviä pedagogisia opintoja voi suorittaa nykyään eri korkeakouluissa, kuten esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Täydentävien opintojen suorittaminen vaatii maahanmuuttajataustaiselta opettajalta B2-tason suomen kielen taitoa, joka voidaan osoittaa todistuksella tai valintahaastattelulla. Turun seudulla Turun yliopiston tarjoaman Suomen kieli ja kulttuuri -sivuaineen suorittaminen erillisopintoina on suosittu tapa kehittää kielitaitoa korkeammalle tasolle. Erillisopinto-oikeus edellyttää korkeakoulukelpoisuutta ja aiempaa suomen kielen taitoa. Perusopinnot on suunnattu B1-taitotasolle. Suurin osa erillisopiskelijoista on suorittanut korkeakoulututkinnon lähtömaassaan ennen Suomeen tuloa. Perusopinnoissa opiskellaan teoreettisesti suomen kielen äänne-, muoto- ja lauserakenteita sekä perehdytään kielen kehitykseen ja vaihteluun. Opintokokonaisuudessa on myös kirjallisuuden opintoja, joissa tutustutaan Suomen kirjallisuuden historiaan. Perusopintojen opiskelijalla on opintojen jälkeen vahva tuntemus suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta. Aineopinnoissa syvennetään näiden aiheiden tuntemusta.
Kielenoppimisprosessi – opettajat oppijoina
Haastateltavat reflektoivat suomen kielen opiskelua oman kielitaitonsa, elämäntilanteensa ja kielenopettajan näkökulmasta. Haastattelussa he nostivat esiin sen, että vaikka he ovat opiskelleet eri kieliä, suomi tuntui poikkeavalta, koska muut opiskellut kielet ovat indoeurooppalaisia.
Suomen kielen opiskeluun on vaikuttanut sekä Ukrainan että oman perheen epävarma tilanne. Oleskelulupaprosessit ja perheenjäsenten tarpeet ja toiveet aiheuttavat painetta ja kiirettä. Yksi haastateltavista kuvasi opiskeluprosessin tuntuneen ajoittain ”epänormaalilta”, koska välillä on huolehdittava sairastelevasta lapsesta uudessa maassa ja sota Ukrainassa vaikuttaa keskittymiseen. Toisaalta sama haastateltava kertoi lapsensa puhuvan suomea itsekseen leikkiessään, mikä vahvistaa haastateltavan käsitystä oman suomen kielen taidon merkityksellisyydestä myös arjessa.
Kaikki haastateltavat kokivat, että oma ammatti kieltenopettajana ja opetuskokemus ovat vaikuttaneet paljon suomen kielen oppimiseen. Opettajat mainitsivat muun muassa sen, että kielenopettajalla on käsitys eri menetelmien käytöstä ja soveltuvuudesta, ja opettaja lähestyy kielen eri osa-alueita asiantuntijan näkökulmasta. Haastateltavat uskovat oman opetuskokemuksensa auttavan heitä ymmärtämään ja ohjaamaan omaa suomen kielen opiskeluprosessiaan. Opettajina he tiedostavat, että kielenoppimisprosessi vie aikaa ja oppijan on hahmotettava omat tavoitteensa ja voimavaransa.
Haastateltavien mukaan opiskelu yliopistossa on saanut heidät tuntemaan itsensä aiempaa enemmän osallisiksi suomalaisesta yhteiskunnasta. Yksi haastateltavista totesi, että suomen kielen opiskelu yliopistossa on auttanut häntä löytämään ”oman porukan”. Yliopistossa muutkin opiskelijat ovat lähtökohdiltaan akateemisia, ja muiden kurssilaisten samankaltainen opiskelumotivaatio vaikuttaa myönteisesti omaan opiskeluun. Kielen opiskelu korkeakoulussa vaikuttaa korkeakoulutetun suomenoppijan itsetuntoon ja lisää motivaatiota kielen opiskeluun. Haastateltavat kokevat opiskelukulttuurin olleen erilainen kotoutumiskoulutuksessa ja toivovat, että kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opetus olisi ollut vielä nykyistä eriytetympää oppijoiden tavoitteiden ja taustojen mukaan.
Opetusharjoittelun tarjoama koulukonteksti auttoi haastateltuja opettajia ymmärtämään kouluun liittyvää ammattikieltä ja opetustyön käytänteitä. Haastateltavat huomasivat, että englannin kielen opetuksessa käytetään suomen kieltä heidän ennakko-oletuksiaan enemmän. Suomen kielen taidon merkitys työelämässä konkretisoitui, mikä osaltaan saattoi lisätä suomen kielen opiskelumotivaatiota. Haastateltavat toivat esiin sen, että tällä hetkellä on vaikea hahmottaa, mihin kurssi- ja täydennyspolut tulevaisuudessa johtavat ja mitä ne mahdollistavat.
Haastateltavat arvelivat, että he alkoivat suorittaa pedagogisia opintoja kielitaitotasoonsa nähden liian varhain. Haastateltavat toivoisivat, että pedagogisten opintojen rinnalla tarjottaisiin suomen kielen tukea. Pedagogiset opinnot edellyttivät kielellistä ponnistelua myös siltä kannalta, että piti tutustua kasvatustieteen alan kieleen. Vaikutti siltä, että kirjalliset opintosuoritukset eivät suoraan vahvistaneet kielitaitoa, sillä opinnot jouduttiin tekemään aikapaineen alla ja esimerkiksi käännöstyökaluja käyttäen.
Arjessa suomalaisen puhujayhteisön suhtautuminen suomenoppijoiden kielen käyttöön vaikuttaa kaksijakoiselta: oppijoiden suomen kielen taitoa kehutaan, mutta toisaalta englanti otetaan helposti käyttöön. Haastateltavat kokevat, että suomen kielessä pitäisi pitäytyä puolin ja toisin johdonmukaisemmin.
Kielitaidon merkitys oman paikan ja uuden roolin löytämisessä uudessa yhteiskunnassa
Yliopiston suomen kielen kursseille ja opettajan täydennyskoulutukseen osallistuvilla haastateltavillamme oli samaan aikaan käynnissä oman ammattituntuman ylläpitäminen ja päivittäminen sekä kielitaidon kehittäminen. Suomen kielen taito tarkoittaa sekä työllistymistä että kotoutumista, ja haastateltavat nostivat esiin hyvän tai omaa osaamista vastaavan työn saamisen tärkeyden. Kielitaito näyttäytyy erityisesti välttämättömänä välineenä, mutta toisaalta siitä on tullut osa omaa muovautuvaa kielirepertuaaria ja Suomeen sopeutumista. Haastateltavat kokevat kielitaitonsa tällä hetkellä riittävän monenlaisiin tilanteisiin ja arjen tarpeisiin, mutta koulussa opettajana toimimiseen se tuntuu riittämättömältä. He pitivät yllättävänä suomen kielen suurta roolia vieraan kielen opetustyössä.
Riittämättömäksi koettu kielitaito vaikuttaa identiteettiin ja vaikeuttaa uuden sosiaalisen roolin omaksumista uudessa kieliympäristössä. Markku Nikulin (2019) tutki akateemisten maahanmuuttajien suomen kielen taidon tarvetta työssä ja arjessa. Nikulin korostaa sitä, että kielitaidon riittävyydellä on merkittävä vaikutus koettuun hyvinvointiin. Kielitaito kytkeytyy korkeakoulutetun maahanmuuttajan identiteettiin, toimijuuteen ja osallisuuteen. (Nikulin 2019; Leskinen 2023.) Keskustelussa nousee esiin, että meidän haastateltaviemme mielestä monikielisyys tarjoaa heille lisää mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja osallisuuden kokemiseen.
Maahanmuuttajataustaisen opettajan pääsyllä opetusharjoitteluun on tärkeä rooli ammatti-identiteetin ylläpitämisessä ja muokkaamisessa. Harjoittelu ja työkokemus selkeyttävät kielen opiskelun merkitystä. Opetusharjoittelu ja osa-aikainen työ rohkaisevat käyttämään kieltä.
Elämä Suomeen saapumisen jälkeen on saattanut vaikuttaa väliaikaiselta ja epämääräiseltä: oman kotiympäristön lisäksi on pitänyt äkillisesti luopua myös omasta työstä. Suomen kielen oppiminen tuo elämään uusia mahdollisuuksia ja uusia rooleja. Tämä havainto on linjassa Mustosen ja Sunin (2024) aiemman tutkimuksen kanssa, jossa on tarkasteltu Ukrainasta paenneiden kielenoppijoiden kokemuksia. Opetusharjoittelun lisäksi haastateltavamme ovat hankkineet opetuskokemusta Suomesta osa-aikaisella opetustyöllä. Heillä on kokemusta muun muassa koulunkäynninohjaajana toimimisesta perusopetuksessa ja aikuisten opettamisesta vapaan sivistystyön puolella. Osa-aikainen työ vaikuttaa sekä kielitaitoon että ammatti-identiteettiin myönteisesti.
Harjoittelussa ja osa-aikatöissä haastateltavat ovat opettaneet englantia ja ukrainaa, ja lisäksi yksi haastateltavista on opettanut suomen alkeita ukrainalaiselle ryhmälle, mikä on ollut haastatellulle merkityksellinen kokemus. Hän kuvaili opettaessaan olevansa ”omalla paikalla ja oikealla paikalla”. Oman kurssiryhmän kanssa toimiminen vahvistaa tunnetta opettajan identiteetistä ja lisäksi tarjoaa mahdollisuuden auttaa ja tukea ihmisiä, jotka ovat uudessa tilanteessa, jossa itsekin tunnistaa olleensa. Haastateltava huomasi myös ikävöivänsä opetustyötä.
Opetusharjoittelu koulukontekstissa on tarjonnut pohdittavaa myös siltä kannalta, että luokkahuoneiden toimintakulttuuri eroaa Suomessa ja Ukrainassa toisistaan. Haastateltavamme eivät asettaneet erilaisia koulukulttuureja paremmuusjärjestykseen, mutta totesivat, että lapsilta odotetaan koulussa erilaista käytöstä näissä kahdessa maassa, ja tämä vaikuttaa myös omaan toimintaan opettajana. Omaa ammatillista toimintaa ja suhdetta omaan työuraan on arvioitava uudessa kieli- ja kulttuuriympäristössä uudelleen.
Tukea kielen ja ammattitaitojen kehittämiseen
Haastateltavat kertoivat, että heidän suhdettaan opiskeltuun kieleen ohjaa halu kommunikoida sujuvasti ja päästä lähemmäs opettajan työtä. Opiskelijat kokivat kielen oppimisen olevan haasteellista mutta palkitsevaa. Halu menestyä opinnoissa yliopistossa ja täydentää pedagogisia opintoja ammattikorkeakoulussa motivoi haastateltavia opiskelemaan suomea. Sitoutumiseen vaikuttavat myös henkilökohtaiset tekijät, kuten perheen asettautuminen Suomeen. Toisaalta huoli perheen asettumisesta uuteen kotimaahan, epävarmuus oleskeluoikeuteen liittyvistä asioista ja taloudelliset haasteet vaikuttavat kielteisesti sitoutumiseen opiskeluun ja heikentävät oppimismotivaatiota.
Haastateltavien suhde suomen kieleen on selvästi välineellinen ja käytännöllinen. Haastatellut näkevät kielen hyödyllisenä taitona, koska se avaa uudenlaisia uramahdollisuuksia. Vieraan kielen opiskelu on periaatteessa tuttu prosessi monikielisille vieraiden kielten opettajille, mutta suomen opiskelu koetaan kuitenkin haastavana. Suhdetta suomen kieleen kuvataan myös sen mahdollisesti avaamien sosiaalisten mahdollisuuksien kautta. Kielitaidon kehittymisen myötä haastatellut rohkaistuvat osallistumaan vuorovaikutukseen suomea äidinkielenä puhuvien kanssa.
Osallisuuden kokemusta kuvattiin haastattelussa monin eri tavoin. Osallistumisella tarkoitetaan montaa eri asiaa, kuten aktiivista osallistumista yhteisön toimintaan, vaikuttamista omaa elämää ja uraa koskeviin päätöksiin sekä yksilön kokemusta kuulumisesta johonkin ryhmään.
Haastatellut kokivat vahvasti olevansa osa opiskelijayhteisöä (”oma porukka”) ja sitä kautta suomalaista yhteiskuntaa. Haastateltavien kokemus kielitaidon riittämättömyydestä selvästi rajoittaa heidän toimintamahdollisuuksiansa ammatillisissa yhteisöissä. Haastatteluhetkellä kaikki haastateltavat olivat jo suorittaneet täydentäviin pedagogisiin opintoihin kuuluvan opetusharjoittelun. Opetusharjoittelua pidettiin selvästi tärkeänä kokemuksena. Opetusharjoittelu muokkasi heidän ammatillisia suunnitelmiansa ja samalla osoitti, että heillä on edelleen puutteita kielitaidossa.
Suomeen muuttavat opettajat tarvitsevat tukea kielen kehittämisessä tasolle, joka mahdollistaa ammatillisen kehityksen uudessa maassa. Monikielisille opettajille vieraan kielen oppiminen ja vieraalla kielellä toimiminen on melko luontevaa, mutta uuden kotimaan opetuskäytänteet vaativat tutustumista ja perehtymistä. Olisi tärkeä tukea sekä kielen että ammattitaitojen kehittämistä samaan aikaan. Tarkastelimme ryhmähaastattelun avulla ukrainalaisia kielten opettajia, mutta ajattelemme, että havainnot pätevät suurelta osin myös muiden alojen ulkomaalaistaustaisiin asiantuntijoihin.
Hanna Jokela on suomen kielen yliopistonlehtori, joka vastaa Turun yliopistossa Suomen kielen ja kulttuurin sivuainekokonaisuudesta.
Yulia Santonen on suomen ja sen sukukielten sekä kasvatustieteen maisteri, joka on työskennellyt suomen kielen opettajana mm. kotoutumiskoulutuksessa.
Lähteet:
Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998. Finlex. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1998/986
Kumlin, Terhi & Montonen, Maisa 2023. Opetusalan tutkintojen tunnustaminen 31.10.2023. Webinaarisarja tutkintojen tunnustamisesta, dia 33 Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Opetusalan%20tutkintojen%20tunnustaminen%2031.10.2023.pdf
Leskinen, Kirsi 2023. Monikieliseksi osaajaksi: korkeakoulutaustaisten maahanmuuttaneiden koulutus- ja työelämäpolkuja ja kokemuksia kielestä. In N. Hynninen, I. Herneaho, E. Sippola, J. Isosävi, & M. Yang (Eds.), Kieli ja osallisuus. Språk och delaktighet. Language and participation (pp. 138–165). Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys ry. AFinLAn vuosikirja, 2023. https://doi.org/10.30661/afinlavk.127131
Martin, Maisa 2016. Monikielisyys muutoksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 7(5). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2016/monikielisyys-muutoksessa
Mustonen, Sanna & Suni, Minna 2024. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys koetuksella: sotaa paenneiden kiinnittymisen ja kuulumisen tukeminen kielenopetuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 15(7). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2024/sosiaalinen-ja-kulttuurinen-kestavyys-koetuksella-sotaa-paenneiden-kiinnittymisen-ja-kuulumisen-tukeminen-kielenopetuksessa
Nikulin, Markku 2019. Akateemisen maahanmuuttajan suomen kielen taidon tarve työssä ja arjessa. Lähivertailuja 29. Saatavilla: http://arhiiv.rakenduslingvistika.ee/ajakirjad/index.php/lahivordlusi/issue/view/LV29
TEM 2025. Tilapäisen suojelun sujuva jatkuminen varmistetaan. Tiedote saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/-/1410869/tilapaisen-suojelun-sujuva-jatkuminen-varmistetaan-