Korkeakoulut kulttuurienvälisen viestintäosaamisen kehittäjinä globaalissa työelämässä

Kansainvälistyvä työelämä edellyttää korkeakouluilta yhä vahvempaa panostusta opiskelijoidensa kulttuurienvälisen ja ylirajaisen osaamisen kehittämiseen. Tämä artikkeli tarkastelee, miten suomalaiset korkeakoulut voivat tukea Suomessa opiskelevien korkeakouluopiskelijoidensa ylirajaisia ja kulttuurienvälisiä viestintätaitoja ja pohtii, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia tähän liittyy. Miksi nämä taidot ovat välttämättömiä tulevaisuuden työmarkkinoilla? Miksi pelkkä englannin osaaminen ei riitä?

Julkaistu: 3. syyskuuta 2025 | Kirjoittanut: Niina Kovalainen

1. Johdanto

Korkeakoulut ovat luonnollisesti keskeisessä asemassa valmistaessaan opiskelijoita kansainvälisille työmarkkinoille. Suomalaisen korkeakoulutuksen kehittäminen ja osaavan tulevaisuuden työvoiman varmistaminen on nähtävä strategisena prioriteettina (Kovalainen 2022:16–17). Korkeakoulut tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden hankkia taitoja, joita tarvitaan niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä ammatillisissa konteksteissa. Mutta tiedetäänkö tarpeeksi hyvin, mitä nuo tarvittavat taidot ovat ja miten viestinnän osaamisen tarpeet vaihtelevat eri ammatteihin valmistuvilla?

2. Kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestintäosaamisen merkitys kansainvälisillä työmarkkinoilla

Globalisaatio on lisännyt tarvetta osaamiselle, joka ylittää kansalliset rajat. Työskentely monikulttuurisissa ympäristöissä on yhä yleisempää, ja se vaatii sopeutumiskykyä, viestinnällistä joustavuutta sekä kykyä toimia ilman jaettuja normeja (Kovalainen 2022: 29–30, 35). Ei voida enää ajatella, että ainoastaan vieraan kielen osaaminen, tai kulttuurintuntemus, edes yhdessä edesauttaisivat suoriutumaan kansainvälisistä tai monikulttuurisista kulttuurienvälisistä työtehtävistä – jopa virtuaalisessa työskentely-ympäristössä. Ammatillinen menestys monimuotoisissa työympäristöissä edellyttää ymmärrystä kulttuurien välisistä ja virtuaalisista viestintätavoista ja kykyä mukautua niihin niiltä osin kuin se on mahdollista. Tehokas viestintä rakentaa perustan luottamukselle, tuottavuudelle ja yhteistyölle (Kovalainen 2022: 92–93, 95). Opiskelijoiden osaamista on siis lisättävä kulttuurienvälisen viestintäosaamisen yli ja ohi, kohti ylirajaista viestintäosaamista. Mutta mitä ylirajainen viestintäosaaminen sitten käytännössä tarkoittaa?

Meille jo varsin tutun käsitteen, kulttuurienvälisen viestintäosaamisen, voidaan ajatella tarkoittavan kontekstiin sidottua vastavuoroista viestintätaitoa, johon sisältyy muun muassa toisten kunnioittaminen, empatia, uteliaisuus ja kyky kuunnella (Byram, 1997; Secru, 2004, teoksessa Kovalainen 2022: 24–26, 32–33). Ylirajainen osaaminen puolestaan viittaa kykyyn toimia sosiaalisissa tilanteissa niin, että luodaan merkityksellistä dialogia ja siirretään viestintätaitoja kontekstista toiseen pitkällä aikavälillä (Kovalainen 2022: 27–30). Ylirajaisen osaamisen voidaan katsoa koostuvan osaamisesta, jonka yksilö osaa siirtää sopivalla tavalla kulttuurienvälisen viestinnän kontekstista toiseen — aina ei ole mahdollista siirtää samoja taitojaan uuteen kontekstiin tavalla, joka on itselle tuttu ja toimiva. Osa ylirajaisen viestintäosaamisen taidoista on kuitenkin meille kaikille yhteistä osaamista, huolimatta koulutustaustasta, opiskelusuuntauksesta tai työtehtävästä — tai edes kielitaidoista. Tällaisia taitoja voivat olla esimerkiksi kyky luoda yhteinen, jaettu kolmas kulttuuri (Kramsch 2013) toiminnalle; kyky käyttää yhteisiä jaettuja kieliä lingua francana tai vaikkapa kyky viestiä virtuaaliympäristöissä asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla. On helppo huomata, että korkeakoulussa eri ammatteihin kouluttautuessa sekä kulttuurienvälisen viestinnän että ylirajaisen osaamisen tarpeet voivat olla hyvinkin erilaisia.

 

 

Kaavio kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestinnän osatekijöistä ja leikkauspinnoista, osatekijät sijoitettu eri kohtiin ympyröiden kehiä. Ympyrät kuvaavat henkilökohtaisia attribuutteja, kulttuurienvälistä viestintää, ylirajaistuvaa viestintää sekä ylirajaista viestintää.

Kuva 1. Kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestinnän osatekijät ja leikkauspinnat (Kovalainen 2022:101)

Ylirajaisen viestintäosaamisen (engl. transnational communication competence) voidaan siis katsoa tarkoittavan taitoa hahmottaa sosiaalisen tilanteen vaatimukset ja luoda vastavuoroista, merkityksellistä dialogia, joka säilyy ja kehittyy yli kontekstien (Kovalainen, 2022: 27–30). Kulttuurienvälisen viestinnän osaaminen voi puolestaan olla hyvinkin kontekstisidonnaista, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. Ylirajaisessa viestinnässä tulevat selkeästi esiin yksilöiden erilaiset viestinnälliset preferenssit ja identiteetit (yllä olevan kuvion ytimessä), jotka eivät välttämättä ehdi tulla esiin lyhytkestoisissa kulttuurienvälisen viestinnän konteksteissa. Jotkut meistä pitävät esimerkiksi enemmän suullisesta viestinnästä kuin sähköpostien kirjoittamisesta, tai kokevat kasvokkaisen viestinnän itselleen tehokkaammaksi ja mielekkäämmäksi tavaksi viestiä, siinä missä se olisi toiselle se huonoin mahdollinen työskentelytapa. Onkin tärkeää, että kykenemme viestimään asian, tilanteen ja viestintäkumppaninkin preferenssien rajoissa. Taito luoda tällaista merkityksellistä dialogia on erityisen keskeinen virtuaalisissa työ- ja oppimisympäristöissä, joissa kulttuuriset, institutionaaliset ja kielelliset rajat risteävät (Kovalainen 2022: 29) ja joissa synkroninen tai kasvokkainen viestintä ei ole mahdollista. Kun konsepti on näinkin monitahoinen, ja tulevaisuuden ammattien osaamisprofiilit vielä meiltä opettajiltakin pimennossa, mitä me siis voimme opettaa, kenelle ja miten?

3. Korkeakoulujen rooli kulttuurienvälisen viestintäosaamisen kehittämisessä

Korkeakouluilla on keskeinen rooli kulttuurienvälisen ja ylirajaisen viestintäosaamisen sisällyttämisessä opetussuunnitelmiin ja pedagogisiin käytäntöihin. Integrointi arjen opiskelusisältöihin tukee taitojen käytännön soveltamista (Kovalainen 2022: 86, 100–101). Lyhyet ja pitkät vaihto-ohjelmat sekä yhteistyöprojektit tarjoavat mahdollisuuksia oppia kulttuurienvälistä viestintää kokemuksen kautta, mutta läheskään kaikilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta opiskelijavaihtoon. Yhä tärkeämpää on kuitenkin huomioida, että korkeakouluissamme opiskelee tutkinto- ja vaihto-opiskelijoita useista eri maista, eikä heidänkään osallistumistaan korkeakoulutoimintaan, opiskeluun ja yhteiskunnallisiin asioihin voida pitää itsestään selvyytenä. Onneksi virtuaaliset oppimis- ja työskentelyalustat, monikulttuuriset luokkahuoneet ja hybridioppiminen luovat autenttisia viestintätilanteita, joissa kulttuurienvälinen viestintäosaaminen voi kehittyä kokonaisvaltaisesti (Kovalainen 2022: 107, 119). Mutta tämä ei riitä valmistamaan opiskelijoita kansainvälisen työelämän ylirajaisen viestinnän osaamisen tarpeisiin – miten voimme auttaa?

Kuten on jo aiemmin todettu, pelkkä kielitaito tai tieto vieraista kulttuureista ei riitä – tarvitaan tietoisuutta, sopeutumiskykyä ja kykyä reflektoida väärinymmärryksiä (Kovalainen 2022: 32–33, 92–93). Korkeakouluissa digitaalinen ja hybridioppiminen mahdollistavat kulttuurienväliset kohtaamiset ilman fyysistä liikkuvuutta, mutta tämäkin edellyttää jaettujen normien tietoista rakentamista yhteisen kielen avulla ja kautta (Kovalainen, 2022: 39, 96–97). Vaikka projektipohjainen oppiminen, kansainvälinen yhteisopettajuus ja reflektiotehtävät ovat osoittautuneet tehokkaiksi menetelmiksi kulttuurienvälisen viestintäosaamisen kehittämisessä (Kovalainen 2022: 86–87, 101–102), on niihin hankalampi tarttua käytännön syistä: opettajien työaika ei riitä, aikataulut eivät jousta yleiseurooppalaisen lukuvuosiaikataulun mukaiseen toimintaan tai opettajan oma osaaminen kulttuurienväliseen toimintaan ei ole riittävää – tai kiinnostusta ei ole. Ei ole myöskään järkevää olettaa, että kulttuurienvälinen tai ylirajainen viestintäosaaminen saisi nykyisessä rahoitustilanteessa omia opintojaksojaan, saatikka opintokokonaisuuksia, vaan jo opetussuunnitelmatasolla tulisi pitää huolta, että nämä asiat saadaan mukaan muiden oppiaineiden yhteyteen. Mikä sen järkevämpää kuin liittää tämänkaltaista osaamista ammattiviestinnän, (vieraiden) kielten, projektityöskentelyn tai asiakastyön opintojaksoihin? Entäpä harjoittelupaikan kanssa yhdessä alustettu kulttuurienvälisen viestinnän perehdytys ennen työharjoittelun alkua?

4. Haasteet ja mahdollisuudet

Kulttuurienvälinen viestintäosaaminen nähdään usein “ylimääräisenä” taitona, mikä heikentää sen systemaattista integrointia (Kovalainen 2022: 103–104). Opetushenkilöstön valmiudet vaihtelevat, ja institutionaalinen tuki on epätasaista (Kovalainen 2022: 91–92, 108). Puhumattakaan siitä, että ylirajaisesta viestintäosaamisesta ei edes keskustella. Puuttuu siis tietoa siitä, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa kulttuurienvälisen viestinnän käsitteestä. Olisi erittäin arvokasta, että kielten opiskelun yhteydessä muistettaisiin suunnitella, miten kielitaitoaan pääsisi harjoittelemaan aidoissa toimintaympäristöissä myös pidemmällä aikavälillä.

On tärkeää, että kulttuurienvälisen viestintäosaamisen sekä ylirajaisen viestintäosaamisen – riippumatta kielestä, jolla se tapahtuu – ymmärretään olevan kiinteä ja tärkeä osa korkeakouluopiskelijoidemme tulevaisuuden ammattiosaamista ja että se integroitaisiin korkeakoulun arkeen usein eri tavoin. Strateginen integraatio ammattioppiaineiden sekä viestintäosaamisten sisältöjen välillä mahdollistaisi monipuolisemman viestintäosaamisen kehittämisen ja opiskelijoiden kehittymisen opintosuuntauksen sisällä sekä niiden välillä, mikä puolestaan edesauttaisi oleellisten ammatillisten taitojen integroitumista tiiviisti viestintäosaamiseen. Opetussuunnitelmien pitäminen ajan tasalla alituisesti muuttuvien työelämäviestintätaitojen suhteen on toki haastavaa. Siksi onkin hyvä, että lyhyiden ja virtuaalisten oppimismuotojen lisääminen sekä tekoälyavusteisten viestintävälineiden hyödyntäminen avaavat uusia mahdollisuuksia (Kovalainen 2022: 122–123) opetuksen kehittämiseen opintojakso- ja projektitasolla. Opiskelijalle tulisi tarjota mahdollisuuksia kehittää viestintäosaamistaan myös vapaa-ajallaan korkeakoulun tai korkeakoulujen yhteistyöverkostojen avustamana. Siinä missä opintojaksot, projektit ja opinnot päättyvät ajallaan, voivat korkeakoulun ulkopuolella solmitut monikulttuuriset ja moniammatilliset verkostot aikaansaada aitoa ylirajaisen viestinnän osaamista jatkuessaan myös opintojen jälkeen –  ja synnyttää Suomeen tulleille tutkinto-opiskelijoillekin halun jäädä Suomeen työvoimaksi valmistumisen jälkeenkin.

5. Johtopäätökset ja suositukset

Globaali työelämä ei odota. Nyt on aika rakentaa viestintäosaamista, joka kantaa yli rajojen. Kulttuurienvälistä ja ylirajaista viestintäosaamista kehitetään parhaiten osallistumisen, reflektion ja käytännön tilanteiden kautta. Yksittäinen koulutus ei riitä – tarvitaan pitkäjänteistä ja integroivaa harjoittelua (Kovalainen 2022: 122–124).

Suositukset:

  • Kulttuurienvälinen ja ylirajainen viestintäosaaminen nähtävä poikittaistaitona koulutuspoliittisella tasolla

  • Kulttuurienvälinen ja ylirajainen viestintäosaaminen integroitava osaksi opetussuunnitelmaa ja oppimistavoitteita koulutusohjelmakohtaisin, ammattiosaamista vastaavin tavoittein

  • Kulttuurienvälinen ja ylirajainen viestintäosaaminen integroitava osaksi erilaisia monikulttuurisia projektitöitä, opintojaksoja ja yksittäisiä oppimistehtäviä mahdollisuuksien mukaan

  • Kulttuurienvälinen ja ylirajainen viestintäosaaminen mahdollistettava opiskelijalle myös korkeakoulukontekstin ulkopuolella

  • Opettajille annettava työaikaa hankkia koulutusta kulttuurienvälisestä viestintäosaamisesta ja ylirajaisesta viestintäosaamisesta, jotta halukkuus ottaa osaa monikulttuurisiin, usean korkeakoulun välisiin ja vieraskielisiin hankkeisiin ja projekteihin madaltuu

  • Digitaalistuvassa ja monikulttuurisessa työelämässä kulttuurienvälinen viestintäosaaminen ei ole enää valinnaista vaan keskeinen edellytys työllistymiselle ja yhteistyölle yli rajojen (Kovalainen 2022: 28, 124).

 

Niina Kovalainen (FT, FM. MBA) työskentelee lehtorina Laurea-ammattikorkeakoulussa ja tämä artikkeli hyödyntää hänen väitöskirjatutkimustaan.

 

Lähteet

Byram, M. (1997). Teaching and assessing intercultural communicative competence. Multilingual Matters.

Kovalainen, N. (2022). The role of intercultural communicative competence in transnational educational and occupational fields [Doctoral dissertation, Tampere University]. Trepo. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2655-5

Kramsch, C. (2013). Culture in foreign language teaching. Routledge.

Secru, L. (2004). Assessing intercultural competence: A framework for systematic test development in foreign language education. Intercultural Education, 15(1), 73–89. https://doi.org/10.1080/1467598042000190004